Eilen, kun valvoin myöhään ja uni odotutti luin Tua Forsströmin runokirjaa Lokakuun iltana soudin järvelle.
Harvemmin enää runokirjat sykähdyttävät niin kuin tämä sykähdytti. Arkinen ja arjen yläpuolinen ylevyys ja kauneus kohtaavat toisensa hienolla tavalla. Pieni kirja mahtuu hyvin takin taskuun tai pieneen laukkuunkin, matkalla luettavaksi. Lohdutuksen sanoja marraskuun harmauteen ja sitten kun kuura peittää maan ja kaikki on yhtä valkoista kylmää kimallusta. Puhun tulevasta ja nyt olevasta ajasta.
Onko onni ja rakkaus haaveissa, vai tässä nyt. En tiedä miksi juuri keltaiset kumisaappaat saivat minut lähes tunnekuohuun. Muisti on valikoiva. Keltaisiin kumisaappaisiin liittyy lapsuus tai nuoruus ja lämmin kevätsade. Ehkä muistuma onkin auringon valo. Runon tyttö juoksee keltaisissa kumisaappaissaan ensilumessa ja peruuttaa sitten vetisiin jalanjälkiinsä varovasti astuen. Salaisuuksien maailma.
Rauhoittava vaikutus kaiken Toriparkin suhmurointien aikaan. Maailma voi olla eheä ja samalla sirpaleinen. Tässä kirja myös niille joilla on lohdutusvaje. Joululahjaksi ihan jokaiselle suosittelen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment