Keltainen pyöräni ei ole ajokunnossa. Eilen, kun oli häslinkiä liikkumisen suhteen ja nuohooja oli tulossa paikkaan X, niin poljin sinne ja perillä totesin että takarengas on lähes tyhjä. Tänään se oli ihan tyhjä ja lytyssä. Tavallinen pumppu ei käy sillä tämä on ranskalainen kaupunkipyörä ja hyvin ranskalainen.
Joten jouduin ajamaan näin kauniina päivänä bussilla. Bussissa istui pottuuntuneen näköinen kirjailija. Onneksi hän poistui bussista ennen minua. Tuomiokirkko torilla oli jotain toimintaa, en tiedä mitä. Tuskin siellä hallitusta vastaan osoitettiin mieltä.
Aloittelen Anneli Kannon Pyöveli kirjaa. Pyövelit olivat siitä erikoinen ammattikunta että heidän virkansa periytyi. Aikoinaan yliopiston keskiajan opintopiirissä luennoi Hannele Klemettilä aiheesta. Muistelen että pyöveli ei ollut kaikkein arvostetuin ammatti mutta tarpeellinen kaiketikin.
Pyrin palauttamaan pikalainat heti luettuani, eli seuraavana päivänä.
Haluaisin itselleni Rene´Nybergin Viimeinen juna Moskovaan kirjan. Ehkä poikkean taas Pieneen kirjapuotiin, viimeksi etsivät onnettomina ainoata kappaletta, jota ei löytynyt. Ei kyllä ole sellainen kirja jonka voro täppäisi. En ainakaan usko. Sunnuntaina kauppa on auki Turun päivän mukaisesti. Rauno Lahtinen on vierailevana kirjailijana ja hän on hyvin turkulainen, ja on kirjoittanut Turun puutaloista ja Kakolasta kirjoja. Kirjat lienevät tarjousten alaisia Turun päivän tiimoilta.
Kummallista, minulla oli aikaisemmin vaikeuksia päästä Katja Ketun kirjojen maailmaan sisälle. Nyt onnistui, vaatii hieman murresanojen tietämystä. Magistarealismia.
Sitten löysin Marianne Alopeuksen kirjan kirjamyynnistä kirjastosta. Hän oli kuollut jokin aika sitten. Kerran erehdyin sanomaan eräälle suomenruotsalaiselle kirjailijalle pitäväni hänen tavastaan kirjoittaa. Meillä ei kyllä erityisesti arvosteta viihdekirjailijoita Sanoi hän. Ilmankos hän muutti Ruotsiin, ajattelin minä. Pimeyden ydin oli kyllä minulle 1960-luvulla elämys. Ehkä hän oli liian eurooppalainen kirjailija ja kosmopoliitti.
Sitten on tämä Ronald Tönissonin kirja, jossa neuvostoajan Viron arjessa nuori teologian opiskelija harjoittelee mielisairaalassa.
Hän oli matkapappina Turun ortodoksisessa seurakunnassa kaksi vuotta taannoin. Kuulin että Marja-Leena Kuronen on auttanut suomenkielisen kieliasun luomisessa. On kirjamessuilla esiintymässä.
Sattui ihan hullu juttu: yksi seurakuntalainen kysyi että onko sellainen vaimo aisankannattaja, jonka mies on suhteessa mieheen? Sanoin että kysy papilta tai piispalta. En ole miettinyt asiaa siltä kantilta. Äkkiä kaikki tuntui tarpeettomalta ja ostin sellerin, porkkanoita ja palsternakan torilta. Olen ulkopuolinen noissa uskovaisten pohdinnoissa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment