Kauan sitten lapsena kun elimme tiettömien taipaleiden takana, tulivat säännöllisesti kirkonmiehet ja lahkolaiset pitämään saarnojaan johonkin tiettyyn taloon. Siitä paikasta me kaikki kynnelle kykenevät läksimme seuroihin seurustelemaan ihmisten kanssa.
En mahda mitään sille että kuunneltuani pääministeri Sipilän puhetta pikku pätkän, tunsin kaukaista huminaa korvissani. Sama nuotti ja jaksotus ja rytmi. Puuttui vain helvetillä uhkaaminen ja virren veisuu.
Totta puhuen, katsoin sarjaa Kruunun jalokivet FST:ltä. Sipilän puheen kuuntelin jälkeen päin, tai pienen osan siitä.
En pidä tällaisesta retoriikasta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment