Yllä oleva kuva ei liity alempaan tekstiin.
Luin tänä aamuna netistä esimerkkitapauksen kodin ja koulun yhteistyön toimimattomuudesta. Kiusatun lapsen äiti uhkasi polttaa koulun ja häiriköi koulun pihalla Turussa. (Sitäpaitsi äiti oli juonut alkoholia yöllä tuskissaan tilanteesta, tämä piti erikseen mainita.) Lapsi lähti kouluun itkien ja tuli koulusta itkien.
Minusta olisi perinpohjin selvitettävä koulumaailman ongelmat. Epäilen että koululaitos on henkisesti jälkeen jäänyt hyvinvointivaltion kehityksessä. Opettajan koulutus ei tuota enää persoonia vaan hyvin ohjelmoituja täsmäopettajia. Joskus paskatalikon varressa paskanlevittäjänä olo tervehdyttäisi ketä tahansa liian akateemistunutta henkilöä.
Koulukiusaaminen on kansantauti. Työpaikkakiusaaminen samoin. Puhumattakaan kotikiusaamisesta, joka sekin on varsin yleistä. Seurakunnissakin kiusataan jopa Jumalan nimissä, Raamatulla päähan läimien. Mistä muusta tässäkään on kyse kuin alistamisesta ja vallankäytöstä. Ennen vanhaan opettajia piti kunnioittaa, tarkoittaa (useimmiten) pelätä.
Olisin iloinen itsekkäällä tavalla mikäli koulu siirtyy pois kouluista etäopiskeluksi. Minulle sellainen olisi sopinut hyvin. Koulu herättää minussa vieläkin ahdistusta.
Sosiaalisesti "lahjakkaat" lapset voisivat huoletta käydä koulua, he ovat laumalahjakkaita ja lusmuilevat ottamatta vastuuta mistään juurikaan. Voivat kusta lastentarhan postiluukusta ja panna toisen päälle syyt (Ville P.rikkaan perheen poika)
Koulu lienee kriisissä joka tavalla, eikä asit parane hallituksen leikkauspolitiikan myötä. Hallituksessamme täytyy olla liikaa kokemattomia ja liian nuoria ministereitä. Jotenkin tuntuu inhimillisyys kadonneen kokonaan.
Elämme enenevän rakkaudettomuuden maailmassa.
Kyseinen äiti sai muistaakseni 30 päiväsakkoa ja joutuu maksamaan rehtorille 300 euroa kärsimyksistä (?). Kuka mittaa perheen olleet ja tulevat kärsimykset.
No comments:
Post a Comment