Rosvorantueen kuoliniskuja

Jos ves perssiisseen noussoo, niin pakko tiältä on lähtee! Heinäniemen isäntä sanoi näin erään viikkolehden haastattelussa koskien Pamilon voimalaitoksen invaasioota ja tilojen pakkolunastusta ja rantojen parturointia 1950-luvulla.
Emäntä Iida Karvinen, koko ikänsä Koitereen rannalla elänyt sanoi radiohaastattelussa itkien: Sinne jäivät rannat armaat iäksi...

Myöhemmin nämä rannat alkoivat syöpyä ja valua järveen. Ruotinniemen kylä muuttui autioksi muistojen maaksi. Koulun rakennustarvikkeet vietiin Huhuuksen koulua varten.

Vesistön luontaiselle kalakannalle voimalaitos merkitsi loppua. Koitereen järvitaimenen yhteys Ala-Koitajoen kutupaikkoihin katkesi. Koitajoen planktonisiian lisäntymis alueet vähenivät murto-osaan enitsestään.

Pakkolunastukset alkoivat 1950-luvulla. Rosvorantueen väkiluku väheni todella rajusti. Itse muistan kylän viimeiset Juhannusjuhlat 1956 tai 1957. Sen jälkeen ei juhannusjuhlia ja kalajuhlia järjestetty. Kylä alkoi elää hiljaiseloa. Paradoksaalista kyllä väen lähdettyä jäljelle jääneet saivat kovan väännön jälkeen autotien kylään ja myöhemmin sähköt.

Nyt "Kutsetti" yrittää parhaansa mukaan parturoida Koitereen saaria puista vapaaksi.