Rosvorantueen tarinoita VI

Täytyy sanoa että muinoin ihmiset elivät järvestä. Kalaa tuli ja pyynti oli kohtuullista, myöhempien aikojen muikkukadosta tai kuhan istutksista ei vielä tiedetty. Isän äidin äiti Beata eli Pietta oli kova kalastamaan. Joutoajat hän istui veneessä ongella; aikaa ei tuhlattu joutenoloon, vaan aina piti keksiä hyödyllistä tekemistä.

Hän piti järjestystä pirtissä ja isäni mukaan kaikki oli tiptop ja siistiä. Suuressa tuvassa oli aina sunnuntain tuntu; pitkät räsymatot olivat hapsuja myöten suorassa. Hän piti myös tyttöjen kunniaa silmällä: vahti nukkuma-aittoja kesäisin, eikä päästänyt tansseihin Lutin "härkien" kanssa samalla veneellä. Lutin miehet olivat komeita, juoppoja ja vain yksi asia mielessä Pietta oli sanavalmis ja tyttäret aivan yhtä virtuoosimaisia, joten sanansäilä lensi kyllä.

Kuivalaisten suku oli muutenkin sanankäyttäjinä tunnettuja. Parkinsonintauti ja epilepsia kuuluivat suvun rasituksiin. Piettakin vanhemmiten vispasi käsillään ja tutisi rajusti. Siihen aikaan kaikki meni jotenkin vanhuuden heikkouden tiliin. Muistikuvani Pietasta jäävät 1950-luvun alkupuolelle. Hän sairasti silloin jo kuolintautiaan ja puhui outoja, näkyjä näki. Pietta-mummon hautajaisia en muista mutta hautakivestä voi päätellä jotakin. Hän oli syntynyt 1874, Mateli Kuivalatar kuoli jo ennen hänen syntymäänsä, joten mummon tarinat heidän kohtaamisestaan on kyllä tarua. Pietan jälkeläiset löytyvät nykyään Ruotsista, Helsingistä ja Tampereen seudulta ja tietenkin Ilomantsista. Kesäisin osa heistä vaeltaa Koitereen rannoille mökkeihinsä.

Joka kesä Johannan päivänä istuimme Hanna-mummo ja minä kahvipöydän päässä ja joimme väen kanssa kermakahvia ja söimme, en muista oliko kakkua vai mustikkapiirakkaa. Olin neljän vanha ja naapurin Aliina, joka oli jokapäiväinen vieras, oli mukana kahvipöydässä. Hän väitti että olin aivan Pietta-mummon näköinen. Minä suutuin ja aloin osoittaa mieltäni aina kun Alina saapui kylään. Olin loukkaantunut koska peilistä näin ettei minulla ollut ryppyjä, enkä tutissut. Musti koira alkoi pissiä Alinan helmoille ja Alina hutki Mustia kepillä. Silloin en vielä tajunnut Alinan elämän tragediaa ja kurjuuden koko kirjoa.