Rosvorantueen tarinoita V

Kylässämme oli omasta takaa muutamia erikoisia henkilöitä, joista riitti kyllä juttuja. Erikoisin oli varmasti "ystävämme Ranssi". Me lapset menimme piiloon kun näimme Ranssin saapuvan metsänrajasta mäen alta tietä klenkaten. Tirkistelimme hänen liikkeitään salaa. Ranssi oli suutari ja hänellä oli lesti ja hän uitti purossa nahkoja ja teki kenkiä. Hän kuulemma teki myös päihteitä ja väittämän mukaan juotti juopoille nahkojen liotusvettä. Hän valehteli ja kujeili ja ilveili. Usein myös narrasi ihmisiä. Naiset olivat varuillaan Ranssin ilmestyttyä paikalle. Ranssilla oli pitkät luisevat sormet ja hänen kouraisunsa kankussa oli kamalaa kuulemma.

Ranssin oikea nimi oli Frans Partanen. Hän oli erään emännän kanssa jatkuvassa "sotatilassa". Kerran olimme saaressa, en muista mitä varten, Ranssi kaiversi puukolla koivunkylkeen Hitlerin kuvan ja laittoi kyseisen emännän nimen alle. Ehkä olimme nuottaa vetämässä.

Myöhemmin Ranssilla oli suutarinliike Uimaharjussa. Hän kuoli parakkinsa mukana tulipalossa joskus 1960-luvun taitteessa.

Toisella tavalla erikoinen oli Eetu Tahvanainen. Hän lähetti joskus 1930-luvulla käsikirjoituksen suureen kustantamoon Helsinkiin. Käsikirjoituksen nimi oli Koitere karun Karjalan keskellä. Isäni kertoi että Eetu oli kutsuttu Helsinkiin kustantamoon: maksettu matkat ja yösija ja tarjottu ruokaakin. Kaksi kustantamon herraa oli ollut ihmeissään miten niin alkeellisista oloista oleva henkilö on pystynyt moiseen suoritukseen. Ei siitä kirjaa tullut, mutta ikimuistoinen retki kuitenkin. Eetulla oli myös muita taiteellisia taipumuksia kuten kuvantekemisen kyky.

Eetu eli rankan elämän metsätöissä, elättäen vaimonsa ja viisi lastaan. Vanhin lapsista katosi evakkomatkalla; hän oli hieman "höperö" ja luultavasti eksyi väkijoukossa väärään paikkaan, tai putosi junasta. Eetun vaimo Aliina oli kotoisin Käkisalmesta ja hän ansaitsee kyllä oman tarinansa. Heidän kolme tytärtään olivat kovin kauniita.

Eetu asui, muistaakseni, metsätyömiesten kodissa kuolemaansa asti.