Rosvorantueen tarinoita IV

Tämä on edesmenneen isäni kertomaa lapsuudestaa ja siitä miten he menivät vanhemman veljensä Martin kanssa ostamaan hevosta Tahvo Walliukselta. Heillä oli kolikoita taskussa ja he olivat nähneet miten isännät hevoskauppoja tekivät.

Tahvo oli leikkisä mies ja alkoi hieroa kauppoja. Tahvolla oli postitorvi ja rivolli. Hän jakoi postia kävellen kymmeniä kilometrejä kerralla. Luulen että postia jaettiin enintään kerran viikossa tuolloin. Tahvon vaimo oli totinen ja hyvä ihminen, hän taki lopun hevoskaupoista ja oli sitä mieltä että poikien olisi mentävä kotiin kasvamaan. Isäni vei Annin autiolle haudalle keväällä kukan, niin kauan kuin pystyi. Nykyään Annin haudalla on kyllä sukulaistensa tuomia kukkia.

Omat muistoni kyseiseen mökkiin liittyvät pyhäkouluun ja kyläkauppaan, joita molempia hoiti Tahvon miniä Elvi.
Kerran löysin uimakaoulasta tullessani tieltä 50 penniä. Ostin koko rahalla tikkareita kavereilleni ja itselleni. Elvi alkoi rähjätä että olisin ollut lähellä Jumalaa jos olisin tuonut rahan suoraan hänelle olematta ahne ja ostamatta tikkareita. Sanoin että ite out opettanna että Jumala siunovvaa antajjoo ja palkitsee hänet runsaasti taivaassa. Sitäpaitsi pahasilimä on nähnyt sinut makkuulta tutkimassa muurahaissii saniaismetässä papin kansa.

Olen oivaltanut miten eroottissävytteistä oli kylissä vierailevien pappien ja kulkumiesten vierailut. Lapset näkivät kaikenlaisia asioita mutta emme tietenkään tajunneet mitä oikeasti tapahtui. Niin kuin se yksikin rouva joka muhinoi autiotalossa vieraan miehen kanssa. Olin 7-vuotta ja ällistynyt kun mies sanoi että Tyttöä on säikyteltävä niin se ei puhu... Minua ei kiinnostanut pätkääkään heidän touhunsa, ennen kuin mies alkoi uhkailla. Aloin ajatella että jotain luvatonta tässä nyt on, ja jopa vaarallistakin.