Rosvorantueen tarinoita VIII

Ennen sotaa venäläisiä tiedustelijoita vaelteli rajakylissä. Myöhemmin nämä desantit ja partiot muuttuivat Stalinin tappo-ryhmiksi heidän piti täyttää Stalinin lukuja; Stalin oli isojen lukujen mies. Kun jokin luku tuli täyteen osa tapettavista jäi tappamatta.

Yksi tädeistäni on kertonut että vihollisen varalta oli suunnitelmia: lapset ja nuoret nukkuivat kesäisin ylisillä, josta oli pakotie läheiseen metsään. Oli annettu ohje että jos talosta alkaa kuulua ammuntaa, piti juosta metsään mahdollisimman hiljaa ja nopeasti.

Ukko Antti otti kirveen syliinsä ja uhkasi sankarillisesti puolustaa kirveskädessä jos tarvis vaati. Kirves takavarikoitiin ja moinen sankaruus joutui pannaan. Jonkin aikaa alapihassakin nukuttiin vanhan tallin vintillä. Hanna mummo kertoi että eräänä yönä kolmen vanha Paavo poika oli herännyt ja lähtenyt kävelemään ovelle. Ovelle oli ilmestynyt valkoinen hahmo joka oli seisonut oven edessä. Paavo oli sanonut että kokkelityttö ei päästänyt ulos.
Oliko ulkona vihollisia? Mene ja tiedä.

Myöhemmin kesällä koko kylän väki oli paossa saaressa, josta heidät evakuoitiin Vieremälle.

Sodan aikana Ritosaaressa oli sotaanväsyneiden metsäveljien korsuja. Yksi isäni sedistä oli myös siellä ja kävi salaa saunomassa kotonaan. Siellä oli Lutin Tasavallan Härkösiä. Ihmettelin itsekseni miten tämän tasavallan ruokahuolto toimi. Myöhemmin he olivat käpykaartilaisten vankileirillä jossakin. Heidät armahdettiin valvontakomitean toimesta.

Sodista palasivat toisenlaiset miehet kuin sinne olivat lähteneet.