Rosvorantueen tarinoita III

Mari-emäntä oli rivakka ja vilkas ihminen. Tulistuikin nopeasti. Kerran tuli tinuri taloon. Tinurit kiersivät taloissa tinaamassa kupariastioita ja erityisesti kahvipannuja. Tämä tinuri paljastui Marin mielestä huijariksi. Mari otti pannun ja tarkasteli sitä. Tinuri säntäsi ulos karkuun kun Mari heitti häntä pannulla. Mari huusi perään että tämä ei ollut tinuri, vaan huijari. Vanha sukulainen tiesi kertoa että tinuri oli kussut eteisen juomavesikorvoon ja Mari oli haistanut asian ja antoi äkkilähdön ja porttikiellon.

Kiertäjiä oli toki muitakin. Aiemmin 1900-luvun alkupuolella, tsaarinvallan aikaan, kiersivät laukkuryssät ihmeellisten tavaroidensa kanssa. Kaikki "Shemeikat" eivät olleet hurmureita, hauskoja kylläkin. Nyt on sanottava että Hämäläisen suvun miehet yleensä olivat hyvin järkeviä ja lyhytsanaisia. Eivät liikoja lemmestä luritelleet, kuten suomalaiset miehet eivät yleensäkään luritelleet. Mari-emäntä lämmitti saunan, mutta ei sentään mennyt kylvettäjäksi. Ukko-Antti rupesi murjottamaan ja piiat juoruamaan aikansakuluksi. "Shemeikoista" oli hyötyä tiedonvälituksessä.

Tsaarin aikaan jokaisen mökin ja talon seinällä piti olla tsaarin kuva. Oli vuosi 1906. Isäni isä oli tuolloin kuusi vuotias ja toimeliaana lapsena hän oli huomannut tsaarin kuvan pudonneen lattialle. Hän otti vasaran ja naulasi kuvan seinälle, niin että naula sojotti tsaarin kulmakarvojen välissä. Paikalle saapunut laukkuryssä rupesi uhkailemaan että hän kantelee tsaarille ja tuollaiset kapinallisen alut tapetaan. Mari-emäntä suuttui ja sanoi että: Onko tsaarilta tapettavat lopussa kun viattomia lapsia pitää uhkailla. Tämä laukkuryssä ei saanut saunan lämpöä, eikä hyvää kohtelua.