Rosvorantueen tarinoita I

Metsäherra ukko Santanen oli tullut tulokseen että Koitereen pohjoisrannalla olevissa pienissä kylissä tapahtui puiden salakaatoa. Kantojen päälle oli laitettu sammalta. Hän ei saanut syyllisiä kiinni, vaan alkoi noitua ja siinä tohinassa syntyi käsite Rosvorantue.

Esimerkiksi sukuni esi-isä oli tullut Vinkaraan "Kutsetin" maille vaihtokaupan yhteydessä 1900-luvun alussa.

Kylissä elettiin hyvin pitkälle omavaraistaloudessa. Kylät olivat pieniä ja asuttiin monen sukupolven yhteistalouksissa. Vanhat rakennukset olivat sekoitus karjaista ja savolaista talonpoikaistyyliä. Liikkuminen oli kesäisin veneiden varassa, talvella liikuttiin hevosilla.

Kaupoissa ja kirkoissa käytiin harvoin. Papit tulivat joskus jalkaisin salojen halki tai hiihtäen. Kinkerit olivat pakkotapahtuma ja ihmisten lukutaitoa testattiin. Kaikkien elävien henkilöiden oli oltava paikalla.

Ensimmäiseksi Hämäläiset asuivat Kauvonniemellä, josta Antti Hämäläinen siirtyi Vinkaraan. Hän oli mennyt naimisiin Maria Nissisen kanssa, jonka sisko taas oli Lutin Tiina. Näistä vahvoista naisista vähän myöhemmin.

Ruotinniemessä oli mummoni kotitalo. Myöhemmin siinä talossa toimi kansakoulu, jota minäkin kävin kolme luokkaa. Isomummo Beata eli Pietta on oman tarinansa arvoinen.

Nämä tarinat ovat muistin varaisia ja suullista perintöä. Joku toinen muistaisi varmasti enemmän ja toisin.