Rosvorantueen tarinoita XII

Kun kylän henkilögalleriaa ajattelee, rupeaa miettimään että miten yleispätevä se on yhteiskunnallisesti. Kylässä oli joukko "kunnollisia ja työteliäitä" naisia, jotka tarvittaessa selviytyvät huonoista ajoista ja lähes nälästä. Sodan jälkeen oli pulaa elintarvikkeista, ja vaikka kylissä elettiin pitkälle omavaraistalouksissa, oli puutetta ruoasta joskus. Äitini on kertonut että hänkin joutui toisen nuoren miniän kanssa teurastamaan vasikoita. Miehet olivat savotoilla ja ruokaa piti jostakin lapsille hankkia. Nykyään hänestä ei ole edes hiiren tappajaksi ja karhujenkin käskee menemään metsänpeittoon metsästäjiltä.

Noista kunnon naisista oli kyllä oudoin se emäntä joka kinkereillä ilmoitti että hän ei koskaanole tehnyt huorin, eikä ole kylmä, vaan aina valmis kun mies haluaa. Toinen taas kertoi pitävänsä flanellihousuja miehen poissa ollessa jotta tavara pysyy lämpimänä miestään varten. Olin noin kuusi vuotias ja ihmettelin kun Hanna mummo nauraa hekotteli että on se hyvä että tässäkin kylässä on muutama emäntä joka julkisesti paljastaa hyveensä.

Oli myös niitä vähemmän kunnollisia, mutta hyvinkin tarpeellisia naisia. Oli "pikkikehno" joka kiroili ja puhui tuhmia ja lapset ajettiin ulos tai kammariin koska hän puhui ihan mahdottomia. Sitten oli yksi "ilolyyli" joka kuulemma antoi kaikille. En tiedä liikkuiko raha. Tästä naisesta ei ollut vaaraa kenellekään.

Kylissä oli kylän vanhin henkiö, jonka tehtävä oli valvoa kylän moraalia. Kinkereillä pappi kysyi häneltä oliko ketään nuhdeltava huonosta elämästä? Se oli kiusallista, varsinkin, jos joku tiukkapipo oli valittanut kirkkoherralle ja asia piti tutkia. Yleensä valittamista ei ollut, ja huono elämäkin oli veteen piirretty viiva.

Kristillisyys oli hyvin fyysistä ja maanläheistä. Ihmisiä autettiin hädässä ja yhteihenki oli olemassa. Oli elonkorjuutalkoita ja perunan nostoa. Noissa talkoissa syötiin yhdessä ja juhlittiinkin joskus.

Nyt ei yhteisöllisyyttä ole, ei ole kylääkään, ainoastaan kesäasukkaita, joista jotkut viipyvät pitkälle syksyyn ilmoista riippuen.

Autoista sentään moikkaillaan.