Rosvorantueen tarinoita II

Elettiin 1930-luvun alkua. Mari emäntä kasasi illansuussa koriinsa naapuriin viemisiä. Nälkä ei ollut kovinkaan outo vieras joissakin mökeissä, joissa oli lapsia ja lisää tulossa. Kapalokangasta syntyvälle, ja muita synnytyksessä tarvittavia välineitä. Ja ennen kaikkea ruokaa ensihätään. Ukko-Antti mutisi : Tuas se on nyyttinsä kanssa nuapurriin mänössa Tähän Marilla oli aina sama vastaus: Kaikki on kelevanna. Mittään ei ole tarvinna takasin tuuva.

Isompien ja vähän varakkaanpien talojen kristilliseen velvollisuuteen kuului auttaa huonompiosaisia. Tämä arjen totuus oli kirjoitettu ihmisten mieliin. Ilman tätä ei olisi selvitty huonoina aikoina.

Oli maaliskuun ilta. Pakkanen oli taas kiristymässä, värnä vinkui hormesissa ja ennusti kiireistä yötä. Sauna lämpisi ja vesi oli kuumaa. Uuden elämän vastaan ottamisessa oli aina jotakin pyhää. Kaikesta kurjuudesta huolimatta.