Minna Canthin Köyhää kansaa radiossa. Köyhät meillä on aina keskuudessamme että tuntisimme itsemme paremmiksi tai tuntisimme syyllisyyttä. Eilisessä matineassa tajusin miten totta on se että me emme mielellämme halua sanoa loukkaavia totuuksia, vaikka syytä olisi. Kaiken yllä leijuu hyvinkasvatettu teeskentelyn ja välinpitämättömyyden verho. Pitemmän päälle tästä ei hyvä seuraa.
Tänään olisi Sininen hämärä Vanhalla Suurtorilla. Nimi on outo, luulen että Maritta Flykt on vetäissyt sen hatusta joskus kauan sitten. Kuulostaa suklaamainokselta. Nyt hänkin on taivaallisissa tapahtumissa. Sinisessä hämärässä oli kaiketikin alun alkaen teemana turkulaisuus ja turkulainen kirjallisuus. Mieheni kelpasi merillä ollessaan eksoottiseksi vierailijaksi kirjallisiin tapahtumiin, kun hän jäi maihin, häntä alettiin "körttiläisten" taholta syrjiä. He tunsivat itsensä uhatuiksi. Me emme ole koskaan kuuluneet Turun demari-kokoomuskerhoon. Sen lonkerot ulottuvat yliopistoon saakka. Tajusin yhden kytköksen ja ihmettelen piirien pienuutta.
Margareetta Keskitalo ja Kalle Isotalo olivat pitkään ainoat kirjailijat Turussa. Oli tietenkin Anni Polva, joka juoksi kuulemma karkuun miehiä nuorenpana lujaa, vai juoksivatko miehet Annia karkuun... Annilla Oli vahva moraalinen selkäranka. Margareetta puhui pahaa meistä, koska Kosti Sironen oli kirjoittanut hänestä outoja Barbarellaan. Turussa oli silloin piirejä, seurapiirejä.
Harri Raittiin hoviin kuuluivat Boris Hurtta, Maritta Flykt, Tuula Sandström ja Pirjo-Riitta Tähti. Minä ajattelin mielessäni että se oli seisova vesi joka alkaisi ennen pitkää haista.
Marittalla oli ainoastaan yksi puheen aihe: Hän itse. Tuula taas oli seksikäs ja Pirjo-Riitta ent. stalinisti. Boris oli polliisi ja tutki talousrikoksia. Harri määräsi ja komensi.
Tänään siellä on lisukkeena Tapani Kinnunen. Häntä nyt ei körttiläiseksi voi sanoa ainakaan vielä. Hänellä olisi kapasiteettia saarnaajaksi äänensä puolesta.
Arja Tiaisen ja Arkkipiispa Leon yhteydessä mainitsin raja-alueiden ihmisten suvereenisesta suhtautumisesta ihmisiin ja tapahtumiin. Ilomantsissa sen huomaa vieläkin. Turussa sitä ei ole. Täällä on edelleenkin nurkkakuntainen perusvitutus päällä.
Jätän väliin siniset hämärät. Meillä on kevään köhinää ja kuumeilua.
Talitintit meslskaavat pihalla. Oravat törmäilevät kiimaisina puihin. Pesän rakennus on käynnissä monellakin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment