Mistäs tulen
Aamujen aamu, jumala saanut kaiken valmiiksi,
nyt on vedet happi luonto eläimet maa viheriöi
linnut taivaalla kalat merissä, puuttuu enää
ihmiskunta ja synti ja seksuaalisuus.
Arja Tiainen on pitkän linjan runoilija. Runotytöksi en ole koskaan häntä mieltänyt, en usko että kukaan muukaan on. Hän on meidän suurten ikäluokkien aikalainen ja todellistaja, näkijä ja pelottavan paljas. Hän on karjalaisten evakkojen kersa, kuten hän eräässä runossa mainitsee:
Olen Kannaksen evakoitten kersa
mutsi synnytti 8lasta, koki 3 sotaa
97 muuttoa eikä koskaan valittanut
ei mukavuuksia eineksiä imureita pesukoneita
kun sähköt meneemodernista maailmasta
mä pärjään.
Arja Tiainen ei oikein istu akateemiseen salonkirunouteen. Hänessä on hurjuutta joka panee ajattelemaan. Arjen anarkisti, vanhetessaan sopivasti seestynyt. Uusi runokirja Kirjeitä karkailevalle puolisolle on trvetullut aneemisen akateemisessa runomaailmassamme.
Kesäyön sade oli puhdistanut ilman
aamun aurinko oli valaissut maiseman
pihapiirini ruusut avasivat kukkansa
katselin niiden vahvaa punaista
hengitin niiden huumaavaa tuoksua
osana noita öitä
noita aamuja
sitä maata
josta nousivat ja avautuivat
niin ruusut kuin minä.
Arkkipiispa Leon Mustelmia II on jatkumoa edelliseen. Tässä kirjassa paljastuu romantikko, josta olen uumoillut. Pitää muistaa että nämä ovat muistelmia menneiltä vuosilta. Hän kuuluu, samoin kuin Arja Tiainen, suuriin ikäluokkiin. Hän on Salmin evakkojen lapsi. Arjan elämä on ollut selviytymistarina vailla vertaa, Leon elämä on ollut turvallinen maalaistalo ja kylä ja myöhemmin ortodoksinen kirkko, tie arkkipiispaksi. Molempien runoilijoiden kirjoja määrittää aika. Mennyt, tuleva, oleva, kosminen ja jumalallinen. Toinen määrittäjä on muisti. Leon kirjassa ovat runot myös karjalaksi. Suveneerisuus on sana jolla määrittelisin molempia. Suvereenisuus on ominaista rajaseutujen ihmisille kaikkialla. Tapa kohdata ihmisiä ja asioita.
En puutu sisältöihin sen enempää. Mietin mitä tapahtuisi jos nämä evakot kohtaisivat joskus?
Molemmat ovat menettäneet rakkaitaan vainajiksi ja muualle.
No comments:
Post a Comment