Yöllö heräsin oven kolaukseen. Oli pakko mennä katsomaan eteiseen. Siellä ei ollut ketään. Askeleita alkoi kuulua selvästi. Asumme puutalossa jossa ei kuulu juuri mitään, korkeintaan koiran tassuttelua. Ääni tuli varmaankin naapurista. Katsoin kuumemittarin lukemaa 38.4 astetta. Leijaileva olo. Nukuin monta tuntia ja olen ollut kuumeeton.
Muistin entisen pomoni iltapäiväkerho ajalta. Hänellä oli kirjanpitäjän ääni ja hänen ysrävättärensä oli maailman ikävin ihminen nimeltä Krista. Krista oli Turun kermaa. Hän oli käynyt Kupittaan yksityiskoulua. Hänen isänsä oli Turun johtavia arkkitehtejä. Ihmettelin miksi hän ei ollut käynyt kuin keskikoulun. Heillä oli tapana että tytön tehtävä oli mennä hyviin naimisiin. Siitä tuli katastrofi ja minä junailin hänet luovaan toimintaan töihin. Siitäkin tuli katastrofi minulle ja muille. Hän oli tottunut edustamaan ja meni jopa itsemurhan tehneen työkaverimme hautajaisiin. Ehkä hänellä oli muistoja patjahuoneesta.
Olen iloinen ettei minun tarvitse olla enää naisvaltaisessa työpaikassa. Enkä jaa mitään merkityksellisiä asioitani kenenkään kanssa. Luovuus ei lähden vaikka ei olisikaan palkkalistoilla.
Tänään satoi vettä Turussa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment