Myyttinen Kristus on puoliksi Jumala, kansansa puolesta uhrautuva kapinallinen ja pelastaja. Hän on vahvasti ihanteellistettu, sankarillisilla ominaisuuksilla kuormitettu, ainutkertainen ja tuonpuoleinen, fantastinen ja siten epäreaalinen. Hän muistuttaa romantiikan ajan sankaria.
Selvempiä esimerkkejä romantikan ajan Kristus-myytistä näkyy Wagnerilla, joka loi Parsifalin ja vei hänet germaaniseen mytologiaan. Dostojevskin ruhtinas Myskin Idiotissa on Kristus-ihannetta noudatteleva ihminen. Pietarissa kävi tälle Kristus-hahmolle niin että Pietarin eliitti ei hyväksynut häntä, vaan hän epäonnistui. Samoin kävi Kristukselle muinoin, hänen oma kansansa ei seurannut hänen uskoaan. Pelastus-myytin mukaan Kristus kuitenkin onnistui lunastamaan ihmisten synnit ristinkuolemalla. Tämä on romantiikan ajan sankarille tyypillinen ihmetapahtuma.
Dostojevskin Kristusta ymmärtää oppimaton kansa, ei länsimaisen valistuksen ajan kulttuurieliitti.
No comments:
Post a Comment