Thursday, February 28, 2019

Muuritaloja on helppo kontrolloida ja musta lasiseinämuuri on yhtä tuhoisa mielelle kuin harmaa betoni

Kaikki ihmiset haluavat kaupunkeihin tulevaisuudessa. Eivät halua, eivät ainakaan kaikki. Samaa rataa voi sanoa että kaikki ihmiset haluavat asua muurimaisissa kerrostaloissa, niissä kun on kuulemma nykytekniikalla varmistettu meluttomuus ja syöpää aiheuttavien pienhiukkasten pääsy pihoille. Muistan kun Sinen talo tuhottiin Koulukadulla, ja todisteltiin ettei kyseisen kadun varrella voi olla asuintaloja siksi, että siellä on liikaa melusaastetta ja liikenteen tuomia hiukkaspäästöjä. Kummasti ovat säännöt muuttuneet. Muuritalojen asukkaita aivan kuin kontrolloitaisiin ja se on pelottava skenaario.

Pelkään puutaloalueiden puolesta, niitä ei pystytä kontrolloimaan niin tehokkaasti kuin kerrostaloasukkaita. Kakluunit ovat edelleenkin kauniita käyttöesineitä. Toivon että niiden käyttöä ei kielletä ja toivon etteivät puutalojen asukkaat ala riitelemään keskenään kuka saa lämmittää ja miten. Asumisviihtyisyys ja porukkahenki rakoilee. Grynderit ja demarit, kokoomus ja näköjään vihreätkin virnistelevät röyhkeästi. Kuvssa Kirkkotien uusi muurikerrostlo. Tämän paikalla oli aikaisemmin vanha pyörätehdas, ekokierrätyskeskus ja monenlaista harrastepistettä. Taisi olla jokin osakuntatilakin. Talo on L-kirjaimen muotoinen pitkätalo. Kuva on Helsinginkadun puolelta. L-muoto sijoittuu Suntiomkadun puolelle.


En pidä hellitsemattomasta kaupunkien tiiviistä muurirakentamisesta ja keskustan kaavoituspolitiikasta. Maisemointipolitiikka on nykyään rumaa ja melkein fasistista. Se tie on kuljettu äkkiä loppuun. Kun puistot minimoituvat ja pihojen puusto ja muu vihreä kasvillisuus viedään tiivitetyn maankäyttöoikeuden nojalla, alkavat ihmiset oireilla ja siinä eivät, sinänsä kivat kattopuutarhat auta, ne ovat kosmetiikkaa. Eikä niitä pidä suinkaan kieltää. Kirkkotien talo kirkkotien puolelta. Mustaa lasiseinää.

Muurikerrostalot eivät ole yhtään sen kauniinpia kuin betonilähiöiden rosoiset seinät. Mielenterveydelle ne ovat aivan yhtä vahingollisia. Minusta tuntuu että juuri tämä asia on unohtunut täysin.

Wednesday, February 27, 2019

Aitiopaikka kuoleman tunnistamiseen

" Jos pidätte jonkun naurusta ensikerran kohdattaessa, sanokaa empimättä että hän on hyvä ihminen."(Dostojevski.

Miten on mahdollista että luen vieretysten Karamazovin veljesten kanssa Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Tsernobylistä nousee rukous. On hyvinkin todennäkäistä että kirjat ovat sukua keskenään. Molemmissa on kärsimyksen läsnäolo iholle tulevaa. "Katsoimme lasten kanssa yhdenneksen kerroksen parvekkelta ja emme tienneet Miten kaunis voi kuolema olla."

Minua etoi Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden politisoituminen länsimaissa. Ikään kuin kärsimys ja ihmisten kohtalot olisivat olleet sivuseikka. Mikä voisi olla niin suuri onnettomuus että se nousisi kosmiseksi kollektiivisuudeksi ja puhtaaksi rajat ylittäväksi huoleksi lähimmäisten puolesta.

Tsernobylistä nousee rukous kirjan alussa on rakkauskohtaus joka ylittää kaikki esteet. Dostojevskia opetti Siperia, Aleksijevitsiä Tsernobyli.

Dostojevski kirjoittaa rakkaudesta joka on mahdoton ihmisen saavuttaa. Hän ei puhu himosta tai seksistä rakkauden yhteydessä, rakkaus on ihmiskunnalle saavuttamaton tila.

Dostojevskin teos Muistelmia Kuolleesta talosta on kirja rangaistussiirtolasta joka on kuollut talo, mutta Dostojevskille se on uuden elämän alku. "Jotta oppisin asian, jota ilman en voisi elää." "Ilman tietoa tärkeimmästä, ihmiset söisivät toisensa."

Miten kovaksi maailmamme tulee jatkossa? Kohta meiltä ei kysytä, meitä käytetään johonkin mistä meillä ei ole käsitystä. Meillä on näköalapaikka parvekkeella, emmekä näe.

Kaikkien murheellisten ilo-ikoni oli Dostojevskin ikoni jonka edessä hän rukoili, ja joka on säilynyt, ja on hänen kotimuseossaa esillä. Ikonissa Jumalanäidin jalkojen juureen on kerääntyneet kaikki kärsivät, köyhät, alastomat, alistetut ja loukatut eli ne ihmiset joista hän kirjoitti.


Tuesday, February 26, 2019

Turkulaista muuripolitiikkaa ja korruption pilkistelyä


Kuvassa Ketarantien viimeinen puutalo, joka purettanee muuritalojen tieltä. Tämä talo ei ole se ilotalo, jossa poliitikot tapasivat käydä aikoinaan, se talo oli saamani tiedon mukaan Ketarantien alussa, jokirannassa.

Eilen Turun valtuusto siunasi kaupungin hallituksen päätöksen rakentaa yhdeksänkerroksisten kerrostalojen muurin Ketaran tontille, Helsingintien varteen. Vähän kauenpana, Kirkkotiellä on samanlainen muuri, ja se on kyllä tylyä katsottavaa. Luultavasti tämä muurinrakennus jatkuu, liekö saatu vaikutteita jenkkilästä. Ihmetyttää näin massiivinen rakentaminen. Mistä ihmeestä tällainen rakennusvimma on peräisin? Tilastollisesti ihmisten ikärakenne muuttuu, vanhenemme kovaa kyytiä, eikä jatkossa lapsia synny niin paljon kuin menneinä vuosina. Miksi näitä slummeja tuodaan keskikaupungille? Kyse lienee maankäytön maksimoinnista ja vallalla olevasta raa´asta ahneudesta. Parkkiongelmat pahenevat entisestään puutaloalueen katujen varsilla. Jo nyt Ketarantiellä, jo olevien, talojen asukkaat parkkeeraavat tänne. En usko että muuritalojen parkkiluolat auttavat nykyisessä kaaoksessa. Niin vasemmisto ja keskustan Paul Kossila vastustivat hankkeen muurimaista rakennuspolitiikkaa ja liian massiivista korkeiden kerrostalojen rakentamista. Maankäyttö on kyllä maksimoitua.



Mitä vihreät saavat vastineeksi menostaan kokoomuksen ja demarien yhteisrintamaan slummirakentamisen puolesta. Ketarantien tontille olisi voinut rakentaa hieman kevyemmin ja viihtyisämmin muurirakentamisen sijaan.

Kaupungin sisäiset virkanimitykset on vanha käytäntö puolueiden "työtä kaverille" ja meidän ihmiselle. Tästä on dokumenttia menneiltä vuosilta kylliksi. Kannatan julkisia hakuja, vaikka todennäköisesti paikka on täytetty ennen hakuprosessia. Kaupungin sisäisissä virkanimityksissä on korruption ja sulle - mulle käytännön maku.

Sitten eräs valtuutettu tiedusteli koska virkamiehet vastaavat hänen 2015 tekemäänsä aloitteeseen, kaupungin työtuparakennuksen korjausurakan yhteydessä tapahtuneeseen kaupungin isohkon rahasummen siirtämisestä erään (tunnetun) grynderin tilille ylimääräisenä rahana. Kyseessä täytyy olla korruptio, muuten tätä ei voi ymmärtää. Kertokaa nyt hyvät virkamiehet miten asia on! Vai onko teidän vaikea löytää kuitteja ja tosiyyeita tapahtuneesta.






Monday, February 25, 2019

Myötäkärsimisen laki

"Mukavuudessa ei ole onnea- onni ostetaan kärsimyksillä." Dostojevski Karamazovin veleksissä.

"Myötäkärsimisen laki on ainoa laki, joka on voimassa tässä maailman talossa. Hän korosti kärsimyksen merkitystä siksi, että kärsinyt ihminen ymmärtää paremmin lähimmäisiään, kuin ihminen joka on välttänyt kärsimyksen."

Tässä on totuus, sillä en voi ymmärtää kärsivää lähimmäistäni vaikka haluaisinklin, sillä en todella tiedä miltä hänestä tuntuu.

Kun eräs runoilija tuli kysymään Dostojevskin mielipidettä kirjoittamistaan runoista, Dostojevski sanoi:"Teidän pitäisi vielä hiukan kärsiä."

Runoilija Sirkka Turkka sanoi samaa eräässä haastattelussa.


Alla kuva Lonttisista, jossa toistaiseksi puutalot saavat olla ja sukat kuivua pyykkinarulla. Tänään valtuustonkokouksessa päätettänee Ketarentien kaavamuutoksesta. Toivottavasti pysyvät Helsinginrien toisella puolella, evätkä tunge puutaloalueellemme.

Sunday, February 24, 2019

Evankeliumin merkitys Dostojevskille ja hänen tuotannolleen

Vuonna 1850 Dostojevski kuljetettiin kahleissa Omskiin, Siperiaan. Oli joulu ja Dostojevski totesi uuden elämän alkaneen hänen henkilökohtaisessa historiassaa. Hänellä ei saanut olla kynää, eikä paperia, eikä hän saanut pitää yhteyttä omaisiinsa tai muihin karkotusalueen ulkopuoliseen henkilöön.

Johanneksen evankeliumi oli Dostojevskille kaikkein tärkein evankeliumi.

Omskissa kolme dekapristien vaimoa veivät, lahjottuaan ensin vartijan, Dostojevskille evankeliumikirjan. Tästä kirjasta tuli Dostojevskille ainoa kirja vankeudessa ja se muutti hänen elämänsä suunnan lopullisesti. Hän kohtasi Kristuksen.

Teoksessaan Rikos ja rangaistus oli kirjoitus vaiheessa luku, jossa Raskolnikov kohtaa Kristuksen. Myöhemmin hän poisti kohtauksen sillä se oli liian henkilökohtainen ja tunnistettavissa. Hän laittoi kohtaukseen Sonja Marmeladovan lukemaan Raskolnikovalle evankeliumia. Evankeliumi korvaa Raskolnikoville Kristuksen. Tässä on suora linkki Dostojevskiin joka kantoi sydämessään evankeliumia Siperiasta palattuaan.

(Aikoinaan eräässä aikuislukiossa käsiteltiin Rikosta ja Rangaistusta. Minua vaivaa vieläkin tapa millä kirjaa käsiteltiin. Sonja Marmelaadova käsitettiin ihan väärin pelkästään huorana jota sopi halveksia ja sitä rataa... Ehkä se johtui opettajan naiskäsityksestä, puhumattakaan filosofian opettajasta jonka naiskäsitys oli peräisin 1800-luvun tunkkaisesta ihmiskäsityksestä.)

Kun Dostojevski kuoli, evankeliumikirja muistiinmerkintöineen siirtyi hänen vaimolleen, joka taas puolestaan antoi sen pojalleen. !922 poika kuoli ja evankeliumi vietiin Lenin kirjastoon ja on nähtävillä tutkijoille nykyään.

Raskolnikov on Lasarus. Evankeliumin lopussa Lasarus kuolee fyysisesti. Raskolnikov kuolee henkisesti murhattuaan vanhan naisen. Raskolnikov sanoo että hän ei murhannut vanhaa naista, hän murhasi itsensä. Rikos ja rangaistus on kertomus kuolleesta ihmisestä nimeltä Raskolnikov.

Huonetta, jossa Raskolnikov asuu verrataan ruumisarkkuun. Raskolnikov, murhattuaan vanhan naisen, kätkee varastamansa rahat kiven alle. Murhapäivästä kuluu neljä päivää siihen, kun Sonja Marmeladova lukee evankeiumia. Lasarus oli haudassa neljä päivää, ja haudan suulla oli kivi, kuten tapana oli. Kätkiessään aarteen kiven alle, Raskolnikov sulkee oman hautansa.

Evankeliumin jakeessa 43 Kristus herättää Lasaruksen "Lasarus, tule haudasta ulos." Sonja lukee evankeliumia ja lopetettuaan sanoo Raskolnikoville "Nouse Ylös." Raskolnikov ei ymmärrä miksi hänen pitäisi nousta ylös, mutta hän nousee seisomaan ja tästä alkaa hänen ylösnousemuksensa. Romaanin ydin on Johanneksen evankeliumin yhdennessätoista luvussa. Katumus, Siperia ja Sonjan rakkauden tajuaminen saa hänessä aikaan alun uuteen elämään.

Saturday, February 23, 2019

Suomalaisen kansannaisen historiaa

"Omistettu hänelle, joka syntyi.
Ja hänelle, joka kuoli pulska viikko syntyneen synnyttyä."


Antti Heikkisen kirja Mummo on huikea kuva kansannaisesta, jonka elämä on kuin Suomen historian näkymätön, mutta ei mitätön osa. Kirjan nainen käy läpi itsenäisen Suomen korpikonnulla elävän, nälkärajan, ja karun, jopa tylyn arjen. Tämä nainen ei romanttisesta rakkaudesta hölise. Hän pelkäsi Jumalaa ja koveni luonnoltaan isosti. Kommunistiviha oli jotenkin imetty äidinmaidossa. Maat ja metsät muuttuivat omiksi totaalisella voimalla. Suomalainen sisu paljastuu saatanalliset pahan luonteen puolet olevaksi luonneviaksi.

Kirjan mummoa ei varmasti kukaan kuvittele tai odota rakas sanaa sanomassa. Ei, tämä nainen vaikenee kaikesta lepertelystä. Kirjan mummo ei ole mummo sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänellä ei ole omaa lasta, mutta lapsi on tullut ja siitä huolehditaan.

Näitä naisia löytyi kaikkialta maastamme, ja taitaa löytyä vieläkin. Antti Heikkisen Mummo on nerokas kirja, se on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle.

Muistin omat mummoni ja muut suvun naiset. Heillä oli kyllä herkempikin puoli ja hellyyttäkin oli, mutta selviytyäkseen kovista arjen asioista heidän oli opittava selviytymään itsensä kovettamalla.

Antti Heikkinen on kertoja vailla vertaa kirjallisuudessamme nykyään.

Friday, February 22, 2019

Suurinkvisiittori V

Vanha inkvisaattori puhuu. Hän vaikenee. Se aiheuttaa ahdistuksen inkvisiittorille. Hän vaikenee, ja äkkiä suutelee inkvisiittorin verettömiä huulia. Siinä on vastaus kaikkeen ja suurinvisiittori hämmentyy, avaa sellin oven ja päästää Hänet ulos sanoen:"Mene, äläkä tule enää milloinkaan, ei milloinkaan sotkemaan valtajärjestelmiämme." Suurinkvisaattori ei koe muutosta. Hän kävelee ulos ja katoaa kaupungin pimeille kaduille ja kujille.

Ivan on järkyttänyt pikkuveljensä Aljosan sielua.

Alla ikoni. Solovetskin luostarin perustajat Zosima ja Savvati. Kuvan alla ja reunoilla on seitsemän kuvaa Zosiman elämästä.


Thursday, February 21, 2019

Suurinkvisiittori IV



Syväriläinen ikoni Viimeinen tuomio, yksityiskohta: Saatana liekeissä.

Tapahtuu Espanjassa, kerettiläisten vainon pahinpaan aikaan, suurinkvisiittori katsoo kansaa ja huomaa uhkan. Hän on tullut käymään ja mahdollisesti häiritsee ihmisen luomaa toimivaa järjestelmää.

Ivan ja Aljosa keskustelevat edelleen.
" 1400-luvun Sevillan torilla vietetään kerettiläisten polttajaisia. Kansaa on paljon, kardinaali, vanha ja äkäinen vallankäyttäjä, Jumalam edustaja maan pällä antaa merkin rovion sytyttäjälle. Hän ei ollut komea kardinaalin puvussaa silloin kun Roomassa vainottiin alkukristittyjä, ei, hän on vanha pistäväkatseinen 90-vuotias ukko pukeutuneena karkeaan munkinkaapuun. Hän on Suurinkvisiittori, hänen seurueeseensa kuuluu vartiomiehet ja uskon soturit. Hänen katseensa on terävä ja kuoppaisten silmien pohjalla. Hän näkee kuinka Hän herättää kuolleista pienen tytön. Suurinkvisaattori päättää toimia, ja käskee sotilaiden ottaa kiinni Hänet.

Samaan aikaan Sevillan torilla on Hän ja kansa tunnistaa hänet. Hän on tullut Sevillan torille käymään ja nuori äiti lankeaa hänen jalkoihinsa ja rukoilee että Hän herättäisi lapsen kuolleista. Hän sanoo: "Talita kuumi- tyttö, nouse ylös." Tyttö nousee arkussa istumaan hautajaiskimppu kädessään. Kansa itkee, huutaa ja osoittaa kunnioitusta. Mutta seuraavassa hetkessä kansa hiljenee ja väistyy sotilaiden tieltä, ja kumartuu maahan suurinvisiittorin edessä. Hän viedään pyhän tuomiosalin ahtaaseen vankikoppiin. Kaiken yllä leijailee pimeys, hiljaisuus ja kuumuus. Yö tuoksuu sitruunoilta ja laakerilta. Äkkiä saapuu suurinkvisiittori vankityrmään. Hän syyttää Hänta siitä että Hänon tullut häiritsemään turvallista järjestelmää, jonka katolinen kirkko on luonut. "Olisit pysynyt poissa." Ja huomenna minä tuomitsen sinut vääräuskoisena kansanvillitsijänä roviolla poltettavaksi ja olet huomaava että kansa joka riemuitsi sinun tulemistasi, on sytyttämässä rovion liepeitä että paremmin palaisit. Rooman Paavi tietää jo että niin käy ja hyväksyy sen."

Wednesday, February 20, 2019

Suurinkvisiittori III

"Suurinkvisaattorijakso on Jumalanpilkkaa ja uskovan mielen pirstomista."(Dostojevski)

Viimeinen tuomio, yksityiskohta Syväriläisestä ikonista. Vanhauskoisten ikoni 1700-luvulta.

Ivan Karamazovin edustama ateismi on Jumalaa vailla olevaa anarkismia. Dostojevski pitää elämänsä urotekona Jumalattomuuden hajottaista. Karamazovin veljesten luvussa Venäläinen munkki Dostojevski kuvaa luostaria ja luostarivanhus Zosimaa. Vanha Zosima on Dostojevskin vastaus aikansa kaikille ateistisille suuntauksille; Dostojevski löytää vastaukset kaikkiin aikansa ongelmiin luostareista ja hengellisestä ohjauksesta, joka romaanissa personoituu vanhus Zosimaan.

Tuesday, February 19, 2019

Käsi joka kaavoitusta ohjailee...



Turun tauti elää ja voi hyvin! Tämän kirjan pitäisi olla lukioissa ja yliopistoissa tenttikirjana.

Muutenkin kaikille turkulaisille erittäin terveellistä luettavaa.

Minua ihmetyttää se röyhkeys johon kunnallispolitiikassamme pystytään. Eivät edes häpeä suhmurointiaan, kokoomus ja demarit häsläävät surutta grynderien kanssa.

Eläimet ovat synnittömiä

"Sairaalassa vaimo tuli katsomaan yli satavuotiasta miestään ja suudelmat olivat kuuluvia. Ovessa luki EI lähikosketusta potilaan kanssa. Viis siitä, he rakastavat toisiaan yli kuoleman."


Utuinen ruusu.

Eräs Zosima Tobolskin hengellinen lapsi kertoo ohjaajastaan että tämä viihtyi metsässä ja tervehti lintuja :"Kristus nousi kuolleista!" Karamazovin veljeksien kirjassa Vanhus Zosima opettaa:"Rakastakaa kaikkea Jumalan luomaa. Jokaista hiekan jyvää rakastakaa. Rakastakaa jokaista lehteä, jokaista auringonsädettä. Rakastakaa eläimiä, sillä Jumala antoi heille ajatuksen idun ja ilon. Ihminen älä korosta itseäsi, sillä eläimet ovat synnittömiä, mutta sinä ylpeydessäsi tuhoat maailman."

Monday, February 18, 2019

Lizaveta Smerdjastsaja, vapaa ihminen

Lizaveta S. eli "haiseva" oli tavattoman pieni ihminen, ei kuitenkaan kääpiö, ainoastaan "vain kahden arssinan" pituinen nainen. Kuoltuaan hän muuttui suorastaan ikoniksi tuossa pienessä kaupunkipahaisessa. Lizaveta oli vapaa kaikesta ihmiselle ominaisesta omistamisesta. Hän pukeutui aina, kesät talvet, samaan pellavapaitaansa ja kulki avojaloin. Kaupungin asukkaat tunsivat hänet lapsesta lähtien ja tottuivat häneen, niin että hän ikään kuin kuului "kalustoon". Lizaveta yöpyi milloin missäkin kirkkojen eteisissä, heinien keskellä ja ulkorakennuksissa. Kaupungin kaikki asukkaat yrittivät huolehtia hänestä antamalla almuja, mutta Lizaveta antoi almut aina pois, rahat kirkkojen lippaisiin tai ruoat vastaantulujoille. Jopa hienot aatelisnaiset ottivat hänen antamansa rinkelit ja muut saamansa ruoka-almut kiitollina vastaan. Tässä haisevassa piikkopaita-naisessa oli jotain hyvin Jamalallista. itse hän söi ainoastaan mustaa leipää ja joi vettä.
Lizaveta sai rauhassa vaellella ja ilmestyä vaikka hienoon tavarataloon. Häntä ei kukaan vahtinut tai ajanut pois. lizaveta ei varastanut, se oli hänen luonteensa vastaista.

Kerran saapui kaupunkiin pääkaupungista joku korkea henkilö, kirkon eteisessä hän törmäsi seurueineen Lizavataan. Hän pöyristyi ja määräsi että Lizaveta pitää pestä, vaatettaa ja saattaa säädylliseen tilaan. Näin tehtiin, mutta Lizaveta muuntautui nopeasti entiseen kuosiinsa ja jatkoi elämäänaä paljasjalkaisena ja piikkopaitaisena.

Sitten tapahtui jotain anteeksiantamatonta kaupunkilaisten mielestä. Lizaveta oli siunatussa tilassa. Syyllistä "jumalanhullun" raiskajaa etsittiin ja pohdittiin ankarasti. Lizaveta ei osannut puhua. kaupungin naiset pitivät Lizavetaa silmällä ja asuttivat häntä erään arvostetun naisen kotona. kuitenkin Lizaveta karkasi juuri tärkeällä hetkellä.

Kun synnyttämisen aika tuli, hän kiipesi korkeahkon aidan yli ja meni erään varakkaan miehen saunaan, joka oli vielä jälkilämmin, ja synnytti pojan. Tuskin hän itse tiesi mitä hänelle tapahtui. Talon emännöitsijä kuuli outoa vaikerrusta ja niin hän sai kauan kaipaamansa lapsen, sillä Lizaveta kuoli. Tästä pojasta tuli yksi Karamazovin veljesten henkilö.

Lizaveta oli perheestä, jossa äiti kuoli varhain ja Lizavetan isä ei pystynyt tai osannut kasvattaa tytärtään. Isä oli pikkuvirkamies ja alkoholisoitunut pahasti.

Sunday, February 17, 2019

Tuhlaajapojan lähtö ja paluu isän luo

"Serafim Sarovilainen kohteli eläimiä vertaisinaan kunnioittavasti, Kun än kohtasi karhun, hän puhui tälle ja lopuksi toivotti Jumalan siunausta ja pitkää ikää."



Tänään on Tuhlaajapojan sunnuntai. Ensi viikko on lihasta luopumisen viikko.

Tuhlaajapoika palaa Isänsä luo. Arkkipiispa Nikanor kirjoittaa Dostojevskista: "Kaikki Dostojevskin kirjat on ja kaikki hänen henkilönsä selittävät kertomusta Tuhlaajapojasta." On totta että kaikki hänen sankarinsa joko lähtevät isän luota, tai ovat palaamassa isän luokse. He lähtevät ja palaavat isän luo.

Saturday, February 16, 2019

Dostojevski kävi läpi ateismin ja hänen uskonsa Jumalaan vahvistui

Dostojevski kävi läpi todella syvältä epäilyn osallistuessaan Petravskin kerhon toimintaan. Ryhmän aatemaailma oli ateistinen, eikä ateismi ollut vain filosofista ateismia, se oli kaiken Pyhän kieltävää. Ryhmän jäsenet kokoontuivat Suurena Perjantaina Petrovskin luo syömään lihaa ja kananmunia. Venäjällä oli Suurena Perjantaina ankara paastopäivä, sillä se oli päivä jolloin Kristus ristiinnaulittiin. 1800-luvun Venäjällä noudatettiin ankaraa paastoa, jota tarkoin noudatettiin. Ryhmän käytös oli erittäin tuomittavaa ja pyhäinhäpäisyä.

Mitä perusteellisemmin Dostojevski uppoutui ateismiin, sitä voimakkaammaksi hänen Jumalkaipuunsa kävi.

Friday, February 15, 2019

Ylösnousemuksesta


Ikonien maalaajien nimiä ei julkaista. Kyseessä on Ylösnouseuksen ikoni. Ehdotin kerran Turun ortodoksiselle neuvostolle että kysyisen ikonin maalaajalle annettaisiin vapaus maalata tämä ikoni seurakuntasalin päätyseinälle, tai alustalle, joka kiinnitettäisiin seinään. Eräs henkilö vastusti, koska seinä melko varmasti hylkisi ikonia. Mene ja tiedä.


"Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää." Nämä sanat ovat Karamazovin veljesten motto.

Kysymys on ylösnousemuksesta: Jotta siemen alkaisi kasvaa, on sen ensin kuoltava, ja näin myös Kristus kuoli noustakseen kolmantena päivänä kuolleista. Kristuksen ylösnouseminen on myös meidän ylösnousemuksemme. Nämä sanat ovat Dostojevskin hautaristissä. Johanneksen evankeliumi on Dostojevskille evankeliumeista tärkein.

Hän luki Johanneksen evankeliumia sen luonteen vuoksi, hän halusi tietää kuka on Kristus. Dostojevskin merkinnöistä on nähtävissä epäilys. Kristus ei ollut hänelle itsestään selvyys.

"Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" (Nathanael) "Tule ja katso."(0petuslapset) " Ellen näe naulan jälkiä hänen käsissää, en usko että hän elää."(Tuomas)

Karamazovin veljeksissä Dostojevski käsittelee ruumiin ylösnousemista. Ulkomaosesti teos päättyy traagisesti. Feodor Pavlovits on murhattu. Smertjakov on tahnyt itsemurhan ja Ivan on sairas ja hulluuden partaalla. Mitja Karamazov on tuomittu Siperiaan pakkotyöhön ja lopussa kuolee pikku Iljusa, romaani päättyy hänen hautajaisiinsa. Hautajaisruokana on pyöteitä blinnejä.

Samaan aikaan kuoli Dostojevskin oma poika ja teoksessa on tämä perhetragedia taustalla.

Eräs venäläinen tutkija on verrannut Karamazovin veljeksiä ortodoksiseen uskontunnustukseen."Odotan kuolleiden ylösnousemista ja tulevan maailman elämää."

Thursday, February 14, 2019

Suurinkvisiittori II

Jumalanäiti käy helvetissä, on alkujaan kreikkalainen legenda
1600-luvulla oli tapana runoelmissa käyttää taivaallisia voimia maanpäällä. Nyt ei sitten puhuta Dantesta. Käräjäkirjurit ja munkit luostarissa panivat toimeen näytäntöjä, joissa näytölle tuotiin taivaallista väkeä, kuten madonna, enkeleitä,pyhimyksiä,Kristus ja jopa itse Jumala. Silloin oltiin vilpittömiä.

Moskovassakin esitettiin näytelmä Jumalanäidin matka kärsimysten kautta.

Rohkeudessaan se on Danten veroinen. Jumalanäiti vaeltaa läpi helvetin kärsimysten ja häntä opastaa enkeli Mikael. Jumalanäiti näkee syntisten kärsimykset. Siellä on hyvin mielenkiintoiset syntiset palavassa järvessä. Nämä syntiset, jotka ovat joutuneet tähän järveen niin syvälle etteivät voi uida pois, nämä "unhoittaa Jumalakin." Tässä on voimakas ilmaisu. Järkyttynyt Jumalanäiti lankeaa Jumalan valtaistuimen eteen itkien ja pyytää armahdusta kaikille helvetissä oleville syntisille, ilman erotusta. Hänen keskustelunsa Jumalan kanssa on mielenkiintoinen. Hän rukoilee, ei luovuta tai poista. Ja kun Jumala näyttää hänelle viimeisenä valttinaan poikansa lävistetyt kämment ja jalkaterät ja sanoo: " Miten minä voisin antaa anteeksi Hänen kiduttajilleen." Nyt Jumalanäiti käskee kaikkia pyhiä, kaikkia mattyyreita, kaikkia enkeleitä ja kaikkia arkkienkeleitä lankeamaan maahan ja rukoilemaan hänen kanssaan vapautusta, ilman erotusta, kaikille syntisille. Tämän seurauksena Jumala lakkauttaa kärsimykset joka vuosi pitkäperjantaista helluntaihin. Helvetissä kärsivät kiittävät Jumalaa huutaen:"Oikeamielinen olet sinä, Herra, kun olet näin tuominnut."

Tämä on johdatusta Suurinkvisiittorin todelliseen olemukseen

Wednesday, February 13, 2019

Dostojevski ja Job

Jobin kirja ei todellakaan ole lastenkamarikirjallisuutta. Dostojevski luki kuusivuotiaana raamattua ja Jobin kirja kiinnosti ja puhutteli häntä. Kärsimys kiinnosti. Voisi tietysti asettaa varovaisen ajatuksen siitä, mitä hänen lapsen mielensä käsitti lukemastaan.

Vanha Dostojevski kirjoitti vaimolleen että hän lukee nykyään taas Jobin kirjaa ja se saa hänet suorastaan sairalloisen innostuksen valtaan. Hän oli lukenut kirjaa jo lapsena ja se on kirja, joka teki häneen niin syvän vaikutuksen, että siitä tuli hänen elämänsä kirja.

Jobin kirja on koko raamatun ja ihmiskunnan vaikein kirja. Sitä on vaikea ymmärtää.

Dostojevskin oma elämä muistuttaa Jobin elämää, hän tunnisti siinä oman elämänsä kärsimyksen jonka Jumala hänelle antoi.

Dostojeskin uskon paradoksi on siinä, että mitä enemmän uskon suhteen on esteitä ja vastaväitteitä, sitä suuremmaksi käy halu uskoa. Tämä on myös Jobin teema. Tämä tuntuu ihan absurdilta.



Tuesday, February 12, 2019

Anteeksiantamisen lahja

Metropolissa asuva tätini tapasi käydä ostamassa oikeata beigialaista suklaata hienosta kahvilasta. Tätä kauppamatkaa varten hänen oli pukeuduttava aina tavallista hienommin. Nyt tätini asuu palvelutalossa ja toivon että hänelle tuodaan oikeaa suklaata sinne. Tuoksut ja maut nostavat muistoja esiin. (nim. aistien voima)

Tämä ikoni on erään henkilön maalama ikoni. Oli takavuorien nyttelyssä jossain ovenpielessä.

Kristillinen anteeksiantamus ei ole järjellä selitettävä, se ei ole humanismia. Se on ymmärrettävissä ainoastaan Kristuksen kautta. Kristus antoi anteeksi vihollisilleen.

Feodor Dostojevskilla oli anteeksiantamisen lahja. Hänellä oli tapana kävellä Pietarin katuja aina ennen kuin aloitti työskentelyn. Hän kirjoitti aina ainoastaan yöllä. Kerran hän oli taas kävelemässä köyhien korttelissa kun humalainen mies kävi hänen kimppuunsa. Tämä löi ja potki häntä. Onneksi lähistöllä ollut poliisi näki tapahtuman ja vei miehen poliisiasemalle. Dostojevski seurasi perässä, ja pyysi poliisia päästämään miehen vapaaksi. Poliisi sanoi ettei miestä voi päästää vapaaksi koska paperit oli jo kirjoitettu miehen pitäisi maksaa sakkoa. Dostojevski maksoi vaaditun summan ja mies oli vapaa. Kotona hänen vaimonsa kyllä huomasi mustelmat ja ruhjeet.

Tapaus tuo mieleen Serafin Sarovilaiseen kohdistuneen pahoinpitelyn. Serafim Sarovilainen pahoinpideltiin niin raaásti, että luostarin veljestö pelkäsi hänen kuolevan. Kun pahoinpitelijät saatiin kiinni, niin Serafin Sarovilainen vaati että heidät päästettäisiin vapaaksi, tai hän lähtisi luostarista.

Dostojevski samaistui Serafim Sarovilaiseen ja Kristuksen kärsimyksiin.

Luostarivanhus Sosima sanoi: "Kun näkee ihmisen synnit ja kysyy miten ne voisi voittaa omalla voimalla vai nöyrällä rakkaudella, jos kerran näin päätät, päätä nöyrä rakkaus ja voit voittaa kaikki maailman esteet. Nöyrä rakkaus on suurin voima maan päällä, toista sellaista ei ole.

Monday, February 11, 2019

Kristuksen rakkauden laki

En ole kotoutunut Suomeen vaikka olen asunut koko ikäni täällä ja myös sukuni monessa polvessa on suomalainen. Minä olen yksi niistä suomalaisesta jotka eivät ole kotoutuneet tänne. Voi olla että en kotoutuisi muuallekaan. (nim. kotoutumaton.)

Dostojevski kirjoittaa Karamazovin veljeksissä henkilökohtaisuuden laista. Luostarivanhus Sosima kertoo synnintunnustajasta joka on puhunut rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan."Mitä enemmän rakastan ihmiskuntaa, sitä vähemmän rakastan yhtä ihmistä." Haaveissani olen kohonnut sellaisiin sfääreihin että kykenen palvelemaan koko ihmiskuntaa. Menisin vaikka ristille ihmisten puolesta. Totuus on kuitenkin karu, en tulisi toimeen päivääkään toisen ihmisen kanssa samassa tilassa. Tilanne kävisi sietämättömäksi ja alkaisin vihata hyvää ystävääni vain siksi että hän syö ärsyttävällä tavalla. Mitä enemmän vihasin yksittäistä ihmistä, sitä vaomakkaammaksi kävi rakkaus ihmiskuntaa. En voi rakastaa ihmistä koska näen hänen kasvonsa."


Ihmistä on rakastettava sellaisena kuin hän on. Tämä on Kristuksen rakkauden laki, joka on ihmiselle mahdoton saavuttaa. Jos joku sen saavuttaisi, se olisi kristillinen uroteko.

Sunday, February 10, 2019

Syyllisyydestä ja häpeästä vapautumisesta



Taistelussa pahaa vastaan tulee vääjäämättä vastaan syyllisyydestä vapautumisen teema. Syyllisyydestä ja häpeästä vapautuminen tuhoaa salailun ja ihminen vapautuu. Syyllisyyden ja häpeän salailun kannalla ovat instanssit jotka uskovat syyllisyydestä vapautumisen sovitulle järjestykselle vaaralliseksi.

Dostojeski tunsi Siperian karkotuksen aikana pakkotyössä ollessaan vankien kohtaloon uskomisen. He eivät tunteneet häpeää ja syyllisyyttä. Dostojevski uskoi vankien olevan lähempänä Jumalaa kuin muiden ihmisten. Hän uskoo että pois pahuudesta ei päästä syyllisyyden, häpän ja katumuksen kautta. Vapautuminen tapahtuu aidon kristillisyyden kautta.( Tässä ajattelmisen aihetta kaikille katumuksen mittaajille, jopa ortodoksisessa kirkossamme.)

Dostojevski ei ollut kriitikoiden suosiossa. Hän oli ihmisenä hankala ja pilasi seurapiirien kepeät kinkerit usein syvällisillä kysymyksillään joihin ei vastausta löytynyt.

Saturday, February 9, 2019

Suurinkvisiittorin luku I

Karamazovin veljesten neljännessä luvussa käsitellään pahan ja pahuuden olemusta. Luvun nimenä on kertomus suurinkvisiittorista. Dostojeskin ihmiskuva ei ole hohdokas, kaunisteleva tai idealisoitu. Kuva on pikemminkin paljastava, rosoinen ja ihmiselle sokeeramaton, se näyttää myös pahuuden ja raadollisuuden. Dostojevskin perimmäinen tarkoitus lienee pahuuden tunnistaminen ja sen voittaminen.

Dostojevskin yhteydessä on hoettu mantraa että hänen moraalifilosofinsa tärkein anti venäläiselle ajattelulle on hänen pohdintansa hyvän ja pahan olemassa olosta maailmassa. Saksalainen filosofi Gottfried Lebniz (1646-1716) nimesi maailman pahuuden ja Jumalan hyvyyden välisen yhteensovittamuuden deotiikan ongelmaksi. Deotikalla tarkoitetaan kysymystä siitä, miten Jumala, joka on hyvä, kaikkitietävä ja viisas, sallii pahuuden olemassaolon maailmassa.

Dostojevski sijoitti deotikan Karamaazovin veljesten neljänteen lukuu suurinkvisiittorin lukuun, joka on kylläkin ihan itsenäinen teos.

Luvussa neljä Ivan ja Aljosa Karamazov istuvat arkisessa "räkälässä" ja Ivan alkaa kertoa 1400-luvulta peräisin olevaa legendaa Kristuksen toisesta tulemisesta . Legendassa Kristus ilmestyy Sevillan torille ja kansa tunnistaa hänet heti. Katolinen kirkko johtajineen tunnistaa kyllä Kristuksen mutta kieltää hänet ja vangitsee ja suurinkvisiittori suulla käskee Kristusta menemään takaisin taivaaseen sillä hän pelkää katolisen kirkon luoman järjestelmän järkkyvän pahast mikäli hän jäisi maan päälle.

Friday, February 8, 2019

Dostojevski ja yhteiskunta


Tästäkin kirjasta löytyy kattava annos Dostojevskiä.

Dostojevskin kiinnostus yhteiskunnalliseen pohdintaan on jäänyt vähälle tutkailulle. Hän kävi yhteiskunnallista keskustelua lähinnä aikakausi ja viikkolehdissä. Yksi hänen tärkeimmistä teemoistaan oli venäläisten suhde eurooppalaiseen filosofiaan. Dostojevskin mukaan Venäjä ei kuulu Eurooppaan, eikä sen tule kuuluakaan; sen on kuljettava omaa Bysanttilaista tietään.

Dostojevskia huvitti venäläisen yläluokan aatelisten eurooppalaisten rajaton ihailu. Matkustaessaan Euroopassa junalla, hän tunsi suurta ahdistusta eurooppalaisen porvariston tuleva ja vääjäämätön nousu yleiseksi yhteiskuntaluokaksi kaikessa absurdiuudessaan. Ranskalainen pikkuporvaristo ei häntä miellyttänyt. Hän pohti ranskalaisten järkevyyttä.

Neuvostoliitossa on kirjoitettu että Dostojevski ennusti vallankumouksen. Erityisesti symbolisti Mereskovski kiinnitti tähän huomiota ja sanoi Riivaajat kirjan olevan ennaltanäkemisen kirjan. Riivaajat ilmestyi Neuvostoliitossa vasta 1980-luvulla, "Sata vuotta sitten kirjoitettu, eikä vieläkään pystytä julkaisemaan," (Soltzenitsyn)

Kun Meretskovski esitelmöi aikoinaan Dostojevskista vallankumouksen ennustajana, niin luennon päätyttyä tulivat puna-armeijan sotilaat kysymään missä kirjailija on. Luennoitsija sanoi hänen olevan Nevan Lavrassa. Sotilaat menivät sinne. Dostojevski on haudattu Lavran hautausmaalle. !930-luvulla hänet julistettiin kansanviholliseksi ja hänen sukulaisensa joutuivat kärsimään.

Kommunismin aikana Dostojevskiä ei julkaistu mutta älymystö luki hänen kirjojaan. Dostojevskin vaikutua eurooppalaiseen kirjallisuuteen on kiistaton. Kannatta lukea Thomas Mannia sillä silmällä. Franz Kafka on hyvin dostojevkiläinen kirjailija.

Einstein väitti keksineensä suhteellisuusteoriansa lukemalla Dostojevskia.

Thursday, February 7, 2019

Dostojevskin ajatuksia kuolemattomuudesta II



Sisäinen kello on tarkka. Kohta alkaa Suuren Paaston aika. On aika lukea Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Siinä on tämä pääsiäisen teema läsnä. Tiesin tämän kirjallisuus tentissä muinoin. Sitä ei pitäisi kertoa yliopiston tentissä. Muutenkin Dostojevski ei ole muodissa siellä. Hyvä jos tietävät kuka Dostojevski on. Edesmennyt Tomi Kaarto antoi täydet pisteet analyysistäni.

Dostojevskin ajatuksia kuolemattomuudesta osa II

Jos ei ole Jumalaa, ei ole kuolemaakaan. Mitä sitten on? Ateistit viittaavat vapauteen, hyvän toteutumiseen jo maan päällä. Dostojevskin mukaan tämä on logiikkaa jota ei ole viety loppuun asti. Dostojevski vie ajatuksen loppuun ja sanoo: Jos ei ole Jumalaa on kaikki ihmiselle sallittua.

Dostojevski osoittaa sanansa rakkauden ja sielunkuolemattomuuden välttämättömästä yhteydestä materialisteille, valurautaideoita tuottaville herroille. Päiväkirjassaan Dostojevski asettuu heidän vastaiseen rintamaan ja sanoo:Väitän että rakkaus ihmiskuntaan on mahdoton jos puuttuu usko sielun kuolemattomuuteen

Tämän materialisteille suunnattu huomautus ja sen toistaminen on aiheellista silloin kun yhteiskunta julistaa ettei Jumalaa ole olemassa, ettei sielu ole kuolematon, niin ajan oloon tällainen yhteiskunta tuhoaa itse itsensä. Dostojevski oli näkijä sille mitä Neuvostoliitossa tapahtui 1920 ja 1930-luvuilla. Ihmiset tappoivat toisiaan ja yhteiskunnallinen itsemurha alko.(Dostojevski kuoli jo 1800-luvun lopulla)
Jos ei ole kuolemattomuutta ihminen ja yhteiskunta päätyy itsetuhoisiin tekoihin.

Dostojevskin ajatuksia kuolemattomuudesta I

" Ajatus kuolemattomuudesta ei Dostojevskille ole filosofinen idea, vaan kuolemattomuus on käytännöllinen, realistinen käsite. Kuolemattomuus on yhtä käytännöllinen asia kuin liikennesäännöt. Kuolemattomuus on rakkauden edellytys, mutta se on sitäkin enemmän - se on elämän edellytys. Kuolemattomuuden ydin on itse elämä. "Se on elävä elämä ja lopullinen kaava totuuden alku ja loppu. Näin kirjoittaa Dostojevski päiväkirjassaan.

Rakkaus ihmistä kohtaan on mahdoton jos puuttuu usko sielun kuolemattomuuteen.

Monday, February 4, 2019

Hän oli todellinen mäkimies

"Elämä on ihmisen parasta aikaa." (Matti Nykänen) Hän oli kevyt ja liiti pitkälle, aivan liian nuorena kestääkseen julkisuutta. Median luoma kuva Matti Nykäsestä oli vähintäänkin liioteltu ja jopa valheellinen. Kuka tuntee Matti Nykäsen? Se Matti Nykänen joka seikkaili mediassa on liian mahdoton ollakseen koko totuus.

Toivon että media ei juoksutu jatkossa haudalle muistelijoita, niitä joilla ei ole mitään todellista sanottavaa tai edes tuntumaa henkilöön.

Matti Nykänen liitää nyt sukset säihkyen taivaallisissa tapahtumissa.

Matti lähti mutta legenda jäi elämään omaa elämäänsä!

Kevyet mullat.

"Haudataan valtion kustannuksella, ei kunnan." F.E. Sillanpää. Siinä on vissi ero. (Jos joku ei tiedä, niin ennen muinoin kunnan tuella haudattiin osattomia, käyhiä ja kunnanvaivaisiai.)


Sunday, February 3, 2019

Sataa lumivettä

KHO ei anna valituslupaa Meidän Turku ry:lle Portsassa kuusi vuotta sitten palaneen puutalon tontin uudelleen kaavoituksesta. Palanut talo on sisältä palanut mutta ulkokuori on jotensakin ehjä.

Prosessi on kestänyt kuusi vuotta. Heti alkuun minua ihmetytti miksi talon kattoa ei suojattu sateelta, vaan annettiin sataa suoraan sisälle. Kuivatusta ei hoidettu ja muutenkin talo jätettiin heitteille. Ilmeisesti talo on nyt niin huonossa kunnossa ettei mitään ole tehtävissä. Turussa tällainen menettely on yleistä.

Saa nähdä mitä tontille lopulta rakennetaan.

Turussa sataa vedensekaista lunta. Lämpötila lämpimän puolella. Kaupungissamme on lumiliikennekaaos. Tämäkin on kausiluonteista ja kohta lumi sulaa pois ja katukaivot tulvii.

Positiivistä:
Eilen syntyi sukumme uusin jäsen. Äitini 93v. laskee lapsenlastenlapsiensa lukumäärää. Minusta se on noin 16. Onnea!

Saturday, February 2, 2019

Ministerin lista



Ministeri Saarikko: Sovimme ettei hoivatyön henkilökuntaa vähennetä. Se siis pysyy entisellään ja näin ollen se on suurta kusetusta. Katselin hetken tyhjää seinää. Tuli halu mennä metsään ja kadota pelkästä häpeästä. Paljonko paskaa mahtuu vanhusten suojahaalariin? Onko ihmisen elämän loppuvaiheen oltava tällaista. Missä on seesteinen ja arvokas vanhuus.

Leuto harmaansininen lauantain aamu. Turussa -2 astetta. Luvassa lunta.

Friday, February 1, 2019

Vanhuus ei ole vamma, ei rikos, se on maallisen elämän viimeinen aika



Moni vanhua tuntee varmasti kauhua ja ahdistusta vanhusten hoidon tasosta juuri nyt. Kauhu on ihan todellista. Ihmisen perustarpeet ovat näämmä rahastamisen kohteina.

Miten paljon vanhukset tekevät itsemurhia nykyään? En ihmettele vaikka ne lisääntyisivät tuntuvasti. Kukaan ei halua hoivattomaan hoitokotiin makaamaan paskoissaan. Siin on ihmisarvoinen vanhuus kaukana. Tämän päivän vanhukset ovat rakentaneet työllään tämän hyvinvointivaltion, joka ei ole heille itselleen pelkästään hyvinvointia, se on joillekin muuttunut pahoinvoinniksi.

Kaikki hoivakodit eivät ole huonoja tai kelvottomia. Tiedän että on olemassa hoivakoteja joissa vanhukset ovat kuin perheenjäseniä ja heidän kanssaan jopa puhutaan ja tehdään asioita yhdessä kunnioittavasti. Vanhuus ei ole rikos.

Ajassamme on jotain hyvin pelottavaa ja kylmää. Kuka on puhunut hellyydestä tai rakkaudellisuudesta ihmisen kohtelussa. Nykyään kaikki mitataan rahassa ja tuloksessa. Jos tällainen jatkuu, olemme täydellisesti tuhon tiellä.

Vanhusten hyvinvointi on sivistuneen yhteiskunnan mittari. Sama koskee vammaisia ja muita erityisryhmiä. Miten moni kansalainen haluaisi kaasukammiot ja teloituskomppaniat poistamaan tuottamattomat kansanosat pois? Toivottavasti ei edes tulevaisuudessa näin käy.

Yksi on varmaa, me kaikki vanhenemme, emmekä kaikki ole virkeitä ja terveitä 100-vuotiaita.