Isä Mitro Repo puhui Turun Valamon-ystävissä praasniekkaperinteestä kirkkokunnassamme. Sali oli lähes täynnä väkeä. Praasniekka tarkoittaa juhlaa. Tarkasti otteen se tarkoittaa yhteistä juhlaa. Juhlaa, jota juhlitaan yhdessä. Näitä juhlia vietetään eri maissa eritavalla. Suomessa jäyhästi ja luulen että pappi saisi huutia jos hän alkaisi tanssia kuten esimerkiksi Kreikassa on tapana. Kirkollinen osuus praasniekassa on Jumalan palvelusta, ei sirkusta. Maallinen ilonpito kuuluu kuitenkin juhlaan, eikä sitä voi erottaa kirkollisesta juhlasta.Turussa Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran praasniekkaa vietetään ensi viikonloppuna. Olisihan se komeeta jos meilläkin olisi sotilassoittokunta paikalla ja muutama tankki juhlan kunniaksi. Epäilen kuitenkin että praasniekastamme tulee yrmeän arvokas, kuten tavallista. Isä Mitron huumori on sitä luokkaa että se menee tavallisen turkulaisen käsityskyvyn yli.
Mikä tätä seurakuntaa vaivaa, sillä pitkästä aikaa paikalla olleena huomasin jännitteitä vähän joka suunnalla. Taidan sytyttää tuohuksen syrjäytetyille kirkonpalvelijoille. Kolma vuotta sitten Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran päivänä tapahtui jotain hyvin onnetonta. Samana vuonna julkaistiin juhlakirja, jota sopii antaa lahjaksi vierailijoille. Kirjan toimitti silloinen kirkkoherra. Kirja näkyy kuvassa i Mitron kädessä.
Kirkon on elettävä yhteiskunnassa arjessa ja juhlassa.
Minä itse henkilökohtaisesti olen kaivannut juhlien näkymistä kirkon ulkopuolella meilläkin, mutta jokin tässä suomalaisessa mentaliteetissa estää iloitsemisen. Tässä vaiheessa yleensä syytetään luterilaisuutta, mutta en kyllä lähtisi hakemaan syntipukkia mistään tietystä ryhmästä. Ehkä syynä on ettemme osaa olla ihmisten keskellä, joukoissa.
Sitten sivuttiin negatiivista julkisuutta ja eurovaaliehdokkuutta. On varmasti hauskaa lukea keskustelupalstalta miten syntinen itse on, mutta tietäisivätpä miten syntinen minä todella olen, niin järkyttyisivät, sanoi hän. Edellämainittu pätee meihin kaikkiin, jotka olemme joutuneet julkisen ryöpytyksen kohteeksi.Tässä tullaan taas tähän ikuiseen kysymykseen: Kuka meistä on synnitön?
Mitä miettii piispamme? (Kuva yllä oikealla.)
Isä Mitrosta on sanottava että hän on hyvä ja nöyrä luennoitsija. Voisi ajatella että euroedustajuudesta voisi olla hyötyä kirkkokunnallemme. Jonkun on aina oltava se ensimmäinen tässäkin asiassa. Se, mikä hinnan siitä ehkä joutuu maksamaan, on toinen asia.
Ahkerat naiset keittiössä ahkeroivat vapaaehtoistyössä. Kesken kiireiden aika nopealla kahvikupposelle. (Vasemmalla kuva.)
Olen vakuuttunut siitä että seurakunnassa olisi tapahduttava ikärakenteen muutos, muuten seurakuntamme muuttuu muumiogalleriaksi. Miten on selitettävissä että neuvostossa ja valtuustossa istuu henkilöitä jotka ovat olleet siellä vuosikymmenet. Puhumattakaan tiistaiseurasta.
