Wednesday, June 27, 2012

Lapissa kukkii...

Karun maan kukkia katseltavaksi. Luonnossa nämä ovat pienikokoisia kuulemma. Kauniita ne kuitenkin ovat.

Jos ilmastonmuutos jatkaa etenemistään, niin minne joutuvat nämä viileän ilmaston kukat? Tuolla ei kuulemma satanut lunta kuten säätiedotus lupasi. Norjan puolella lienee lämpimämpää. Matkalaiset olivat, viimeisen tiedon mukaan, menossa sinne.


Turussa satoi ukkoskuuron omainen tiuha sade. Olin juuri ostamassa perunoita kun sade pamahti päälle. Nyt sitten olen uitetun koiran näköinen. Haitanneeko tuo mittään. Kävin sytyttämässä tuohuksia kirkossa. Happamen näköinen opas antoi luvan kuvata katon kaarta maalaavia työmiehiä.

Ensi lauantaina on Nikean metropoliitta Johanneksen panihida klo 17.30. Panihidaan voi mennä kuka tahansa joka tuntee kutsumusta. Sunnuntaina ovat Pyhän Elisabetin luostarin nunnat pitämässä myyntinäyttelyään seurakuntasalilla. Torstaina alkavat keskiajan markkinat Vanhalla Suurtorilla ja luulen että nuo nunnat ovat sielläkin myymässä; olivat viime vuonnakin. Tulevat valko-Venäjältä.

Oppaille: Kun henkilöitä tai henkilö tulee kirkkoon on hyvä nousta seisomaan. Tervehtiä tai vastata tervehdykseen. Hymyillään ja ollaan ystävällisiä, vaikka mielessä olisi mitkä myllerrykset. Vastataan kysymyksiin, ja kaikki opastettavat eivät ole potentiaalisia varkaita. Hämärähenkilöitä varten on omat toimintaohjeet mikäli niistä on informoitu.

Tuesday, June 26, 2012

Lattiaa maalatessa...

Rankka sadekuuro pieksi maata. Maalasin lattiaa ja ihmettelin kesän kulumista. Ehkä Elokuu on lämmin ja itikaton. Vanhapunainen on lämmin, punainen värisävy jota suosittiin ennen sotia ja 1900-alussa lattioissa ja joissakin kaapeissa ja piirongeissa. Maali kuivuu hitaammin kuin nykyiset maalit mutta on kestävämpi käytössä.

Myöhemmin pyöräilin työhuoneelle ja tunsin kosten kylmän tuulen ihollani. En haluaisi nyt vilustua kun on niin paljon tekemistä. Rokkarit ja reppukansa ovat kadonneet. Talo on hiljainen kuin hauta; taidan olla yksin täällä. Harmittomat sedät aidan takana rillaavat rasvaisia ruokia ja juovat miehille sopivia juomia. Kesä jatkuu näämmä...

Sunday, June 24, 2012

Keskikesän olotiloja

Juhannus on oikeasti tänään. Mietin lapsuuteni juhannuksia. Sukulaisia oli paljon kylässä; silloin vielä oltiin yhteisöllisiä. Nyt sukulaiset ovat pitkin maailmaa ja tuskin heitä tuntisi jos vastaan sattuisivat tulemaan. Juhannusruusut kukkivat ja aurinko paistoi. Kerran satoi lunta ja rakeita. Juhannuskokolla oli kylmä ja kylän miehet iloisia. Naiset kilpailivat pullapitkojensa komeudella. Lapset keksivät tekemistä mutta uimaan ei saanut mennä ilman lupaa. Juhannussaunassa oli perinteinen tapa kuurata itsensä lähes vereslihalle. Nurkissa ei ollut taatusti likaa eikä pölyä.

Tuotiinko koivuja porraspieliin muissakin taloissa? En muista. Meillä se oli perinne josta ei horjuttu:juhannuskoivut olivat aina porraspielissä. Kummipoikani 7v. ilmoitti että hän ei hyväksy sellaista tapaa koska koivuja tuhotaan. Joulukuusi on eriasia sillä lapset saavat leikkiä kuusen ympärillä. Lapset ovat ympäristö ja luontotietoisia nykyään.

Lehtipuu on elämän puu. Havupuu kuoleman puu. Siksi koivuja on tuotu juhannuksena porraspieliin. Tuo jako kuoleman ja elämän puihin juontaa ammoisista ajoilta. Näin sanottiin Horisontissa ja sitä pitänee uskoa.

Ennen kuulemma tehtiin juhannustaikoja. Itse en moiseen uskonut koska olin pohtiva lapsi. Hauskin taika oli se kun naimattomat naiset kylpivät saunassa ja juoksivat sitten vasta kädessä saunan ympäri ja yrittivät heittää vastan haarojen välistä saunan katolle. Minne vastan tyvi osoitti, sillä ylkä odotti.

Perheenjäsen on matkoilla tunturissa, pohjoisimmassa Suomessa. Yksin olo täytyy käyttää hyödyllisesti rästitöiden tekemiseen.

Sieluni huitelee kylläkin Koitereella. Matelin maisemissa.





Thursday, June 21, 2012

Juhannusruusujen myötä



Heleää Juhannusta.

Mataleena

Wednesday, June 20, 2012

Ollos iäti muistettu...


Juhannusruusut aloittelevat jo kukintaansa. Juhannusruusuilla on aivan erityinen merkityksensä minulle. Muistan lapsuudesta rehevät juhannusruusut mummolan pihapiirissä. Ne kukkivat suhteellisen hetkellisesti ja kuihtuvat nopeasti.

Ihminen elää aikansa ja kuolee kuten luonnollista on. Hämmästyttävää on että juuri monet sairaanhoitotyössä olevat henkilöt ovat vieraantuneet kuoleman luonnollisuudesta ja käyttäytyvät pelonsekaisesti kuolevaa potilasta kohtaan. Tuttu sairaalapastori sanoi että kuolemaa kohti kulkevaa potilasta vältellään ja hänen luokseen ei mennä ilman syytä. Saattohoitokodit ovat tietysti asia erikseen.

Ihmisen kuolemattomuus on aivan muuta kuin ruumiin kuolemattomuus jota me, ainakin länsimaissa, tavoittelemme sielut ruvella.


Ortodoksisessa kirkossa pidetään panihidoja kuolleille. Se on muistopalvelus tuon`ílmaisiin kutsutuille.





Tuesday, June 19, 2012

Turussa asiat ovat toisille toisin...



Kun sateen jälkeen heinikossa kengät ja lahkeet märkinä seisoo tuulessa, käy outo virtaus iholla. Kananlihalle menee ja vilunväreet puistattavat. Samalta tuntui eilen lukiessani Turun valtuuston Toriparkkiäänestyksen tulosta. Yhden äänen enemmistöllä toriparkki sitten hyväksyttiin. Tapahtui kuulemma historiallisesti ensimmäinen kerta kun valtuusto käveli kaupunginhallituksen päätöksen yli. Tässä kaupungissa on kävelty ihmisen ja inhimillisyyden yli tämän tästä.

Meidän Turku-yhdistys valittanee korkeinpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen käsittely vie aikansa. Kävelen päivittäin vanhan Puutorin ohi. Se on ruma tori nykyään, tai ei sitä enää toriksi voitane kutsua.

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko lepää savipatjalla. Toivokaamme sille korkeimman suojelusta ja pitkää ikää. (Myös maallisen vallan korkeinta suojelusta.)
Tampereen kaupunki on suhtautunut positiivisesti ortodoksisen kirkon ja seurakunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Turussa asiat ovat toisin. Olemme toisia...



Saturday, June 16, 2012

Heinäpelto heilimöi kesäkuussa



Heinäpelto keinuu tuulessa. Taivas on sinisempi kuin koskaan ja aurinko lämmittää.
Juhannus on viikon päästä. Pessimistit manailevat syksyn tuloa. En ote kuuleviin korviini moista.

Ilomantsin Maukkulassa on tänä kesänä kolme Lehmäleiriä. Suosittelen vastaavia leirejä koko Suomeen.

Itikoita eli hyttysiä on runsaasti suuressa osaa Suomea. Johtuu kuulemma kosteasta keväästä ja lumen paljoudesta, sillä hyttynen on kostea hyönteinen, eivätkä pärjää auringossa, tuulisessa ja kuivassa maastossa.

Kummipojallani on pattereilla toimiva itikansyöjä laite.

Friday, June 15, 2012

Siitä on jo aikaa...



Seikkis oli hämmästyttävästi sama kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten kun viimeksi kävin siellä. Lasten tekemät työt näyttivät samoilta kuin silloin. Ohjaajat seisoivat ringissä ja keskustelivat keskenään kuten ennenkin. Ehkä se edistää lasten omatoimisuutta. Koskaan ei voi tietää mikä on hyväksi kenellekin. Puiston käyttömahdollisuudet olivat lähes maksimoidut. Päivä oli kaunis ja äidit lapsineen hyväntuulisia.



Nimimerkki Erik oli tehnyt savesta näköisveistoksen!

Sisälle seikkailutaloon en halunnut mennä, sillä taloon liittyy myös ikäviä ja epämiellyttäviä muistoja hyvien muistojen lisäksi. Työpaikkakiusaamisista ei saanut puhua; niitä ei virallisesti ollut silloin vielä olemassakaan. missähän mahtavat olla ne "hyvät tyypit" nykyään töissä. Kaupunki oli siivonnut kaikki määräaikaiset pois. paitsi pomojen ystävät ja lapset.

Tiedoksi joillekin Turun kaupungin henkilöille:
En ole koskaan ollut sosiaalitapaus
Lapseni eivät ole kehitysvammaisia, eivät käytä huumeita, eivätkä pahemmin juopottele. Olen ollut ja olen edelleenkin naimisissa entisen merimiehen kanssa joka kirjoittaa myös runoja. Merimies ja runoilija on varmaankin alinta kastia Turun seurapiireissä ja vaimoa ja lapsia saa nimitellä ties miksi. Mieheni on kansainvälinen henkilö ja vastaa useimmiten puhelimeen Hallo! Kerran Seikkiksen perhetyttö soitti ja mies vastasi. Perhetyttö löi luurin korvaan ja rupesi levittämään juttua että tyhmät lapset eivät osaa vastata puhelimeen. Kumma kyllä sama hokema käveli vastaan toissa keväänä. Eivätkö nämä ihmiset koskaan lopeta.
Voi olla että minulla on kirjanpitäjän ääni( Tuuli T) ja olen tullut varovaiseksi ihmisten suhteen. Saatananpalvontaa en ole koskaan harrastanut, sitä harrastivat aivan muut henkilöt. Ja jonkun kävelytyylistä näkee ettei hän ole koskaan ollutkaan miesten kanssa. Minulla ei ole omaisia kaupungin luottamusmiehenä. Eikä minulla ole puolueen jäsenkirjaa. En ole koskaan pitänyt seurapiirihenkilöistä sillä heillä on kyky sanoa haista paska niin taitavasti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena. Jos tuolloin uskalsi sanoa ääneen jonkun lapsen häiriintymisen syyksi seksuaalisen hyväksikäytön, niin se oli jo melkein kuolemantuomio sanojalle.

Jos nykyisen talon tilalle rakennetaan toimintaa vastaava talo, niin toivoisin arkkitehdin olevan luova ja esteettisen rakentamisen ammattilainen. Sellaisia arkkitehteja ei Suomessa liene, mutta aiahan voi pyytää Ruotsista apua.














Thursday, June 14, 2012

Sorsia, murretta ja neuvoa-antava kansanäänestys


Luulin jo sorsanpoikasten joutuneen hauen suuhun mutta tässä nämä paistattelevat päivää.
Rehevyys on ylenpalttista juuri nyt.

Positiivisia asioita tapahtuu sillä kaupunki osti Miina Äkkijyrkän vasikkaveistoksen.

Turun murretta kuulee harvoin torilla enää. Murre on tunteita nostattava asia ja jopa eri kaupungin osissa voi olla erilaisia murteita. Muistan että takavuosina kirjoitettiin murrerunoja ja riideltiin niiden oikeaoppisuudesta. Yksi naiskirjailija sanoi oksentavansa kun luki miesrunoilijan vahtolaisvaikutteisia runoja. No, hänen omat runonsa olivat turkulaista ulostetta. Harri Raitis kaiketikin teki Katekismuksen Turun murteella tai sitten muistan väärin. Murteita ei saisi päästää häviämään sillä ne ovat osa identiteettiä.

Odotan kansanäänestystä Toriparkista. Se olisi neuvoa-antava. Ottavatko poliitikot neuvosta vaarin jos vastaus on EI!



Tämä itsetietoinen lokki tietää kuka on jotakin. Ei sentään kannata lähteä Tampereelle paskomaan.

Monday, June 11, 2012

Antakaa lapsille kotimetsä takaisin

Japaninhumala aloittelee kiipeämistään kuistin kupeessa. Heräsin kummipoikani kesäloman myötä pohtimaan lasten paikkaa koulujen loputtua. Pienissä maaseutukeskuksissa näyttäisi olevan leirejä ja päivätoimintaa tarjolla. Markku Pölösen Onnenmaa-elokuvassa on riemastuttava lapsirooli. Onkohan tällä tavalla ihania pikkupoikia enää olemassakaan? Luonto ja eläimet ovat hyväksi kenelle tahansa, ja lapsille erityisesti.

Ilomantsin lehmäleirit olivat kuulemma suosittuja erityisesti poikien keskuudessa. Lehmät ovat terapeuttisia hyötyeläimiä.

Seikkiksen tapaiset lasten olopaikat ovat varmasti hyödyllisiä ja tarpeellisia. Kuulin jostakin että (osittain) Seikkis toimii nykyään liiketaloudellisin perustein. Se ei ole ihan huono asia. Seikkiksen paikalla ollut talo oli alunperin Puutarhakoulun pitsikoristeinenn rakennus jonka kaupunki päästi huonoon kuntoon ja paloi; kuten ne usein palavat Turussa. Nykyinen rakennus on jo toinen, koska edellinenkin rakennus paloi osittain. Luin jostakin että nykyinen rakennus on käynyt toimintaa vastaamattomaksi ja tarvittaisiin uusi.

Itse ehdottaisin että kaupunki antaisi muutaman hehtaarin metsikön jostain ja lapset saisivat keksiä siellä itse tekemisensä. Läsnäolevia ohjaajia taustalle valvomaan etteivät lapset satuta toisiaan ja itseään, sillä lapset eivät ole sieviä, pieniä enkeleitä ollenkaan. Näistä lapsista kasvaisi ehkä innovatiivisiä kansalaisia jotka eivät olisi uusavuttomia.

Eikä tällainen metsä toimisi fiilispohjalta.

Kiinalainen viisaus: Sen minkä kuulet unohdat. Sen mitä näit, muistat. Mutta sen minkä elät; vasta sen ymmärrät.

Saturday, June 9, 2012

Muistotilaisuudesta muistin tilaksi

Kevään kuluessa aloin pohtia kuoleman mystisointia ajassamme. Ylipäätään kuolemaan suhtautuminen on vähintäänkin kaksijakoista: luonnollinen kuolema josta voi puhua, ja joka on hyvinkin ihmisen elämään kuuluva tapahtuma. Toisaalta kuolema, joka on mystisoitu ja tapahtuu jossakin muualla kuin keskellämme: sairaaloissa, sodissa, vieraallamaalla tai elokuvassa. Elokuvassa tapahtuva kuolema tuntuu koskettavan ihmisiä joskus enemmän kuin ihmisen todellinen kuolema.

On äärimmilleen vietyä surua jossa kuolemasta ei saa puhua tai kertoa. Näissä kuolemissa on hyvä noudattaa hienotunteisuutta. Toisaalta on yhteisöllistä surua ja kuoleman hyväksyntää, omaisia ei jätetä yksin.

Tuttavani kertoi tehneensä hautajaisohjeen omaisilleen: poltetaan, tuhka heitetään jonnekin, eikä veisata, eikä myöskään pideta muistotilaisuutta. Rationaalista. Muistotilaisuudet muuttuvat muistin tiloiksi, jotka päivitetään aina kun muistuu kuollut henkilö mieleen. Tuo ohje viehättää minua; minäkään en ole ollut "kotonani" hautajaisissa.

Luin Kanteletarta ja kiinnostuin veteen menneiden kuolemisista. Nuoret naiset juoksivat veteen kuolemaan luultavasti raiskattuina, tai raskaina. Häpeästä ja häväistyksestä ylitsevuotavina. Vesikuolemat ovat luultavasti lempeitä kuolemia; feminisiä kuolemia. Veteen voi kuolla vahingossakin: voi mennä uimaan ja hukkua tai kalastaessa voi pudota veneestä ja kuolla kylmässä vedessä nopeasti. Alkoholilla ei aina ole osuutta asiaan.

Kuolemasta pitää puhua kunnioittavasti ja todenmukaisesti.


Monday, June 4, 2012

Metsän uumeneen





Metsän tumma aukko houkutteli sisäänsä. Joki hohti houkuttelevan mustana. Oli kaunis ja samalla hieman pelottava tunnelma. Aurinko ei mennyt pilveen vaan paistoi viikonlopun sateiden jälkeen kosteaan maahan. Hämmästyin tuoksuttomuutta tai tuuli oli vienyt tuoksunut mennessään.


Pulu kujersi voimajohdolla. Polun reunassa, heinikossa lojui hyväkuntoinen polkupyörä lukitsemattomana. Ehkä joku oli lainannut sitä, tai joku oli unohtanut muuten vain. Ihmisillä on nykyään paljon tehtävää. Lemmikit kukkivat rakennustyömaan vieressä ja Ukonkello sinistäkin sinisempänä; muistona puretun talon kukkaloistosta. Kukkia oli kyllä yllättävän paljon kauempana kedolla. Leppäkerttu vaelsi vihreällä lehdellä. Mies talutti hevosta pitkin rantatietä. Olisipa kakannut polulle, niin olisin kerännyt ja vienyt puutarhametsikkööni. Näin talon jonka eteen oli muurattu ja rapattu korkea aita. Keskellä muuria oli ovi. Jos ovi olisi ollut välimeren sininen, olivi luullut olevansa Italiassa tai Lissabonissa. Olen haaveillut sellaisesta muurista ja ovesta viime aikoina.

Haluaisin istuttaa hopeapajun.