Monday, November 30, 2020

Ei musiikkitaloa ortodoksikirkon paikalle

Kärhämä uuden musiikkitalon paikasta on saanut jonkun neropatin ehdottamaam ortodoksikirkon tonttia varteen otettavana ehdokkaana. Ei käy, tontin omistaja on Turun ortodoksinen seurakunta ja kirkkoa ei pureta moisen hankkeen tieltä. Se toimittaja joka kirjoitti että kirkossa on halkeamia menneiltä ajoilta ja väitti jonkun henkilön seurakunnastamme sanoneen niin. Kun topakka seurakuntalainen pani hänet seinää vasten, hän tunnusti keksineensä koko jutun. Ilmeisesti oli gryndereiden asialla.
Yhtä pöyristyttävää olisi ehdottaa paikaksi tuomiokirkkotoria. Siellä on juuri nyt kaunein joulukuusi jouluvaloissa.
Portaat ovat syrjäkarein menossa pois paikaltaan. Paaston aika on meneillään. Hapankaalikeitto on hyvää, edullista ja terveellistä. Venäläinen tattari on myös hyvää ja terveellistä ja maukkaanpaa kuin suomalainen.Suomalainen tattari on kyllä sekin hyvää mutta myyjä sanoi että suomalainen tattari kaipaa kaveriksi kauraa.

Saturday, November 28, 2020

Hämäränhyssyssä kuusta ihailemassa

Puut liekeissä Piispankadulla. Onko tämä taideteos vai pimeydenkarkoitus, vai molempia. Piristävä se ainakin on. Teos jatkuu Tehtaankadun kulmaan asti.
Kuusi on saanut valonsa ja on kyllä harvinaisen tasainen ja kaunis. Adventti voi alkaa.
Vanhalla Suurtorilla jönglöörit hauskuttivat lapsia. Teemana joulukalenteri. Ottakaa maskit naamalle, käsidesiä on monessa pisteessä. Turvavälitkin olisi hyvä säilyttää, vaikka minusta se on ylivoimaista tungoksessa. keskustan eräässä kaupassa sattui silmään turvaväleiin liittyvä asia: nuorimies selasi kännykkäänsä piti turvacäliä. Äkkiä kaksi turkulaista tätiä kurvasi kassalle miehen eteen turunmurretta pälpättäen.He olivat ilmeisen luulossa että turväli oli liian iso ja jonoa ei ollut. Itse seisoin miehen takana. mitäpä siinä ketään kasvattamaan.

Friday, November 27, 2020

Ykköskuusi, valekuollut kissa ja lumisadepallo

Vanhanajan jo alkavat huomenna Vanhalla suurtorilla. vaikka olinkin saanut virheellistä inforkaatiota ettei niitä olisi. Valtakunnan ykköskuusi on tuotu jälleen tomiokirkon eteen. Se odottaa kynttilöitä ja valoa. Lunta härmii harvakseltaan. Mistähän saisi vanhanajan lumisadepallon. Sellainen oli Lyydia tädin piirongin päällä. Kun palloa käänsi ylös alaisin niin maisema muuttui lumiseksi. En tiedä mistä johtui lapsen ahdistus kun katselin sitä. Haluaisin tietää herättäisikö se minussa ahdistusta vieläkin, vai herättäisikö mitään tunteita. En ole koskaan mennyt kuuntelemaan joulurauhan julistusta. En pidä väkijoukoista. Meille ei ole juurikaan mahtunut joulukuusta, meillä on 100.000 kirjaa, ne dominoivat kaikkia muita. Elämme kirjallista elämää. Meillä ei ole kissaa. tulimme kotiovelle ja huomasin kaksi kissaa pihallamma valkoinen kissa makasi valekuolleena maassa ja vieressä oli norjalainen metsäkissa vartiossa. Tunnelma oli outo. Sanoin äänekkäästi että" Onko kissa kuollut?" Äkkiä valekuollut kissa lähti pois ja metsäkissä lähti perään matalana väijyen. Oli outo tunnelma. Kirkon parkkipaikalla vihreäliivinen miesa mittasi askelilla matkaa parkkipaikan reunaan. Hän sanoi kännykkään maagiden luvun seitse,än ja ajoi sitten pois. Alla kuvassa murtumaa tarjolla.

Thursday, November 26, 2020

Pehmeän kostea ilma on hyvä hengittää

Pehmeän kostea sää. Kävin torilla leipäostoksilla. Otin kuvan ortodoksisen kirkon halkeamasta. Mietin kävellessäni joidenkin Portsan puutalojen muuttumisesta sijoitusasunnoiksi. Aikonaan Lehmussaaren tanssikoulu Arvinkadulla on muuttunut grynderin käsittelyssä pienten auntojentaloksi. Sitä vastapäätä ollut Portsan pubi on kokenut saman kohtalon. Suojeltujen talojen ulkokuori on jäljellä, sisällä on nyysityt sisällöt. Sama kohtalo odottanee vielä jäljellä olevia TVT:n puutaloja. Kaikkialla bisnestetään. Kysyin torimyyjältä että jatkuuko torimyynti kun toriparkki valmistuu? Hän vastasi että ei ole tiedotettu mutta hän luulee että jatkuu. Sitä me kaikki haluamme.

Tuesday, November 24, 2020

Arvinkatu 2. on myyty jollekin grynderille ja asukkaat häädetty Turun kaupungin vuokratalot oy, taas asialla

Portsan puutaloalueella Arvinkatu 2. puutalot tontteineen on myyty jolle krynderille. Talot ovat Turun kaupungin vaokratalo oy:n omistama. Kaikki vuokralaiset ovat saaneet häädön. Kakolan kallioita muhennetaan kiihtyvättä vauhdilla ja Arvinkatu 2:n yläpuolella kaadetaan puita viiden metsurin voimin. En tiedä saavatko puutalot olla paikallaan ja kunnostetaanko ne kovanrahan asunnoiksi. Suojeltuja ne ainakin ovat, mutta siihen yläpuolella tulee varmaankin kerrostalo. Toivottavasti ei tule. Puistoa siivotaan kuulemma siksi että siihen tulee kävelyteitä. Puisto jatkuu Hansakadulle asti.
Kuva Kakolan rinteestä. Arvinkatu 2. asukkaat ovat asuneet kauan ja yhteisöllisyys on kuulemma vahva. Minusta kaupunki voisi osoittaa uudet asunnot ainakin vanhuksille. Nämä asukkaat ovat maksaneet vuokransa aina ajallaan ja remontoineet asuntoja koska kaupunkia ei pahemmin kiinnostanut. Kovaksi on käynyt kaupungin linja. Kakolan rinne josta puita kaadetaan on Mathilta Wreden puisto.
Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa.

Monday, November 23, 2020

Nainen joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kirjallisuuteen

Minna Canth on kirjailija ja nainen josta lähes jokaisella on mielipide. Useimmiten sen patsaan näkemisen pohjalta. Saman lainen kuva tulee kun näkee Hella Wuolijoen kuvan Yleis Radion johtejien kuvien joikossa. Molemmat, Minna ja Hella, ovat jääneet elämään kirjallisen tuotantonsa ansiosta. Molemmat myös vaikuttivat yhteiskunnalliseen elämään. Hella tosin sai kuolemantuomion viimeisimmässä sodassamme. Tosin hänet armahdettiin. Molenpia naisia arvosteltiin rankasti mutta myös arvostettiin. Minna Canthin elämä oli erityinen ja Minna Itse oli erityinen aikana jolloin naisella ei ollut oikeuksia ja tärkein asia oli päästä naimisiin jotta elämä ylipäätään olisi mahdollinen. Luin Minna Rytisalon kirjan Rouva C. ja ihailen hänen taitoaan kuvata aikaa ja naista ajassa 1800-luvun puolivälistä eteenpäin.Uuno Cygneusksen sädekehä saa säröjä tämän kousiessa nuorta Minnaa seminaarissa. Eikä ensimmäinen seksikohtauskaan ollut järisyttävä Herra Canthin kanssa. Herra Canth oli sivistynyt ja hänen ajatuksensa avioliitosta oli kahden tasavertaisen ihmisen liitto. Hän tiedosti myös ehkäisyn mahdollisuuden koska biologina hän oli viettänyt aikaansa Saksassa ja naapurimaissa ja tutustunut mahdollisuuteen säännöstellä lapsilukua. Kun Herra Kanth kuoli, liian varhain, Minna oli raskaana ja seitsemättä kertaa. Tästä alkoi Minnan täyttä elämää oleva elämä. Minnan loppuelämä onkin tunnettu tarina.

Saturday, November 21, 2020

Hetki kuulautta joella

"Japanilainen puu" Joen rannalla. Pakkasen hipaisu saa joen kuulaaksi. Kohta se on ohi sillä sade tulee muutaman tunnin kuluttua ja lämmintä samoin. Viikon päästä on Adventti luterilaisessa Suomessa. Tomiokirkon eteen pystytetään median mukaan ennen näkemättömän komea kuusi. Elämme erityisiä aikoja sulkeutuneessa maassamme.

Friday, November 20, 2020

Portsan puutaloalue säilyy ja vahvistuu

Minun piti mennä Portsaan katsomaan ja haistelemaan ilmastoa. Yksi veljeni Pohjois-Karjalassa oli istuttanut tammen taimen tontilleen. Se oli tullut muiden puiden mukana. Tammea ei voinut ajatellakkaan vielä muutamaa vuotta sitten. Ilmasto muuttuu ihan todella ja kiihtyvällä vauhdilla. Toivon todella etteivät Portsan kauniit kaakeliuunit joudu pelkiksi koristeiksi, sillä puulämmiyts vaihtaa huoneiston ilman tehokkaasti ja luo mukavan tunnelman. Sitäpaitsi jos tulee sähkökatko, pitkä tai lyhyempi, niin hellakakluuni pelastaa.
Koivu kirkon seinässä kasvaa ja pitää outoa ruskaa.
Tämä on ja kasvaa myös.

Thursday, November 19, 2020

Liisa-myrsky puhkuu tuulta

Puuskittaista tuulta, lämmintä ja hämärää. Liisa-myrsky puhkuu tuulta vahvasti. Leipäauto maakunnista on nykyisin torstaisin torilla. ostin ison ruislimpun. Kerran olin mieheni mukana matkustajana tankkilaivalla ja olimme Batumissa, silloisessa Gruusiassa. Kävelimme mäen rinnettä ylös ja huomasimme että laipäauto oli tullut kaupunkiin. Ihmiset jonottivat ja pulisivat omaa kieltään. Korkea mäen päällä oli Leninin sähköistetty pää profiili. Hän katseli niska tanassa kaupunginvaloja.Onkohan se vieläkin siellä paikallaan. Kuvasin kirkon leviävää murtumaa. Kirkollisveroa oli päätetty nostaa ja samoin luottamusmiesten ja naisten kokouspalkkioita samoin 40 euroon. Nostaa varmaankin motivaatiota tulla paikalle.

Wednesday, November 18, 2020

Puut kasvavat taivaasta maata kohti

Aamulla joki oli kuvia täynnä. Joku lapsi on kerran sanonut että puut kasvavat taivaasta maata kohti. Ajattelin tätä lausetta jokea katsellessani.
Marraskuun kuva. Lämmin sää +10 astetta. Tihkusadetta ja märkää.
Himmeli katossa. Puhdistin sen pölystä ja nyt se näyttää taas keltaiselta harmaan sijaan. Tuo himmeli on taidonnäyte. Ostin sen noin kaksikymmentä vuotta sitten Turun kauppatorilta, eräältä mummolta. Mummoja ei enää pahemmin näy torilla nykyään himmeleitä myymässä. Himmelin korvikkeen voi mainiosti tehdä kaisloista tai talventötöttäjistä. Otetaan keitetty peruna ja päällystetään se vaikkapa foliolla tai jollakin ympäristöystävällisellä aineella. Tasapainotetaan sopivammilla heinillä tai kaisloilla ja laitetaan lanka ja ripustetaan kattoon. Kestää joulunajan mainiosti.

Tuesday, November 17, 2020

Murenevat portaat, murtuvat seinät

Sataa tihuutta ja on lämmintä;kuin suomalaisessa kesässä. Kurkistin kirkon portaiden sisälle, rako on suurentunut sen verran että kamera ja käsi mahtuvat sisälle. Yllä oleva kuva on synkeä, etten sanoisi kouraiseva.
Kun kävelee kävelykatua torille huomaa portaiden kallistuman ja hätkähtää. Sisäkuva 2. Portaiden sisällä murtuneita kiviä ja tiilen siruja.
Sisäkuva 3. Porrasaskelmlla on kävelty kohta 200 vuotta ja kävellään vastakin. Korjaajan nimeä en tiedä.
Sisäkuva4.
Sisäkuva 5.
Murtuma kirkon pohjoisen puolen seinässä isontuu. Voi olla että savipatja kuivuu ja lakkaa kellumasta, kirkko kallistuu koska kalliolla oleva osa ei liiku.

Saturday, November 14, 2020

Mitä tapahtuu Toriparkin jälkeen

Harmaa on toivon väri kirjoitti kirjailija Irina Ratuzintskaja aikoinaan. Hän ja miehensä viettivät aikoja rangaistussiirtolassa ennen kuin pääsevät muuttamaan ulkomaille. Hän puhui leivän arvostuksesta ja erityisestä suhteeaastaan leipään ja sen sienaukseen. Länsimaalaisia huvitti kovasti Irinan suhde leipään. Venäjällä on osattu leipoa ravitsevaa ja voimaannuttavaa leipää. Sen rinnalla roskaruoka on pahaa höttöä. En ole koskaan pitänyt siitä että jotkut vähättelevät leipää koska oikeatakin ruokaa on. Kun oikea ruoka loppuu niin leipä pelastaa ja kun leipä loppuu alkaa nälänhätä. Harmaa marraskuinen lauantai. Kävelin torin ohi ja ihmettelin miten ihmeessä toriparkki valmistuisi joulukuussa kun sisääntulorampista ei ole tietoakaan. Otin kuvan laajenevasta halkeamasta kirkon seinästä. Tein ristinmerkin ja ajattelin että savipatja ei saisi kuivua, sillä mikäli se kuivuu, niin olemme hukassa. Tässä kaupungissa on meneillään monta kaavamuutosta ja ihmettelen miten kaikki rakentaminen ja gryderien toiveet täytetään poliitiikkojen tuella. On se hyvä että grynderien ei tarvitse kärsiä vilua eikä nälkää. heidän hyvinvoinyinsa on turvattu.Toivottavasti torilla on elämää toriparkin jälkeenkin.(Ostin kaupunkikumisaappaat. Ne eivät ole saappaat, vaan sipsuttimet.)
Tämä kirja järisyttää. Oikeastaan pitäisi lukea ensin Gitan tarina, jotta ymmärtäisi Tatuoijan muutamia kohtia. Tämä on vahva rakkaustarinakin kaiken karmeuden keskellä. Näiden kahden liitto on solmittu taivaassa. ja se oli ikuinen.

Thursday, November 12, 2020

Mirjamin nuori elämä

Heidi Köngäksen kirja Mirjami jatkaa sukutarinaa jossa ensimmäinen kirja Sandra sijoittui sisällisodan ja sen jälkeistä aikaa. mirjam käsittelee Talvisodan ja jatkosodan aikaa kotirintaman näkökulmasta. Oli vahva lukuelämys. Tuon ajan eläneestä ja kokeneesta ihmisestä kirja tuo varmasti muistoja mieleen. Niukkuus, selviytyminen arkisissa asioissa pommitusten aiheuttamien vahinkojen ja kuolemien, kaatuneiden hautajaisten ja lasten syhtymien ja kulkutautien keskellä. Rakastumiset ja hetkessä elämisen, koska mikään ei ole varmaa. Suvun yhteisöllisyys ja huolehtiminen on mahtavaa. Mirjami on Sandran tytär ja hänen kauttaan kuva nuoreen naisen elämästä sota-ajan Hämeessä piirtyy hyvin. Äitini 95v. pitäisi tästä kirjasta, silmät toimivat, mutta kirja on liian painava.

Wednesday, November 11, 2020

Sateisena aamuna Jumalanäiti katsoo torille

Aamuhämärissä, utuisen ikkunan takana katsoo Jumalanäiti torille. Sade pesee toria. Tarkovskin elokuvissa sataa usein, sade on siunavaa.
Pohjoisen puolen kalliolla olevan nurkan murtumat suurenee. Raja railona aukee, edessä rahanmetsästäjien pyrkimykset ja tuho. Varjele vartija siltä.

Tuesday, November 10, 2020

Hyytävän koukuttavaa kauhua

Tiina Raevaara Kaksoiskierre. Koukuttavaa kauhua ja hyytävää juonen kuljetusta. Tietty ankeus on läsnä, ihmisiin ei voi luottaa ja henkilökohtaiset salaisuudet henkilöiden välillä luovat jännitteitä. Geenitutkimus saa aikaan kermivia valintoja ja epäeettisiä tekoja henkilökohtaisen kunnian ja hyödyn tavoittelun myötä. Raevaara pystyy kirjoittamaan pitkitettyä kauhua kirkkaasti. Kaiken taustalla nousee sopivasti kitkera savun tuoksu. Turussa on +0 astetta ja auriko luo viistoa marraskuun valoa Lonttistenkin ylle. Toivon ettei Amerikan hävinnyt predentti saa päähänsä julistaa sotaa jonnekin.

Sunday, November 8, 2020

Sunnuntain aamu jokirannassa

Sunnuntain aamun jokitunnelma. Vesi on ylhäällä, veden pinta tyyni mutta veden alla vesi liikkuu. Sorsat uivat keskellä jokea ja pitävät porinaa mannessään. Kirkas alhaalla oleva aurinko ei lämmitä. Harakat keskustelevat intenssiivisesti riisutuissa puissa. Uskon että eläimet kommunikoivat keskenään. Ihmisistä en olisi niinkään varma. On Isän päivä 2020.

Saturday, November 7, 2020

Männyt koskettavat taivasta

Anna Soudakovan kirja Mitä männyt näkevät teki minuun todella syvän vaikutuksen. Petroskoin lähellä olevassa Sandermohissa, mäntymetsässä sammalten alla lepäävät vainottujen ja telotettujen luut. Ristit haudoilla hapertuvat ajan saatoss mutta historia säilyy. Venäjän virallinen kanta oli, en tiedä onko vieläkin, että teloitetut ovat suomalaisten tekemiä teloituksia jatkosodan aikaan. Pietarissa toimivan Memorial-järjestön perustaja Georgiev on joutunut useiden pidätysten ja vainoamisen kohteeksi. Haudassa olevien ihmisten pääkalloista kaikilta löytyy luodinreikä. 1936 alkoi Neuvostoliitossa Stalinin terrorin aika. Kuusivuotia Jurin elämä muuttuu totaalisesti kun"mustat korpit" koputtavat illalla hänen kotinsa oveen ja vievät isän mukanaan, äiti viedään kesken koulutunnin muutamaa päivää myöhemmin. Heitä kohdellaan kansanvihollisina. Juri ei tapaa vanhempiaan enää koskaan. Juri kuolee Turussa 2000 luvulla. Lapsenlapsi löytää kenkälaatikkoon tallennetetut muistot. Kirja syntyy. Kirjailija Anna Soudakova kirjoittaa sukunsa tarinaa sydänverellä ilman katkeruutta. Kirja on hänen esikoiskirjansa.

Thursday, November 5, 2020

Kuvia torin laidalla olevasta pyhätöstä

Klikkaa kuvia kuvan päältä.
Kirkonportaat sisältä kuvattuna.Murentuneita kiviä, tiiltä ja laastia.
Kirkonportaiden tasenne. Muuttuu hurjaksi ennen kuin hajoaa.
Tämä murtuma on seurakuntasalia vastapäätä. Murtuma alkaa tästä ja päätyy kupoliin.
Alla ollaan kupulissa jo.

Wednesday, November 4, 2020

Luonnon ja ihmisen yhteinen hengitys

Joel Haahtelan uusin kirja Hengittämisen taito on runollisen kaunista kieltä. Se on lumoava tarina isän ja pojan kohtaamisesta ja anteeksiannosta. Kreinan rannikolla, kaukana merellä olevalla lähes puuttomalla saatrlla onn pieni ortodoksinen luostari jossa asuu ja rukoilee kolme munkkia. Luostarin perustaja on tuonut mukanaan olivipuun saarelle. Rukous on ihmisen ja jumalan yhteistä hengitystä. Luonto ja ihminen ovat mukana tässä hengittämisen taidossa. En kerro enempää kirjan juonesta. Joel Haahtelan kirjat ovat sielunlepoa.

Monday, November 2, 2020

Tukka pois ja tarpomaan erämaahan

Kirjailija Tommi Kinnunen on kirjoittanut tärkeän kirjan. Tätä luonnehditaan vaellusmatkaksi. Minusta se on pikemminkin naisten sotahistoriaa. Vaijennettujen historiaa, kuoliaaksi vaijennettua historiaa. Viisi naista vaeltaa läpi erämaan, hiukset on ajeltu häpeän merkiksi. He ovat työskennelleet saksalaisille ihan oikeissa töissä, lähettäneet rahaa ömaisilleen ja selviytyneet. He eivät ole huoria, kuten meille on uskoteltu vuosikymmenet. Rakkaudet ja rakastumiset ovat aina luonnollinen seuraus ja se ei ole rikos aseveli-ihmistenkään kanssa. Miksiköhän naistutkimus ei ole käsitellyt tätä naishistorian aluetta juurikaan. Tommi Kinnunen kirjoittaa sujuvasti ja rehellisesti. Lukekaa kirja, se on pala sotahistoriaa ja naishistoriaa kaunokirjallisessa muodossa. Nämäkin naiset ansaitsevat kunnioituksen ja ihmisarvon.
Heille, joille hiljaisuus on helpoin tie.

Sunday, November 1, 2020

Kävelin hautausmaalle eilen

Ortodoksisen hautausmaan kappeli. Kappeli on alkujaan erään venäläisen porvarin ja kauppiaan yksityiskappeli. Kun suku hupeni, seurakunta sai kappelin käyttöoikeuden. Välillä se oli hieman rapistunut ja alttaritaulun Kristus näytti ilveilijältä ja maali ropisi alttariin. Nykyistä tilaa en tiedä. Kerran siivosimme vapaaehtoisvoimin kappelin. Hiirenpapanat, varisseet maalit ja Kristus katsoi koko ajan suoraan menit minne tahansa. Maalaustekniikka on 1600-luvulta. Aina kun ryhmä meni mihin tahansa kohteeseen ilmestyi yksi neuvoston jäsen kontrolloimaan. Luulen että "ilmiantajia" oli muutama. Matka hautausmaalle oli sinänsä yllätuksiä täynnä, koska tietöitä oli paljon ja tavallinen reitti oli suljettu. Sää oli pehmeä ja hyvä hengittää.
Soitannolisia maalauksia reitin varrella.
Maalausta on töhritty. Alla oleva Tehtaankatu 1. kaunis aita oli korjattu ja maalatti. Kiitos siitä.