Tuesday, July 31, 2018

Niin äkkiä tapahtuu kaikkea

Kulottunutta nurmikkoa jokirannassa. Kuoleman kuuma ja kostea kosketus luonnossa. Kuukauden päästä kukaan ei muista, vaan päivittelee kylmää ja koleaa, vaikka todennäköisesti on ajankohtaan nähden lämmintä.

Mietin mielessäni lausetta:" Kuoli ilman ehtoollista, koska pappia juuri silloin ollut." Miten tärkeätä viimeinen ehtoollinen on kuolevalle. Eikö luterilainen pappi voi antaa ehtoollista ortodoksipapin sijaan, mikäli tilanne on toivoton. Onko se kiellettyä. Nämä ovat arkijärjelle käsittämättömiä asioita. Jos asuu kaupungissa, luulisi asian järjestyvän.

Mitenkähän meikäläisen käy tuonen tultua. Hyvin käy hautaaminen, muusta en menisi sanomaan etukäteen. Minulla on pakanallisia aistimuksia tutuista kuolleista ja he ovat iloisia ja onnellisia.

Huomenna alkaa elokuu ja samettiset yöt.


Sunday, July 29, 2018

Heinäkuun viimeisiä päiviä



Satoi ja ukkosti yöllä. Ei kuitenkaan tarpeeksi, kuumennut asfaltti ja maa haihdutti veden hetkessä ja ilma ei viilentynyt juurikaan. Helle jatkunee vielä jonkin aikaan. Olisiko nälänhätä mahdollinen Euroopassa ja Suomessa katovuoden jälkeen? Ruoan hinta tulee nousemaan ja vihannesten ja juuresten hinta nousee kohta ihan varmasti.

Meillä sisällä on viileää sillä mies tuli Lapista ja laittoi viilennyksen päälle. Minua viluttaa. Uskon Japanilaiseen ajatteluun elimistön häiriintyvän lämpötilojen vaihtelevuuteen. Tasainen lämpö ulkona ja sisällä olisi suositeltavaa.

Ilomantsilaisessa kylässä lenkkeilijä juoksi ja samaan aikaan emokarhu juoksi kymmenen metrin etäisyydellä vieressä ja pennut perässä. Karhulla on kokoonsa nähden pienet keuhkot, joten se juoksee lujaa vain vähän aikaa. Tuo sama karhu-emo on ollut siellä monta vuotta, luulis hänenkin haistavan tutut ja vaarattomat ihmiset. Karhu on hän mitä suurimmassa määrin.


Aurajoessa lipuu mitä oudompia veneitä nykyään. Yliopistonkadun päässä nuoret rakensivat taideteosta hylätyistä kaljatälkeistä ja pikaruokaroskista.

Kauppatori on kamala nykyään. En vastusta arkeologisia kaivauksia, pelkään niiden jälkeistä aikaa.



Thursday, July 26, 2018

Valaistunut mihin

1980-luvun lopulla kun useimmat tiesivät mitä olisi tulossa ja usko Neuvöstoliiton hajoamisesta oli selviä viitteitä, niin mieleeni tuli minkälaisia puhdistuksia oli tulossa pienissä suomalaisissa piireissä. Seikkiksessä oli havaittavissa hysteriaa : Yksityinen Radio Auran aallot perustettiin ja Seikkiksen demarit ja kokoomus epäilivät että voiko nuo kommunistit olla luotettavia (Hah,hah). Itse olin käynyt liian usein Neuvostoliitossa ja se oli epäilyttävää. Meillä ei oltu stalisnisteja, he sylkivät päälle ja haukkuivat fasisteiksi.
Vihreäliike alkoi nousta Koijärven tapahtumien vuoksi tietoisuuteen. Seikkiksen muutamat ohjaajat kertoivat miten vihreät haisivat ja olivat entisiä stalinisteja. Buthalainen teki natsimerkkejä.

Sitten sain ihan järjettömän idean mennä Tampereen Steiner-seminaariin. Ei olisi pitänyt mennä.
Minut oli luokiteltu ties miksi ennen kuin edes aloitin valaistumiseni. Turussa demarit vihasivat Steineriä ja kouluja. Se siitä. Yksi miespsykologi ilkeili ihan oikeasti. Sama tyyppi suorastaan vaati yhtä tuttavaani lähtemään pois kotoaan koska mies todennäköisesti tappaisi hänet lähitulevaisuudessa. Se mies oli liian älykäs tappaakseen ketään. Toivottavasti tuo psykologi Steineristi älysi mennä elinkeinoelämän palvelukseen, siellä tarvitaan köyhien kyykyttäjiä. Kaikenlaista porukkaa on tullut kohdattua; siinä sitä valaistui. Steineristeille ja ortodokseille on yhteistä elitistisyys korkeammalla tasolla. Molemmat korostavat vapaata tahtoa, mutta jonkin ajan kuluttua tahtosi yritetään lsittaa"kassakaappiin" itsesi ulottumattomiin.

Miten ihmeessä yksi turkulainen epäpätevä opettaja pääsi niin helposti Steineropettajaksi Turussa. Sitten kuulin hänen miehensä sukunimen ja kas kummaa mutkat suoriksi vaan. Mies oli arkkitehti ja kotoisin Tampereelta.


Saa nähdä miten valaistunut olen katsottuani alkavan Neuvostoliittolaisen elokuvan Teiden vartiointi.

Wednesday, July 25, 2018

Lintu hakeutui vihreiden lehtien alle kuolemaan

Kuolemaatekevä pikkulintu rantapolulla. Niitä näkee joskus ja ne yleensä hakeutuvat vihreiden lehtien alle kuolemaan. Minusta on kuin loppukesän tuoksuja ilmassa. Ehkä sisäinen kelloni on häiriintynyt.

On Laituritapahtuma ja kaikki ovat siellä. Tom Jones ei saapunut Turkuun. Vanha mies, mitä hän vielä yrittää todistaa ja kenelle. Muistan "Dilailan," siinä oli tramatiikkaa. En kuitenkaan ole fani.

"Maaseututresitenssiä" vasta päätä on kampaamo, jonka omistaja väittää että on tehnyt, noin 100 vuotta sitten, punajuurenvärisen värjäyksen ja portaita. Hän sekoittaa johonkin toiseen. En ole käynyt kampaamoissa enää aikohin, ja tukka kasvaa.


Aloitin Leena Krohnin Kadtus kirjaa ja olen lumoutunut. Kirjan alku on vangitseva. Jatkan lukemista.

Helteisen päivän ilta. Onneksi tuuli käy ylitseni. En halua ilmastointi ilmapumpun tuottamana. Sain viimeksi kurkun kipeäksi. Tasainen lämmin on hyvä.

Tuesday, July 24, 2018

Rikotut ruusut, vesiskootteri joessa ja herrojen rituaalit

Minä en ymmärrä ruusujen elämästä juurikaan. "Maaseutu asuntomme" uuden lämpöjärjestelmän työmaalla olivat myllänneet naapurimme ruusupensaan pahasti. Otin lapion ja yritin korjata peittämällä mullalla jäljellä olevat juuret ja kannoin sadevettä paljon. Minusta jotain on yritettävä. Naapuri on kaukana Satakunnassa tavoittamattomissa.

Jokirantaa kävellessä näin vesiskootterin hiljaa lipumassa jokea pitkin. Toivottavasti heillä oli tuntuma joen muta- ja kivikarikoihin. Joki on yläjuoksulla todella matala.

Torin myyntipöydät ovat harventuneet.

Mitä miettivät T-Parkkiherrat ja demarit ja kokoomus. Oletteko käyneet Vepsässä viime aikoina "rituaaleissa" munia tervaamassa? Mitähän teidän vaimonne ja naisystävänne mahtoivat suhtautua moiseen. Muistan hyvin tuon poliittisen ilmapiirin. Seikkiksen demarien lojaliuden demareille ajojahdin ja mitä erimieltä olevat joutuivat sietämään. Yksikin ohjaaja keuhasteli minulle, "Etten minä saa tulla Seikkikseen enää." Sanoin hänelle että voin hyvinkin tulla, "vaikka oletkin kokoomuksen lastentarhaopettaja ja tyhmä, koska teet työtä alipalkalla koulutukseen nähden." Lisäksi hän levitti huhua että olin muka pahoinpidellyt lapseni sairaalakuntoon. En kyllä ollut.
Krista vittuili avoimesti, ( Hänen ex-miehensä oli demari ja taisi olla ihan herrojen kaveri) että "Sinä olet kuulemma kamala kun suutut." Jumalauta mitä paskaa satoi niskaan. Yksi tunne-elämältään estynyt ihan selvästi yllytti pirupäissään että pääsisi Katariinan luovan toiminnan ohjaajaksi. Olen tässä suorittanut monen vuoden projektia ja saanut selville että olisi hyvä jos olisi syntynyt Turussa, kuuluisi hyvävelinaiskerhoon. Olisi kokoomuksen tai demarien jäsenkirja
ja antaisi tietyille herroille pilua. Joskus jopa naisille. Tutkinta jatkuu vaikka Vaulan mielestä (Demari) mitä enenpi tutkii sitä enenpi haisee. On se kumma kun ei voi ihmisiin luottaa.

En pidä demareista. En pidä kokoomuksesta. En äänestä heitä. Muistan Leikkitoiminnata yhdenkin Amin. Hän oli suomenruotsalainen ja oli keskustellut erään Steineristin kanssa minun persoonastani. Samanlainen selkäänpuukottaja kuin steineristikin, Amin meni kaiketikin naimisiin erään matruusin kanssa. En tiedä aukeniko hänelle paikka Turun Leikkitoiminnassa vai ei. Luulisi suomenruotalaiselle aukenevan. Sijaisille kävi vähän ajan kuluttua huonosti, heidät poistettiin kokonaan. Heidät korvattiin pomojen lapsilla, etteivät nämä syrjäytyisi ja muilla jo syrjäytetyillä nuorilla.

Aidan takana soi arabimusiikki, En näe ktään tanssimassa napatanssia. Elokuu kolkuttaa kohta. Silloin ovat samettiyöt


Monday, July 23, 2018

Tänään huomasin keltaisia lehtiä jokirannan puissa

Eilen illalla tunsin syksyn. Sää oli hellelukemien tuntumassa mutta jokin tuntui olevan pielessä. Ilman haikea kuulaus pani epäilemään kesän lipsuneen kuukaudella aikaisemmaksi. Ruusut kukkivat täyttä päätä, kaikki kasvit ja marjat tuntuvat kypsyneen liian aikaisin. Tänään huomasin keltaisia lehtiä jokirannan puissa.

Aurigon valo lävistää viherkeltaisen lehvistön. On heinäkuun loppu puoli.

Pensaissa kahisi ja näin supikoiraa muistuttavan olion, tai ainakin luulin niin, liikkuvan sulavasti. Rotta se ei ollut koska sillä oli komea häntä ja se oli musta. Se muistutti lapsena näkemääni näätää. Voihan se olla minkki tai kärppäkin. Orava se ei ollut.



Tässä vastarannan vehreää rantaa. Kaupunkisuunnittelun virkamies haluaisi kuulemma hävittää tämänkin vihreän seinän. Vieläkö kaupungin johto ja liikemiehet käyvät salaisissa menoissa Vepsässä. Muinoin siellä tervettiin munia, ne eivät olleet lintujen, tai kananmunia. Silloin vapaamuurarit olivat mukana politiikassa, tontti, kaavoitus ja ronskissa kaupunkipurkusuunnittelussa ja toteutuksessa.



Tässä esimerkki hyvästä tölkkien jättämisestä kerääjälle, ei vieri jokeen. Minä olen saanut kiintiöni kerättyä jokin aika sitten. En pidä niistä tälkinheittäjistä jotka tunkevat huumeruiskuja, tupakantumppeja ja muuta outoa. Rantapolku on nykyään todella siisti ja rauhallinen.

Friday, July 20, 2018

Siunaava sade jatkuu

Pellavatossut täynnä vettä kahlata ja iloita sateesta. En ole kuullut kenenkään valittavan sateesta. Henkilökohtaisella itsekkyydelläkin on rajansa.

Katsoin toistamiseen Jukka-Pekka Valkeapään elokuvan Muukalainen. Se sai minut jälleen hiljaiseksi. Pidän tällaisista elokuvista, ne sopivat minulle. Tässäkin elokuvassa sataa paljon. Asioita, jotka eivät ole helppoja, tapahtuu.

Siunaava sade jatkuu.

Kulttuurihenkilö ja ihmisenä fiksu Jyrki Vuori on siirtynyt tuon`ilmaisiin.

Wednesday, July 18, 2018

Jäätee on helppo valmistaa itse ja on hyväksi helteellä

Huikeissa helteessä näimme poliittisen näytelmän, joka pani epäilemään ihan kaikkea maailman politiikassa. Ja sitten Trump perui antamansa lausunnon kansainvälisille toimittajille. Ehkä hän vetää Tosi TV:tä.

Ladimirovits Putin on entinen salaisen palvelun virkamies ja tietää ihan hyvin sen käytännön ja toiminta tavat.

Minusta tuntuu että olemme kahden mahdottoman henkilön armoilla.


Luen parhaillaan Rosa Liksomin Everstinna kirjaa. Annikki Kariniemen tapasin kolme kertaa. Asuimme Airikitiellä jokirannan töyräällä olevassa Vihannon vanhassa kirveellä veistetyssä talossa. Se talo oli taideteos. Annikki K. saapui Kalle Isotalolle kylään ja sipsutteli pakkasessa korkokengissä ja sanoi että"Jokaisessa kulttuurikodissa pitäisi olla kalanpaisovati." Hänellä oli tuomisina kokonainen lohi.

Annikki Kariniemi ei ollut ihan tavallinen ihminen. Outoa ettei Kalle Isotalo koskaan kertonut Annikin natsi-ajasta.

Valmistin jääteetä. Se pitää juoda lasista, se on mustaa teetä ja näyttää klauniilta. Vihreää teetä voi myös käyttää jääteehen, mutta se on parempi juoda teemukista. Sen väri ei ole niin kaunis kuin mustan teen. Ei tätä hellettä muuten kestä. Kestän kyllä ihan hyvin, äitini 93v. sanoi ettei helle häntä häiritse juurikaan.

Sunday, July 15, 2018

Kesä on ohimenevä aika jota kaipaa


Nummenpakan kukat kuin ennenkin.

Kuuvuoren vanha talo ja tummanpunaiset ruusut. Kävelemme aina saunareissulla tuon vanhan talon ohi.

Tässä on puolalaisen Olga Tokarczukin romaani Vaeltajat. Olen lukenut tämän aikaisemminkin ja se koukuttaa yhä. Siinä on ajan ja paikkojen taikaa. Nämä kuvat ovat väärässä järjestyksessä, tuo alimpi kirja on ensimmäinen ja se mistä kaikki alkoi.


"Alku on paikka joka sijaitsee maailmankaikkeuden keskipisteessä." Alku sai minut taikapiiriin. Näitä kirjoja ei pidä aliarvioida.

Eppu Nuotion&Soinisen Kirjasta Sakset saisi varmasti kohtalaisen dekkarielokuvan. Mukaansa tempaava dekkari.

Friday, July 13, 2018

Vitun sumuisat vuoret


Ohdakkeet ovat muhevia tänä kesänä. Ovat myös kauniita.

Käytiin kortteli Bistrossa ranskalaisella visiitillä iltamassa.. Kaksi nuorta miestä keskusteli matkoistaan Bergeniin. Toinen sanoi "Hianoo, vitun sumuiset vuaret!" Ajattelin, että, kun jokin sana menettää varsinaisen merkityksensä, sitä ei nää huomaa.Sitten lähdimme pois, kuten meillä tapana on.

Päivällä piti kävellä Koroisiin. Ei kävelty koska ukkonen alkoi möskyämään ja satoi rankasti. Wiklundin edessä oleva katu oli muuttunut lammeksi. Ukkonen räiskäisi oikein kunnolla ja yksi mies huusi: "Se oli Putin!" Pakenimme Tokmaanille retkivarusteita hakemaan. Perheenjäsen menee pohjoiseen, jäämeren rannalle.

Torilta ostetut retiisit ovat ihania. Maistuvat hyvälle ja kaunistavat salaatin.

Tuesday, July 10, 2018

Heinäkuun 10. päivä


Torin alainen katu. Silloin rakennettiin leveitä katuja. Varsinainen tori oli 1700 luvulla Aurakadun ja Eerikinkadun kulmassa ja lienee ollut kooltaan pienehkö. Nykyisen torin paikalla on ollut taloja noiden katujen varrella.

Takiainen kukkii. Lienee kukkinut muinoin torin alueellakin, osa "toria" oli joutomaata ja kasvoi kaiketikin heinää ja koiranputkea.

Turussa tänään aurinkoista, paikoin pilvistä ja hiostavan lämmintä.

Eilen sain eurolla kurkkuja jotka maistuivat hienoille itsekasvatetuille. teolliset kurkut eivät usein maistu millekään.


Monday, July 9, 2018

Jos katse voisi tappaa olisin vainaa

"Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut. Kirjaston Vähätorilla "erästä T-parkki herraa" muistuttava mies katsoi vittumaisesti. Tappaja tyyppi", sanoi Maru. Hän oli ihan vesi selvä ja peloissaan. Ajattelin että tässä on jotain perää oikeasti. Olen kerran aikaisemmin nähnyt hänet noin vauhkona ja silloin oli tosi kyseessä. Sen rinnalla seurakunnan akkojen puheet ja kulttuuri-ihmisten ilkeilyt olivat samea lätäkkö joka kuivui ja nousi myrkkynä ilmaan.

"Meitä vastapäätä on tilapäisen majoituksen huoneisto. Keskellä kirkasta päivää joku kuvasi kamerallaan kirjojen täyttämää huonettamme. Piti vetää verho eteen." Tiedän että siitä huoneistosta näkee heille suoraan sisälle ja kaikki tilapäisasukit eivät ole hienotunteisia.

Olikohan hän sama mies joka potkaisi ostoskärryäni edellispäivänä kirjastossa. En kyllä usko että sellaiset miehet lukevat kirjoja.

Olisi viisasta mennä jonnekin kauniiseen ympäristöön ja elää ei-turkulaista elämää ja oksentaa kunnolla.

Näytin Marulle Anja Snellmanin kirjaa Lähestyminen. Sanoin palauttavani sen tänään kirjastoon. En usko että se "tappajannäköinen" korsto olisi siellä.



Pidin edellä mainitusta kirjasta.

Saturday, July 7, 2018

Minua on jo satutettu kirkui tyttö rantapolulla



Seesteinen ja rauhallinen rantapolku suurimman osan aikaa.

Kävelin iltamassa rantapolkua kotiin. Pelastusvälineiden ympärillä oli kova rähinä. Nuori tyttö riehui pelastusatraimen kanssa ja häiritsi kulkijoita. Sanoin ystävällisesti ettei hän satuttaisi itseään. Hän huusi että"Minua on jo satutettu!" Kuulosti avunanomiselta enemmän kuin uhkaavalta. Lähdin matkaani ja varoittelin vastaantulijoita. Noita pelastusvälineitä on usein heitelty jokeen tai maahan.

Toivon ettei mitään pahempaa tapahtunut. Hämmästyttävää oli joidenkin aikuisten asenne. Ihan kun he eivät vähääkään välittäisi nuorisosta tai muustakaan ympäristöstä.

Nyt on rokkijuhlat menossa ja tölkit kolisevat jaloissa. Hyvä että ahkerat tölkkien kerääjät ovat hereillä.

Ilta on pitkällä ja jostain tulee paistettujen lettujen tuosu. Poikien talossa lienee pihajuhlat keskikesän kunniaksi.

Maariankelloissa on yli kaksikymmentä kukkaa.

Simo Heleniuksen näyttelyssä



Tänään kävin Väiskissä Simo Heleniuksen retrospektiivisessa näyttelyssä. Mykistävän alkuvoimaisia töitä, kuudelta vuosikymmeneltä.



Alla kuva Simo Heleniuksen teoksesta Purjehtija (1983)

Simo Heleniuksen töille on ominaista monipuolisuus, materiaalin oivaltava käyttö ja lämmin huumori. Hänen kiinnostuksensa kuvata ihmistä on loppumaton. Simo Heleniuksesta puuttuu turkulaisille usein kuuluva pirullisuus. Hän on hyvin lempeän humoristinen ja leikkisä.


Alla olevassa kuvassa Simo Helenius poseeraa Askelten evoluutiosta pyörien teknologiaan - teoksensa pyörteessä.


Menkää ihmeessä katsomaan tämä mestarillisen veistäjän näyttely.
Kuvat näyttelykirjasta Simo Helenius,
WAM 2018
ISBN 978-951-595-205-9. 50 sivua.

Friday, July 6, 2018

Heinäkuun kuudes

Portsassa toimivan pizzeria Pandan ikkunat on taas rikottu, ties monennenko kerran. Rupeaa pakostakin ajattelemaan että onko tässä takana jokin taho, jolla on suunnitelmia talon tai tontin suhteen. Toivottavasti maahanmuuttaja taustainen yrittäjä ei lannistu. Sitä vainoajat varmasti odottavat. Olkoot vainoajat ketä hyvänsä mutta vainoamista on jatkunut luvattoman kauan.


Tämä kuva on kesäkuulta.

Portsalaisia he tuskin ovat, vaikka "Portsan henki" onkin ollut perinteisesti vahva hyvässä ja vähemmän hyvässä. Pitäkää huolta ettei Portsalta mene maine joidenkin toiminnan vuoksi.

Thursday, July 5, 2018

Kesän keveä haituva


Kevyt kesäinen haituva leijailee joen yllä. Kaukana jytisee ukkonen. Kesäiset päivät kuluvat nopeasti. En halua ajatella syksyä. Yöt ovat vielä valoisia heinäkuussa. Muistan lapsuudesta naapurin topakan emännän jolla oli tapana tokaista että "Satavuusa vuan vettä, meijjän heinät on laussa." (Saa sataa, meidän heinät on ladossa.)

Sorsan poikanen uinailee lämpimällä kivellä. Lokit eivät vainoa tänään sorspoikueita joella. Lokki on tarvittaessa tappaja, sen nokka tekee selvää isommastakin lajitoverista. Kävin kirjastossa. Olin pukenut päälleni afrikkalaisen paidan. Yksi vihainen mies potkaisi ( vedettävää ostoskassikärryäni, ei sanonut mitään. Ehkä olin tukkona tiellä.

Luin tiedotteen että runoilija Harri Nordellin kivi-runo on hakattu kiveen Kajaanin runopäivillä. Hyvä runoilija, hankalan oloinen ihminen. Kukapa täällä täydellinen olisi.

Sitten yksi ihminen sanoi että Mannerheimin puistossa, Portsan lähellä, on koirille ja varmasti myös kissoille tarjolla myrkytettyjä lihapaloja. Yksi koira on varmuudella jo kuollut. Siellä on myös narkkarien ruiskuja lasten ulottuvilla. Mannerheim teki kaikkensa lasten puolesta, hän ei varmasti halua myrkkypaloja, eikä ruiskuja leikkipuistoon.

Wednesday, July 4, 2018

Sateesta puhdas kaupunki vähän aikaa



Punaist horsmat eli rentunruusut Tuomaansillan kupeessa. Takana siintelee kansallispyhättö. Tehtaankadun aita oli tuettu ja kaatunut osa viety pois. Sää on tuulinen ja raikas. Sateesta puhdas kaupunki vähän aikaa.
Martinsllan kulmatontin puutalojen purku alkaa. Tilalle tullee, mikäli oikein myuistan, korkeita kerrostaloja. Kauppatori on nyt niin sekava ettei siitä todellista kuvaa saa millään. Miten minusta tuntuu ettei niitä rahoja T-parkin rakentamiseen ole syksylläkään. Metropolin sijaan keskusta slummiutuu ja keskusta muistuttaa metropolin huonoimpia puolia, jengisotia ja muuta vähemmän viihtyvyyttä lisäävää. Rahavalta ja ahneus harvemmin lisäävät empatiaa ja rauhaa.

Uutisissa kerrottiin että olisi tarjolla jättimielenosoitus silloin kun maailman suurimpien nappien haltijat saapuvat Suomeen salaisiin tapaamisiinsa. Tässähän tulee nuoruus mieleen. Nuoruuteen liittyy idealismia ja naiviutta, onneksi.

Ajattelen edelleenkin ratkaisemattomia asioita.

Monday, July 2, 2018

Jokaisella pitää olla näköisensä kukkamaa


Joka kesä pitää tehdä kukkapenkki. Se ei ole kovin helppoa, sillä tuo maa on useamman kerran kuulemma myrkytetty. Parikin asukasta vuosien saatossa on vihannut ruohoa ja kukkia. Kerran istutin päivänkakkaroita aidan viereen. Ne katosivat yöllä juurineen ja löytyivät roskiksesta. Nykyään on helponpaa. Kukaan ei osoita yhteisöllisyyttä kommentoimalla. Kerran eräs asukas keitti kiljua yläkerrassa ja kaatoi sammion. Meille tippui outoa ainetta keittiön katosta. Tip, tip...Siitäkin on jo aikaa. Kiljunkeittäjä muutti pohjanmaalle, kotikyläänsä.
Appelsiinipuu ei voi hyvin. (Toivon ettei kukaan pyörävaras ole kussut sen juurelle.)

Rantapolulla istui penkillä tuntematon mies. Hänen päässään oli haava josta valui verta. Kysyin miten hänen laitansa on. Hän ei tolkkuuntunut koska oli juopunut. Hän ei halunnut auttajia. Tänään hän käveli vastaan jotenkin hauraana ja poissaolevana. Henki tallella kuitenkin hänellä.

Ajattelen asioita joita pitäisi tehdä.

Ylhäällä kuva.



Sunday, July 1, 2018

Keskiaikaista menoa


Keskiajan kansaa. Ritarit retostelivat ja linnanneidot katselivat. Torin reunassa emäntä paloitteli vartaan sikaa käsin. Raikas tuuli puhdisti ilmaa.

Jo edellisvuonna ihastelin näiden kahden naisen laulua ja soittoa. Sanat lauluissa olivat keskiaikaisen rohkeat.


Käsityöläismarkkinoilla oli lapsille saippuakuplan tekoa tuulen avulla. En saanut niitä kauniita kuplia kuvatuksi. Sääli.