Tänään ei mitään huonoa Turussa

Jostain syystä näyttävät huonot uutiset pakkautuvan nykyään Turkuun. Myllysilta on niin tavallinen uutinen, että se on jo arkipäivän nähtävyys. Se vajoaa edelleenkin kuulemma. Kävelimme katsomaan miten alas on jo vajonnut. Siinä se vaan notkottaa. Myllysilta.

Ei minun pitänyt koko sillasta kirjoittaa, mutta kun yksi Joensuussa oleva Turkulainen pyysi tietoja tästä munauksesta nimeltä Myllysilta.

Luin Sofi Oksasen Puhdistuksen. Kirjastoista sitä on turha hakea. Pokkarina sain lahjaksi annettuna. Pidin siitä lukemastani. Visuaalisena ihmisenä haistoin sietämättömät hajut ja näin kuvat sielussani. On mielenkiintoista seurata hänen kehitystään kirjailijana tulevaisuudessa.

Ennen pääsiäistä 14

Karamazovin veljekset päättyy ruumiin ylösnousemukseen. Ulkonaisesti teos päättyy hyvin traagisesti. Feodor Pavlovits on murhattu. Smertjakov tehnyt itsemurhan ja Ivan on sairas ja melkein hulluuden partaalla. Mitja Karamatzov on tuomittu ja lähdössä pakkotyöhön Siperiaan. Lopussa kuolee pikkuinen Iljusa, ja romaani päättyy hänen hautaamiseensa.



Myllysilta vajoaa jälleen, nyt nopeasti. Kaupungin poliittiset älyt miettivät. On kevät ja jääkynnökset sulavat hiljaa.

Sunnuntain kävelyllä

Vihakka tuuli ja puolipilvistä. Kävelimme Myllysillan ohi ja totesimme että notkolla on. Mies ehdotti että sillasta voisi tehdä väliaikaisen lasten nyppymäki paikan. Voisivat laskea mäkeä, jopa vaippa-ikäiset. Lapset ovat kevyitä, eivät riko siltaa.



Galleria Joellassa oli Armas Hurstin puupiirros-näyttely.
Oikealla kuva Rafaelin Enkeli - puupiirroksesta.

Galleria Reginassa oli mielenkiintoisia töitä näytillä. Ikoneitakin oli ja keskustelimme erään maalarin kanssa siitä, mitä ikonissa ehdottomasti saa olla ja mitä ei. Taidokkaita olivat ne ikonit, jotka siellä ovat näytillä. Pikku huoneessa oli Matti Toivosen naivismia ja surrealismia. Nostalgiaa.

Kävimme kirjastossa. Lainasin Anne Hännisen Sururunot ja Thomas De Quinceyn Murha taiteenlajina. Oikeammin: sanoin miehelle että käy runo-osastolla lainaamassa Anne Hännisen Sururunot. Hän oli ottanut kouraan mahtuvan kasan Hännisen kirjoja. Itse haahuilin proosa-hyllyjen välissä. Olin unohtanut kirjastokorttini kotiin.


Arvid Järnefeldin Vanhempieni romaani saa minut aina liikuttumaan. Pääsiäisen alla varon lukemasta sitä. Sen sijaan luen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä aina pääsiäisen aikoihin. Piintyneitä tapoja? Ehkä.

Helsinkiläisen sillansuunnittelutohtorin mukaan Myllysilta on huippusuunnittelua. Eräs vedonlyönti kohdistuu lopullisen rumpsahtamisen ajankohdasta; huhtikuun 1. päivä vuonna 2010 on suosikkiaika. Iltapäivällä klo 15 - 16 välillä. Alla tilanne 14.3.2010.