Wednesday, February 29, 2012

Karamazovin veljekset...

Minä uskallan ilmaista ajatuksen, että rakkaus ihmiseen on ihmisaivoille saavuttamaton idea.

F. M. Dostojevski.


Karamazovin veljeksissä Dostojevski käsittelee toisenlaista ylösnousemusta. Teos päättyy ruumiin ylösnousemukseen.

Ulkonaisesti teos päättyy hyvin traagisesti: Feodor Pavlovits on murhattu. Smertjagov tehnyt itsemurhan ja Ivan on sairas ja hulluuden partaalla. Mitja Karamazov on tuomittu pakkotyöhön Siperiaan, ja lopussa kuolee pikku Iljusa, jonka hautajaisiin romaani päättyy.

Romaanin lopussa Dostojevski julistaa henkilökohtaisen uskonsa ruumiin ylösnousemukseen. Hän uskoo ylösnousemuksessa tapaavansa kuolleen poikansa ja saavansa hänet jälleen itselleen. Dostojevski on pääsiäisen kirjailija. Häntä voi sanoa uskontunnustuksen viimeisen lauseen kirjailijaksi. Odotan kuolleiden ylösnousemista ja tulevaisen maailman elämää.

Tuesday, February 28, 2012

Kalevalan päivän lumitupru


Lunta kuin Tohtori Zivagossa.
Talon kietoo valkea pumpulivälly
uneen upottava.
Unen lumella punainen tulkkuparvi
ja tassunjäljet,
pehmeän tassun jäljet.


Helena Anhava, teoksessa Valoa

Lumi on lumelle surma näin keväällä, sanoivat vanhan kansan ihmiset muinoin. Ulkona tuiskuttaa vaikeasti sillä lumi on melkein vettä ja siksi raskasta tuiskutettavaa. Eilen oli huikean kirkasta valoa tulvimalla. Olin valitsemassa kirkasvärisiä lankoja.

Tikka takoi pää punaisena konkeloa. Kevät tulee uskokaa pois. Päivänsinen siemenet odottavat kylvörituaaleja.

Olen iloinen etten enää ole naisvaltaisissa työyhteisössä. Siellä oli aina konfliktit tarjolla. Jos työpaikalla on kolme naista niin yksi pomoilee, toinen liehakoi häntä ja kolmatta kiusataan aina. Sitten pidetään kahvikutsuja ja jaetaan reseptejä ja kilpaillaan kenellä on kaikki parhaiten ja lapset hyviä.


Lapset ovat aina takuuvarma kiusaamisen aihe. Jos naisvaltaisessa työyhteisössä joku alkaa opiskella ja menestyy siinä, niin hänelle kostetaan.

En ole yhteisöllinen siinä mielessä. En kyllä missään mielessä. Sama pätee seurakuntien yhteisöihin.

Millaista mahtaa olla naisluostareissa?

Kalevalan päivän kunniaksi tein lumiakan pihamaalle. Sillä on lumilyhty päässään. Kun tulee ilta se loistaa lämmintä valoa. Nykyään puut palavat niin tehokkaasti että ei saa hiiliä hymyksi ja silmiksi. Tässä välissä lumiakka kallistui ja pieneni yhden pallon verran. Terhakkaan näköinen se kuitenkin on.

Monday, February 27, 2012

Raskolnikov ja Lasarus III


Rikos ja rangaistus kehittyy romaanin kulun myötä kohti ylösnousemusta. Romaanin loppupuolella Raskolnikov on Siperiassa pakkotyössä. Hänen tyynynsä alla on Sonjalta saatu Evankeliumi. Raskolnikov näkee vaeltavat kirgiisit ja maailman, joka oli Aabrahamin eläessä. Aabraham on Vanhassa testamentissa Paratiisin symbooli, joten Raskolnikov näkee Irtisin rannalla maailman kuin varjona Aabrahamin ajalta.

Raskolnikov oivaltaa jotakin oleellista ja uutta luovaa; Sonja Marmeladov istuu hänen vieressään. Raskolnikov näkee hänet ensimmäisen kerran elävänä ihmisenä. Siihen asti hän oli katsellut vain ihmiskuntaa, ja oli murhannut auttaakseen ihmiskuntaa, kasvottomia ihmisiä. Ensimmäisen kerran hän kykeni rakastamaan ihmistä. Dostojevskin mukaan Raskolnikoville alkoi ylösnousemus.

Sunday, February 26, 2012

Raskolnikov ja Lasarus II

Johanneksen Evankeliumin yhdennentoista luvun jakeessa 43 Kristus herättää Lasaruksen: Lasarus, tule ulos! Kun Sonja lukee Raskolnikoville Raamattua, tämä istuu vuoteensa reunalla hervottomana. Kun Sonja on lopettanut, hän sanoo kuin ohimennen Raskolnikoville: Nouse ylös Raskolnikov ei tajua miksi hänen nyt pitäisi nousta ylös, mutta nousee kuitenkin seisomaan. Tästä alkaa Raskolnikovin ylösnousemus. Se on pitkällinen prosessi, koska hänen pitää katua, mennä poliisilaitokselle ja tunnustaa tekonsa. Hänet tuomitaan ja hän joutuu Siperiaan ja vasta siellä hän herää todellisuuteen ja ymmärtää rakkautensa Sonjaan. Vasta romaanin lopussa kerrotaan että hän on ylösnoussut uuteen elämään. Romaanin ydin onkin Johanneksen Evankeliumin yhdennessätoista luvussa.

Saturday, February 25, 2012

Raskolnikov ja Lasarus I

Jos olen oikein ymmärtänyt Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen erään kohdan: vanha koronkiskuri, jonka Raskolnikov murhasi ja ryösti, oli kiskonut rahaa ihmisiltä lahjoittaakseen ne luostarille jotta hänen sielunsa puolesta rukoiltaisiin kuolemansa jälkeen, niin Raskolnikov varasti rahat luostarilta murhattuaan koronkiskurin.

Johanneksen evankeliumin yhdestoista luku on läsnä Rikoksessa ja rangaistuksessa. Luvussa kerrotaan Lasaruksen kuolleistaheräättäminen. Rikoksessa ja rangaistuksessa
Sonja lukee tätä lukua Raskolnikoville. Raskolnikov on Lasarus. Evankeliumin Lasarus kuolee fyysisesti. Raskolnikov kuolee henkisesti murhattuaan vanhan naisen. Raskolnikov sanoo, ettei hän murhannut naista, vaan itsensä. Romaani on kertomus kuolleesta ihmisestä nimeltä Raskolnikov. Huonetta, jossa Raskolnikov asuu verrataan ruumisarkkuun.

Murhan jälkeen Raskolnikov piilottaa varastamansa kalleudet kiven alle, ja murhapäivästä kuluu neljä päivää siihen kun Sonja lukee Evankeliumia. Lasarus oli haudassa neljä päivää, ja hauta oli suljettu kivellä. Kätkiessään kalleudet kiven alle Raskolnikov sulkee oman hautansa.

Thursday, February 23, 2012

Suuren Paaston aikaa

Munkit sanovat, että ei pidä katsoa, kuinka ihminen elää vaan sitä, miten hän kuolee. Arkkipiispa Nikaron kirjoitti Dostojevskistä: Kaikki Dostojevskin kirjat, kaikki hänen henkilönsä selittävät meille kertomusta Tuhlaajapojasta.
On totta, että kaikki Dostojevskin sankarit ovat joko lähtemässä isän luota tai palaamassa isän luokse. He lähtevät tai palaavat isän luo.

Monday, February 20, 2012

Lumi lumelta keveämpää

Lumipuista kauneimmat ovat omenapuut.
Sateista hiljaisin on lumisade.
Luistavin, loistavin ura on latu.
Huudoista turhin huudetaan hankien takaa.


Risto Rasa: Taivasalla

Aurinko tuli esiin. Kaikki loistaa juuri nyt. Lunta on riittävästi tai liikaa. Kevättä kohti mennään kuitenkin. Yöllä näin unen jossa asuin vieraassa mutta mielenkiintoisessa puutaloasunnossa ja oli kesä. Kuollut henkilö varoitti uskomasta vääriin profeettoihin, sillä lumi lumelta on keveämpää kulkea.

Siunattua Suurta Paastoa!

Sunday, February 19, 2012

Karnevalismista katumukseen


Lunta leijuu taivaalta. Pehmän valkoisessa maisemassa ihmisiä kuin hylkeitä vedessä. Tänään on laskiaissunnuntai. Karnevaaliajan huipentuma ennen muinoin: laskettiin joukolla mäkeä ja syötiin mitä makeaa sattui olemaan; kerma tirisi suupielistä. Illalla ihmiset menivät ja menevät tänäänkin kirkkoihin sovintosunnuntain merkeissä. Sitten alkaa paasto ja katuminen. Katumiseen ei pitäisi kuulua muiden syyllistäminen. Itseään voi säälittä syyllistää mielin määrin. Hunajapurkit ovat nostetut ylimmälle hyllylle; niihin saa koskea vasta pääsiäispäivänä. Vähän niinkuin joulun alla joulupukki ei tuo lahjoja mikäli olette tuhmia ja rikotte lakia. Pääsiäismunat jäävät saamatta jos pullikoitte ja puhutte mitä sattuu.

Dostojevskille yhden ihmisen pyhyys on suola, jotakin, joka pitää koossa hajoavan struktuurin. Hän kirjoittaa, että epäjärjestyksen, kaaoksen voittaminen lähtee oman itsensä voittamisesta...

Friday, February 17, 2012

Joki on jäässä mutta virtaa...


Kävelin puretun funkkis-talon ohi ja kuulin miten tietäväiset turkulaisfrouvat keskustelivat: Tuo talo purettiin poliisin toimesta, koska se oli rikoksen väline. Tiedän ettei turkulaisfrouville pidä mennä aukomaan päätään mutta ajattelin kyllä että onkohan noin.

Joka tapauksessa puretun talon ohella oli purettu tiilinen varastorakennuskin. Graffiti-aita oli vielä pystyssä, mutta takorautaportti oli poissa. Lumi tupruaa raunioissa ja koristelee tiili ja betonimurskat valkoisella. Joki on jäässä, mutta kuten joet yleensä, virtaavat jään alla.



Alkaa Suuri Paasto ja kirkossa kuoro laulaa veisua: Baabelin virtain vierellä me istuimme ja itkimme kun muistelimme siionia...
Liikutusta ja pahaa mieltä sisältyy tähänkin.
Yllä oleva Tampereen ortodoksi kirkko on kuvattu junan ikkunasta. Ei syytä huolee, en pyri sinne sisälle.

Wednesday, February 15, 2012

Juuri paistetun leivän tuoksu...

Opettelin kantapään kautta leipomaan hapanjuurella kohotettua vehnäleipää. Olin kokeillut jo monta vuotta sitten hunajalla kohotettua leipää, mutta en oikein onnistunut. Nyt sitten kokeilujen jälkeen on taikinanjuurta aina omasta takaa. Jos käyttää pelkästään luomujauhoja on taikinan kohoaminen heikonpaa, joten lisään taikinaan hiivaleipäjauhoa tai vehnäjauhoa hieman.

Tällaisen leivän leipominen on pitkällinen prosessi. Aloitetaan edellisenä iltana. Käytetään yön yli, alustetaan ja nostatetaan vähintään 2,5 tuntia. Sitten leivotaan ja taas odotetaan että leivät "liikkuvat" uuteen muotoon. Paistetaan 180 asteessa kunnes pohja kopisee kosketettaessa. Joskus laitan taikinaan rusinoita tai viikunoita tai auringossa kuivattuja tomaatteja. Valkosipulistakin tulee hyvä aromi.

Valmiin leivän maku ja tuoksu ovat aisteja hiveleviä.

Tuesday, February 14, 2012

Helmikuun 14.

Sumu helmikuun lumella,
sumu verkkakolvon päällä.


Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen.
Sirottele uutta lunta
hiuksille hopeisille,
anna unta uupuneille
luomet kanneksi levitä..


Helena Anhava: Kysy hiljaisuudelta itseäsi.

Suvikeli ulkona. Harmaata. Mitä tämä tällainen on? Nukutaan pitkälle aamuun ja haukotellaan!

Monday, February 13, 2012

Sinne ja takaisin...


Olin kirjakaupassa etsimässä synttärilahjaa kummipojalleni. Silmiini osui Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin. Se oli menoa. Luin kassajonossa seistessäni ensimmäisen sivun. Muistin kuinka luin omille pojilleni edellämainitun kirjan ja Taru sormusten herrasta kaikki osat. Pojille on helpompi valita kirjoja kuin tytöille. Tämä on minun olettamukseni. Kotimaisuutta pitäisi suosia mutta nyt en millään voinut, paitsi onhan tämäkin suomennettu.

Joissakin kirjoissa on lumoa. Muistan Keskiyön kansaa, Kuussa tuulee, Ruohometsän kansaa ja Kaislikossa suhisee. Puhumattakaan Fedja-sedästä, joka sai kihertämään ja nauramaan makeasti. Unohtamatta Narnia-sarjaa. Ne olivat huikeita aikoja nuo 1980-luvun ajat. (Tietenkään kukaan kunnon äiti ei lue lapsilleen noita kirjoja. Ei ainakaan luovan toiminnan nirppanokat ja muut Steineristit.) En ole koskaan lukenut lapsilleni Pupu Tupunaa tai Ampiainen pampiaista!

Alla olevassa kuvassa kissa katsoo Lonttistenkadun purkutyömaalla kuin olisi juuri nähdyn hiirulaisen?

Friday, February 10, 2012

Missä on kotisi koditon?

Viime yönä pakkanen laski -25 asteeseen. Eilen ei ollut niin pakkanen kuin tänään, mutta bussi hyytyi; ovat eivät auenneet ja kuljettaja päästi matkustajat etuovesta käsipelillä ulos ja sisään. Sitten takaovi pämähti auki omia aikojaan ja lämpotila auton sisällä laski. Lopulta kuljettaja sai luvan ajaa auton sulamaan varikolle. Nämä bussit lienevät niitä Keski-Euroopasta tilattuja ja ostettuja busseja, jotka eivät sovellu Suomen talveen.

Sitten kuuntelin uutisia miten Keski-Euroopassa joku ministeri oli kehottanut asunnottomia pysymään asunnoissaan pakkasella. Kodittomat pysykööt pakkasella kotonaan. Missä on kotisi koditon? Meillä ei ole tiettävästi kuollut kylmään kukaan pitkään aikaan. Miten mahtaa olla kodittomien laita? Minkä verran heitä mahtaa olla virallisesti maassamme.

Meillä molemmissa kodeissa on lämmintä. Suosittelen kaikille mikäli mahdollista puilla lämmitettäviä uuneja ja helloja. Sähkö ei ole järkevä energianlähde. Olen ihmetellyt maakunnissa liikkuessani taloja joissa on pelkästään suora sähkölämmitys. Metsiä humisee ympärillä, mutta polttopuista on pulaa.

Kohta tulee kevät. Kuten aina.

Monday, February 6, 2012

Originelli rakennus järsitään alas...



Rautatiesiltaa vastapäätä rantatiellä on ollut erikoinen funkkistyylinen talo. Siinä on asunut erikoisia ihmisiä ja kesällä olen ohikulkiessani ihaillut istutuksia ja kukkaloistoa. Nyt asukkaat ovat lähteneet ja tänään talontappajakoneet rouskuttelivat rakennuksen seiniä alas. En tiedä kenen talo oli ja mitä sen tilalle tulee. Kyseinen rakennus ei taida kuulua suojeltuihin rakennuksiin. Ovatko ainoastaan Lonttistentien radanpuoleiset rakennukset suojeltuja?



Nyt voin kertoa että tilalle rakennettiin ahtaasti ainakin kaksi kuusikerroksista kerrostaloa. Rakentajien kauneuskäsitys jää ahneuden alle. Tai onko heillä kauneudentajua.

Sunday, February 5, 2012

Karamazovit Turun seurakuntasalilla


Itse kullakin oli Karamazovilaiset tunnelmat viime syksynä kun igumeni Sergei siirrettiin syrjää. Kalle Holmberg puhui intenssiivisesti ja mukaansa temmaten painavaa asiaa. Ajattelen itsekseni että ovatko taiteilijat ja kirjailijat pelastusretkellä Valamossa. Mietin että ovatko Valamon ongelmat taloudellisia, vai hengellisiä, vai molempia. Pelastaako taide luostarin?

Mietin omiani aina välillä. Kalle Holmberg on aina herättänyt minussa kunnioitusta ja pelkoa. Hän on niin kertakaikkisen vahva.
Dostojevskin tuotanto on minullekin tuttua mutta aina luettuani hänen tekstejään olen "noviisi maailmassa". Luostarivanhus lähetti nuorimman Karamazovin maailmaan oppimaan mitä elämä on luostarin ulkopuolella. Muistan Rudolf Steinerin lausuman opettajista joiden olisi oltava ensin elänyt ja vasta sitten he voivat opettaa lapsia. Kummallakin lienee sama ajatus ihmisen hengellisestä tai henkisestä kasvusta. Nuorena opiskelin Antroposofista hengentiedettä ja samat henkiset karsinat sielläkin oli.

Tarkovski on minullekin rakas. Hänen elokuvissaan on iäisyyden aspekti. Ilman Dostojevskia hänen elokuvansa olisivat olleet toisenlaisia kuin ovat.

Sitten niihin seurakuntamme Karamazoveihin. Joku lähetettiin maailmaan oppimaan jotakin. Toiset rakensivat muureja omien ryhmiensä ympärille. Yksi pakenee ajamalla muihin tiloihin ja aikaan. Kenen pään päällä liehuu neuvoston varjo; Suuret miehet vaikenevat ja naiset kaakattavat peloissaan ja supisevat. Jossakin kuuluvat luostarin kellot.

Kauneus pelastaa maailman. Jumala on kauneus.

Saturday, February 4, 2012

Viimeisiä rutistuksia ennen vaalipäivää



Pakkanen (-24 ) ei haitannut Pekka Haaviston vaalitapahtumaa Turussa. Varissuon lähiössäkin oli ihan mukavasti porukkaa läsnä.(200) Kauppatorilla oli tunnelmaa ja väkeä paljon.(1050 henkilöä) Pekka Haavisto puhui ja valoi uskoa tulevaan. Suomesta on jo nyt tullut paljon suvaitsevampi ja avoimempi, ja pelkästään se on jo saavutus. Kuoro lauloi pakkasesta huolimatta monta laulua. Lopuksi he lauloivat Finlandian ja se sai kyllä mielen kohoamaan entisestään.

Nyt ei voi muuta kuin toivoa parasta ja odottaa.

Thursday, February 2, 2012

Joki paukkuu pakkasta

Joki paukkuu pakkasta. Aurinko lämmittää hiukan; onhan jo helmikuu.

Muistilistassani lukee että Teatteriohjaaja Kalle Holmberg tulee Turkuun sunnuntaina 5.2. klo 12.30 pitämään luentoa aiheesta Karamazovit Valamossa. Pääsymaksu 5 euroa. Opiskelijat ja eläkeläiset 2.50e. Kahvia, teetä ja leipää sisältyy hintaan. Paikka Turun ortodoksien seurakunnan Aleksandra-sali kirkon takana olevassa lasitalossa. Itse kirkko on kauppatorin reunalla oleva Engelin helmi, jota Toriparkkiherrat eivät vielä ole kumoon saattaneet.

Varissuolla Itäkeskuksessa tapahtuu lauantaina klo 08.00-12.00 Pekka Haavisto tulee Turkuun silloin. Vapaaehtoisia halutaan mukaan lisää. Tapahtumat jatkuvat Turun kauppatorilla. Vaatetta päälle ja menoksi.