Äitini talvisota

Äitini oli hädintuskin viisitoista täyttänyt kun talvisota alkoi. Hän oli piikana Mujusten isossa maatalossa Tuupovaarassa ruokapalkalla, Mujuset olivat kuuluja kitsaudesta. Äitini täti oli naimisissa isäntä Mujusen kanssa eikä se ollut rakkausavioliito vaan sopimus. Täti oli kova työihminen ja siksi hyvin pidetty. Kun talvisota syttyi muut kyläläiset lähtivät evakkoon, isäntä Mujunen ei lähtenyt. He elivät vaarallisella alueelle ja muonittivat Suomen armeijaa, lisäksi piti pelätä desantteja ja muita tiedustelijoita. Heillä oli käskystä ympärivuorokautinen valmiusajassa oleva hevonen jos vainolainen tulee liian lähelle. Ei tullut ja elämä jatkui. Mietin vain miten jatkuva pelossa eläminen ja uhkan todellisuus vaikuttivat noin nuoren ihmisen elämään silloin ja lopun elämän. Äiti oli hyvin sosiaalinen ja elämänmyönteinen mutta joskun olin tunnistavinani tumman pohjavireen. Harvemmin hän puhui noista ajoista, ehkä hän ei ollut avautuvaa tyyppiä.

Vihakehät V

Venäläisten naisten upea historiallinen datza viljely ansaitsisi Unescon suojelun. Noilla viljelmillä on ruokittu ja pidetty hengissä ihmisiä nälänhädän aikoina ja muulloinkin. Tietoa näistä pienistä ja tuottoisista puutarhoista saa netistä ja kirjoista. Neuvostoliiton aikoina, kun maanomistaminen oli kiellettyä, dazat mahdollistivat ruoantuoton omaan käyttöön. Ennen kuin roanhinta nousee Suomessakin, niin paljon että ei ilman kekseliäisyyttä ja luovaa mieltä selviä ruokakaupassa, nälkä on armoton kaveri, sillä jo nyt työssäkäyvät ihmiset hakevat ruokaa ruokakassi-palvelusta. Viime sunnuntain pitkät jonot tuomiokirkkopuistossa oli surullista ja enteellistä katseltavaa.

Vihakehät IV

Kävelysaldoni on pysynyt vakiona eli 12km päivä. Pysyn kunnossa ja järjissäni mailman melskeissä. Ukrainassa sota saa uusia ja karmeita muotoja. Stalinin hyiset tuulet menneisyydestä pyrkivät nykyisyyteen. Kun leipä loppuu dietit ovat historiaa ja edessä ovat elämässä selviämisen julmat realiteetit. Juuri nyt on vihreys herkimmillään luonnossa. Jumalaan uskovat, joiden usko ei ole hiipunut, kipittävät kirkkoihin tukka hyvin ja mielessä valittujen olotila ja varmuus. Tärkeää myös litteä vatsa, lämpimät jalat ja kylmä pää. Tänään ovat Portsan katumarkkinat, yhteisöllisyys kaikissa muodoissaan on kannatettavaa. Sää on kaunis ja lämmin.

Vihakehät III

Satakielet lauloivat Tuomaanpuiston liepeillä. Rajoillamme on rakenteilla hölmöin idea mitä on keksitty. Aidat eivät pitele vainolaisia, eika metsän eläimiä. Rajalla lienee vilkasta rajaelämää koska rajamiehiä koulutetaan sankoin määrin. Muuten Uuno Kailaksen runo Raja railona aukee edessä Aasiaa itää, varjele vartija sitä. Tämähän on päin hongikkoa ja itse runoilija on kertonut laskelmoineensa apurahan toivossa. Ei tainnut Kailas uskoa iskeneensä kulta suoneen, sillä tämän jokainen muistaa. Hän myös sai apurahan koska sota oli tulossa ja se oli hyvinkin propakandaa suoraan kansan mustaan ytimeen. Nyt juon viiniä!

Vihakehät II

Putinilla on verenpunainen vihakehä. Hän on henkilö joka ei kaki siihen missä kyykkii. Siksi odotan koska hän kostaa Suomelle ja millä tavalla. Kun hän on hiljaa ja välinpitämättömän oloinen, hän kerää kiukkua ja alkaa tositoimeen. Lakkasin katsomasta ajankohtaisohjelmia Ukrainasta sillä ne tulivat uniin. Haluaisin mennä luontoon kauaksi pahasta maailmasta, mutta en tiedä missä sellainen on. Kevät tulee pienin askelin.

Vihakehät I

"Hän rakensi ympärilleen vihakehän, istutti lapsiinsakin vihan ja yritti istuttaa vihan lapsensiinsa. Sitä vihakehää kesti ainakin seitsemänkymmentä vuotta. Jos luulette että vihakehä sammui, niin erehdytte. Se roihuaa vieläkin ja jälkipolvet saavat kärsiä." Tämä ei ole ainutlaatuinen ja harvinainen tarina, se on hyvinkin tavallinen elämäntapa. Kun vihasta tulee pysyvä olotila, siitä tulee toimintamalli. Minne ovat kadonneet hellyys, rakkaus, empatia ja inhimillisyys. Tänään oli Turussa lämmintä ja tulppaanit puskivat nuppujaan ja maailma oli lehmuksen vihreää täynnä. Kirsikkapuut kukkivat Bosankan luona, siellä oli menossa Tööttää trink! Autoilijat tööttäsivät kuuliaisesti ja osallistujat elämöivät riehakkaasti. Ukrainassa lapset ja muut siviilit pelkäävät ja pelkäävät lopun elämänsä, vapautusta ei ole.

Sota jatkuu, sota

Laatokalla tuulee ja harmaa tihkusade kertoo kaiken vallitsevan. Jotkut uhkarohkeat pyhiinvaeltajat uhmaavat vaaroja ja uskaltavat Putinin sotaisan katseen alle. Konevitsaan menossa Jumalan armosta. Minä en uskaltaisi ylittää rajaa. Pöydällä ollut Konevitsan pääkirkon torni murtui itsellään ja risti putosi. Ei se ole enne, vaan osoitus saven väsymisestä, aine väsyy, materia ei kestä. Lähden torille ostamaan leipää, pysyn kiinni arjen syrjässä. Tori on edelleen keskentekoinen ja outo. Kaiken yllä leijuu tulevan uhka. Ukrainan presidentti on juutalainen, hän ei varmasti osallistu natsien rientoihin, tämä tiedoksi Putinille. Lukekaa Jessica aron kirja Putinin trollitehtaista.

Riemukasta vappua kaikille

Lonttistentien ja Helsingintien kulmassa oleva entinen tehdasrakennus, jossa nykyään toimii ElämänSana, ruokakassipalvelu, sirkus ja muita harrastetiloja aiotaan kuulemma purkaa ja tilalle rakentaa ruma yhdeksänkerroksinen kerrostalo. Sehän tekee selvää Lokinkadustakin jossa asun. Manni ja Ilvessalo tanssivat varmaan riemuisaa tanssia. Eikö näille mikään riitä. Ei varmaan riitä ennen kuin Raunistula ja Lonttisen puutalo alue on pantu sileeksi. Odotan milloin kirjaston pihalla poltetaan venäläisiä klassikoita ja muuta arvokirjallisuutta ihan vaan kuten natsit aikoinaan. kohta Turku ei ole enää kulttuurikaupunki, vaan se on tuhonnut kaiken kauniin ja säilyttämisen arvoisen arkkitehtuurin, sellaisen mistä sivistynyt ja kulttuuri kerrostumia sisältävä kaupunki tunnetaa. Tässä kaupungissa on ainoastaan kovan rahan arvot nykyään. Vihreät ovat näyttäneet karvansa ja suosittelen kokoomukseen loikkaamista koko porukalle. Hyvää Vappua kaikille!