Monday, June 30, 2014

Lähdöt niin kaihoisat, paluut paluita


Tämä kuva on rantapuiden läpi otettu Koitereen rannalta. Oli kaikella tavalla erikoinen oloaika siellä. Järvi puhui, metsä suhisi ja eläimiä oli erityisen paljon liikkeellä.


Valamossa paistoi aurinko täysillä eilen. Kävimme katsomassa Ina Collianderin näyttelyn. Suosittelen kaikille poikkeamista juuri tähän näyttelyyn.


Valamon kirkossa oli ollut monta tuntia kestävä palvelus. Oli todella korkea-arvoisia vieraita Afrikasta. Ehdin loppuun kuulemaan komeaa, etten sanoisi jylhää resitointia ja laulantaa. Arkkipiispamme Leo ojensi Hänen Pyhyydelleen korkeimman kirkollisen prinikan. Helsingin meropoliitta puhui ja hänen katseessaan oli aitoa iloa. Kirkko oli naisia täynnä; niin kuin ne yleensäkin ovat.


Sää muuttui koleaksi Jyväskylään päästyämme,Tampereella oli hyvinkin koleaa ja Turku oli harmaata murjotusta täynnä. Teki mieli kääntyä takaisin.

Saturday, June 28, 2014

Kuusikossa suhisee

Tässä metsässä ei asu karhuja. Karhu voi kulkea kuusikon läpi matkalla avarammille alueille. Karhu tuoksuu tai pikemminkin löyhkää kuulemma tympeälle aromille. Ihminen varmaan haisee karhusta aivan yhtä tympeälle. Ahmojakin on kuulemma nähty. Se ei herätä sellaisia sympatioita kuin karhu, ehkä se on muodoltaan ja liikkeiltään enemmän peto.

Kuusimetsässä ei ole vehreää, kuusien alla ei kasva aluskasvillisuutta. Kuusenpihka on lääkitsevää ja desinfioivaa.
Yöllä satoi. Aamu valkeni aurinkoisena.

Friday, June 27, 2014

Katri Vala-keskuksessa Ilomantsissa

Kävimme kirkolla eilen. Kirkoissa emme käyneet mutta vanhat sukulaiset olivat piristäviä ja sultsinat hyviä. Sitten kävimme tutustumassa Katri Vala-keskusen näyttelyihin, ensiksi Helena Tahvanaisen os.Martiskaisen mosaiikkitöihin ja lasimaalauksiin. Oli kaunista ja herkkää. Oli enkeleitä ja keijukaisia ja tietekin kukkia. Taiteilija itse ei ollut paikalla, olisi ollut mielenkiintoista tavata Akuliinan tytär.


Yläkerran näyttelytilassa on jatkuva Katri Valan elämän ja runouden näyttely. Ilomantsiin eksyneiden kannattaa huomioida tämä kulttuurikohde. Kansainvälinen puusta kerhuksi veistokurssi lienee jatkuva projekti.

Wednesday, June 25, 2014

Kivisammakko hytisevällä nurmikolla


Kuvan sammakko yrittää loikata pois kuvasta. Vihreä nurmikko värisee vilua ja on vihreääkin vihreänpää. Sammakko kököttää Kivikylän lasten leikkipaikalla.

Tänään on aurinkoinen mutta tuulinen ja kolea päivä. Huomiseksi manataan säätiedotuksessa sadetta. Menemme tapaamaan vanhaa tätiä kirkolle. Käy tädillä kylässä silloin kun tätisi elossa on Vääristelin hieman Petroskoilaisen runoilijan Taisto Summasen runoa. Runossa puhutaan kylläkin äidistä.

Ilta on rauhaisa ja kuulas. Metsä ja järvi käyvät jatkuvaa dialogia; ihmisen on parasta vain kuunnella niiden puhetta.

Monday, June 23, 2014

Ken kulkee silmin avoimin

Yöllä järvi peittyi upettoon ja lämpötila laski alas. Viileys pyrki sisälle asti. Aamulla aurinko paistoi täysillä ja tuuli oli juuri sopivaa pestyille matoille ja vastametsään menolle. Oli oikein sopiva kesäsää. Illalla näimme piisamin rannalla, se ei ole seurallisimmasta päästä.

Hämähäkki esittäytyi ikkunan takana. En pelkää hämähäkkejä, minusta ne ovat siistejä ja hyödyllisiä eläimiä. Kameranlinssi osoittaa sen olevan villin kaunis. Ken kulkee silmät avoimina näkee kaikenlaista.


Metsätähti on kaunis ja pieni kukka. Kasvaa suojaisessa metsikössä. Tänään järvi on pienessä vireessä, eilen se oli lähes tyyni ja liikkumaton. Huomenna se on harmaa, sillä huomiseksi on luvassa sadetta. Ajamme siskon luo kylään ihmettelemään tien toisella puolella olevaa taidetta.


Suopursu on varmaankin yksi voimakastuoksuisimmista kukista. En välttämättä pidä sen tuoksusta. Jänis säntäsi suopursikosta karkuun. Osaako jänis uida? Mummo muuten pyysi muutamaa suupursun oksaa karkottamaan ystävällisiä sokerimuurahaisia. Tuntui tehoavan...

Sunday, June 22, 2014

Täyttyvä matala ja hetkellistä aurinkoa

Aattona ei kokkotulia ollut. Oli hiljaista ja viileää. Hiiri rapisteli seinän välissä ja juoksi sitten polkuaan pitkin kanervikkoon. Ehkä se pelästyi ja muutti majaa. Eilen punaisenruskea kettu taapersi järven rannasta metsään. Ehkä se oli etsimässä syötävää lokinpesistä. Karhu oli tallustellut kaurapeltoa katsomassa, joka kesä se ruokailee siellä. Täällä kaikki kunnioittavat kaikkia ja elävät sovussa keskenään.
Mökin romanttinenpolku oli kadonnut. Tornator oli sahannut puut pinoon ja rikkonut tien. Korjaavat kyllä savotan jälkeen tien kuntoon. Uskon näin.
Saunavastoja pitää taitella pilvipoutasäällä.Tänään satoi, paistoi ja pilveili.

Minulla on veden värinen mekko. Vedenväri on kuulemma vanha väri. Tässä on vedenväriä Koitereesta, heijastuksia taivaalta ja puista.

Saturday, June 21, 2014

Juhannuksen aikaan


Metsähiiri vilisti kanervikossa, kohta se rapistelisi seinän välissä. Järveltä puhaltaa tuulenvire. Viileää. Sateen jälkeen lehdillä pisaroi. Aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt. Yöllä on valoisaa. Maisema on hiljainen ja odottava, jostakin kuuluu kolaus. Ääni kantaa veden yli kauas ja kaukaa.
Joutsenia ei näy, varikset rähisevät reviirinsä puolesta. Käki kukkuu monia vuosia.


Tänään on Juhannus ja päivä. Viiri liehuu ja metsä on hiljaa, puhumaton. Juhannus on ihan väärään aikaan tänä vuonna, etuajassa ja sotkee vastantaiton aikaa joka on aina Juhannuksen jälkeisellä viikolla.


Järvellä ei käy tuulen virettä kummoisempaa.


Sunday, June 15, 2014

Pitkien ruokapöytien toriparkki ja Kristityn vastuusta

Kävelykadulla lauloi katulaulaja Moskovan valot kappaletta, lauloi kyllä muitakin, ja minusta se oli hyvin laulettu. Joidenkin mielestä kappale on prostituution kaunistelua. Minusta siinä ei puhuttu kaupanteosta mitään, tosin tavattiin katulyhdyn alla ja erottiin aamunkajossa, mutta eiköhän nykyään monikin eroa aamunkajossa yhden yön jutuissa. Kaunis sävelmä se on kyllä. Annoin euron.
Tori oli autio, ja ehdotankin että tästäpuolin ruvetaan järjestämään pitkienpöytien ruokailuja torilla. Näin ruokakassien aikakaudella voitaisiin kattaa kauniisti ja kutsua kaikki köyhät, asunnottomat, alkoholistit, työttömät ja syrjäytetyt ihmiset syömään. Tarjoilijoina toimisivat esimerkiksi Turun Sanomien omistajat, kaupungin johtajat, piispat, poliitikot ja yliopiston kanslerit. Pääsisimme positiivisesti maailman uutisiin. Tämä olisi hyvin kristillistä, ruokkihan Jeesuskin aikoinaan antamalla kalaa ja leipää kansalle ihan ilmaiseksi.
Viime viikolla ajoin polkupyörällä linja-autoaseman ohi rautatieasemalle puolisettsemän aikaan illalla. Pian sen jälkeen tapahtui ihmisen tuleen sytyttäminen tahallaan aseman edutalla olleella pysäkillä. Ihmiset kävelivät ohi eikä kukaan ollut pysähtynyt auttamaan. Mietin mielessäni että mitä itse olisin tehnyt? Tai osannut tehdä? Olisinko jähmettynyt paikalleni tai sännännyt linja-autoaseman aulaan ja kiljunut apua palavalle. Täytyihän siellä olla sammutuspeitto edes keittiössä. Luulen että ihmiset eivät tienneet miten menetellä ja siksi poistuivat paikalta. Monellakin lienee häpeänhetkiä.

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. On jokseenkin outoa että uhria epäiltiin juopoksi, ikään kuin se antaisi oikeutuksen julmalle teolle. Mutta juopothan ovat nykyään alinta kastia, joten heitä saa ilmeisesti kohdella kuinka julmasti tahansa, ainakin joidenkin mielestä.
Kristityilläkin pitäisi olla joku roti asenteissaan.



Thursday, June 12, 2014

Entinen Mäntymäentie Nummenpakalla

Kuva on Nummenpakan entiseltä Mäntymäentieltä, näkymä Vanhalle Hämeentielle. Mäen päällä on kaksi pitkää puutaloa, jotka ovat kuulemma entisen polkupyörätehtaan omistamia työntekijöidensä asuntoja. Mitä ne nykyään ovat, on minulle epäselvää. Mäntymäen tietä ei enää ole ja tavallaan tämä kadun pätkä on nimetön.

Mäntyjä ei tarvitse kaukaa hakea. Sellaisia kasvaa meidän tontilla. Ihmettelin alkuun että miksi männyt ovat siinä tontillamme vesilammikon keskellä. Mänty on mielestäni kuivan maaston puu. Hyvin nuo kasvavat, varsinkin kun maastoa on muokattu niin että vesi, lähde tai vanha kaivo, eivät enää lainehdi. Vanha tammi on komea ja levittäytynyt oksineen laajalle.

Tässä alimmassa kuvassa on tunnelmallinen otos samaisesta kadusta Vanhalle Hämeentielle. On satanut ja savi tarttuu kenkiin.

Wednesday, June 11, 2014

Nukkavieru olotila

Olo on kuin olisi jäänyt jyrän alle. Lihakset ovat kipeät, orapihlajan pöly tuntuu kurkussa ja iholla. Yksi on varmaa: kukaan ei aja kolaria siksi että pensasaitamme olisi näköeste. Yksi pyöräilijä oli törmännyt naapurin autoon ja sukeltanut pää edellä auton avoimesta ikkunasta kuskin päähän. Tähtiä näkivät kuulemma molemmat.

Paluumatkalla poikkesin kirjastoon. Lämpimänä kesäpäivänä kirjasto tuoksuu lämmennneille kirjoille ja pölylle. Nukkavieru olotila.

Pian menemme Pohjoia-Karjalaan Juhannukseksi, vastojen taittoa ja muuta kivaa

Sunday, June 8, 2014

Raparperia kaipaan pihoille

Helluntain aamu kirkas ja lämmin. Sisällä paituvat patongit uunissa. Avoimesta ikkunasta kuuluu lintujen lähes raivokas meuhke. Onko mehiläisiä tarpeeksi liikkeellä että pölytys onnistuisi. Juhannusruusut aloittelevat kukintaansa, vaikka juhannus on vasta parin viikon päästä. Ilomantsissa kukkivat juhannusruusut luultavasti ajallaan.
Tämä viereinen kuva on Nummenpakalta. Vanhasta työväen asuma-alueesta on tullut puutarhakaupunkia muistuttava lähiö. Raparperi on kadonnut näköjään noiltakin pihoilta.
1980-luvun Portsalaisella pihalla käytiin raparperisota ja hävittiin. Taloyhtiön juppi- pari kantoi tunkion pois pihalta. Ei sentään pyykkipoikaa ollut nenässä. Olen kaivannut omaa raparperipensasta pihalleni. Sen isojen lehtien alla olisi sammakon tai siilin mukava varjoilla. Sitä paitsi raparperi on hyvin monikäyttöinen hyötykasvi. Torilla raparperi maksaa maltaita.

Lonttisissa ei pihallamme kasva kuin isoja puita. Tässä talossa aloitetaan erinäisiä kunnostuksia: ulkomaalataan ja korotetaan kuulemma kuistin yläosaa. Ei koroteta, eikä koriste ikkunoita poisteta, sanon minä. Saunaosasto kevytrakenteisen kuistin päällä on järjen köyhyyttä. Tästä voi kirjoittaa jatko-osan varmasti. Tai sitten olemme muuttaneet pois.





Saturday, June 7, 2014

Kuvien merkityksiä, lahnan kutua ja Helluntaita

Harmaa sateinen sää. Torilla kalakauppias ihmetteli lahnojen pienuutta. On lahnankudun aika. Ostin kaksi pientä lahnaa. On helluntain aatto ja mietin että eikös tuomenkukat kuulu molempiin: lahnankutuaikaan ja Helluntihin? Kotikadullamme tuoksuvat sireenit ja tuomet huumaavasti. Hengitys takkuilee...

Kuvassa oleva kirkonkupoli maalataan kohta vihreäksi. Joskus heleänä päivänä taivas kirkon yllä on aivan venäjänsininen. Tästä löytää merkityksiä kyllä mikäli haluaa analysoida.
Uusi seurakuntalehti on myös nimeltään Kupoli. Kuvatarjonta on hieman outoa. Esimerkiksi Helsingin Metropoliitan vierailusta oleva kuva on merkityksiä täynnä: Ambrosius on sivussa: keskiössä on kirkkoherra, varsin tietoisena olostaan. Arkkipiispa Leo taas on profiilina lähikuvassa, mutta taas on kirkkoherra keskiössä.
Valamon-Ystävien pääsiäismyyjäisissä hymyilee Tiistaiseuran sihteeri tyttärineen.
Tiedotteissa sentään ollaan asiallisia ja tasapuolisia. Mikäli lehti jatkaa omana lehtenään, eikä liity uuteen "Analogiin", voisi se hieman miettiä esimerkiksi toimituskuntaa ja päätoimittajaa uudelleen; ihan vain objektiivisuuden vuoksi.

Thursday, June 5, 2014

Linnut mekastavat sireenipensaissa

Auringossa hellettä. Varjossa siedettävää. Ostin intialaisen, ohuen silkkihuitulan. Siinä on sinisiä norsuja ja batiikkikuvioita. Toivon että lapsityövoimaa ei ole käytetty sen tekemiseen.

Tähän kuvaan sisältyy tarina, jolla ei ole loppua. Linnut mekastavat Portsan puissa ja pensaissa. Sireenit kukkivat ja kohta varmaan juhannusruusutkin.
Tässä kuvassa lienee merkityksiä enemmänkin. Ehkä joku kulkija on turhautunut ja jättänyt oman merkityksensä. Aina ei voi miellyttää kaikkia ja höperöksi siitä tulisikin jos yrittäisi. Annanpuiston muuntajakoppi etsii maalausta ja toteuttajaa, ellei jo ole löytynyt.

Mikaelin kirkko katsoo erään talon kattoikkunasta sisälle. Maisemaan tottuu ja silmä ei enää ota tuttua asiaa. Rumassa talossa on aineksia isoon viherhuoneeseen. Siinä voisi juoda kahvia, tai mitä nyt kukakin pruukaa juoda. Ajattelin että talvella voisi vetää pyykkinarun tarvittaessa ja ajattelen että iso keskitetty tupa olisi kuin suoraan unelmista. Alla oleva talo ei ole se ruma talo, josta olen puhunut.
Tätä taloa maalataan vanharoosan väriseksi. Sellainen se on ollut alun alkaenkin. Jos tuo vintin ikkuna olisi auki aina, niin siellä pesisi varmaankin naakka-yhdyskunta tai muitakin lintuja. Ei voi tietää ihan varmasti miten ihmiset suhtautuisivat siihen.

Tuesday, June 3, 2014

Joki virtaa aina vaan pois, on läpikulkumatkalla

Kesä on tullut. Kuvan taideteos enteilee lisää tulevaksi. Melkein voisin kurkistaa tuosta reiästä jonnekin toiseen maailmaan...
Pilvipoutaisessa säässä loistavat valkoiset säteet. Vahinko että tuo valotolppa on edessä, vai onko se vanhinko?

Klikkaa isommaksi. Tämä pitää nähdä isonpana. Kesä on vehreimmillään ja joki virtaa aina vaan Turusta pois; on läpikulkumatkalla.