Tuesday, June 29, 2010

Jos lahjoitat jotain, tee se huomaamatta


Otsikko on sääntö lahjoitusten antamisesta luostarille. Yksittäiselle munkille lahjan antaminen on sopimatonta. Minusta paras tapa tukea luostaria on ilmoittautua talkoolaiseksi.

Pyhittäjä Arseni kuoli vuonna 1447 ja hänet haudattiin silloisen luostarin kirkon eteiseen. Konevitsan luostari kukoisti 1500-luvun puoliväliin asti. Novgorodin ja Moskovan suuriruhtinaat lahjoittivat luostarille lukuisia tiluksia, heinämaita, kalanpyyntialueita. Luostarissa puhtaaksikirjoitettiin myös kirjoja.

1553 luostarissa riehui tulipalo jonka seurauksena kirkko ja luostarin rakennukset tuhoutuivat. 1577 ja 1610 lostari joutui ruotsalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Luostari hävitettiin. Veljestö pakeni Novgorodin Derevjanitsan luostariin. Sinne vietiin turvaan myös Ihmeitätekevän Konevitsan Jumalanäidin ikoni. Ikoni palautettiin 1799 Konevitsan luostarille.

Luostari eli rauhan ja vaurastumisen aikaa aina vuoteen 1917 asti jolloin luostari jäi Suomenpuolelle, koska Suomi tuolloin itsenäistyi. Talvisodan alettua munkit evakuoitiin Keiteleelle. 1956 viimeiset iäkkäät Konevitsan munkit siirrettiin Uuteen Valamoon. Miten Suomen valtio suhtautui Konevitsan luostariin tuo aikana olisi oma tutkimuskohteensa.

Neuvostoliiton aikana saarella oli armeijan tukikohta joka toimi 1990-luvun alkuun saakka. Konevitsan luostarin uusi kausi alkoi 1991 jolloin se palautettiin Pietarin hiippakunnalle.

Monia armorikkaita vuosia Konevitsan luostarille.

Monday, June 28, 2010

Luvassa lämpenevää...


Keskikesän juhla meni sairastaessa. Kuume nousi korkealle ja sitten alkoi yskiminen ja ääni pakeni. Aistini herkistyvät ja aistin voimakkaasti tuoksuja ja ääniä. Nyt pesen pyykkiä ja jätän pesemättä paidan jossa on luostarin tuoksu.

Vanha äitini sanoi haluavansa juhannuskokon; ties vaikka olisi viimeinen juhannus. Hänellä on ollut liikaa hautajaisia tänä keväänä ja kesänä. Kaikki vainajat nuorempia kuin hän.
3-vuotias Enna halusi myös kokon, hänellä synkkaa hyvin mummon kanssa.

Nunnanlahden Kivikeskuksessa on Luvassa lämpenevää-näyttely. Elokuussa on varmasti lämmintä ja kaunista.

Friday, June 25, 2010

Yöt alkavat tummua hiljaa



Tänään huomasin päivän lyhentyneen. Yöllä varjot pitenevät. Pidä kesästä kiinni, päivät ovat kortilla kohta. Musta korppi lentää pois. Joku kiillottaa vaakunoitaan olkitukolla; hevonen on heittänyt paskaa mennessään sukuvaakunaan. Pohjalaisille tämä on tärkeää. Itse en välitä vaakunoista. Suku on muutenkin rakas.

Näkemiin nyt oikein paljon


Laatokan vesi oli korkealla ja kaunis, pitkä hiekkaranta oli veden alla. Yksi rohkea ryhmän jäsen käveli hiekkasärkille. Kaksi siivosi rantoja järveltä ajautuneista roskista ja pulloista. Laatokan vesi on siinämäärin saastunutta ettei sitä saa juoda ja suositeltavaa onkin ostaa viiden litran kanisteri mantereelta luostariin tultaessa. Tyhjät vesikanisterit luonnollisesti palautetaan mantereelle.



Alkoholin ja tupakan tuominen saarelle on ehdottomasti kiellettyä. Muutenkin luostarin alueella on pukeuduttava sääntöjen mukaan. Naisilla on oltava huivi päässä ja hame päällä. Luostarin rannassa eivät naiset saa ottaa aurinkoa, eivätkä mennä uimaan. Uimaranta on viiden kilometrin päässä. Sinne ei ole kuljetusta vaan kävellään sinne ja takaisin.



Luostarissa on kauppa josta saa käsinmaalattuja ikoneita, tuohuksia ja matkamuistoja. Itse löysin Ksenia Pietarilaisen ikonin ja sydän vertavuotaen jäti ostamatta. Trapetsan myymälä taas toimii trapetsan yhteydessä ja siellä hintataso oli mielestäni korkeampi. Trapetsan erikoisuus on hunajaolut; siman ja miedon oluen välimuoto.

Palveluksen alussa tuohuksia ei sytytetä, tuohukset laitetaan paikoilleen, ne sytytetään sitten kun kirkko valaistaan. Eli vanha munkki sytyttää ne. Hän myös pyyhkii ikonit ennen palveluksen alkua. Kuoro laulaa kauniisti. Laulajista on nykyään pulaa. Igumeni Aleksadr on suuri kuoron ystävä ja laulaa palveluksen aikana upeasti kuorossa; hänet puetaan laulaessaan ja sitten hän onkin alttarilla. Hänestä välittyi lempeänluja ja iloinen tunnelma. En ole ihan varma tästä, mutta kuulin että vierailevat mieskuorolaiset saavat laulaa Konevitsan kuorossa. Vanhassa Valamossa se ei tulisi kuuloonkaan.

Pidän enmmän Konevitsan luostarista. Se sopii paremmin minun tapaiselleni henkilölle.
Toivon että Vanhan Valamon rantakojut, joita nimitän kujanjuoksuksi ennen luostaria, eivät rantaudu Konevitsaan. Toivon sitä todella. Konevitsan ainutlaatuisuutta ei saisi pilata. Luostari elää hallitusta matkailusta pääasiassa.

Minulla ei ole kuvia veljestöstä, eikä pääkirkon sisältä. Veljestöä ei saa kuvata ilman lupaa, enkä minä rohjennut puhutella yhtäkään heistä.

Keksin kätevän Konevitsa asusteen: väljän nilkkoihin asti ulottuvan halaatin. Sen alle voi pukea lämpökerraston tai muuta lämmintä. Helteellä voi pukea paljon vähemmän. Idea on beduiineilta kopioitu.

Minulla on tunne että sielu alkaa pikkuhiljaa palailla. Sunnuntai-iltana oli Akatistos pyhittäjä Arsenille. Maanantaina aamupäivällä lähdimme munkki Gideonin kuljettamalla veneellä mantereelle ja loimme haikeita katseita Konevitsan suuntaan.

Thursday, June 24, 2010

Konevitsa 4


Ennen pyhittäjä Arsenin saapumista saarelle oli rannikon asukkailla tapana uhrata hevoskivellä hevonen henkien kiitokseksi. Pyhittäjä Arseni ajoi henget pois ja kerrotaan että tuossa kuvan siirtolohkareessa ovat pirun sorkkien jäljet kun hän ponnisti lentoon ja pois saarelta.

Siirtolohkareen päälle rakennettiin myöhemmin Hevoskiven tsasouna. Tsasounan ympärillä kasvaa mahtavia saniaisia ja kuusikkoa.


Luostarin kallein hengellinen aarre on pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen pyhäinjäännökset. Luostaria on hävitetty ja häväisty historiansa eri vaiheissa, mutta se on säilynyt. Luostaria jälleenrakennetaan edelleenkin.



Arkkimandriitta Nazarij löysi pyhittäjä Arsenin pyhäinjäännökset marraskuussa 1991. Nyt ne ovat kaikkien pyhiinvaeltajien kumarrettavissa.

Toinen aarre on ihmeitätekevästä Konevitsan Jumalanäidin ikonista maalattu kopio. Se valmistui vuonna 1993 ja asennettiin alkuperäiselle paikalleen luostarin 600-vuotisjuhliksi. Alkuperäinen Konevitsan Jumalanäidin ikoni on Suomessa Uudessa Valamossa.

Konevitsan luostarin veljestössä lienee tällä hetkellä 25 henkilöä. Kirkkoja ja rukoushuoneita jälleenrakennetaan. Maatalousfarmi toimii ja on perustettu myös pyhiinvaellusjaosto. Luostari jatkaa vieraanvaraisuuden periaatetta Arsenin hengessä.

Alla tilataideteos metsästä. Samantapaisia hiljaisia ketään häiritsemättömiä pieniä puheenvuoroja on siellä täällä .-)

Konevitsa 3



Konevitsan luostarin palveluksiin osallistuimme voimiemme mukaan. Mieli oli rauhallinen ja iloinen. Turun toimintayksikkö on luostarissa hyvässä maineessa: Elsa-rouva on pitänyt munkit villasukissa, pipoissa ja paidoissa.

Luostarissa eletään luonnon, veljestön ja olosuhteiden mukaa. Kaikkinainen rationaalinen ajattelu unohtuu ja hyvä niin. Asiat vain järjestyvät lopulta. Jos palvelus ei ole pääkirkossa, pitää tehdä johtopäätös ja kävellä seuraavaan skiittaan. Konevitsassa voi mennä palvelukseen kesken kaiken. Loppuun asti on hyvä olla sillä veljestön perässä mennään ruokailuun. Ruokailussakin on omat sääntönsä, pitää havainnoida ja toimia.

Konevitsan saarelle täytyy pukeutua sään mukaan. Jos hakee viidentähden palveluja pyhiinvaellusmatkalta, Konevitsa on väärä kohde. Konevitsaan mennään nauttimaan hiljaisuudesta, aaltojen äänestä, kävelyretkistä ja vaatimattomasta olemisesta. Ennen kaikkea sinne mennään pyhiinvaellusmatkalle ja se edellyttää alistumista luostarin sääntöihin ja tapoihin.

Venäjän valtio on antanut rahaa ja ammattitaitoista apua konservointiin. Vanhat maalaukset tulevat pikkuhiljaa esiin. Igumenin puutarhaa ei enää ole, sillä multakerroksen alta on löytynyt katettu luostarin vanha piha. Neuvostovallan aikaan peitettiin maalaukset maalikerroksella.

Luostarilla on kasvimaat joita igumeni valvoo tiukasti. Jos ei tee työtä, voi mennä aamulaiturilla. Laiva lähtee mantereelle silloin ja laiskuri poistuu saarelta.



Saaren kasvisto on monipuolinen. Talkoolaiset keräävät elokuussa mustikoita ja muita marjoja. Ahomansikka kukki metsässä.

Matkanjohtajamme Yrjölle kiitos. Toivon että tapaamme samoissa merkeissä jatkossakin.

Wednesday, June 23, 2010

Konevitsan saaren eläimiä



Konevitsasta kolme kupolia ja neljä ristiä.




Konevitsan saaressa yksityisyrittäjän omistama kukko ja kana. Kukko oli asettautunut kuvaa varten ja tormakka kana tuli tarkkailemaan että ukko-kukko ei nyt vaan möhlää. Kuvasta voisi päätellä kumpiko oli ensin, vastaus henkii mannekiinien olemuksesta; tottakai ensin on ollut kukko. Vai olisiko se sittenkin ollut toisinpäin.





Lehmä katseli uteliaana uusia ihmisiä, epäili kai heitä turisteiksi. Viisas lehmä.

Että lehmä oman vasikkansa puutteessa antaa lypsää itseään vahvistaa ihmisen ja eläimen välistä symbioosia.

Lehmiä katsellessa tulee levollinen olo, että mitäpä tässä.

Kuvan vanha mänty voisi halutessaan rupatella muutamankin tarinan.




Hevonen huilaa. Hevonen voi elää jopa 50 vuotiaaksi, yleisemmin kuitenkin kai noin 30 vuotiaaksi. Tämän hevosen ikää en ryhdy arvioimaan. Lähestyessäni tätähevosta hän asettautui ikäänkuin parempaan kuvakulmaan. Digitaalisen taskukameran vienoon räpsähdykseeen hevonen suhtautui arvokkuudella.




Tästä seinämaalauksesta kamerasta oli vähällä loppua valo. Pannaan se kuitenkin tarjolle tähän lopuksi.

Kuvia on vielä muutama. Kunhan ehdin "kehitellä" filmiä valmiiksi.

Tuesday, June 22, 2010

Konevitsan luostarista 2


Kuvassa Konevitsan Jumalan äidin muistolle pyhitetty skiitta.


Ruoka oli hyvää mutta emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme juuri savustetun siian ja söimme rapetsan terassilla sormin. Välipalan maku tirisi suuhun. Kuvassa olisi kuusi kättä ja yksi kala, mutta kaksi käsistä ottaa juuri kuvaa.



Konevitsan Jumalanäidin Syntymän Miesluostarin on perustanut pyhittäjä Arseni vuonna 1393.

Konevitsan saarella


Konevitsan saari on erityinen. Se on koko historiansa ajan ollut luostarin käytössä. Konevitsan perusti pyhittäjä Arseni 1393. Luostari on Konevitsan Jumalanäidin syntymän luostari.

Saavuimme luostariin illan suussa. Kalastaja munkki Gideon haki meidät luostarin veneellä. Ilma oli tyyni ja Laatokka sees.



Ruokailimme veljestön kanssa samassa ruokailutilassa. Ruoka oli hyvää kasvisruokaa. Olo oli koko ajan kevyt ja virkeä. Lauantaina teimme pitkän, koko saarta kiertävän kävelyn.



Konevitsan saari on hyvin haavoittuvainen luonnon suhteen. Massaturismi tekisi selvää jälkeä nopeasti. Suomalaisilla on ehdoton sääntö: kaikki jätteet ja roskat mitä tulee, viedään mantereelle.

Monday, June 21, 2010

Raunistulan viljasiilon graffiti



Alla oleva tulee säilymään purkutöistä. Mahdollista pientä tuhotun betonin pölyä voinee tämän graffitin silmille leijua.



Bonuksena tämä alimmainen ilahdutti jokirannan kävelypolulla:

Saturday, June 19, 2010

Wednesday, June 16, 2010

Tuesday, June 15, 2010

Monday, June 14, 2010

Kivikukkaset

Ja laajat Laatokan veet...

Harmaa maanantai. Sadetta on saatu kattavasti koko maahan. Loppuviikkoa kohti haluaisin kovasti ilmojen seestyvän. Laatokan kovaa aallokkoa en halua katsella kuin rannalta. Ajattelin Kouvolan dekkaripäiviä ja kirjoituskilpailua. Mitä sellaista Laatokalla voisi tapahtua josta repisi dekkarinovellin? Kerran osallistuin kyseiseen kilpailuun ortodoksiseurakunta-aiheisella novellilla. Se oli kyllä enemmänki farssin ja absurdian sekamuoto. Keskushenkilöinä sanaton taiteilija, touhukas venäläinen maahanmuuttaja nainen ja valenunna, joka huijasi kaikkia ja murhasi muutaman joutohenkilön siinä sivussa. Henki oli positiivinen ja armahtava. En sijoittunut koska se oli enemmän näytelmä kuin novelli.

Jos menee luostariin, pitää valmistautua hengellisesti ja tunnustaa itselleen olevansa henkilö, joka on maassa, nenä lehmänpaskaläjässä. Pyhä Fransiskus söi kuulemma lehmänpaskaa katuessaan. Toivottavasti ei aivan konkreettisesti.

Joka tapauksessa kirjoitan tähän Blogiin seuraavan kerran Juhannuksen jälkeen.

Hyvää Juhannusta!

Sunday, June 13, 2010

Toinen tunturin kukkanen tai kaksi


Eikös Eino Leino kirjoittanut että Lapissa kaikki kukkii nopeasti...

Lapin kukkanen


Taas terveisiä Norjan Lapista. Kiitoksia!

Friday, June 11, 2010

Kirjastojen alkutaival Ilomantsissa

Möhkön ruukin kirjasto perustettiin 1865. Kirjaston toiminnasta huolehtiminen kuului tehtaan hoitajille. 1875 Möhkön tehtaanjohtajaksi saapunut Gustaf Ahra ryhtyi hoitamaan myös kirjastoa. Lainaus oli maksullista. Maksu oli 5 pennyä viikolta. Kirjavalikoimat eivät olleet suuret ja lainauskin oli vähäistä. 1888 avattiin tehtaan lukuhuone, siirrettiin kirjaston kirjat sinne ja samalla alettiin tilata myös sanomalehtiä luettavaksi. Lukuhuone sijaitsi Möhkön kulttuuri ja vapaa-ajan keskuksessa. Siellä pidettiin hartaushetkiä, iltamia ja se toimi myös vapaan keskustelun paikkana. Keskus toimi aina sotien alkamiseen saakka, jolloin se poltettiin. Möhkön kirjasto laantui ja jäljellä oleva aineisto annettiin nuorisoseuran tiloihin. Sotien jälkeen Möhkön kirjasto toimi kansakaoulun yhteydessä.

Seurakunnilla oli omat kirjastonsa. 1860-luvulla perustetussa luterilaisten kirjastossa oli pelkästään hengellistä kirjallisuutta. Kirjastoa hoiti pastorin vaimo tai pappi. Lainaus oli maksullista. Ilomantsilaisia eivät uskonnolliset kirjat kiinnostaneet ja kirjaston kirjat lahjoitettiin myöhemmin nuorisoseuralle.

Ortodoksit halusivat myös oman kirjastonsa mutta heillä ei ollut varoja, eikä mahdollisuuksia aluksi. Tukeuduttiin lahjoituksiin. Hiippakunta tuli avuksi ainakin silloin kun Kuolismaan sairastupa sai ortodoksisen kirjalahjoituksen. Samaiselle sairastuvalle lahjoitti Karjalainen osakunta tuntuvan määrän maakuntakirjoja. Sairastuvan johtaja ei piitannut kirjoista ja kirjat lojuivat nurkissa. 1927 opintokerho perusti pakolaiskirjaston. Arvi A. Karisto lahjoitti tuntuvan kirjakokoelmansa. Karjalainen oasakunta tuki myös Ilomantsin kirjastotoimintaa yleensäkin.

Mistähän johtui että ortodoksien lapset olivat lukutaitoisempia kuin luterilaisten lapset. Veikkaisin itse ortodoksien suvaitsevanpaa suhtautumista kirjoihin ja kirjan lukemiseen tuona aikana. Kirjastojen toiminta oli yksityistä. Ilomantsin kunnan kirjasto perustettiin 1916. Kansakoulujen yhteyteen perustettiin yleensä myös kirjasto.

Wednesday, June 9, 2010

Tunturikukkanen


Ihanat miehet tunturissa lähettivät kukkasen kuvan. Mikä lienee nimeltänsä.

Itse etsin sirppiä tai viikatetta. Sillä olisi hyvä hoitaa ketoa. Voikukat kannattaa kyllä nyhtää yksitellen juurineen, muuten ne hämmästyttävän nopeasti valtaavat kaiken.

Miellyttävä kesäsää. Tuulista ja aurinkoista. Elämänlanka kukkii seinustalla.

Saturday, June 5, 2010

Terveisiä pohjoisesta



Koleaa on Lapin kesä. Pajut kaikki heidän sitkeytensä.

Lukuelämys

Luin Agneta Aran Matalapaine lähestyy Madridia teoksen. Vaikutuin. Jo ensimmäiseltä sivulta lähtien tarina imaisee mukaansa sen taianmaiseen maailmaan. Suosittelen.

Thursday, June 3, 2010

"Kyllä kylä tietää"

Haluamme tehdä vähän parempaa kesäteatteria ja pakko on tehdäkin, sillä ei tänne korpeen muuten tule katsojia. Ei normaalia kesäteatterin hupailutyyliä, eikä toisaalta synkkää sisädraamaa, vaan välimuoto niistä.
Edellinen on lainaus ohjaajan haastattelusta. Näytelmän ohjaajan nimi jäi pimentoon.

Möhkön kesäteatterissa on taas näytelmä esitettäväksi. "Kyllä kylä tietää" on näytelmän nimi ja tässä on vaarana se että katsoja, joka on sisäpiiriläinen, tietää mistä "kylästä" on kyse ja ne jotka eivät tiedä, luulevat tietävänsä, ja sitten toivottavasti loput katsovat näytelmän "minä tahansa kylänä".

Möhkön kesäteatteri on vakiinnuttanut asemansa maakunnallisena instituutiona jota tullaa katsomaan busseilla ja pyörillä.

Wednesday, June 2, 2010

Mitään ei tapahdu ellei...

Mitään hyvää ei tapahdu Gazassa ellei Amerikan asenne Israelilaisiin muutu. Amerikkalaisten ihmisoikeus- ja humaanisuus liittyy aina taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen. Gazan tilanne on jatkunut liian pitkään ja ikävä kyllä länsimaiden hiljaisella siunauksella. Sitten me olemme pahoillamme, sillä mitä muuta me voisimme olla. Aivan kuin olisimme hyvinkäyttäytyvät hautajaisvieraat. Se ei enää riitä.

Tuesday, June 1, 2010

Maan sisäiset ryssät ja karkotettavat mummot

Olen hiljaa mielessäni ihmetellyt miksi sodassa menetetyiltä alueilta muualle Suomeen evakuoidut Suomen kansalaiset saivat osakseen ryssittelyä? Miksi karjalaisia haukuttiin ryssiksi, mutta savolaisia ja pohjalaisia ei haukuttu. Ehkä kyse on tietämättömyydestä. Ryssiteltiinkö ruotsinkielisiä ortodokseja koskaan.
Suvaitsevampaan ei luultavasti matkata. En ole huolestunut tavallisten kansalaisten suvaitsevuudesta tai rasismista, sen sijaan olen huolissani lainlaatijoista ja virkamiesten tietämyksen tasosta. Mummojen kyyditseminen pois Suomesta on omituinen asioiden kulku. Poliitikot keräävät ilmeisesti ääniä maahanmuuttopolitiikalla. Kaikki haluavat osansa perussuomalaisten tulevista äänistä. Alkukesän puheet mummojen maahan jäännistä oli läjä katteettomia lupauksia. Kylmäsydämiset virkamiehet, joille tervejärki on tuntematon käsite, jyräävät.