Monday, February 29, 2016

Näissä pidoissa ei ole sijaa hyville aikeille...

" Älä tee sitä, älä tee sitä!.. kiljui Krysta Tehtaankadun kerhohuoneessa. Siellä oli koolla luovan toiminnan ohjaajien draamakurssi. "Täti Ohrapää" myhäili tyytyväisenä, hän oli saanut homelon eukon toimimaan toivotulla tavalla. Sujetulla osatolla useaan otteeseen ollut ja rahallisempaan työolosuhteeseen siirretty kaupungin vakituisessa virassa oleva ohjaaja irvisteli vahingoniloisesti. Näissä pidoissa ei ollut hyville aikeille sijaa.

"Ohrapää" oli päättänyt että nyt tuon ohjaajan oli lähdettävä, ellei lähtisi, pantaisiin lähtemään. Kuten oli muutama muukin pantu lähtemään. Leni-täti beesasi ja hännysteli. He olivat päättäneet että yksi ohjaaja oli muka väkivaltainen. Sepittivät hyisiä juttujaan ja olivat kuin kissat kermakupilla. Pomo lusmuili taustalla valmiina iskemään...
Roolijako oli onnistunut. Jonkin ajan kuluttua nämä ohjaajat olivat saaneet lähteä eli saaneet potkut.

Tässä kaupungissa viettävät liikemihet ja grynderi juhlaa. Poliitikot ajavat toriparkkia kaupungin ja kaupunkilaisten maksettavaksi. Torin reunalla olevan kerrostalon katolla liehuu Vaisteen lippu. Onko tänään kaupungin valtuuston kokous, jos on, on varmaankin taas Rajat kiinni porukka paikalla. Viime lauantaina oli Tampereella fasistien marssi. Poliisi suojasi heitä klownien tikkareilta, tämä ei ole enää vaaratonta Herra ministeri Orpo. Onko Teillä valtaa, vai käyttävätkö valtaa jotkut Teidän takananne? Infernoa!
Tänään on kaupungin hallituksen kokeus.

Turun ortodoksinen seurakunta silloin tällöin nostaa profiiliaan: annetaan potkuja joillekin, tunnustuksia ja piispankirjoja toisaalle. Yksi pappi ja teatteri8ohjaaja nostivat seurakunnan kulttuuriprofiilia näytelmällään. Se pappi olisi kyllä parempi poliitikkona tai pelkästään pappina, ei näyttelijänä. Profiili on nostettu kohta niin ylös että hirvittää. Näissäkään pidoissa ei ole sijaa hyville aikeille. Neuvostossa istuu äärioikeistolaisia henkilöitä. Onko Piispa tietoinen tästä, vai mitäpä hän sillä tiedolla tekisi? Infernoa!

Jevgeni Vodolozkinin kirjassa Arsenin neljä elämää on kuvaus keväisestä luonnosta talven viimeisten lumiläikkien aikaan. Maa oli alakuloinen kuivuneiden heinien ja muun kuolleen ja elottoman vuoksi. Kyseessä oli pysähtynyt tila kevään ja talven rajalla. Sitten kääntäjä kääntää että kuluneet muovopullot tulivat esiin...1500 luvun Venäjällä.Voi olla että tämä on havainnoltamisen keino. Minussa se aiheutti infernon. Muuten kirja on huikea.


Friday, February 26, 2016

Hitaus ja viipyilevyys on sielukasta

Ei siitä kovin kauan ole kun ihmisistä ajettiin ulos demoneita ja riivaajia kun sairaus iski. Katselin eilen myöhäisillan Matkantekijä sarjaa. Siinä hoituri oli mennyt kivikehään ja tupsahtanut 1700-luvulle. Poika oli syönyt oratuomenmarjoja mustan kirkon raunioilta. Pappi saapui manaamaan ulos demonia, vaikka ihka tavallinen myrkytystila oli menossa. Tieto kansanparantajien yrttien parantavasta voimasta oli kokemuksen tuomaa. Minusta yrttilääkkeitä ja kansanparannuksen historiaa ei pitäisi vähätellä, se on mahdollisuus ja tuki kovalle lääketieteelle.

Arsenin neljä elämää kirjassa isä Kristoforos paransi ruttoista kansaansa luonnonkonsteilla ja sanoi itselleen ettei usko niinkään parantaviin yrtteihin mutta uskoi Jumalan olevan parantava voima yrttien takana.

1800 luvulla alkoi nopea teollistuminen ja 1900 luku olikin sitten veren, raudan ja kovan teknologian aikaa. Käsitys ajasta muuttui väkivaltaisen rajusti. Ihminen sopeutettiin kellojen ja tehtaiden rytmiin. Vanha agraariaika, joka oli minusta ihmiselle inhimillisempi, alkoi huveta. Nyt haikaillaan ajatuksen työnkäsitteen uudesta muodosta. Enää ei työ olisi ihmisen ainoa mitta. Se on hyvä sillä suomalaisessa kulttuurissa on ihailtu aina melkein päätöntä raatamista. Ja lopuksi kuoltiin saappaat jalassa työn ääreen sankarillisesti. Tässä lienee takana luterilaisuus. Luterilaisuus on aina ollut minulle orjuuttajien ja orjien yhteiskunta.

Minulla oli opiskelukaveri, pohjalainen körtti nainen, joka aina jankutti taikauskosta, sivarien turhuudesta ja viinasta. Myöhemmin kuulin että körttiläisillä oli oma natsiystävällinen piirinsä etenkin pohjanmaalla. Hämmästyin tämän henkilön vihamielisestä suhtautumisesta Hannah Arendtin ajatuksiin ja teksteihin.(Luulen että hän ei uskonut natsien auheuttamiin joukkotuhoihin toisen maailmansodan aikaan.) Kaikki körttilaiset eivät tietenkään olleet natsimyönteisiä.

Toisessa sarjassa Kotiseutu isoäiti jutteli pöyden ääressä että "Taas puhutaan uudesta ajasta. Minun elämääni on mahtunut kuusi uutta aikaa. Nyt puhutaan seitsemännestä." Sittem mummo meni lepäämään ennen päiväkahvia ja kuoli ihan rauhallisesti. Tässä sarjassa ei puhuta demoneista, saati riivata niitä ulos. Hitaus on tämän sarjan valtti. Ymmärrän hyvin miksi tämä sarja ei noussut jenkeissä menestykseksi.

Pidän hitaista ja viipyilevistä elokuvista ja sarjoista. Hitaus ja viipyilevyys on sielukasta. Tein gradun Tarkovskin Peili-elokuvan ajan kuvasta. Professori sano sitä minun avioliiton kuvaksi. Ja mistähän tietolähteestä hänkin oli tietonsa onkinut? Ystäväni Maru veikkasi Turun runoliikettä, naispappia, juoppoa filosofia ja hänen tuttaviaan ja hesalaista emeriitta professoria. Minä taas sanon että: Jumalauta näil levyksillä ei, jumalauta pilkata Jarkko Lainetta. Intoa piisaa! Se nyt on sama, asia on käynyt yhdentakaväksi. Terveisiä paskiaisille: en elä kulissiavioliitossa, enkä ole kananpää. Minä en ole yhdenkään professorin nainen siinä mielessä.

Thursday, February 25, 2016

Nuohoojan tulo oli täsmäisku vesivahingon huomaamiseksi


Lumiukko on kohta mennyt, valunut vetenä maan sisään tai noussut huuruna ilmaan. Kohta on maaliskuu.

Ajoin palvelubussilla Kirkkotietä. Siellä on purkuhommat menossa. Tuo maisema muuttuu rajusti. Palvelubussi on palveluystävällinen linja ja siellä on kohteliaat ja kiireettömät kuskit.
Kuivatus asiantuntija lopetti kuivauksen. Seuraavaksi päätyhuoneisto avataan kuin ruumis ja katsotaan mitä on tehtävissä. Toivottavasti hautajaisilta vältytään ja ruumis elvytetään. Kolmatta vesivahinkoa ei enää saa tulla. Jos nuohooja ei olisi tullut ja eräs osakas olisi avannut autiopäädyn alustan luukkua ja asunnon alimman kerroksen ovea, vesi varmaan valuisi vieläkin. Täsmäisku nuohouksella. Vanhus väitti ettei hän voi asuntoa myydä kun oskekirjat ovat kadonneet. Vanhukset kätkevät tavaroita, eivätkä muista mihin kätkevät. Millainen itse mahdan olla 85 vuotiaana? Äitini 90 v. hoitaa asiansa itse ja järki pelaa ja jalat samoin.



Ison luudan pitäisi lakaista tässä kaupungissa

Kupittaan sairaalan suljettujen osastojen dementiavanhusten ja muidenkin potilaiden pahoinpitelyt ovat sen luokan juttu että tätä ei enää paineta villaisella, eikä suita tukita. Rakkaan kaupunkimme kopeat ja mahtailevat kasvot ovat saaneet kauneusvirheen joka jää pysyvästi historiaan.

Työntekijät jotka olivat puhuneet ja kritisoineet sairaalan tilanteesta , joutuivat ajojahdin kohteeksi ja heidät poistettiin työntekijöiden joukosta.

Ihan kuin Seikkiksessä. Seikkiksessä kaikki jotka kritisoivat ja puhuivat asioista, leimattiin hulluiksi, huoriksi, keksittyjen juttujen tekijöiksi ja heidän lapsistaan ja perheistään puhuttiin pahaa. Työt meni tunareille, samoin vakinaiset virat. Tutkimista riittäisi ihan ilman luovuuttakin tuossakin toiminnassa.

Meidän perheessä ei ole kukaan ollut hoidossa Kupittaalla, sen enenpää kuin muissakaan hoitolaitoksissa. Itse en ole syönyt kuin kaksi antibiottikuuria eläessäni ja vältän kaikkia lääkkeitä viimeiseen asti. Tämä terveisinä Turkulaisille kirjailijoille, teatterilaisille ja ortodoksiselle seurakunnalle. Ja Sininen talo oli todella olemassa, se ei ole "hullun" houretta.

Kupittaan sairaalasta kuulin jo 1980 luvulla eräiden harjottelijoiden ja työntekijöiden esittämää kritiikkiä potilaiden huonosta kohtelusta ja vääristä hoitotavoista. Silloinen ylilääkäri oli häijyn maineessa. Myöhemmin tämä häijy opetti viulunsoittoa pienille oppilaille eräässä vaihtoehtokoulussa. Ehkä hän oli yli-ihmisorjentoitunut ja leikki Jumalaa.

Eletään 2016 vuotta. Rajat kiinni porukka saa erityisoikeuksia, USA:n joukot tulevat sotaharkjoittelemaan Suomeen ja mitään erityistä ei muka tapahdu. Kupittaan sairaalan tapaus on tarpeeksi konkreettinen siitä mitä tapahtuu. Kauhistella ja päivitellä voi, mutta se ei auta. Minusta pitäisi ottaa iso luuta ja lakaista, kuten eräs Seikkiksen pomo aikoinaan sanoi. Sekään luuta ei koskaan lakaissut.

Wednesday, February 24, 2016

Kulttuurin tuhoa Turussa kulttuuripääkaupunki vuonna 2011

Sininen talo tuhottiin viisi vuotta sitten Turussa.
Niin tuhottiin tämäkin viereinen kaunis pieni rakennus.
Tuho on täydellistä. Tästä kaupungista päättäjiltä ja gryndereiltä puuttuu kauneudentaju ja kulttuurin tuntemus. Mellastetaan kuin muinaiset roomalaiset.

Monday, February 22, 2016

Appelsiinipuun latva hipoo laipiota

Kasvukausi on alkanut. Appelsiinipuumme on tavoittanut laipion. Pitäisi löytää uusi koti hänellekin, hän on mitä suurimmassa määrin perheen jäsen. Meillä oli kerran appelsiinipuu, lapsemme saivat luvan rakentaa marsuille viidakon ja päästivät sitten marsut viidakkoon. Seuraus oli että toinen marsuista järsi appelsiinipuun tyvestä poikki.

Tänä outona talvena ei yksikään myrtti ole kuollut. Myrtti on myyttinen kasvi. Se kuuluu enne kukkien heimoon. Myrttejä pitää olla ainakin kaksi. Jos läheinen kuolee, myrtti kuolee myös. Virolainen ruustinna kertoi että hänellä oli kaksi myrttiä. Miehelle ja hänelle omat. Kun mies sitten kuoli, kuoli murttikin. En tiedä miten kävi kun ruustinna kuoli. Emme olleet kovin läheisiä enää tuolloin. Turun kirjalliset piirit myrkyttyvät helposti. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka omivat ihmisiä itselleen piiriinsä ja määräävät kuka saa olla piirissä. Sotii minun periaatteita vastaan. Minusta ihmisellä pitää olla suveneeri liikkuvuus.

Maakunnallistan kirjailijoiden talvipäivillä teemana on Raja. Mitäköhän rajaa tässä tarkoitetaan? Eikö Jari Ehrnrooth ole väitellyt aiheesta. Rajan läheisyys on aina myyttinen. Rajan ylittäminen on aina täynnä merkityksiä. Sitten ovat nämä henkiset ja tunne-elämän rajat. Rajoja riittää. Raja voi olla myös uhka.

Appelsiinipuu uhkaa laipion rajaa.

Ulkona sataa märkiä rättejä taivaalta.



Sunday, February 21, 2016

Puutaloasumisessa ei aina ole kyse romantiikasta

Olen vahvasti sitä mieltä edelleenkin että nuorisolle ja nuorille aikuisille pitäisi järjestää pakollinen puutalossa asumisen kurssi. Tänäkin talvena on ollut aivan älyvapaita menettelyjä asumisessa. Jos vuokraa huoneistonsa on vuokranantajan selvitettävä miten menetellään kun tulevat pakkaset. Lämpö on jätettävä päälle jos lähtee talvella lomalle ja olisi hyvä ilmoittaa että on poissa että jollakin on avain jolla pääsee sisälle. Tai kun tulee vesivahinko tai vessan viemäri on irti alustassa, niin että kakka-aines jämähtää ja jäätyy alustaan. (Missä se sään lauhduttua alkaa haista muihin asuntoihin.) Puutaloasumisesta on silloin romantiikka kaukana, vaikka sitä romantiikkaa tuntuvat välittäjät esitteissään toitottavan. Yleensä on kyllä ihan kivaa ja siedettävää.

Voisi myös sanoa miten tulipalot yleensä saadaan aikaan ihan sutjakkaasti jos ei hallitse tulenkäyttöä.

Erityisen selvästi on sanottava että asukas vastaa itse laiminlyönneitään ja itse aiheuttamista vahingoistaan. En usko että vakuutusyhtiö rientää apuun rahat hampaissa kun hieman rähisee. Nuorisolla ja nuorilla aikuisilla näyttää olevan sellainen asenne että vaatimalla saa muut maksumiehiksi. Ei onnistu.

Luulin ensin että ainoastaan eräässä talossa toheloidaan, mutta sitten kuulin että nuorista asukkaista on tullut outo ryhmä puutaloalueella.

Toinen ryhmä on erittäin vanhat ja jääräpäiset asunnonomistajat. Jos omaisia ei ole, niin liemessä olemme. Jos oikein huonosti käy, niin vanhus on saanut päähänsä että talo kuolee hänen mukanaan. Voi olla että kokonainen pääty "kuolee" jos ei tapahdu ihmettä. Yleensä näissä vahinko jutuissa asiat pitkittyvät ja talot kärsivät. Meillä kuivatus järjestyi nopeasti, kiitos osakkaan joka huomasi "kevätsateen" kellarissa. Toinen juttu olikin saada vanhukselta avain sisälle menoa varten. Onneksi avoimen vintin kautta henkilö pääsi kahlaamaan lattialla olevassa vedessä ja putkimies tuli pian paikalle.

Lisäksi minua ärsyttää nuorten asukkaiden täydellinen piittaamattomuus yhteisissä asioissa. Oma hyöty näyttää olevan päällimmäisenä.

Friday, February 19, 2016

Nuo kiusalliset naiset seurakunnassa...

Kirkkomme sisäseinistä maali hilseilee ja kohta ropisee alas. Ensi vuosi on juhlavuosi. Sitä ennen olisi hyvä maalata seinät.
Huolestunut seurakuntalainen kääntyi korkeasti arvonsa tuntevan neuvoston jäsenen puoleen ja kysyi:

Oletteko olleet yhteydessä museovirastoon? Ilman sitä ei saa maalata, sillä tämä on suojelukohde, mikäli tiedätte?


Museovirasto ei anna rahaa, emme ole puhuneet. Neuvoston jäsen ärsyyntyi silminnähden. (Kiusallisia akkoja tulee aina kyselemään asioita. Mitä lienevät kulttuurihistorian hipstereitä ja taidehistosian kauneuden tavoittelijoita, ajatteli Hän.
Miksi museoviraston pitäisi rahaa antaa? Sen tehtävä on antaa neuvoja ja valvoa suojeltujen rakennusten kunnostusta ja käyttöä. Anteeksi nyt vain, mutta teidän asiantuntemuksenne tällä alueella ei riitä. Rahan päälle te kyllä ymmärrätte mutta kulttuurista ja suojelusta ette ymmärrä. Parasta vaan ottaa yhteyttä museovirastoon jotta maalaus hoituu ajallaan ja oikein.

Olen sitä mieltä että seurakunnassamme pitäisi olla sivistys ja kulttuuri toimintapiiri joka valvoisi ettei kirkonkellot olisi jatkossa kedolla kun portaita korjataan ja muutakin valvottavaa löytyisi kyllä. Oliko museovirasto tietoinen portaiden vajoamisen korjauksesta, vai tehtiinkö sekin ihan omin päin?

Sitten on nämä köyhät, syrjääntyneet ja muut meidän Herramme erityistä huolenpitoa kaipaavat lapset. Muissa seurakunnissa toimii ruokailupisteitä ja ruokakassitoimintaa, meillä ei toimi, koska neuvostossa istuu kovasydämisiä ja ahneita henkilöitä. Miksi Täti Aurinkoinen ei käytä osaamistaan omassa seurakunnassaan?

Kirkon alueella ei saa antaa almuja. Nyt siellä kerjää tietty nainen, han on kuin kutsuttuna kilven kiilloittajana ja hänet kutsuttiin jopa kirkkokahville taannoin. Lieneekö edes oikea romanian romaani. Ehkä hän on sijaiskerjäläinen ja antaa tienestit kirkon kassaan.

Meidän seurakunnassamme ei palkita hyväntekijöitä, vaan ansioituneita. Muistan että museoviraston henkilö "unohtui" palkitsematta taannoin. Joidenkin henkilöiden kohdalla kirkkoherran muisti pätkii.


Tuesday, February 16, 2016

Arsenin neljä elämää ja muita luettavia

Jevgeni Vodolozkinin Arsenin neljä elämää on tavoiteltava kirja. Näin sen kirjaston uusien kirjojen telineessä taannoin. Menin onnesta polleana lainausautomaatille, joka ilmoitti ettei kirjaa voi lainata. Menin kirjastonfrouvan luo ja kerroin että tämä ei suostu lainattavaksi. Se oli varattu kirja ja vahingossa joutunut tyrkylle. Ehkä on viisainta mennä kirjakauppaan ja ostaa se. Kirja on Venäjän keskiajan taru rakkaudesta sen varsinaisessa merkityksessä. Ruton riivaama keskiaikainen Venäjä, aika tai ajattomuus ja rakkaus ovat kantavia teemoja. Oli tarjoushinnalla eräässä kirjakaupassa tänään.
Toinen kirja jota luen silloin tällöin on synttärilahjaksi saamani Anna Ahmatovan runot. Anneli Heliö on tehnyt ison urakan suomentaessaan ne. Myös Marja-Leena Mikkolan suomennokset ovat hyviä, jotenkin runoilijan tekemiä.

Aurinko oli tänään silmiin sattuvan kirkas. Ennen muinoin valkaistiin pyykkiä hengilla, varsinkin pellavaa. Nyt ei ole hankiä ja pellavankin kanssa on niin ja näin.

Monday, February 15, 2016

Rauhan kynttilät kaupungintalon oven pielessä

Kulkue kaupungintalolle menossa. Rauhanlaulua ja iskulauseita.
Osa kynttilöistä on jo kaupungintalon edustalla. Oli lyhyt ohjelmallinen hetki. Petri Rajala esitti Hikmetin runon Ihmisten enemmist ja tulipa mieleen että se enemmistö on vain kasvanut 1960-luvulta lähtien lisää. Hän lauloi myös Neruden runon Rauhaa maailma vaatii. Ajankohtaisia molemmat runot. Sitten veimme kynttilät paikalleen ja siirryimme toiselle puolen taloa. Tilalle tulivat synkeät soturit.
Tähän panderolliin ei ole lisättävää. Näin on.
Kaupungintalon kadunpuolella oli lämminhenkistä ja iloista porukkaa.

Täällä paraatioven puolella olikin sitten synkeitä henkilöitä. Tuossa edustalla palavat kynttilät jotka rauhanmarssilaiset toivat. Tämä vanha rouva lähti kotiin koska palelin.

Myöhemmin kuulin että poliisi oli pidättänyt neljä henkilöä Rajat kiinni ryhmän häirinnästä. Poliisi ei kuitenkaan pysty sanomaan ketä nämä ihmiset olivat olleet. Ettei vaan olisi ollut omatekoinen provokaatio? Turun Sanomien asenne on outo. Suojellaanko Rajat kiinni ryhmää korkealtakin käsin? Pelottavaa. Ihan kuin 1930-luvulla. kohta on 1918 vuoden tapahtumien satavuotisjuhlat. Ei taida olla arvet ihan parantuneet. Ja miten Turun valtuusto muka voisi päättää tai käsitellä Rajat kiinni ryhmän vaatimuksia?

Talitintti laulaa kevättä

Vesivahinko ei ole mukava asia. Jos se on kostuttanut koko päätyä kahdessa kerroksessa, voi jokainen arvata että katastrofin aineksit ovat kasassa. Omistaja on muussamaailmassa ja yhteys pätkii enemmä'n kuin hetkittäin. Omaisia ei ole, joten toivotonta.
Aloin miettiä että onko rikos mennä asuntoon josta valuu vettä alustaan kuin kevätpuro, ilman lupaa. Ehkä sentään huomattava vesivahinko koskettaa koko taloyhtiötä.

Kuivatushommia ja kenties taas remonttihommia tiedossa.
Harmaa sää jatkuu. Illalla tiedossa mielenkiintoista kaupungintalon etu ja takapuolella. Kynttiläkulkuekin lähtee Tuomiokirkon aukiolta klo. 16.45-17.45 ja matkataan kaupungintalon eteen. Siellä on myös rauhallinen picnictilaisuus. En pidä ajatuksesta että turvapaikka-asia on ainoastaan kahden porukan välinen asia. Media on luonut harhan.

Jossakin laulaa talitintti kevättä.


Friday, February 12, 2016

Vainottuja kohteita


Tiina Vainion kuva Kaksisataa euroa, 2010 akrylimaalaus räsymatolle, kuva aiheesta vanha purku-uhan alainen puutalo Turun keskustassa. Kuvan Strandellien taloja taloa ei ole purettu, tai poltettu. Turussa puretaan tai muuten pilataan vanhoja ja uusiakin taloja koko ajan. Jos joku puhuu että purkamalla saadaan duunareille töitä, niin kehotan lukemaan Hölmöläisten juttuja.

Kohta on Sinisen talon muistopäivä. Sinistä taloa ei ole enää kuin kuvissa, joita minulla on monia. Sitten tietenkin dokumentteja jossakin. Jan-Erik Andersson on kuvannut videon paikanpäällä talon tuhon hetkissä.

Mitä yhteistä on sudella ja Turun puutaloilla? Ne ovat vainottuja ja joskus lainsuojettomiakin. Kotipaikassani Ilomantsin Vinkarassa oli jolkotellut maisemassa pantasusi pari päivää sitten. Luulisi olevan tilaa jolkotella niissä maisemissa.

Thursday, February 4, 2016

Hiljaisuus

Älä itke minua Äiti, kun tulet haudalleni sillä minä olen noussut ylös.


Via Dolorosa: Suuren Torstain melankoolinen iltapäivä. Huominen Suuren Perjantain puolipilvistä luvassa. Päästä meidät pahasta. Kenenkään ei pitänyt olla mitätöity. Ketään ei pitänyt halveksia. Hiljaisia askelia pihalla. Herra Armahda Meitä Syntisiä, sillä me ymmärrämme hyvin mitä teemme. Ja mehän teemme. Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon Armahda meitä!

Ja Miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi! Hyvästi vielä kerran hyvästi sydämeni läpi.
Maria ei enää itkenyt. Hänen kyyneleensä olivat kuivuneet.

Ne jotka menettävät lapsensa kuolemalle tietävät mitä suru on.
Kuva on mallikappale erään henkilön tekemästä: isä Petri Ratilaisen via Dolorosasta.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille.

Toisille ystävät hakkaavat kuvan graniittiin pienesti ja arvokkaasti. Toisille maalataan ehkä seinän kokoinen kuva seurakuntasalin päätyseinään ja nimetään varmaankin oma katu. Kuka mitäkin arvostaa.

Wednesday, February 3, 2016

Juoksen liikennevaloissa...

Klownit tanssivat torilla. Niin kauan kuin klownit tanssivat torilla ja kaduilla, on toivoa!

Juoksen liikennevaloissa ja rikon lakia. Olen iloinen, kepeä ja kaunis. Olen, vaikka kokoomuksen naiset kirjoittaisivat "lokakanavalla" mitä hyvänsä. Tässäkin kaupungissa lienee oikeus olla ja elää muillakin kuin heillä.

En pidä siitä että vanhoillisen kirkon neuvostossa istuu taas sama taantumuksellinen ja umpioikeistolainen porukka. Tyyppi joka ilmoitti puhdistavansa seurakunnan Ratilaisista ja hänen kannattajistaan, on taas neuvostossa. Seurakuntalehtorin irtisanominen hyväksyttiin mutta laista tietävä jäsen vaati asian pöydälle.

Fiksut ihmiset älyävät kyllä pysyä poissa kirkosta sinne asti kunnes kirkkoherra on lähtenyt eläkkeelle. Jos lähtee koskaan. Hän näyttää vanhemmalta kuin pomonsa joka täytti kesällä 70 vuotta. Saisivat molemmat mennä jo muualle, mutta ei tässä ole seurakuntalaisten etu kyseessä, tässä on kyse vallanhaluisten ihmisten eduista. Entä jos henkilö kuolee ennen kuin nuo kaksi ovat eläkkeellä, miten heidän käy tuon´ilmaisissa? Onneksi nämä kaksi eivät jaa taivaspaikkoja. Turvapaikoista puheen ollen Turun ortodoksisesta seurakunnasta niitä on turha hakea, siellä on kielletty jopa almujen anto. Kokouksessa nuijaa heilutti kuulemma perussuomalaisten nokkamies Turussa.

Mietin miten helppoa on vieraantua seurakunnasta. Minä en käsinkirjoittele kirjeitä arkkipiispa Leolle. Sen hoitavat kyllä toiset rouvat. Ja soittelevat Ambrosiukselle yöllä ja vaativat jollekin eroa toimestaan. Olisivat jättäneet soittelematta vaan, sillä sitä saa mitä tilaa. On myös hyvä muistaa että Ambrosius ei ole kenenkään ystävä. minulla on tästä tuntuvaa tietoa.

Tulee aika toinenkin. Aivan varmasti.