Monday, February 22, 2016

Appelsiinipuun latva hipoo laipiota

Kasvukausi on alkanut. Appelsiinipuumme on tavoittanut laipion. Pitäisi löytää uusi koti hänellekin, hän on mitä suurimmassa määrin perheen jäsen. Meillä oli kerran appelsiinipuu, lapsemme saivat luvan rakentaa marsuille viidakon ja päästivät sitten marsut viidakkoon. Seuraus oli että toinen marsuista järsi appelsiinipuun tyvestä poikki.

Tänä outona talvena ei yksikään myrtti ole kuollut. Myrtti on myyttinen kasvi. Se kuuluu enne kukkien heimoon. Myrttejä pitää olla ainakin kaksi. Jos läheinen kuolee, myrtti kuolee myös. Virolainen ruustinna kertoi että hänellä oli kaksi myrttiä. Miehelle ja hänelle omat. Kun mies sitten kuoli, kuoli murttikin. En tiedä miten kävi kun ruustinna kuoli. Emme olleet kovin läheisiä enää tuolloin. Turun kirjalliset piirit myrkyttyvät helposti. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka omivat ihmisiä itselleen piiriinsä ja määräävät kuka saa olla piirissä. Sotii minun periaatteita vastaan. Minusta ihmisellä pitää olla suveneeri liikkuvuus.

Maakunnallistan kirjailijoiden talvipäivillä teemana on Raja. Mitäköhän rajaa tässä tarkoitetaan? Eikö Jari Ehrnrooth ole väitellyt aiheesta. Rajan läheisyys on aina myyttinen. Rajan ylittäminen on aina täynnä merkityksiä. Sitten ovat nämä henkiset ja tunne-elämän rajat. Rajoja riittää. Raja voi olla myös uhka.

Appelsiinipuu uhkaa laipion rajaa.

Ulkona sataa märkiä rättejä taivaalta.



No comments: