Tuesday, October 31, 2017

Pieni pala Dostojevskiä

"Jos pidätte jonkun naurusta kohdattaessanne hänet ensimmäisen kerran, sanokaa empimättä että hän on hyvä ihminen." Dostojevski.

Dostojevski asui aina kirkon lähellä. Toiseksi hän asui aina kulmahuoneistossa. Myös monet hänen romaanihenkilönsä asuivat kulmahuoneistossa, kuten Raskolnikov, Sonja Marmeladova ja Stavrogin. Kulmahuoneitot sijaitsivat aina katujen tai teiden risteyksissä. Risteys on risti; romaanihenkilöt asuvat ristinkolmiossa. Vanhan kansanuskonuksen mukaan risteys on Paholaisen ja Jumalan kohtaamispaikka. Hyvä ja paha kohtaavat romaanihenkilön sydämessä ja jokaisella ihmisellä on risti kannettavanaan.

Dostojevski ei toteuttanut Kristuksen käskyä vain kirkon sisällä, hän toteutti myös sitä kirkon ulkopuolella. Aina kävelylle lähtiessään hän varasi taskunsa pohjalle kolikoita ja antoi niitä kerjäläisille katsomatta heitä. Hänen vaimonsa joka yritti selviytyä hupenevien talousrahojensa kanssa ja tuskaili miten saada rahat riittämään, pukeutui kerjäläiseksi ja nähdessään miehensä tulevan ajensi kätensä ja pyysi almua, ja sanoi: "Herra antakaa almu, sillä mieheni tuhlaa rahansa turhuuteen." ja Dostojevski, joka ei koskaan katsonut kerjääjää, antoi almun. Kotona kuulemma puhuttiin asiasta myöhemmin.

Itku ja nauru ovat tiloja joissa ihminen ei teeskentele. Dostojevskin romaanihenkilöt nauravat ja itkevät paljon.

En ole koskaan pitänyt sanonnasta; Räkänokasta mies tulee, vaan ei tyhjännaurajasta.
Ja itkemistähän ainakin Suomessa on pidetty vajavaisten ja heikkojen ominaisuutena. Tunnetilojen kieltäminen on kovuuden merkki.

Lainaukset luentolehtiöstä: Kolme esitelmää Dostojevskistä.

Monday, October 30, 2017

Puut kaikki, heidän juurensa juurevassa mullassa

Jos Jumalaa ei ole, niin kaikki on sallittua. Dostojevski

Tuolta pohjalta toriparkin rakennusluvan mahdollinen toteutuminen, olisi yksi moraalisen rappion todiste kaupungissamme. Rahoitusta ei liene koska sitä ei julkisteta.

Katselin toriparkkivisioita. Sieltä puuttuvat yleiset vessat. Kun väestö ikääntyy, putket väljenee ja vessan tarve lisääntyy. Muutenkin visio on pöhkö, Torin kuuluu olla kivipintainen aukio jossa on torielämää. Eikä torilla tarvitse viihtyä enempää kuin asia vaatii. Euroopan toreilla on yleensä vanha jykevä kaivo keskellä toria. Kaivon tai suihkulähteen ympärillä istuvat penkeillä vanhat miehet. Se on vanha raditio joka Turusta puuttuu jo sääolojenkin vuoksi.

Torilla voi olla kahviloita ja onkin. Itse käyn usein entisessä duunarikahvilassa jota hoitaa maahanmuuttaja. En kuitenkaan miellä toria olohuoneeksi jossa kasvaa puita kevytrakenteisen kannen päällä. Puut tarvitsevat tilaa juurille, kysykää ihmeessä hortonoomeilta.

Viiltävän kirkas kuin pohjoinen jäätynyt maisema


Hanna Haurun Jääkausi on syväluotaava kuva sodan jälkeisestä pohjoisesta taajamasta. Sama ahdistus oli aistittavissa aikoinaan jokaisessa kylässä ja ihmisen tapa käsitellä asioita oli tietysti erilainen, henkilökohtainen. Hanna Haurulla on kyky kirjoittaa minimalistisen kauniisti ja riipaisevasti se oleellisin mikä ON. Unenomainen tarina, viiltävän kirkas kuin pohjoinen jäätynyt maisema.

Yritin kuvata ikkunan läpi räntäsadetta. Nyt aurinko paistaa viistosti ikkunaan. Kohta on marraskuu, kuoleman kuu, ja vainajat tulevat näkymättöminä mieleen. Marra eli ahdistus istuu rinnan päälle, elävien kuuluisi olla lähes näkymättömiä.

Kävelin kauppaan räntäsateessa. Meillä on lahjaksi saatu iso sateenkaari sateenvarjo. Sen alla ei kastu. Kuljin sen kanssa kauppaan. Yksi omainen sanoi että toivottavasti ei kukaan kiihkomielinen uskovainen tapa sinua. En tullut ajatelleeksi asiaa silta kannalta.

Sunday, October 29, 2017

Lehmät ovat eteviä ajan kokijoita, heitä ei huijata kellonaikojen siirroilla

Kun nyt on tapetilla tämä seksuaalinen ahdistelu niin kannan korteni kekoon. Nuori poika oli työllistettynä eräässä kulttuurialan virastossa. Siellä oli myös parhaat päivänsä ohittanut naistyöntekijä, jolla oli riippuvuussuhde alkoholiin ja seksiin. Nainen taputteli takapuolta, työnsi jalkateränsä pöydän alta haaroväliin jos ei pitänyt varaansa. Nuorukainen sanoi sen olleen erittäin loukkaavaa ja vastenmielistä. Lisäksi pomo oli naisenkaatajan maineessa, joten valittaa ei kannattanut. Lisäksi työntekijät olivat pelkästään naisia ja kärkkäitä ilkeyteen. Onneksi työ oli puolen vuden mittainen ja tuollaista kestää vaikka seipään nokassa kun tietää sen pian loppuvan.

Tänään oli taas kellojen ajan siirto. Tällainen sopii koneille, ei ihmisille ja muille elollisille olioille, varsinkaan kotieläimille ja nyt en tarkoita lemmikkieläimiä. Joissakin asioissa ministeri Berner on epäpätevä. Lehmät ovat näissä asioissa päteviä, hevosista puhumattakaan. He tekevät asiansa aina samaan aikaan, heitä ei huijata turhilla kellon ajoilla.

Katsoin Jack Taylorin jakson jossa rietas pappi tapettiin alttarilla. Siinä sitä oli järeän laista seksuaalihäirintää. Sarja on hyvä joihinkin muihin sarjoihin nähden. Irlantilaisissa on lumoa. En pidä että ahdistelu sukupuolittuu. Sitä esiintyy myös naisilla.



Saturday, October 28, 2017

Lumioliot sulavat pois



Lumioliot sulavat pois. Taaimmainen on vielä tunnistettavissa.

Demareilla, siis Turun demareilla, olisi nyt tuhannen taalan paikka putsata mainettaan ja he voisivat vaatia toriparkin rahoituksen julkistamista. Rakennuslupaa ei voi myöntää, syyllistymättä menettelyrikokseen, ilman rahoituksen julkistamista. Mikäli rahoitusta ei ole, ei lupaa tule myöntää.

Minulla on huono fiilis monen vuoden ajalta Turun demareista, kokoomusta nyt en ole koskaan arvostanut. Mutta demarien pitäisi jo taustansa vuoksi olla köyhän kansan puolue, eikä nuoleskella keskiluokan kokoomukselaisia, joilla ei ole muuta ideologiaa kuin dollarit silmissä.



Talvi tuli ja meni.

Friday, October 27, 2017

Ostimme järeän hiilihangon vankilakaupasta

Vankilakauppa OnniManni lopettaa ja siirtyy nettiin, minkä seurauksena tarjonta kapeutuu. Ostimme takorautaisen hiilihangon, piirakka pualikan ja tallilyhdyn (5e). Upeat räsymatot oli myyty loppuun.

Järeä hiilihanko kädessä kuljin kotiin, mies sanoi että mahtaako polliisi huomauttaa jos sattuu vastaan. Otin riskin ja kävelin. Ehkä ostan vielä jotakin, mikäli tavaraa on, näytti kyllä autiolta.

Vankilakauppa jatkaa vankilassa tai jossain muualla, sillä järeitä tavaroita tuskin netissä myydään. Valtion bisnes.

Turun toriparkki rintamalla on tapetilla salattu rahoitus, mikäli sellaista ylipäätään on, rahoitusta nimittäin. Toivottavasti ei ole bulvaanista kyse. Salamyhkäistä, kovin salamyhkäistä.
Haluaisin jo haudattavan koko hankkeen.

Minusta olisi viisasta korjata ja laajentaa Konserttisalia niin että Aninkaistenkatu kaivettaisiin maan alle ja konserttisali laajennettaisiin kadun maanpäällisellä alueella. Aninkaisten katu on aina ollut kelju katu ajettavaksi ainakin konserttitalon kohdalla.

Että tällä tavalla tänään.

Turussa pilvistä, miellyttävää, +3 astetta lämmintä.

Thursday, October 26, 2017

Kirkossa pylväiden takana seisovat ja muut näkymättömät

Kävelin lähikauppaan kumisaappaa jalassa. Lumi sulaa kovaa kyytiä ja vettä on teillä ja kaduilla, lumisohjo hidastaa kävelyä. Sohjoinen loskakeli tuo aina mieleeni Salli Salmisen romaanin Katriina. Luin sen nuorena, siis sen huonon suomennoksen aikojen alussa, ja se kolahti. Minulla on erinäisiä mielenkuvia kirjasta, yskinäisyyttä, voimakkuutta, lujuutta ja tiedostavuutta elämästä. Katriina on vankka ja luja. Hänen miehensä on maailman suurin valehtelija jopa niin että on maailman rehellisin ihminen. Lapsi kuolee, Katariina rakentaa arkun, mies ei pysty tai ei osaa. Mies on merillä. Merkillistä on se kohta jossa Katriina saa kuorittua maitoa ihan ilmaiseksi rikkaalta tilanomistajalta. Hän on kiitollinen mutta hänen kohtalotoverinsa valistaa häntä etteivät nuo ihminet anna mitään ilmaiseksi, heillä on aina jokin saatava. Lukisin mielelläni kirjan uudelleen, mikäli joku suomentaisi sen hieman paremmin.

Oleellisin ja vahvin mielenkuva kirjassa on märän lampaanvillan haju. Kirja sijoittuu jonnekin Ahvenanmaan saaristoon. Katariina istuu puunrungolla, sataa märkää lunta, lapsi liikahtaa kohdussa ensimmäisen kerran. Lämpaat on saatava kiinni kartanon lampolaan. Rikar herra yrittää raiskata Katariin mutta Katariina nostelee raiskaajaa kuin perunasäkkiä kellariin, ulos.

Yksi muistinkuva kirjassa on kirkossa pylväiden takana seisovat köyhät ja sorretut. Lopulta Katriina lopettaa kirkossa käynnin kokonaan sillä siellä ei ole hänelle mitään tarjolla. Tuttu teema tänäänkin kirkon pylvään takana olevat näkymättömät. Kirkot ovat pahimmillaan rikkaiden ja koulutettujen näyttäytymispaikkoja kuin kokkarit ehtoolisviinin äärellä. Profiilin kohottajat, teatteritekijät ja muut oman kunnian kohottajat. On sitten muututtu joissakin asioissa Jeesuksen aikojen.

Väitän että nykyisiä kirkonmenoja häiritsevät näkymättömät ja pylvääntakaiset. Olisi varmasti mukavaa olla "sisäsiittoisessa" yhteisössä mukana. No ei kyllä olisi.



Tuesday, October 24, 2017

"Älä milloinkaan sano että loppusi lähellä on"


Luin tämän tiiliskiven muutamassa päivässä. Vien aina pikalainat heti luettuani takaisin kirjastoon. Tämä kirja on "Valovoimainen tarina toivosta." Sitä se on todella. Tarina vangitsee ja runollinen kieli kertoo Mengelin, Kuoleman enkelin hirmuteoista Autschwizin tuhoamisleirillä, saaden sen näyttämään monin kerroin pahalta kuin jos se olisi arkiproosaa. Toinen identtisistä sisaruksista miettii voiko kauneus olla ainoa joka pelastaa maailman. Toinen kaksosista katoaa, heillä on pianon koskettimet muistuttamasta yhteydestä heidän välillään. Tätä erityistä yhteyttä Mengele kadehtii, koska itse ei pysty minkään laiseen yhteyteen ihmisten kanssa.

Otsikko on lainaus eräästä juutalaisesta laulusta. Sota aikana jopa natsit lauloivat sitä.

Turussa tänään +4 astetta. Huomiseksi on luvattu lumisadetta, en innostu siitä. Puoli vuotta kevääseen.

Monday, October 23, 2017

Kuvia torilta ennen kuin sitä ei enää ole


Kuulin torilla että lupa toriparkin rakentamiseksi lankeaa kuin manulle illallinen ensi viikolla. Sitten kuulemma torin raiskaaminen alkaa. Miksiköhän maaperätutkimus julistettiin taka vuosina salaiseksi. Pitäisi olla avoimutta ja läpinäkyvyyttä. Tässä kuvassa on Hamburger bösin ja Turun Sanomien kulma. Takana on kirjasto ja sitä vastapäätä uhan alainen Österbadin totntti ja talot. Tontin maa-alan omistaa konserni Ketoset.

Tässä kuvassa on Ruotsalainen teatteri ja KOP Kolmio. Kop Kolmion taloa rakennettessa se oli vähällä upota saveen. Vettä alkoi tulvia rakennustyömaalle. Ruotsalainen teatteri on paalutettu.

Ortodoksinen kirkko on valtion lahjoittamalla tontilla, siinä on ehto että sitä ei saa myydä. 1970-luvulla demarit ja kokoomus olisivat halunneet tontin itselleen, mutta silloinen kulttuuriministeri järjesti valtion lahjatontin. Kirkkoa ei ole paalutettu, se kelluu savipatjalla toinen, itäinen puoli on kalliolla.

Torin kaikki kioskit ja kojut poistetaan. Tämä vanha "kusiputka" kaiketikin saa kuolemantuomion. Kaupunkikuva torin laitamilla muuttuu radikaalisti. Toivoa sopii että naapuri talot eivät notkahda maaperän kuivuessa.

Sama rakennus graffitteineen toisessa kuvassa.

Tässä Pansion poika hieman ikääntyneenä.

Korpelan kujanjuoksu on lepposaa ja hidastempoista

Korpelan kujanjuoksu on hyvin Hämeenläinen sarja tempoltaan. Olen joskus tuskaantunut ja lopettanut katselun siihen paikkaan. Katson sitten myöhemmin loppuun. Tarina on hyvä, hämeeläinen huumori on hämeeläistä. Rooleissa on hyviä näyttelijöitä ja pääosassa liiankin kunnollinen ja hyvännäköinen, siis roolihenkilöstä nyt puhun, henkilö. Olen ennenkin ihmetellyt TV2. maaseutusarjojen hidastempoista rytmiä. Lienee temperamentti kysymys. Itse tietekin tekisin hieman nopeammalla sykkeellä mutta Hämeessä se sitä ehkä vieroksuttaisiin. En ole dramatisoija, olen ainoastaan "tramaattinen."

Sitten katsoin lauantaina, tai oikeammin sunnuntaiaamuna Areenasta Jack Taylor sarjan Dramaturgi. Se oli todella hyvä ja siinä vanha professori oli daramatisoinut vanhan kelttiläiseen tarustoon kuuluvan Vanhan kuninkaan, nuoren vaimon ja rakastajien runoelman tappo- ja kostotarinaksi. Hän puhuikin kuin "Shkespiere" runokielellä. Vähemmästäkin arvaa aika pian katselun aloittaessa kuka on mahdollinen murhaaja. Sarja on rosoinen ja karu. Elämän kauneus ja kauheus Irlantilaisittain.

Välillä sitä kaipaisi todella hyviä elokuvia.

Sunday, October 22, 2017

Natsien toiminta ei ole viihdettä


Sattuipa tuokin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenosoitus Tampereella, jonka uutisointia hieman ihmettelen, aivan kuin olisi kyse ihan tavallisesta asiast; Ei kyllä ole ja minusta myös tuntuu, että poliisiorganisaatiossa on natsiystävällisiä ihmisiä.

Luin nimittäin juuri Affinity Konarin kirjaa Elävien kirja, joka kertoo identtisistä kaksosista Mengelin koekaniineina Auschwitzin keskitysleirissä. Tätäkö kohti ollaan menossa, sillä Eurooppa oikeistolaistuu, eikä Suomi ole poikkeus. En kerro enenpää kirjan juonesta, mutta, koska identtiset kaksoset olivat valittuja, he pääsivät (omin luvin) tutustumaan jopa varastoihin jossa oli uhrien omaisuutta, hiuksia, kultaa, hopeaa, esineitä ja lihaa pinossa. Syyllistyikö natsi-Saksa gannibalismiin?

Noista tapahtumista ei ole historiallisesti kauan. Eivätkä nämä tapahtumat ole viihdettä, uskokaa pois.

Kirja kiinnosti minua siksikin että minulla on identtiset kaksoset ja tunnistin kyllä piirteitä päähenkilöissä. Kun toista satutettiin, huusi toinenkin suoraa huutoa ja tunsi kropassaan tuskan, vaikka ei ollut paikalla.

Muistan miten lapsiani kohdeltiin Turussa kummajaisina. Luovan toiminnan lahjattomat henkilöt olivat alkeellisia ja sivistymättömiä. Ronoilija X puhui julkisesti lapsistani kuin idiooteista. Identtinen on kyllä eri kuin idioottisuus hyvät paskiaiset. Taikauskoiset ja muut körtit ja "melkein professorit."

Lisäksi heidän tapansa puhua työkavereiden seksuaalisesta mitättömyydestä oli kuvottavaa. Skorpionien kierot kuviot.

Friday, October 20, 2017

Halkotalkoo ja silakkamarkkinat



Vanha suojeltu 1700-luvulta oleva tammi pukeutuu ruskaan. Takana oleva Sibeliusmuseo on arkkitehtoonisesti merkittävä.

Eilinen kahden ihmisen halkotalkoo tuntuu kropassa. Kolme kuutiota kahdessa tunnissa sisään ja saunaan. Onneksi oli pouta sää.

Tänään on puolipilvistä, nostin yrttiruukut verannalle varoiksi ettei pakkanan pane. Köynnos on vielä vihreä.

Sauli Niinistön mielestä ortodoksikirkko on kokoaan suurenpi. Voi olla mutta en siltikään äänestä häntä. Kirkko ei tiettävästi anna jäsenilleen ohjeita ketä äänestää. (Paitsi eräässä lounaisessa seurakunnassa)

Menen silakkamarkkinoille mieluummin kuin kirjamessuille. Elämä on valintoja täynnä. Arjen ihmeet ja sankaruus on sille joka näkee. Sitä paitsi siellä ei törmää tuttuihin.

Luin Panteleimonin dekkaria Viestejä tuonpuoleisesta ja ihailen hänen lempeää ja kunnioittavaa ihmiskuvaansa, ja erityisesti naiskuvaa. Hänen kirjoistaan ei löydy riihen seinästä repäistyä pirttihirmua. Murhaajatkin saavat armon ihmisinä.

Ehkä poikkean kirjastoon.

Ostimme kaksi kiloa silakoita ja ison purkin venäläisiä suolakurkkuja. En ole ennen saanut näin hyviä kurkkuja. Tekijä oli venäläinen nainen Kangasalalta. Saaristolaisia omenoitakin olisi ollut.

Nyt silakat ovat uunissa ja tuoksu on hieno. Mietin että mikä on hyötysuhde silakkafileiden ja perkaamattomien välillä. Yllättävän paljon perkeitä tuli roskikseen.

Wednesday, October 18, 2017

Torin kulmakauppiaat ja savinen maaperä

Turun Ympäristötoimialan rakennusvalvonnassa valmistellaan lupaa Toriparkin rakentamiseksi alkaen vuoden vaihteen jälkeen. Tänään oli ollut rakennusvalvonnan järjestämä keskustelutilaisuus torilla. Kaupunkilaisille esiteltiin kaavamuutosta. Toivon että Ortodoksikirkon edustajat olivat paikalla ja tulkki mukana. Rakennusarkkitehti Perttu Niemisen mukaan väkeä oli vähän. Minä en edes tiennyt tilaisuudesta. Informointi ei tavoita kaikkia.

Onneksi valitusoikeutta ei ole vielä viety. Rakennusvalvontaan voi valittaa. Ja eiköhän tämä ole neuvoston ja kirkkoherran asia edustaa, seurakuntalainen voi valittaa ihan yksityishenkilönäkin.

Muistan erään lehtimogulin sanoneen että:Toriparkki runnotaan vaikka väkisin, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Suuret miehet haluavat monumentteja elämäntöistään. Katsoin TV2. Korpelan kujanjuoksu-sarjaa ja siellä samainen repliikki tuli kunnanjohtajan suusta. Sarja on tuskastuttavan hämeeläinen, hidastempoinen ja välillä ehtii käydä vaikka keittiöasioita toimittaa, palatessa kohtaus jahkaa paikallaan. Onhan se hauskakin.
Toriparkki tulee tai ei tule. Rakennusvalvontavirasto on pelkkä vitsi jonka yli grynderit kävelevät, kävelevät varmasti rakennusvirastonkin yli mennen tullen. Jos kirkolle käy huonosti, niin seurakunnalle voidaan tarjota korvaavaa maankäyttöoikeutta jostain "Tortinmäestä". Kirkko seisoo tai luhistuu omalla tontillaan keskellä kaupunkia. Tontti on valtion lahjoittama ja ehtona on ettei sitä saa myydä pois. Kiitos silloisen kulttuuriministeri Jaakko Nummisen ( tai Kelevi Kivistön?)

Maaperä arveluttaa rakentajaa. Rakentamisen aikana torikauppiaita höykytetään kulmalta toiselle.
Heillä on työolot jossa melutaso varmasti ylittää sallitun tason. Paalutusksen junttaaminen aiheuttaa sietämättömän jumputuksen. Kuka asiakas haluaa tulla ostoksille torille silloin. Joku muukin on epäillyt torikauppiaiden hintakartellia. Hinnat ovat joka kojussa samat. Maalaisten rivistö on kyllä parasta ja suomalaista lähiruokaa. Ne saisivat säilyä kyllä ja kappaperunat ovat vanha perunanmyynti tapa, vaikka muualla Euroopassa sitä ei enää ole. On sentään jotain mitä Euroopassa ei ole.

Nimeksi voi antaa Kulmankauppiaat.




Tuesday, October 17, 2017

Voikauhalla kummitusta moksimaan

Ennen vanhaan miniällä oli taloon tullessaan oma kapiokirstunsa. Kapiokirstu kulki suvussa niin että vanhin tytär sai sen äitinsä kuoltua.

Olen törmännyt outoihin kateus juttuihin näiden perintökalleuksien ympärillä. Kerran yksi nainen kertoi että äitinsä oli antanut perintöraanun nuoremmalle tyttärelleen, koska vanhempi tytär oli mennyt naimisiin vammaisen pyörätuolimiehen kanssa. Äiti oletti että lapsia ei heille tulisi. Tuli kuitenkin ja äidin ensimmäinen kysymys oli että kuka on isä? Pyörätuolimies sanoi olevansa isä, hänen vammansa oli jossain aivan muualla.

Missä mahtaa olla äitini äidin kapiokirstu. Sormuset olivat käsistään käteviä joten sellainen on kyllä ollut Leenan tullessa taloon. Toivottavasti hänen vihainen anoppinsa ei ole kirvestä näyttänyt ja käyttänyt Leenan kuoltua. Äitini on joskus maininnut kadonneista äitinsä tavaroista. Lapset eivät läheskään aina ole samanarvoisia perheissä.

Vaaran Penttilän tuvassa kummitteli. Outoon asuun pukeutunut mies ilmestyi Leenan kuoleman jälkeen. Lyydia sanoi nuorena tyttönä tiskanneensa astioita yksin tuvassa. Hänen selkäänsä alkoi kuumottaa, aivan kuin joku olisi katseellaan porannut reikiä. Hän kääntyi katsomaan ja näki ukonkäppänän oudoissa vaatteissaan tuijottavan häntä. Sitten mies haihtui pois, ja hän tajusi seisovansa iso voikauha kädessä kohotettuna iskuun. Voikauhat olivat isoja puukauhoja joilla nostettiin voita kirnusta. Siellä vanhassa tuvassa ei ole kukaan asunat vuosikymmeniin, joten kummitus on varmaan jo muuttanut muualle. Lydian kertomuksesta tuli mieleen neitsyiden jahtaaja eli paholainen.



Monday, October 16, 2017

Kaupunginjohtajan valinta on aina poliittinen


Jos joku sanoo että kaupunginjohtajan valinta ei ole poliittinen tapahtuma, niin valehtelee. Vihreät näyttivät karvansa ja se näkyy kohta tämän kaupungin kaupunkikuvassa. Mitähän heille on luvattu kulisseissa, haluaisin todella tietää. Olen kaupunkilainen ja huolissani tulevaisuudesta, ihan kaikkien kaupunkilaisten tulevaisuudesta.

Tässä kaupungissa tarvittaisiin vahva ympäristö ja miljöö-kansanliike. Vihreät eivät enää tämän jälkeen hoida näitä asioita, heitä ei edes kiinnosta. Jos joku väittää että asian tiimoilta ei käyty poliittista kähmintää, niin älkää yrittäkö kusettaa.

Miksi vihreät eivät voisi suoraan liittyä kokoomukseen?

On hyvä että lasikattoja rikotaan, mutta tällä kertaa en ole varma rikkoutuuko se.

Suomen Pankin tontti, Ylioppilasteatterin aukio, ja muut vanhat talot täriskää pelosta. Jokiranta ja Tehtaankatu 1. Portsan kuuluisa kaavoitus, Puistokadullakin on yksi kaunis kolmekerroksinen jälki-Jugend talo. Tiedän koska olen käynyt kylässä muinoin usein. Mutta eihän teille mikään riitä. Minusta Vihreät ovat joko naiveja, tai laskelmoivia, tai molenpia.


Turun tauti jyllää. On hyvä muistaa tämä alla oleva.


Tänään on asunnottomien yö ja köyhyyden ja (syrjäytettyjen) syrjäytyneiden päivä.





Sunday, October 15, 2017

Lokakuun aurinko ei lämmitä

Aamulla heräsin varmana siitä että on maanantai. Ihmettelin etten katsonut Kriminalaistia eilen. Sitten havahduin kokonaan ja muistin katsoneeni Wallanderin, viimeisen Wallanderin. Siinä on se kohta jossa pieni tyttö ratkaisi kuka on konnan eli poliisimestarin. Lopetin katselun siihen, loppu oli liian surullinen ja ahdistava. Wallander sairastui muistisairauteen. Henning Mankell kertoi haastattelussa lopettaneensa Wallanderi sarjan kirjoittamisen koska Lindaa näytellyt näyttelijä teki itsemurhan ja Wallanderi-elokuvien käsikirjoitukset kävivät ylivoimaiseksi kirjoittaa sen jälkeen.

Luin islantilaisen dekkarikirjailijan kehutun kirjan ja ihmettelin jo alussa että olinko lukenut kirjan aikaisemmin. En ollut, sillä se oli vasta käännetty suomeksi. Ajattelin, että onko tämä toisinto jostakin. Tarina oli hyvä, en vain ole koskaan ymmärtänyt islantilaista elämäntapaa. Kirja ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Pohjoismainen noirgenre on joskus nykyään epätodellista ja vieraantunutta pahimmillaan.

En erityisemmin tartu amerikkalaiseen dekkariin mutta nyt luin Tess Gerritsen Tappava salaisuus kirjan lähes yhdeltä istumalta. Siinäkin ovat avain asemassa lapset jotka tiesivät liikaa, ja joita alkoi kuolla aikuisina vähän liian silmiinpistävässä määrin. Avainsana oli yksityinen iltapäiväkerho, oletettu pedofilia ja syytömät tuomitut. Lisäksi katolisten pyhimysten marttyyrikuvat ja tarinat joita murhissa käytettiin. Kuolema oli suunniteltu uhrin syntymäpäivänä vietettävän marttyyrin kuolintavan mukaan. Jos on kiinnostunut katolisista marttyyritarinoista, niin se lisää kirjan lumoa. Loppu on hyvinkin ajankohtainen nykyihmisen moraalin rappion kuvana.

Tänään Turussa aurinkoista heti aamusta, lokakuinen aurinko vaan ei enää lämmitä. kaunis ja kuulas sää, kuin seurakunnan julkisuuskuva, sekään ei lämmitä. teeskentelyn ja ulkokultaisuuden aika. No, onhan se järkyttävää jos piispakin tuijottaa jonkun persettä vihamielisesti. Tiedän että se perse on paljon vähemmän käytetty kuin joidenkin seurakunnan kermaperseet. Miten ihmeessä olen joskus käynyt siellä? Miten selittäisi moisia harharetkiä itselleen.

Thursday, October 12, 2017

Sattoo lottuuttaa

Sattoo lottuuttaa koko päivän. Kävimme saunassa Nummenpakalla ja totesin että viime kesänä Kajaanista ostamani pinkit kumisaappaat vuotavat eli ovat mahineet. Ostin ne Uhtuan matkaa varten, yksi Uhtuan kävijä väitti että Uhtuan reissulla on oltava kumisaappaat. Ei tarvitse olla, ellei mene suolle lakkoja poimimaan. Joka tapauksessa kumisaappaat vuotavat ja ovat ihan väärän värisetkin, kumisaappaiden on oltava keltaiset tai mustat. Minulla on kahdet eräsaappaat ja ne ovat kömpelöt kaupungissa. Häpeäkseni tunnustan että tulimme bussilla takaisin.

Kirjailija Pentti Holappa on kuollut. Hän oli eurooppalainen intellektuelli Suomessa. Suomalainen Euroopassa. Hänen antikvariaattinsa,yhdessä kumppaninsa Olli-Matti Ronimuksen kanssa, oli korkeatasoinen keidas. Sai hän myös Finlandia- palkinnonkin romaanistaan Ystävän muotokuva. Holappa toimi kulttuuruministerinä Rafael Paasion toisessa hallituksessa sosiaalidemokraattien mandaatilla 1972. Hän suomensi ranskalaista kaunokirjallisuutta.

Omalaimainen persoona.

Ystävämme Anu, joka kuoli, matkusti aikoinaan Pentti Holapan siskon kanssa eteläiseen Ranskaan. Sisko meni veljeään tapaamaan, Anu meni casinolle häviämään vähät rahansa. Sota oli vähäisen ajan päässä menneisyydessä ja Viipuri oli niin lähellä, tavoittamattomissa. Pentti Holapan suku oli Hämeessä. Siskolla oli laukussa ruisleipä ja maalaisvoita.

Wednesday, October 11, 2017

Tämä on fiktiota Lonttisissa mutta totta Portsassa

Mitä luulet tapahtuvan, jos naapurin pojat päättäisivät että heillä menee talonsa kanssa huonosti, huitaisisivat aidan "huisinnevadaan" ja ilmoittaisivat että me laajennetaan teidän puolelle. Näin tervehdytämme talomme tilan. Lisäksi rakennamme lainarahoin parkkiluolan , sillä saaduilla tuloilla katamme konkurssimme.

Mitäs te sitten teette kun parkkihallin kaivuun seurauksena tienoon paaluttamattomat talot alkavat vajoilla ja notkua. Te nimittäin maksatte vahingot. Tämä on fiktiota Lonttisissa, mutta totta Portsassa. Kannattaako ottaa moinen riski. Ei toisen omistamalle tontille saa mennä kuokkimaan.

Alla olevassa kuvassa on paaluttamattomia kerros-ja puutaloja. Jos Rauhankadu 19. suunnittelee korjaavansa taloudellisen ahdinkonsa rakentamalla parkkiluolan, niin huonosti käy ja tekijä maksaa. Outo kuvio kaikkinensa. Haluaisin tietää mikä grynderi on tässä juonimassa taustalle.


Onko Puistokadun ja Koulukadun puutalot suojelumerkinnän alaisia. Mikäli ei ole, niin olisi syytä hakea. Aikoinaan Portsaan laskettiin kuuluvaksi Sairashuoneenkadun ja Annankadun välinen alue. Ei pidä tuudittautua olotilaan ettei mitään tapahtuisi.

Turussa leppeä sää, poutaa.



Tuesday, October 10, 2017

Älkääkä sanoko että jokainen on oman onnensa seppä

Eilen katsoin dokumenttiprojektin Fuocoammare - tuli mereltä elokuvan. Pakolaisia kulki saaren läpi elossa, vainajina ja melkein kuolleina. Yöllä näin outoa unta jossa tapahtui outoja asioita. Iän myötä herkkyys lisääntyy.

Mietin että onko yksi runoilija ruvennut presidentin rouvan turvamieheksi. Eräässä lehdessä oli kuva joka uhkui voimaa. Kaikki on jotenkin ihan perseestä sanoisi yksi ystäväni, mikäli eläisi. Opportunismi on huono vaihtoehto ideologisesti. On aina hyvä ja iloinen asia että lapsia syntyy, mutta ei sen pitäisi olla valtakunnan ykkösuutinen. Oliko tämä lähtölaukaus Niinistön vaalikampanjalle. En äänestä Niinistöä, en äänestänyt, enkä äänest. Tämä on henkilökohtainen valinta.

Pakolaisäitikin on varmasti raskaana ja synnyttää vähemmän turvallisesti, jopa vedessä laivan upottua, napanuora on istukassa kiinni vielä. Äiti ja lapsi kuolevat ja heidät nostetaan merestä ruumiiden joukkoon. Älkää sanoko että jokainen on oman onnensa seppä. Eivätkä länsimaat ole pulmusia pakolaissuuden synnyttämisessä. Lisäksi ilmastonmuutospakolaisuus on tosiasia; kuivuus aiheuttaa nälän ja vesi, jonka pitäisi sammuttaa jano, on usein juomakelvotonta, jopa omaa virtsaa. Kaiken tämän keskellä rahastetaan ihmishengillä; yksi ihmiskunnan historian irvokkainpia tapahtumia, joka ei lopu.


Olen puhunut ugh.

Sunday, October 8, 2017

Tämä outoa on...



Kun linkki katosi, niin tässä faktaa.


1. Kaavamuutos rikkoo Portsan asuinalueen harmonian.

2. Suunniteltu parkkiluolan kaivu kuivattaa maaperän ja lähitalojen maaperässä tapshtuvat muutokset aiheuttavat vajoamista ja notkahtelua.

3. Rakennusmaata (korvaavaa) löytyy varmasti mielekkäämmistä paikoista.
Suosittelen kaikille katsottavaksi, ellette ole vielä katsoneet, maineikkaan venäläisen elokuvan Leviathan. Siinä venäläinen malli kaavoitukselle. Meillä ei sentään vielä ole sellaista haavoituspolitiikkaa, eihän? Toivottavasti ei tule olemaankaan.


Kuvassa Puistokatu, Ratapihankadun suunnasta.

Tässä selvennystä ja lopussa on printattava sivu johon voi kirjoittaa ja perustella palautetta Kaupunkisuunnitteluvirastolle. Tässä on monta outoa kohtaa ja en kyllä usko että koko kaavamuutos on tarpeellinen.

Jos tuohon rakennetaan parkkiluola, niin se aiheuttaa maaperän kuivumisen ja sillä on tuhoisat seuraukset lähitalojen talojen perustuksille. Onko kaavoitusyksikössä tarpeeksi osaamista nyt?

Tämän kerrostalon maa-alan omiistaja haluaa lisää kerrostalotilaa.

Nuo alemmat puutalot halutaan kuntokartotukseen
Mikelin kirkko.


Turussa sataa. Lämmintä.

Saturday, October 7, 2017

Unessa minä olen vapaa...


Turussa satoi. Vanhalla Suurtorilla on varjokirjamessut meneillään. Tarjontaa on ja tunnelma mukava. Kirjakahvilassa vegaani tarjottavaa, kahvia ja teetä. Taidettakin on seinillä. Osallistujia Helsingistä. Tampereelta ja Turusta, ainakin. Poliittinen keskustelukin oli ollut. Harmi etten ehtinyt paikalle silloin.


Löysimme pari kirjaa ja yhden kettu tarran jossa lukee Unessa minä olen vapaa.

Friday, October 6, 2017

Portsalaiset herätys

Turun rakennus ja kaavoituslautakunta on edelleen ja ollut jo kauan, gryndereiden "kusitolppa" ja demokraattisen kunnallispolitiikan häpeäpilkku. Tässä kaupungissa tarvittaisiin ympäristön ja rakennusten suojelun kansalairyhmä. Poliittiset puolueet kähmivät ja sopivat gryndereiden kanssa meille tärkeistä asioista salaseuroissa ja kabineteissa. Vaihtaako raha omistajaa ja missä mitassa? kuka tutkisi Turun kunnallispolitiikassa mahdollisesti tapahtuvaa lahjontaa ja korruptiota.

Luin Turkulaisesta Portsan Rauhankatu 19-21, Heikkilänkatu 11 tonttien puutalojen suojelukelpoisuuden tarkistamisesta ja mahdollisuudesta rakentaa kerrostaloja Sairashuoneen kadulla niiden tilalle. Lisäksi maan alle kaavaillaan parkkiluolaa. Jos tuonne rakennetaan parkkiluola, niin lähikatujen puutalot saattavat vajota ja koko homma kuulostaa tarkoitushakuisuudelta. Nämä talot ovat omistusasuntoja omilla tonteillaan joten eiköhän vastarintaa löydy. Näin se alkaa Portsan tuhoaminen ovelasti, ellette pidä varaanne. Grynderit eivät tunne kauneus ja kaupunkikuvan monimuotoisuuden arvoja, he tuntevat ainoastaan rahan arvon. Kaupunkisuunnitelu ja ympäristövirastoon voi lähettää palautetta erityisellä kaavakkeella tai vapaamuotoisesti.

Hankkeen etenemistä voi seurata www.turku.fi kaavahaku

Katsoin toissa iltana italialaisen elokuvan Tunnustuksia, siinä kirjailija ja munkki oli kutsuttu maailman mahtavampien teollisuusjohtajien kokoukseen. Pää pamppu tunnustaa munkille eli ripittäytyy ja sen jälkeen vetää muovipussin päähänsä ja kuolee. Mukana ollut ministeri sanoo että me poliitikot emme johda maitamme, päätöksentekijät ovat muualla.
Kannattaa katsoa elokuva Areenasta.

Toivon että Portsasta löytyy vielä suojeluhenkeä enemmän kuin Juudaksia. Kuten vähän aikaa sitten kirjoitin että sota kaupungin sisällä on käynnissä, niin se pitää paikkansa. Jokaista suojeltua rakennusta kohti grynderit saavat korvaavan maankäyttöoikeuden jostain muualta. Eikö tälle röhkeälle grydereiden ylivallalle saada loppua.

Valtuusto on ylintä valtaa käyttävä elin kaupungissamme. Valitettavasti valtuuston yli kävellään mennen tullen, ainakin Turussa.

(Missä määrin yliopisto on elinkeinoelämän talutusnuorassa? Voi kauhia, yliopistohan ovat poliittisesti ja korruptiosta vapaata aluetta vaikka saavatkin rahaa ties mistä toimiakseen. Tämän ajattelin ihan itse sen jälkeen kun yksi henkilö ihmetteli miksi tutkijat eivät puutu Turun outoon kunnallispoliittiseen tilanteeseen...)




Wednesday, October 4, 2017

Tässä kirjassa ei kerrota kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta



Keskiluokkaisen perheen painajainen venäläisessä (ehkä Siperiassa) kaupungissa on kujanjuoksu kuoleman kanssa.

Roman Sentsin kirja, Jeltysevit, erään perheen rappio on karu ja iloton kuvaus nykypäivän Venäjltä. Jos tavallisen ihmisen elämä Neuvostoliitossa oli tasaista ja turvattua köyhänäkin, on nykypäivän Venäjä raaássa kapitalismissaan armotonta epäonnisille, tai onnensa kokonaan menettäneille. Tunnelin päässä ei ole edes häivähdystä valosta, vääjäämättä henkilöt kulkevat kohti lopullista tuhoa.

Perheen isä työskentelee humalaisten selviämisasemalla miliisinä. Hänen vaimonsa on kirjastonhoitajana. Nuorin poika joutuu vankilaan, peradoksi nynnystä joka kerran tappeli, toinen poika lusmuilee kotona ponnistellen ylös sängystä aamuisin halu jäädä peiton alle on kova. Hyvinkin tavallinen virkamiesperhe Venäjällä.

Kun isä saa potkut, äidin palkka ei riitä, ja niin mennään Tatjaana-tädin luo kyläpahaseen jossa on yksi sateenpieksämä kuoppainen raitti. Se on perheen äidin kotikylä josta hän on paennut paremman elämän perässä. Kylä on vanha kuten äiti-Venäjäkin on. Kylässä ei ole työtä, asunnossa ei ole suihkua eikä sisä vessaa. Rapistuvassa talossa asuu Tatjaana-täti, hänellä on kanala ja runsaasti säilöttyä ruokaa ja hän ei haise vaan on puhdas ja puuhakas venäläinen mummo joka on tottunut selviämään.

Tässä kirjassa ei kerrota kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta, kyse on pahasta joka on tullut jäädäkseen. Ei, tässä ei kirjoiteta sananvapaudesta tai ihmisoikeuksista ja niiden myöhemmästä romahtamisesta. Tämä tarina on tavallisen ihmisen arkielämästä ja siihen liittyvien lupausten kariutumisesta. Tässä kirjassa ei ole satiirista huumoria, tämä on kuvaus ihmiselon raadollisuudesta silloin kun toivoa ei enää ole. Se tarkoittaa moraalin rappiota. Moraalin rappiota kuvataan perheen äidin näkökulmasta. Alussa hän on meoraalin ja eettisyyden tukipylväs, lopulta hän kurjuuden keskellä on mukana pimeän viinan myyntiringissä. Näissä olosuhteissa inhimillisyys katoaa.

Tuesday, October 3, 2017

Äkkiä muistin henkilön jolla oli karmea fantasia

Katselin uutisista Yhdydvaltojen viimeisintä ja suurinta yksittäisen ihmisen tekemää ampumavälikohtausta. Toivon totisesti ettei kuukaan turru näihin tekihin. Sitten muistin erään yliopiston herra, joka vastasi kysymykseeni miksi tämä ei ole tehnyt väitöskirjaa. Hän sanoi näin: Voisin ottaa rynnäkkökiväärin ja potkaista luentosalin oven auki ja ampua ne kaikki idiootit. En ottanut vakavasti hänen sanomaansa. Sitten kuulin että hänen vaimonsa oli ottanut lapset ja lähtenyt ulkomaille tuntemattomaan paikkaan. Hetken olin kauhuissani mutta sitten tajusin että siihen ei liittynyt erityistä tramatiikkaa. Tämä henkilö ei tehnyt mitään erityistä, kuoli ihan luonnollisen kuoleman. Mietin vain että miten monella ihmisellä on ajatuksia joita ei täytetä, onneksi.

Televison rikossarjat alkavat muistuttaa toisiaan. Useimmiten arvaan jo alussa kuka on murhaaja ja miksi. Lopetan katsomisen silloin kun uutisten väkivaltaiset tositapahtumat alkavat tuntua turruttavalta viihteeltä. Sillä viihde tätä maailmaa hallitsee. Maailman mahtavimmaksi valtioksi kutsutun presidentti on viihdemaakari pahimmasta päästä. Hänen yleissivistyksensä on todella huono, se on käynyt selväksi lyhyen uransa aikana.

On yö ja keittiössä kuuluvat taas tutut askeleet. Kävelijää ei näy, kuka sitten lieneekin. Aina yhdentoista jälkeen yöllä hän aloittaa liikkumisen. Vanhoissa taloissa on näkymätöntä elämää. Älkääkä alkako älyllistää tätä.