Luin tämän tiiliskiven muutamassa päivässä. Vien aina pikalainat heti luettuani takaisin kirjastoon. Tämä kirja on "Valovoimainen tarina toivosta." Sitä se on todella. Tarina vangitsee ja runollinen kieli kertoo Mengelin, Kuoleman enkelin hirmuteoista Autschwizin tuhoamisleirillä, saaden sen näyttämään monin kerroin pahalta kuin jos se olisi arkiproosaa. Toinen identtisistä sisaruksista miettii voiko kauneus olla ainoa joka pelastaa maailman. Toinen kaksosista katoaa, heillä on pianon koskettimet muistuttamasta yhteydestä heidän välillään. Tätä erityistä yhteyttä Mengele kadehtii, koska itse ei pysty minkään laiseen yhteyteen ihmisten kanssa.
Otsikko on lainaus eräästä juutalaisesta laulusta. Sota aikana jopa natsit lauloivat sitä.
Turussa tänään +4 astetta. Huomiseksi on luvattu lumisadetta, en innostu siitä. Puoli vuotta kevääseen.
No comments:
Post a Comment