Thursday, March 27, 2008

Ikoni katsoo sinua

Turun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalilla on nähtävillä ikonimaalauskerhojen kevätnäyttely. Ikonin perimmäinen tarkoitus on olla rukouksen välineenä. Kaikki muu toiminta sen ympärillä on maallistunutta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että ikoni ei saisi olla kaunis ja kullattu.

Katselin ikoneita ja sitten tapahtui jotakin ihmeellistä: äärimmäisenä ulko-oven
tuntumassa pieni Sarovilainen kävelee keveästi, lempeä ilme kasvoillaan. En ollut ainoa, joka viipyi tämän ikonin ääressä. Yleensä ottaen ikonit olivat kauniita ja hyvintehtyjä. Näyttely on suljettu tänä viikoloppuna.



Kävin myös katsomassa piispa Arsenin ja Janne Myllysen yhteisnäyttelyn. Se on vastakohtaisuuksien näyttely. Arsenin väreiltään kirkkaat ja puhtaat ja harmoniset, perinteiset ikonit käyvät dialogia Myllysen todellisten sotakuvien kanssa. Myllysen värit ovat sameita, nuhruisia ja todellisia ja aikaamme sopivia. Arsenin TANSSIJA on mielestäni humoristisin maalaus aikoihin. Tanssija ei ole mies, ei nainen, vaan jotakin muuta. Itse ajattelin hänen olevan enkelihahmon. Tanssijan jalat herättävät katsojissa kummastusta. Lättäjalka hän ei ole, sillä holvi on korkea. Myllynen voisi olla satiirikko ajassamme, sillä hänen George Voittajansa on hyvin Gogolmainen hahmo. Jos olisin kliseemäinen ja sanoisin että hengellinen ja aineellinen kohtaavat tässä näyttelyssä, olisin kapea-alainen katsoja.

Näyttelypaikka: Galleria Nefret, Turku, Eerikinkatu 4.

Tuesday, March 25, 2008


Porin ortdoksikirkko on kaunis ja sisällä on lämminhenkinen tunnelma. Pääsiäisyön palvelus oli ollut juhlallinen ja kaunis. Porissa saa myös oikeaoppisia Karjalanpiirakoita. Tiedättehän, niitä ohutkuorisia ja rapeita. Toki näitä oikeaoppisia piirakoita saa kaikkialta missä on karjalaisia perinteenvaalijoita. Kun puhutaan karjalanpiirakoista, on oltava diplomaattinen, sillä taitajat ovat ammattiylpeitä. Teollisesti valmistetut karjalanpiirakat eivät mielestäni ansaitse nimeään.

Monday, March 24, 2008

Ihana Pääsiäinen


Lapsuuteni pääsiäiset olivat lumisia. Pitkänä perjantaina on muistissani yksi ainoa aurinkoinen päivä. Silloin Ville-setä meni järven rantaan tervaamaan venettään ja naiset paheksuivat. Itsetehdyn mämmin muistan. Mämmiä hämmentäessä piti nauraa, näin mämmi imeltyi kunnolla. Nykyajan mämmit ovat laihoja eväitä tämän perinnemämmin rinnalla.

Kirkkoon ei menty, sillä yleensä oli kelirikko ja tiet poikki. Toisaalla jäät olivat heikot, mutta kuitenkaan veneellä ei päässyt kulkemaan. Sukulaisia Joensuusta kerääntyi pääsiäisen viettoon kelirikosta huolimatta paljon. Nykyään ei enää keräännytä yhteen iloa pitämään ja joskus riitelemäänkin. Jotakin on menetetty peruuttamattomasti.
Lapsena oli kiirastorstain melankoolinen tunnelma, pitkänä perjantaina se syveni uhkaavaksi ja pääsiäisenä oli usein hauskaa.

Nyt pääsiäisen jälkeen alkoi vanhan ajan pääsiäissää. Lunta tuiskuaa ja tuulee kunnolla. Kaipaan aurinkoa. Kaipa se joskus taas näyttäytyy täälläkin.

Punainen auto peittyi lumeen. Naaparin karvaton kissa käveli ylhäisesti sen yli. Abesinialainen ylhäisyys. Lakkasi kaveeramasta kanssani koska en päästänyt visiitille meille. Minusta hänellä pitäisi olla lämpöhaalari talvella.

Sunday, March 23, 2008

Uinuvat silmut oksissa


Silmut odottavat kevättä. Suuren perjantain tunnelma on odottava.

Friday, March 21, 2008

Viikate mukana kirkossa



Tuttu nainen oli pukeutunut mustaan nunnamaiseen pukuun ja huppu oli kauniisti päässä. Lapsi kysyi: onko tuo kuolema? Onko sillä viikate narikassa? Sarkastinen mies arveli hänellä olevan luudan viittansa alla. Pappi puhui paratiisista vaikka oli pitkäperjantain Jeesuksen hautauspalvelus. Ehkä hän on optimisti. Myöhemmin illalla hän ei enää liene ollut optimisti. Kaikki meni kummallisesti: kynttilät eivät syttyneet, kulkue lähti väärään aikaan ja tuntui kuin kuin yhteys henkilöiden välillä olisi katkennut kokonaan.
Epätoivoinen nainen selitti ettei tietty henkilö ollut paikalla, vaikka kaikki näkivät että oli.

Kuorot laulavat aina kauniisti kaikissa kirkoissamme. Tai anakin tekevät parhaansa.

Thursday, March 20, 2008

Älä itke minua Äiti, kun tulet haudalleni




Via Dolorosa: Suuren torstain melankoolinen iltapäivä. Huominen Suuren Perjantain puolipilvistä luvassa. Päästä meidät pahasta. Kenenkään ei pitänyt olla mitätöity. Ketään ei pitänyt halveksia. Hiljaisia askelia pihalla. Herra Armahda Meitä Syntisiä, sillä me ymmärrämme hyvin mitä teemme. Ja mehän teemme. Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon Armahda meitä!
Ja Miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi! Hyvästi vielä kerran hyvästi sydämeni läpi.
Maria ei enää itkenyt. Hänen kyyneleensä olivat kuivuneet. Ne jotka menettävät lapsensa kuolemalle tietävät mitä suru on.

Suuri paasto alkaa kohta. Hyvää paaston aikaa kaikille.

Monday, March 17, 2008

Vaaran laelta näkyy kauas


Jos on elänyt koko lapsuutensa vaaralla, josta näkyy kauas, näköalattomuus alkaa ahdistaa. Asioiden katsominen laajasta perspektiivistä tuntuu olevan nykyään hupeneva luonnonvara. Mitä me ajattelemme kun puhumme ilmastonmuutoksen positiivisista vaikutuksista? Emme ainakaan lapsiamme ja tulevia sukupolvia. Hetkellisillä ratkaisuilla on usein kauaskantoiset seuraukset. Seuraukset eivät useinkaan ole hyviä. Mitä hyödyttää hetkellinen hyöty, kun katastrofi on ovella.

Vaaran laelta katsottuna maailma on moninainen: metsiä, soita, järveä, jokunen lampi ja kaukana toinen vaara, jonka laelta näkyy iltaisin valo. Jäniksenjälkiä valkoisessa lumessa. Aurigon kirkkautta voi hämmästellä. Aikoinaan naapuri vei pestyt kirjavat matot keväthangelle kuivumaan. Kirkkaat värit olivat tuotapikaa entiset ja matot haalistuneet maantien väreiksi. Siksi juuri ennen vanhaan levitettiin pellavakankaat hangille vaalenemaan.

Illan suussa kaikki on hetken sinistä. Metsästä voi kuulla paukahtavan oksan äänen. Jos täällä joku eksyy kylään, niin hän tulee vartavasten ja hyvissä aikeissa. Yleensä hänellä on tuliaisia mukanaan.

Tuesday, March 11, 2008

Jumalan tähden houkat

Jumalan hullut tai houkat ovat kuuluneet ja kuuluvat edelleenkin Venäläiseen ortodoksisuuteen. Houkat olivat usein aatelisia tai heillä oli ollut varakas tausta, joten heillä oli mistä luopua ja he luopuivatkin kaikesta maallisesta ja jakoivat omaisuutensa köyhille. He omistautuivat Jumalalle kokonaan. He ilmestyivat usein liturgioihin ja häiritsivät palveluksia kommenteillaan ja heittelivät pappeja pähkinöillä ja herneillä. Eräs Jumalan hullu kuljetti mukanaan kolmehaaraista hiilihankoa jolla sohi tekopyhiä ja fariseuksia.

He olivat erityisessä suojelussa sillä kirjoittamaton sääntö oli että houkkia piti kunnioittaa. Houkilla oli erilaisia ominaisuuksia, mutta perusajatus oli sama: Houkkana eläminen on vapaaehtoisesti valittu kilvoitusmuoto, joka on näennäisen hulluuden varjolla täynnä todellista viisautta.

Eräs tunnetuimpia Jumalan hulluja Pietarissa oli Autuas Ksenia. Hänen tiedetään syntyneen Pietarissa 1700-luvun alkupuolella. Ksenian ollessa 26-vuotias hänen miehensä Andrei Fjodorovitsh yllättäen kuoli ilman kristillistä kuolemaan valmistautumista. Ksenia päätti miehensä pelastuksen tähden antautua kokonaan Jumalan ja ihmisten palvelemiselle astumalla houkan kilvoitukseen. Hän jakoi omaisuutensa köyhille, pyysi että kaikki kutsuisivat häntä Andrei Feodorovitshiksi ja alkoi miehensä pukuun pukeutuneena vaeltaa Pietarin kaduilla. Ihmiset huomasivat piankin ettei hän ollut mikään tavallinen kerjäläinen: hän ei ottanut almua keneltä hyvänsä, ja jos otti, niin ainoastaan yhden kopeekan ja antoi sen heti köyhille.
Talvella hän ei suostunut pukeutumaan lämpimästi, vaan kulki rääsyissä ja risaisissa kengissä. Yönsä hän vietti useimmiten pellolla kaupungin ulkopuolella rukoillen aamuun asti.

Kilvoittelunsa aikana, joka kesti 45vuotta, Ksenia auttoi jokaista avuntarvitsijaa. Autuas Ksenia kuoli todennäköisesti vuonna 1803. Hänet haudattiin Pietarin Smolenskin hautausmaalle. Vuonna 1902 hänen haudalleen rakennettiin tsasouna. Säätyyn ja ikään katsomatta ihmiset kävivät hänen haudallaan ja kirjoittivat tsasounan seinät täyteen Autuaalle Ksenialle osoitettuja pyyntöjä ja toimittivat hänelle panihidoja anoen samalla helpotusta omiin vaivoihinsa.

Vuonna 1988 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi Ksenia Pietarilaisen pyhäksi. Hänen puoleensa käännytään nyt toimittamalla moleben eli rukouspalvelus. Nykyään erityisesti naiset käyvät Ksenia Pietrilaisen haudalla ja saavat helpotusta ahdinkoonsa. Työttömät naiset huomaavat melko pian olevansa erittäin työllistettyjä. Ksenia Pietarilainen taitaa olla tehokkaanpi kuin meidän työkkärimme konsanaan.

Meidän aikamme ei kannusta Ksenian kaltaisiin hyviin tekoihin. Päinvastoin luulen että hänenlaisensa Jumalanpalvelijat poistettaisiin kaduilta ja kirkoista nopeasti.
Ksenia on niin absurdi ajassamme. Seurakuntamme elää kylmäsydän aikaa. Jumalan sijaan palvelemme itseämme ja omaa erinomaisuuttamme. Missä on sydämesi, siellä on aarteesi!

Lähteet:
Lintulan Luostari, 1998 Pyhän Ksenia Pietarilaisen ihme.
Kirjoittajan oma "tutkailu", joka käsitteli aikaa, muistia ja muistin kuvia Andrei Tarkovskin elokuvassa Peili. Ei tieteellinen.

Sunday, March 9, 2008

Kaikki on salaista

Dostojevskin uskon paradoksi on siinä, että mitä enemmän uskon suhteen on esteitä ja vastaväitteitä, sitä suuremmaksi kasvaa hänessä halu uskoa. Tämä on myös Jobin uskontunnustus. Jo Kirkkoisä Tertullianus huomauttaa omasta puolestaan uskovansa siksi, että uskominen on niin absurdia.

Usko on irrationaalista, sitä ei voi järjen varassa selittää. Dostojevski piti uskoa Jumalaan ihmisen tärkeinpänä tarpeena. SUURINKVISAATTORI-runoelmassaan hän kirjoittaa, että ihminen etsii jotakin, jota kumartaisi ja jonka edessä voisi ilmaista uskovansa. Ihmiskunnassa ei ole tilaa, joka olisi puhdas kaikesta uskomisesta. Usko on kaikkialla, on vain kysymys siitä, uskooko ihminen Jumalaan vai johonkin muuhun. Uskon kohteena voi olla hyvä kiinteistö, auto, vene, jokin ajatus tai ajatusrakennelma. Tiedeusko on nykyään vallitseva uskonto. Tieteellisesti todistetaan kaikki mahdollinen.

Dostojevskin keskeinen ajatus on, että ihminen on salaisuus ja ihmisen on koetettava päästä perille mikä tämä salaisuus on. Hänen mielestään, jos kirjailija ei ratkaise salaisuutta, hän on turhaan elänyt.
Jos yhdellä lauseella luonnehtisi Dostojevskin elämännäkemystä se kuuluisi näin: "Kaikki on salaista!" Tässä lauseessa on ero Tolstoihin, jonka mukaan elämässä ja maailmassa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä.

Saturday, March 8, 2008

Kuvschinovin kappeli Turussa


Turun ortodoksisen hautausmaan kappeli on valmistunut
v. 1881 Kuvschinovin kauppiassuvun omaksi hautakappelikseen rakentamana. Osa suvun jäsenistä on haudattu kappelin alle, osa sukuhautaan. Kappeli on pieni, siihen mahtuu kerralla enintään parikymmentä henkeä. Kuva otettu 7.3.2008.

Vahinko ettei kappeliin ollut sisäänpääsyä. Tomera nais-ihminen selitti ettei sinne saanut mennä. Kappeli oli kuulemma siunatussa tilassa. Minä en ole siunatussa tilassa sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä muutenkaan tarpeeksi synnitön tämän seurakunnan kirkkoihin tai kappelaihin. Ehkä nämä seurakunnan huolehtijat ja huolenkantajanaiset ovat oikeassa. Ihmettelen vain seurakunnan tämänhetkistä tilaa; keittiöstäkö näitä asioita hoidellaan? Seurakunnassamme olisi tietotaitoa kappelin alttarimaalauksen korjaamiseen tai uuden maalaamiseen, mutta ei se auta, jos päättäjät ovat sokeita kulttuuriarvoille.

Edelliseltä käynniltä muistan lähes turmeltuneen alttaritaulun ja hiirenpapanat alttarilla. Siivosimme ja puhdistimme kyntteliköt ja vainajienpöydän. Pesimme lattian ja ostimme matot alttarille ja eteiseen. Palautimme avaimen kansliaan.

Ulko-oven päällä oleva lasimaalattu risti on varisuttanut maaliaan. Aika ei ole armollinen tässäkään asiassa.

Kuljemme kohti Pääsiäistä. Öljymäellä Juudas kavalsi Jeesuksen. Ystävistään olisi pidettävä kiinni, niin kauan kuin ne ovat ystäviä.

Friday, March 7, 2008

Olen uskon lapsi - ja lapsi vailla uskoa



Dostojevskin teoksessa KIRJOITUKSIA KELLARISTA ei mainita Kristusta, ei puhuta uskonnosta, eikä mistään sellaisesta jota voisi sanoa hengelliseksi. Kirjailija mainitsee ystävälleen, että ainoa ajatus, jonka hän halusi ilmaista teoksessaan, on se, että ilman Kristusta ei voi elää.

Kirjeitä kellarista teos on kirjoitusta ihmisen alitajunnasta, ja tämä teos on tuntemamme Dostojevskin alku. Teos on kirjoitettu karkoituksen jälkeen. Se on momologi, mutta tekstissä ei mainita kuka on sen puhujaminä. Kertoja voi siten olla kuka tahansa,
vaikka pelkäämmekin sanoa sellaista, mitä monologin minä sanoo. Teos on hyvin pelottava, koska siinä mennään mielen syviin kuiluihin, katsotaan asioihin, joita ihmisen on vaikea myöntää itsessään olevan.

Dostojevski luki Raamattua jo kuusivuotiaana. Erityisen kiinnostunut hän oli Jobin kärsimyksestä. Vanhana miehenä hän kirjoitti vaimolleen:" Minä luen Jobin kirjaa, joka saa minut sairalloisen innostuksen valtaan. Luen ja työnnän kirjan sivuun, kuljen huoneessa niellen itkua. Anna, tämä on ensimmäinen kirja elämässäni, sillä minä luin sen jo lapsena ja siksi, että se teki minuun syvän vaikutuksen jo silloin."

Dostojevskillä oli kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa - Jumalan olemassaoloa koskeva epäily ja ne kärsimykset, joiden avulla Jumala koetteli häntä. Jumala koetteli hänen uskoaan samalla tavalla kuin Hän oli koetellut Jobin uskoa. Dostojevskin oli vastattava kysymykseen, onko ihmisen mahdollista uskoa, kun kaikki tosiasiat näyttävät uskonvastaisilta. Kysymys kuuluu: Voiko ihminen olla uskollinen Jumalalle kaikkien kärsimysten keskellä? Hän on kulkenut läpi suurten epäilysten ja sanoo:" Olen uskon lapsi - ja lapsi vailla uskoa."

Tuesday, March 4, 2008

Valkokankaan kuolema Turussa?

Elävän kuvan vuosikirja Studio 13 mukaan Turussa oli vuoden 1983 alussa 13 elokuvateatteria. Nykyään Turussa on kaksi elokuvateatteria. Kolmas ja myös ainoa vaihtoehtoinen elokuvateatteri Kino Thalia potkittiin ulos vuokrasopimuksen loputtua Hansakorttelista vuoden 2007 lopussa jonkin rihkamakaupan tieltä. Kino Thalian nettisivulla näkyi viesti: "Olemme siirtyneet ajasta iäisyyteen."

Kaksi jäljellä olevaa elokuvateatteria ovat Kinopalatsi ja Julia. Molemmat teatterit ovat Finnkinon omistuksessa, tästä johtuen Turun elokuvatarjonta on tulevaisuudessa entistäkin yksipuolisempaa ja kaupallisempaa.

"Kino Thalian vuoden aikana näytetyistä elokuvista noin 200 elokuvasta vain pieni osa on samaa tavaraa kuin Finnkinolla. Vaihtoehtoisten elokuvien yhteenlaskettu summa on siis melkolailla päätä huimaava." (Pekka Nummelin, Turun ylioppilaslehti, 10/2007)

Turun vaikea elokuvateatteritilanne on vakeuttanut perinteikästä elokuvakerhotoimintaa Turussa. Turun Elokuvakerho on toistaiseksi ilman tiloja Kino Thalian lopetettua. Kinokoplaa odottaneen sama kohtalo ensi syksynä Dominon johtajan jäädessä eläkkeelle. Elokuva-arkisto, nykyinen Kansallinen Audiovisuaalinen Arkisto, sen sijaan näyttää elokuvia väliaikaistiloissa Juliassa.

Millainen mahtaa olla tilanne vuonna 2011. Turun kulttuurikaupunkius edellyttäisi mielestäni myös vaihtoehtoista elokuvatarjontaa. Jos oikein huonosti käy niin tasokkaita elokuvia nähdäkseen on matkustettava muihin kaupunkeihin. Kun Turussa puhutaan kulttuurin tukemisesta on oltava varuillaan. Toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Monday, March 3, 2008

Pitää katsoa miten ihminen kuolee

Dostojevskin kasvoista on otettu kuolinnaamio. Naamion voi nähdä Dostojevskin kotimuseossa. Naamiosta voi tunnistaa valoisan hymyn josta hänen puolisonsa on kirjoittanut muistelmissaan.

Munkit sanovat, ettei pidä katsoa kuinka ihminen elää, vaan pitää katsoa kuinka hän kuolee. Arkkipiispa Nikanor on kirjoittanut Dostojevskista: "Kaikki Dostojevskin kirjat, kaikki hänen henkilönsä selittävät meille kertomusta Tuhlaajapojasta." On totta sekin että Dostojevskin sankarit ovat joko lähtemässä isän luota tai palaamassa isän luo. He lähtevät tai palaavat isän luo.