Jos on elänyt koko lapsuutensa vaaralla, josta näkyy kauas, näköalattomuus alkaa ahdistaa. Asioiden katsominen laajasta perspektiivistä tuntuu olevan nykyään hupeneva luonnonvara. Mitä me ajattelemme kun puhumme ilmastonmuutoksen positiivisista vaikutuksista? Emme ainakaan lapsiamme ja tulevia sukupolvia. Hetkellisillä ratkaisuilla on usein kauaskantoiset seuraukset. Seuraukset eivät useinkaan ole hyviä. Mitä hyödyttää hetkellinen hyöty, kun katastrofi on ovella.
Vaaran laelta katsottuna maailma on moninainen: metsiä, soita, järveä, jokunen lampi ja kaukana toinen vaara, jonka laelta näkyy iltaisin valo. Jäniksenjälkiä valkoisessa lumessa. Aurigon kirkkautta voi hämmästellä. Aikoinaan naapuri vei pestyt kirjavat matot keväthangelle kuivumaan. Kirkkaat värit olivat tuotapikaa entiset ja matot haalistuneet maantien väreiksi. Siksi juuri ennen vanhaan levitettiin pellavakankaat hangille vaalenemaan.
Illan suussa kaikki on hetken sinistä. Metsästä voi kuulla paukahtavan oksan äänen. Jos täällä joku eksyy kylään, niin hän tulee vartavasten ja hyvissä aikeissa. Yleensä hänellä on tuliaisia mukanaan.
No comments:
Post a Comment