Wednesday, April 30, 2014

Hento, vihreä alku


Puu nupuillaan. Kohta se on lajinsa täyttävä lehti. Noissa alku kevään vihreissä nupuissa on jotain hyvin liikuttavaa. Samanlaista vihreää ei kuulemma ole kuin pohjoismaissa ja Kanadassa. Kesäpaikan Romanttinen polku on kohta henkeäsalpaavan kaunis.

Iloista Vappua!

Tuesday, April 22, 2014

Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle

Mustarastas etsii syötävää. Routainen maa sulaa auringon lämmössä. Päivällä kävimme kävelemässä suolammelle. Majava rakentaa pesää lämmelle, josta ei kyllä virtaa mikään puro minnekään. Ehkä hän on city-majava.

Koitere on rannoilta sula ja kuovin huuto illan kuulaudessa ketoo ettei järven jäälle ole menemistä enää.

Sunday, April 20, 2014

Pääsiäisaamun kirkas valo


Pääsiäisaamun kirkas valo. Maiseman kevättä odottava kuollut tila;kuivunut ruoho ja koivut, niin valkoiset että sielua viluttaa. Koivunrunkojen välistä pilkottaa järvi, jäässä vielä. Jossakin huutaa vesilintu kutsuhuudon. Metsä suhisee voimalla.

Sisällä tuvassa uuni hohkaa lämpöä. Maailma on tässä.

Sunday, April 13, 2014

Palmusunnuntain aamuna

Virvon, varvon, tuoreeks terveeks!
Isännälle hyvä hevonen,
emännälle levvee perä!


Tämä loru on maatalouskulttuurin aikaan loruiltu.

Mitähän ne nykyiset lapset loruilevat. Meillä ei ole ovikelloa joten virpojia ei ole näkynyt. Sanovat että nykyään lapset ovat palkkatietoisia ja tietävät odottaa hyvää ja mieluisaa palkkiota. Ennen vanhaa lapsille annettiin palkkio vasta Pääsiäissunnuntaina ja usein se oli tuore muna, elämän symbooli.


Vitsa jää palkaksi virvottavalle. Virpovitsa on palmunoksan vastine. Kansa tervehti Jeesusta palmunlehvää heiluttaen kun hän ratsasti aasilla Jerusalemiin. Vähän ajan kuluttua kansa hylkäsi hänet.
Jos tänä päivänä Jeesus ratsastaisi Jerusalemiin, niin se ei olisi yksinkertaista ja sekeää. Hän juuttuisi syynättäväksi raja-asemille. Kaikki on muuttunut niin monimutkaiseksi kun aikoo päästä Jerusalemiin tuomittavaksi.

Virpovitsan hehku on käsinkosketeltavaa!

Saturday, April 12, 2014

Tuima katse, vähän hymyä

Marttyyrikeisarinna Aleksandra katsoo tuimasti seinältä. On myyjäisten aika. Myrtyneitä ilmeitä, vähän hymyä.

Olen iloinen jos ikonimaalari saa maalata lähes seinän kokoisen ikonin käytävän seinälle.

Virbovitsat loistivat pääsiäisen ajan loistetta. Hiljaista puhetta vainoista seurakunnan sisällä; ketä mistäkin syystä. Aina ja iankaikkisesti tässä seurakunnassa.
Riidat työntekijöiden kesken eivät koskaan ole vain kahdenvälisiä; ne heijastuvat koko työyhteisöön.

Valokuvanäyttelyyn täytyy tutustua paremmalla ajalla.

Wednesday, April 9, 2014

Viimeinen ateria

Vieressä oleva ikoni ei liity tekstiin mitenkään, on vain kuvana tässä.
Mikäli joku tunnistaa itsensä tästä niin se on valitettavaa. Tämä on fiktiivinen kertomus jolle ei ole todellista paikkaa, eikä aikaa.

Pääsiäisyön aterian jälkeen ihmiset menivät koteihinsa halki sumuisten katujen. Sumu oli sakeaa kuin ihmisen mieli pääsiäisaamuna on. Nainen odotti auringon kirkkautta tulevaksi talssiessaan kotiin. Hän halusi nukkua muutaman tunnin ja menisi sitten siivoamaan sotkut salilta. Hän toivoi että sali olisi tyhjä ihmisistä, sillä hän ei ollut varma mitä tapahtuisi jos joku olisi vielä paikalla. Ensimmäiseksi hän tarkistaisi kaapit ettei kukaan olisi laittanut likaisia astioita piruuttaan kaappeihin.

Seurakuntasalissa joku vähäisistä vähäisin nainen yritti siivota yhteisen aterian jälkiä. Tiskikone kävi, astiat kalisivat, lasit kilisivät. Tämä häiritsi diakonia, joka avasi konjakkiputeliaan, perinne sekin, ja tarjoili ystävilleen. Hän läimäytti oven naisen edessä kiinni. Myöhemmin hänestä tuli pappi seurakuntaan ja hän sovitti tekojaan lähes työuupumukseen saakka.

Kun yksi ovi suljetaan, avautuu toinen, sanoi silloinen kirkkoherra. Nainen päätti olla etsimättä uusia ovia toistaiseksi. Kirkkoherralle itselleen ovi sulkeutui useammankin Juudaksen voimalla.

Naisen kaverit istuivat pöydässä ja pettivät hänet ennen kuin kukko lauloi ensimmäisen kerran. Pappi kehui heitä, koska he olivat istuneet samassa pöydässä muiden klikkiläisten kanssa. Nainen lähti kotiin ja yksi papin henkilökohtaiseksi ystäväksi ilmoittautunut blondi sanoi myöhemmin heidän nauraneen ja pilkanneen naista, joka tekee duunit yksin ja ilman korvausta. Tuollainen akka ja myöhemmin heille tuli kiire liittoutua toisiin klikkeihin, toisiin pappeihin ja munkkeihin.

Nainen sanoi papille: Minä hoidan hommani joihin olen lupautunut. En mene istumaan pöytiin, vaan teen työni. Myöhemmin paskaa satoi niskaan vähän joka taholta.

Jossakin soi huilu. Pihamaalla naiset levittivät valkoisia liinoja naruille kuivumaan. Ylimmäinen suunpieksäjä tarkisti tahrat. Piispa oli tulossa seurakuntaan ja tahrattomuus oli muodissa. Jostain syystä olin saanut sellaisen käsityksen että piispalle oli vaikeaa kohdata köyhiä, kärsiviä, sorrettuja ja alkoholismista kärsiviä seurakuntalaisia. Oli ajan kysymys milloin alettaisiin valikoida osallistujia. Hän tunsi olonsa turvalliseksi akateemisten ja varakkaiden seurassa.


Viimeinen ateria oli viimeinen monessakin mielessä. Se, mitä tapahtui myöhemmin oli outoakin oudompaa. Kirkon kivijalka alkoi pullistella ja liikkua. Jostakin kuului rapparien laulu: Rahasta! Päästä meidät pahasta!

Monday, April 7, 2014

Hetki Pernossa ikoneiden seurassa



Tänään harmaana ja sateisena iltapäivänä istuimme Pansiossa pienessä seurakuntakahvila Mikaelissa. Mukava kuppi kahvia ja omenapiirakanpalasen nautittuamme näyttelytilaan pääsi. Ensin katselimme ikoneita vain lasin läpi.

Tila ei ole järin suuri. Takaseinälle on ripustettuna näyttelyn ikonit. Ylimpiä varten piti vähän jo korottaa päätään ylöspäin. :-)

Ikonit ovat pienessä kokoustilassa, joka sinällään on viihtyisä.

Tuttuja ikoneita. Kauniisti maalattuja ja taidolla tentyjä.

Ikonitaiteilija Ulla Tschurbanoff oli koonnut omia ja ryhmänsä ikoneita näyttelyksi.

Oheisena muutama kuva näytteeksi.

Alla Pyhittäjä Serafin.


Näyttely sijaitsee Pernon palvelukeskuksessa Hövelissä olevassa seurakuntakahvila Mikaelissa.

Pansiossa sataa taivaalta kosteutta. Kevään pölyt huitoutuvat kesää kohden.

Serafim Sarovilainen maisemassa joka on tuonpuoleinen, ei tästä maailmasta. Olin pöyristynyt kun yksi henkilö väitti Putinin käyttäneen Sarovilaisen ikonia panssarivaunun yhteydessä. Minusta niillä ei ole mitään yhteistä. Ikoneita ei saisi käyttää sotien siunaamisissa.

Sunday, April 6, 2014

Kiitä sieluni Herraa...


Sergei Rahmaninovin Vigilia Mikaelin kirkossa eilen illalla. Valo läpäisee lasimaalauksen ja kehästyy, kadotakseen taas.

Väkeä oli riittävästi ja akustiikka toimi hyvin, ainakin siihen kohtaan jossa istuin. Sanovat vaikeaksi laulettavaksi tätä kuoroteosta. En ole pätevä arvostelemaan musiikkia ylipäätään ja kuulun niihin jotka mieluusti vain kuuntelevat musiikkia.

Lainaus käsiohjelmasta:
Kuten kaikki venäläinen ortodoksinen musiikki, myös nyt kuultava Vigilia on sävelletty kirkkoslaaviksi. Kyseessä ei ole venäjä, vaan ilmeisesti magedonian murteesta kehittynyt muinaisbulgaarin kieli, jolla on edelleen vahva asema Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Kirkkoslaavin asema on sama kuin latinalla katolisessa kirkossa.


Sergei Rahmaninov (1873-1943) oli venäläinen säveltäjä, pianotaiteilija ja kapellimestari, jonka pääteoksina pidetään neljää pianokonserttoa, kolmea sinfoniaa ja vigiliaa. Tyylillisesti Rahmaninov oli myöhäisromantiikan merkittävimpiä edustajia. Hän sai vaikutteita venäläisestä musiikista erityisesti ihailemaltaan Pjort Tsaikovskilta.

Slaavilainen ortodoksinen kirkkolaulutapa oli alkujaan yksiäänistä ja pohjasi vanhoihin perinteisiin melodioihin. 1600-luvulta lähtien lauluihanne muuttui ja Venäjällä alettiin ottaa vaikutteita lännestä, jonka polyfoninen laulutapa miellytti slaaveja; yksiääninen laulutapa väistyi uuden tieltä. Tätä ilmiötä on kutsuttu joissakin piireissä rappiokaudeksi.

Rahmaaninovin Vigilia on paluuta osaksi vanhoille juurille. Joissakin osissa käytetään vanhoja ikiaikaisia melodioita ja laulutapaa. Vigilia syntyi 1915 suuren innoituksen vallassa alle kahdessa viikossa.

Kuorossa lauloivat Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat ja Turun Yliopiston Kuoro Kuoronjohtaja Mikko Sidoroffin johdolla.
Soolo-osuudet: Ilmari Pirttilä, tenori ja Kaisa Pönkä, altto


Konsertti esitetään seuraavaksi Helsingissä Uspenskin katedraalissa tänään klo. 18.00

Wednesday, April 2, 2014

Joutsenet joella


Joella ui kaksi joutsenta. Rannalla kaksi hönössä olevaa ukkoa heittelee joutsenille pullaa. Joutsenet syövät, vaativat lisää ja kurahtelevat. Jos tuollainen lintu raivostuisi, niin henki olisi vaarassa ajattelen ja menen menojani. Muistan takavuosien laiturinpäässä rähisevän joutsenen kun menimme mökille. Joutsenet ovat tarkkoja reviireistään joka on yleensä laaja.

Toivon että nuo joutsenet lentävät pohjoiseen pesimään luonnolliseen ympäristöönsä.