Sota ahdistus jatkuu

Turussa poistetaan Leninin rintakuva Aurakadulta Puolalan mäeltä. Minä kävelin Vappuna patsaan ohi ja sinne oli tuotu punaisia ruusuja jokunen. Minussa ei patsas ole herättänyt juurikaan tunteita. Joen varrella olevaa Ruotsin kunkun ja Venäjän tsaarin, oliko se Kohtaaminen, patsasta on myös harkittu poistettavaksi eli piiloon vietäväksi. Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkkoa ei siirretä mihinkään. Keisarinna Akeksandra oli Aleksandriassa elänyt ja kristityksi kääntynyt, ja siksi tuomittu kuolemaan julkisin menoin. Aleksandra kuoli kesken kulkueen luonnollisesti. Jättäkää siis kirkko rauhaan. Turun ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.

Sota-ahistus jatkuu

Persujen Ville Tavio haluaa Seikkailupuiston Puutorille ja vanhaan konserttisaliin Lasten museon. Ihan kannatettavia ideoita. Yleensä tässä kaupungissa lapsille suunnatut ideat vihataan kuoliaaksi. Sama koskee vanhuksia ja vammaisia ja juoppoja. Toivon nostetta Tavion idealle Lasten museosta ja Seikkailupuistasta Puutorille. Ukrainassa ortodoksit säntäävät nopeasti kirkkoon ja takaisin kotiin etteivät kuole matkalla Putinin iskuihin. Joukkohautoja löytyy lisää ja helvetti on irti, kukaan ei oikeesti tee mitään estämiseksi. putin ei ole Akeksateri Suuri vaikka uhoaakin valloittavansa paljon. Herra armahda!

Sota-ahistus jatkuu

Kuuntelin dokumenttia mustalaisten naisten elämästä ja kulttuurista. Vanha nainen kertoi että ennen ihmiset olivat yhteisöllisiä ja oli sen tuoma turva, nykyään rakkaudettomuus on rikkonut kaiken, kukaan ei enää välitä kuin itsestään, yhteisöllisyyden tuoma toisista välittäminen on kuollut. Valtaväestöllä yhteisöllisyyden hajoaminen alkoi sodan jälkeen, romaneilla se tapahtui viiveellä. Jokainen pärjätköön omillaan ja useimmiten huonosti käy. Krokukset puskevat mullasta, kevät tulee ja kyyhkyt kujertavat. Ilma sakeana linturakkautta. Ukrainassa Venäjän lippulaiva Moskova upposi ja se on symboolista monellakin suunnalla. Menisivät kotiin jo vainolaiset venäläiset. Tapetut, raiskatut, teloitetut ja lapset, jotka tapettiin ihan vain huvin vuoksi, heidän kuuluu päästä enkelien luo taivaaseen.

Sota-ahistus jatkuu

Mikä on Suomen turvallisuudelle parasta. En yhtään tiedä ja Nato on ojasta allikkoon, mutta minähän olen tyhmä kana kuten Harriet vaahtosi kun en suostunut uskomaan Steinerin rotuoppiin. Uskoin että hän ponkaisee parissa vuodessa antroposofien maailmanneuvostoon pääpapittareksi. Sitten hän jäiki Steineropettajaksi Järnaan. Teineristeilla ja stalinisteilla oli vahva usko oikeassa olemiseen, kuten muillakin uskovaisilla. En lähde arvailemaan mikä heidän teoriansa on Ukrainasta tai Venäjästä ja tulevaisuudesta. Unohdin että kaiken takana on karma. Näin havainnekuvan Helsinginkadun ja Lonttisten kadun tiilimuurikerrostalosta, Rumaa arkkitehtuuria, joka peittää Lonttisten kauniin vanhan puutaloalueen näkymästa kaupunkikuvassa. Grynderit himoitsevat kyseistä puutalo aluetta rakentaakseen sen täyteen rumia kerrostaloja. Niin pitkällä ei vielä olla että he kävelisivät kuin Putini alueelle ja ottavat haltuun vanhat duunarien rakentamat kauniit puutalot. Mirka Muukkonen muistuttaa maireaa kissaa kermakupilla, en pidä tästäkään yhtään. Enkä pidä koko Turusta. Ukrainassa kuolee siviilejä ja viattomia ihmisiä. Jumala on jättänyt kaupunkeja kuolemaan vereen ja paskaan Jumalaa huutavat syyttömät kuolevat.

Sota-ahdistus VIII

Ystämme Anu, hän joka kuoli, järjesti naisten kulttuurista kahvisalonkia joskus. Osallistuin kerran ja en suostunut menemään enää oksennettuani ulospäästyäni. Siellä puhuttiin ilkeästi lähes kaikista sanoisin että kulttuurinen peräsuoli röplötti: oli kotimaisen kirjallisuuden professori emeritta, joka hörppi kiihdyksissään sherryä niin että meni pitkin vulvaa. Sitten oli yksi kirjailija joka haukkui minua ryssäksi, hän oli asenteellisuudessaan kovaa tasoa. Sitten oli se "Tuuli" joka pilkkasi lapsiani ja ihmetteli miten mieheni oli mennyt naimisiin minun kanssani kun olisi voinut saada kenet tahansa. Lapsillani ei ole vieläkään kännykkään kiitos kiusaavat paskiaiset, ylipäätään eivät halua olla missään tekemisissä kulttuuriväen kanssa. Näitä ihmisiä vituttaa kun eivät pystyneet kokonaan tuhoamaan lapsiani, halua olisi ollut riittävästi. Siitä lähtien olen vihannut kahvikutsuja, vaikka usein ne ovat ihan asiallisia. Lisäksi lopetin kahvin juonnin. Kohta kahvia ei enää ole kaupoissa, hinta nousee tolkuttomiin mittoihin ja kaikki kahvin ympärille kehittyneet kulttuuriset toiminnot katoavat. Ukrainassa on löytynyt miinoitettuja ruumiita ja kuolleiden kerääminen haudattavaksi on hankalaa. Joukkoteloitukset ja muut sotarikokset näyttävät olevan totta, ja ovatkin. Tähän sotaan en turru, enkä ole ainoa. Aikaisemmin minulla oli sodasta hieman erilainen kuva. Kaupunkisota on varmasti maanpäällinen helvetti siviileille.