Monen Karjalan kieli

Ilomantsissa Kotimäen koululla, missä Katri Vala toimi 20-luvun lopulla opettajana, pidettiin 16.5.2009 kirjallisuustapahtuma aiheena Kielten rajoilla - rajojen kielillä.

Professori Pekka Zaikov Joensuun yliopistosta puhui karjalan kielestä, sen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Esitelmä oli tiivis tietopaketti ja antoi ajattelemisen aihetta runsain mitoin. Pitäisi puhua monen karjalan kielestä, sillä kieliä on löytynyt monia.
Karjalan kieli on kieli sosiaalisessa ja lingvistisessä mielessä. Sillä ei ole virallista asemaa Venäjällä ja totta puhuen puuttuu virallinen hyväksyntä Suomessakin. Karjalan kielen pohjaksi on otettu Vienan-Karjalan ja Liivin kielet. Tutkimusten mukaan Venäjän-Karjalassa lapsilla on suurelta osin passiivinen kielitaito.

Uhtualla aloitti vuonna 2002 kielipesäkokeilu pienille lapsille ja nyt näitä kielipesiä on jo muuallakin Karjalassa. Petroskoin yliopistossa voi opiskella karjalankieltä.

Runoilija Kristina Korotkih Petroskoista yllä oikealla. Hän on opiskellut Suomea Petroskoin yliopistossa ja tehnyt lopputyönään tutkielman Katri Valan runoista ja vapaasta mitasta. Hänellä ei ole karjalaisia tai suomalaisia sukujuuria. Hän oli vuoden Haminan lähellä sijaitsevassa kansanopistossa opiskellemassa luovaa kirjoittamista. Runon kirjoittamista opetti Tommi Parkko. Hän on tällä hetkellä toimittajana Carelia-lehdessä. Hän on julkaissut yhden runokokoelman yhdessä ystävänsä Anisa Kettusen kanssa. Anisan runot ovat vapaamittaisia, Kristiinan loppusointuisia. Runot ovat raikkaita nuoren ihmisen kirjoittamia runoja.


Tilaisuuden järjestäjiä useita, mm. Ukri ry Joensuusta ja Iljala ry Ilomansista. Yleisöä oli niinsanotusti tupa täynnä. Illalla myöhemmin olisi ollut vielä runoillatsut, mutta meidän piti lähteä paluumatkalle ennen sitä. Vasemmalla Eeva Tikka. Hänen lisäkseen oltaisiin kuultu rivitaloerakko Pauli Hiltusta.

Tunnelma oli välitön ja vapaa. Täysin vapaa "turkulaisesta sinisestä hämäryydestä". Kiitos kaikille yhdistyksille ja yksittäisille vapaaehtoistyön tekijöille antoisasta seminaari- ja runotapahtumasta. Täällä ei olla jäykkäniskaisia tärkeilijöitä.

Runsasrisukasvuinen ojanvarsipusikko

Lueskelin tuossa Savotta-lehden artikkelia Metsänomistaja - onko metsässäsi luonnon kannalta arvokkaita elinympäristöjä? Varmasti aivan asiallista tekstiä, mutta miten ihmeessä on nähty aikaa ja vaivaa monimutkaisten määritelmien tekemiseen. Kuten nyt esimerkiksi: runsaslahopuustoinen pienvesikohde. Savotta-lehden kuvassa sivulla 15 näyttäisi tavallinen suonsukuinen löseikkö olevan kyseessä. Kaatuneita ja maatuneita puupökkelöitä siellä, täällä.

(Ylläoleva kuva ei ole se, aihe kuitenkin sinnepäin. (Kuva yllä j.t. 5/2009).

Itselläni ei ole metsää jota suojella, mutta metsässä käyneellä on varmasti käsitys kohteesta kansantajuisessa merkityksessä. Runsasvetinen kalaisa vesikohde on varmaankin Koitere, entinen muikun kotimaa, nykyinen kuhan rosvoama vesistö. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, ellei keksi muuta tekemistä. Saa nähdä miten koukeroisia lauseita kohta alkavassa kahden Karjalan kieli-seminaarissa puhutaan.


Perustuu artikkeliin Savotta-lehdessä (Metsäkeskus Pohjois-Karjalan asiakaslehti) Toukokuu 2009 sivuilla 14 - 15)

Kotimetsän korpike

Jokaisella pitäisi olla oma satumetsänsä. Metsä on sellainen että siinä on enemmän kuin viisi puuta. Puiden pitää olla eri sorttisia. Koivikko on kyllä kaunis ja suorastaan sielua riipivä hennossa vihreydessään, mutta metsä se ei ole.

Jotkut pelkäävät metsää. Itseään taitavat kavahtaa, syystäkö?

Ilmantsi 13.5.2009

Metsän läpi ei aina näe. Metsänseinä on tässä melkein violetti ovi. Viimeöinen sade sai viherrystä puihin ja maahan. Linnut mekastavat ja rakentavat pesää. Kevät on tässä.

Ilomantsissa 12.5.2009

Toukokuun koivut vielä etsivät itselleen lehtiä suojakseen. Raikkaassa tuulessa niistä kasvaa vankkoja vastakoivuja.