Sunday, July 30, 2017

Yrttimaa on ilon lähde ja makujen mekka


Yrtti ja kukkamaa aamukasteen aikaan. Salvia on mainio yrtti vähän kaikkeen. Kirveli taas on yrttivoin hieno mauste. Timjami, lipstikka ja rosmariini ovat suosikkejani. Istutin kaikki ruukkuihin koska maa on saastutettu myrkyillä takavuosina. Ruma sementtiseinä on edelleenkin ruma.

Appelsiinipuu on muuttunut puuksi. Toin sen ulos kesäksi, tosin tämä kesä oli aika viilea sille. En ole vieläkään löytänyt uutta kotia sille. Kirjoja on samoin liikaa kahdessa eri talossa.

Köynnökset ja saniainen kasvavat. Maariankelloissa on uusia nuppuja.

Eilen valkoinen kissa vaani jotakin pihalla, meni maha maataviistäen ja sitten ampaisi uhrin kimppuun. Hän poistui kissamaisen sulavasti pensaikkoon saaliinsa kanssa. Oliko saalis lintu vai hiiri, sitä en ehtinyt näkemään. Turussa kissaa pitää teititellä aina.

Turussa on pienet piirit kuten maaseutukaupungeissa tapaa olla.

Friday, July 28, 2017

Kun Ladimir Putin Oopperassa kävi

Ladimir Putin, Venäjän presidentti, kävi Savonlinnassa oopperassa. Hänen kerrottiin tulevan Suomeen Suomi 100 vuotta onnittelun käynnille. Hän oli ilmiselvästi kärsivä ihminen. Aloin epäillä hänen sairastavan selkärangan rappeutumaa. Oli tai ei, hän näytti kärsivältä. Hän unohti onnitella Suomea sadasta itsenäisyyden vuodesta. Tai sanoi hän jotakin sinne päin.

Turvatoimet olivat mahtavat. Kukaan ei osoittanut mieltä vaikka aihetta olisi ollut. hyvin suomalainen ilmiö. Siitä mistä ei voi puhua on vaiettava sanoi aikoinaan yksikin filosofi Saksanmaalta. Amerikka on irrationaalinen maa tällä hetkelläkin ja jatko on varmasti historiaa. Vladimir Putin ei tee mitään ellei ole tarkkaan laskelmoinut ja varma.

Itämeri on. Onko se jatkossakin meri.

Nämä herrat eivät kuse siihen missä kyykkivät.

Maailma on käynyt pieneksi herrojen hiekkalaatikoksi.

Turussa puolipilvistä, lämmintä ja kosteaa yöllisen sateen jälkeen. Kuiva maa kaipaa lisää vettä.

Tuesday, July 25, 2017

Suomalaisten kesäsää on epärealistinen uni



Eilen oli hääpäivä. Se oli 47. vuosi. Joko siitä on niin kauan, ihmettelen kun en tunne itseäni ikälopuksi. Ystävämme Anu, joka ei ollut pitkien suhteiden mestari, väitti että avioliittomme kesti koska mies oli merillä eikä lusmuillut kotinurkissa liikaa. Yksi luova pomo haukkui minua nutipäänunnaksi, hän ei olisi ollut uskollinen kahta viikkoa kauemmin, joskus ei sitäkään jos oikein muistan. Hänellä oli nunnista väärä käsitys. Nunnat ovat asialleen vihkiytyneitä kilvoittelijoita.

Anoppini ei ollut kehenkään kolmeen miniäänsä tyytyväinen. Kerran hän jopa kertoi löytäneensä miehelleni sopivamman naisen. Totta, oli vastakohtani 180 cm pitkä ja painoi kuulemma yli sata kiloa ja oli kuulemma ihmisen näköinen. Me Railin kanssa kun olimme niin mitättömiä kuin pieru pitkin seiniä. (Raili oli kaunis ja sopusuhtainen ja olisi ollut valokuvamalli, mikäli olisi halunnut) Hän myös antoi lapsillemme lahjaksi miesvainajansa salaa sodasta tuoman erityisluodin, joka kyllä toimitettiin paranpaan paikkaan nopeasti. Joskus elämä on kyllä yhtä mustaahuumoria tai kauhua.

Silloin oli kaunis ja lämmin heinäkuu kun menimme naimisiin. Ainakin hääpäivä oli kaunis ja lämmin. Suomen kesä on aina vaihteleva ja yllätyksiä täynnä. Tämä nyt oleva kesä on ihan siedettävä ja hyvinkin tavallinen kesä maassamme. Ihmisillä on väärä kuva ja väärät odotukset kesistä. Se että kaihoamme lämpimien ja aurinkoisten kesien perään johtuu ihmisen tavasta muistaa ainoastaan lämpimät ja aurinkoiset päivät, ei muuta. Suomalaisten kesäsää on epärealistinen uni

Ihminen on positiivinen jopa Suomessa.

Niin, mies ei innostunut äitinsä löytämästä naisesta. Anoppini lapsuuden aikaan tapahtui paljon traumatisoivia tapahtumia: kansalaissota lapsen näkökulmasta. Hän joutui kolmevuotiaana vanhemman sisarensa ihmiskilveksi piirongin nurkkaan. Sisko ilmoitti että sinä kuolet, minä jään henkiin jos punaiset aseidenetsijät ampuvat. Sitten myöhemmin heidän isänsä omistama käsiase joutui pikkupoikien käsiin, toinen pojista kuoli. Mieheni isä kertoi tästä hirveästä tapauksesta vasta nyt. En usko että kriisiapua oli, uskon että asiasta vaiettiin. Kolmekymmentä luvulla lama vei talon, jossa oli sali ja Oleanderi. Perhe ei luultavasti koskaan toipunut näistä menetyksistä. Se talo ei ollut mikään kartano sanoi yksi serkuista, muistoissa asiat kasvavat suhteettomasti. Anoppini meni naimisiin 1939 pietarista paenneen perheen pojan kanssa. Ihmettelen edelleen miten kaksi niin erilaista ihmistä päätyi yhteen. Mies oli kansainvälinen, nopeaälyinen ja arvomaailmaltaan aivan eri planeetalta. Anoppini oli hyvin nurkkakuntainen, arvonsatunteva ja kiukkuakeräävä talontytär joka piti porvarillisesta turvallisuudesta ja suvusta. Liitto ei toiminut ja tuntuu että lapsenlapsetkin kärsivät seurauksista.

Tavallaan pala 1900-luvun alkupuuolen henkilöhistoriaa tämäkin.

Sunday, July 23, 2017

Vanhalla Hämeentiellä kasvaa kukkia kadunverrella


Vanhalla Hämeentiellä on puutarhakaupungin oloa. luultavasti nämä kukat ovat malvan sukuisia, tai peräti oikeita malvoja. Kävelin pitkin Vanhaa Hämeentietä ja kohtasin pieniä polkupyörän vauhdista hurmioituneita lapsia, ja vanhempia, jotka yrittivät hillitä heitä, koska Littoistentien risteys ei ole hiljainen risteys. Onneksi mitään ei tapahtunut pahaa.

Sinisiä kukkia ja ohdakkeita rehottaa sulassa sovussa. Merkillisesti sininen haalistuu auringonpaisteessa kauhtuneeksi, vaikka on kirkas sininen väri. Takana oleva talo on hieman surullisen näköinen, mutta ei toivoton. Talon vierestä alkaa pienehkö puisto, toivon ettei sitäkin oteta muuhun käyttöön.

Keltaisia kukkia. Nimeä en tiedä. Luultavasti tässä on ollut iso kukkapenkki joskus muinoin.


Pietaryrtin tuntevat varmasti kaikki. Siinä on voimakas lääkkeenomainen tuoksu. Kukkaa on käytetty aikoinaan rohto ja lääkekasvina. Se on ollut yleinen kasvi peltojen reunoilla ja talojen pihamailla.

Turussa lämmintä + 22 astetta. Suuret purjelaivat lähtivät Turusta iltapäivällä kohti Liettuaa.

Saturday, July 22, 2017

Merirosvolaivalla yli suuren veen



Suuria purjeveneitä katsomassa tänään. Lasten ja perheiden suosiossa oli tämä "merirosvolaiva". Aurinko paistoi, söimme mansikoita kivetyksellä varjossa. Letkeä lauantai, kävelimme Väiskiin kahville.

Joki oli tyyni ja vesi sellaista kuin se on joessa. Kirjastosta emme löytäneet luettavaa, uutuushyllyt ovat aina tyhjillään. Unelias iltapäivä.

Nunna Elisabetin katoamisestaan on kulunut tänään 11 päivää. Etsintöjä jatketaan edelleen.





Friday, July 21, 2017

Suuria purjelaivoja katselemassa


Suuret ja hieman pienemmätkin purjelaivat ovat taas Turussa. Tässä upea keulakuva.


Piterilainen Standart on suosittu purjeleiva. Se on itseasiassa unelma. Täynnä koristeveistoksia
ja muita koristeita. Minun suosikkini kuitenkin on edelleen venäläinen Sedov. Se on liian suuri kuvattavaksi.

Tuesday, July 18, 2017

Heinäkuun 18. päivä


Koskaan ei ole liian myöhäistä ymmärtää, että lapsuuden huoneissa asui virtahevon lisäksi myös kolibri, kentauri ja kaskelotti.

Tähän ei ole mitään lisättävää. Luin, vaikutuin ja itkin hieman.

Turussa aurinkoista, tuulista ja hieman viileä vire.

On kahdeksas päivä nunna Elisabetin katoamisen jälkeen. Näin näitä päiviä lasketaan nyt.

Monday, July 17, 2017

Iltakävelyllä


Lokinkadun joenpuoleisessa päässä on puinen pöytä heitettynä pensaikkoon. Hyväkuntoinen viimen näkemällä. Saanee hakea jos tarvitsee.



Viime aikoina on havaittu huonokuntoisia lokkeja jokivarressa. Tässä on kuollut lokki suruasetelmassa joen kivetyksellä. Kivet ovat sisksi ettei kova tuuli riepottele raatoa.

Tänä maanantain aamuna sataa.

Sunday, July 16, 2017

Menneen ajan tunnelmaa Koroisissa

Koroisissa on vanhanajan tunnelmaa. Kahvilassa on ajaton tupatunnelma ja mahtavat tarjoilut. Istuimme entisen maatalon pihalla ja nautimme kiireetämästä olosta. Rinteen alla virtaa joki, rinteessä on puutarhaviljelmiä, savipaja, fillarikorjaamo ja luomumyymälä. Orava hyppeli lähellä haluten makupalaa. Siellä on myös juomavesipiste koirille ja ihmisille.


Pihapiirissä on erilaisia tuoleja, kuin veistoksia. Puut ja kukat ovat vanhoja istutuksia.

Tämä on polkupyöräkorjaamon opaste. Polkupyöräkirppiskin löytyy.

kuvan enkeliveistos on seisonut paikallaan jo monta vuotta. Materiaali on puuta, kuten muissakin patsaspuitonpatsaissa.


Pitsimäinen kukka polun varressa. Todella viipyilevä tunnelma.

Saturday, July 15, 2017

Bookpäivillä Puutorilla



Puutorin Bookpäivät ovat taas. 1960-luvulla kirjoitettua runoutta oli tarjolla hämmästyttävän paljon. Tarjontaa yleensä oli laidasta laitaan, niin kuin pitääkin. Puutori oli muinoin peruna ja vihanneskaupan keskus. Sitten se pilattiin rumaksi ja sen alla olevan parkkihallin raketama kansi ei kestä edes kuoma-auton painoa.

Sää on kaunis ja lämmin, tosin myös puuskatuulinen.

Meille ei mahdu yhtään kirjaa enää. Jostain syystä niitä kuitenkin ilmaantuu jatkuvasti lisää. "Juttutupaa" ei ole vieläkään löytynyt. Jatkan etsimistä.

Thursday, July 13, 2017

Viipuri jättää jälkensä



Minulla ei ole mitään erityisiä henkilökohtaisia siteitä Viipuriin, mutta kummasti se vaan tuntuu omalta kaupungilta. Ystävämme Anu, joka kuoli, kertoi tarinoita Viipurista paljon ja joskus sydänverellä. Olen käynyt muutaman kerran Viipurissa läpikulkumatkalla Pietariin (ja sen hetkiseen Leningradiin). Eräällä kerralla tutustuimme puiston kasvillisuuteen ja yksi nuori nainen maistoi mustaa marjaa sillä seurauksella että hänen niskansa muuttui tunnottomaksi ja nielu turposi. Onneksi taju säilyi. Toisella kerralla vanha rouva olisi halunnut käydä katsomassa kotitaloaan. Opas oli pelästynyt ja sanoi että ne retket ovat niitä joista muut eivät tiedä. Ajattelin että jos ottaisivat taksin ja menisivät kyselemättä käymään.

Viimeksi kävin Viipurissa Konevitsan luostarimatkalla. Muutos kaupungin ilmeessä oli nähtävissä ja aistittavissa. Jotakin tapahtuu, eikä se ole paha, ei hyvä, vaan se on hiljainen muutos.

Anna Kortelaisen romaani Siemen oli positiivinen ja perusteellinen lukukokemus. Hän ei sorru sentimentaalisuuteen tai poliittisuuteen. Kirjan tarina on fiktiivinen matka kaupungin sieluun. Kaupunkiin on tuotu venäläisiä patsaita todentamaan venäläisen kaupungin "historiaa". Kirjan kaksi päähenkilöä ovat lopulta hyvinkin lähellä toisiaan. Pohjalainen Nina tutkii sukuja entisten viipurilaisten toimeksiannosta. Majuri Lukka taas tutkii kasveja 1942 lapsuutensa kaupungissa Viipurissa. Tarinat lomittuvat ja risteilevät.

Kiehtova kirja.

Tuesday, July 11, 2017

Pilvisen päivän kuvia


Pilvinen päivä taas. Kesäiset päivät ovat kortilla nykyään. Nummenpakan bussipysäkillä on silmäniloa:puna-apilaa ja hiirenvirnaa. Sadetta ei saanut aikaiseksi, tippa silloin, toinen tällöin.



Olikohan se viime vuonna kun tämä "Suomen suurin tsaatinpoppeli" kaatui myrskyssä. Minulle tuntematon kuvanveistäjä on muotoillut valtavasta kannosta kuuveistoksen. Alla sama kuva Kasarmikadun puolelta kuvattuna.

Alla olevassa kuvassa on Tehtaankatu 1. Näissä taloissa on parhaillaan uusien vuokralaisten haku. TVT on hilannut vuokrat pilviin. Itse olisin kiljuen ottanut ison asunnon sillä siellä olisi kirjahyllyseinää kyllä. Olisin, jos olisi joutavaa rahaa. Oliko nyt niin että TVT (Turun vuokratalot) on nykyään itsellinen toimija, ei enää kaupungin omistama. Aikoinaan tämän talon paikalla oli ensimmäinen piispantalo joka siirrettiin sittemmin muualle. Nykyinen puutalo on tiettävästi Armfeltin talo. Tiettyä aristokratiaa on tunnelmassa ja pihapiirissä. Lisäksi nämä huoneistot ovat yhdessätasossa.

Monday, July 10, 2017

Pullonpalautus on kammottavaa joskus



Pullonpalautuksessa oli tänään tunkua. Ensin menimme kirjastoon toivossa että jono lyhenisi. Sitten katsastimme paikan uudelleen ja päätimme poiketa torilla, josko jono olisi huventunut. Sitten pääsimme palauttamaan. Äkkiä saapui tuttu henkilö rähisemään että hän haluaa heti paikalla tunkea oman puoliksi juodun kolapullona palautusaukkoon. Emme olleet kuulevinammekaan moista. Henkilö hörppi limsaansa ja puhui rumia kaikille, erityisesti meille.

Annan aina yhden pullon palauttajille tilisuuden palautukseen katkaisemalla tilapäisesti palautukseni ja jatkan sitten. Nämä yhdenpullon palauttajat ovat ystävällisiä. Tämä ei ollut, ja jatkoi haukkumista ja aivan ilmeisesti oli ottanut jotain ainetta. Hän kertoi keränneensä pulloja viisi vuotta ja tietävänsä kaiken. Hän haukkui meitä kommunisteiksi ja uskovaisiksi ja sanoi tietävänsä miten asiat oikeasti ovat. Onneksi ei päässyt maahanmuuttajiin. Lähdimme ja henkilö huusi että turhaan olette kouluja käynyt kun olette tyhmiä

Tuokin henkilö oli aikoinaan iltalukiossa. Mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut. Pelottava tilanne, en ole koskaan nauttinut tunnelmasta pullonpalautuksessa, nyt sitäkin vähemmän.

Haluan muutenkin muuttaa muuanne.

Turussa on lämmintä +22. Tuulee kohtalaisesti. Maariankellokukat ovat monessa tummansininsessä kukassa.

Sunday, July 9, 2017

Kesäisessä säässä alkoivat Maariankellot kukkia

Katsoin Åsa Larssonin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Aurinkomyrsky. Se on trilleri Kiirunassa olevan, erään uskonlahkon rituaalimurhasta. Ihan kelvollinen ja hyödyllinen katsottava kaikille, jopa uskonkiihkoisillekin. Mietin itsekseni, että esim. Jehovantodistajien kelkkaan ei pidä mennä. Minulla oli aikoinaan luovan toiminnan kerhossa lapsi, joka oli äitinsä erottua Jehovista, kokenut hirveitä. Yhdessä jos toisessakin lahkossa on ohjenuorana: jätä kaikki mitä sinulla on ja seuraa meitä. Koskee myös perheenjäseniä. (Jopa Steineristeille voi omaiset olla valaistumisen tiellä.) Rahet ja omaisuus kyllä kelpaa.

Tästä päästäänkin kevyesti festariviikoloppuun. Festaribussipysäkki oli ortodoksikirkon edessä ja siinä sitten kaljatölkkien ja pikaruokapurkkien seassa liukatellessa keräsin tolkkejä, punaviinilaseja ja muita köyttöesineitä. Sitten rupesi naurattamaan kun paikalle tuli entinen ystävättäreni naamioituneena suuriin mustiin laseihin ja sifonkihuiviin venäläisittäin, keräämään tölkkejä. Hänen omaisensa on hyvinpalkattu henkilö. Ehkä hän haki jännitystä elämäänsä.

Ajattelin kirkon edessä että muinoin Mataleena-ryhmä siivosi kirkon tonttia ilmaiseksi. Sitten yksi neuvoston henkilö tuli huutamaan että me syömme hänen leipäänsä, hänelle kun maksettiin kukkaistutuksista ja nurmikon leikkuusta. Roskia hän ei kyllä kerännyt. Eikä siivonnut spurgujen paskoja nurmikolta tai seurakuntasalin oven edestä. Taisimme säästää seurakunnalle hieman rahaa. Silloinen kirkkoherra sieppasi lapion ja poisti esteettiset haitat ja yksi eukko mäkätti ettei se ole kirkkoherran arvolle sopivaa. Eikös jeesus ollut puuseppäkin aikoinaan mietin minä kun samainen eukko sanoi että kirkkoherran arvolle ei ole sopivaa auttaa sähkömiestä kirkossa vasara kädessä. Nyt ei varmaan ole sellaisia ongelmia. Ongelmat ovat toisen laisia.

Nyt on sunnuntai ilta. Sää on lämmin ja kesäinen. Siniset Maariankellokukat alkoivat vihdoin kukkia.

Thursday, July 6, 2017

Runoilija ja kääntäjä Matti Rossi kuoli

Runoilija ja kääntäjä Matti Rossi on kuollut. Hänen runonsa olivat väkeviä. Hän tutustutti sumalaiset Etelä-Amerikkalaiseen kirjallisuuteen ja runouteen käännöksillään. Hänen Shakespear-käännökesnsä ovat mestarillisa. Tämä on hyvä muistaa kun ansioita listataan somessa.

Matti Rossi oli poliittisesti taistolainen joka ei kääntänyt takkiaan koskaan.


Nyt on kesä Suomessa. Maalla kuuntelin yölaulajia. Kesäyön valo oli uudelleen kokemus.

Uutiset kertovat kahden poliittisen johtajan jakavan Eurooppaa jossakin. Tämä on nähty ennenkin. Toivon että ei nähdä vastakin.

Wednesday, July 5, 2017

Lue kirja kesällä



Joel Haahtelan kirjat ovat hienoja. Tämä viimeisin, Mistä maailmat alkavat, on taattua laatua. Kun kolea sää masentaa, tai sade aiheuttaa melankoliaa, lainaa tai osta tämä kirja. Ei tämä kirja ole pelkästään masentuneille ja melankolikoille, taide on mysteeri ja taiteilijalla on elämässään onni ja sen kääntöpuoli. Voi olla että puhe onnesta onkin hölynpölyä ja sen tavoittelu valheellista. Rakkaus on olemassa ja joskus sen tajuaminen on kipeää. Taide on, ei elämästä erillää, se on. (Taiteesta ja filosofiasta voivat olla kiinnostuneet muutkin kuin lihavat naiset turun yliopistossa.)

Kesää odotellessa.

Hanna Weseliuksen Alma! on mielenkiintoinen ja rohkea. Taiteesta, nykymaailmasta ja ihmysyyden ja naiseuden mittaamisesta. Keskiössä säveltäjä ja muusikko joka ajassamme muistetaan ainoastaan Gustav Mahlerin vaimona ja muusana. Alma Mahler on mielenkiintoinen henkilö.


Tuesday, July 4, 2017

Mielenmaisemassa matkalla


Tätä polkua on kuljettu tiuhaan. Se oli hieman erilainen lapsuudessani mutta perustunnelma on sama. Notkelman kohdalla oli kevättulva aina huhtikuussa. Pienen mäen päällä oli navetta ja tallitakennukset sekä kuja hevosille. Tuon navettarakennuksen ylisillä olivat ihmiset piilossa vainolaisilta eli neuvostoliittolaisilta kuolemanpartioilta kesäöinä sodanaikaan. Siellä kolmevuotia Paavo setäni, nyt jo kuollut, näki enkelin ovella kun hän yöllä yritti mennä ulos omin päin. Enkeli oli myöhemmin nimetty Kokkelitytöksi. Mummo oli kysynyt että minkänäköinen enkeli oli? Paavo oli sanonut: Kokkelia.(Kokkeli on herautettu maitotuote, väriltään lumen valkoinen)

Tuolla siintelee Koitere. Sunnuntaina olisi ollut lomalaisten kesäkirkko Siitarissa. Ajattelin että jos olisi ollut vene, olisi ollut helppo luikauttaa vallitun yli kirkkoon. Partalan ranta melkein erottuu paljaalla silmällä horisontissa. Mateli sousi moiset matkat aikanaan helpostikin. Elämä oli kuntoilua aamusta iltaan.

Hautausmaan rannassa tyynenä arkipäivänä. Yleensä hautausmaalla tapaa tuttuja tai puolituttuja. Nyt oli hiljaista. Laitoin kukkia Leena-mummon haudalle. lyydia sanoi minun muistuttavan häntä. En ole koskaan tavannut Leena-mummoa sillä hän kuoli 1928 keuhkotautiin 24 vuotiaana. Äitini oli 4 vuotias silloin, siskonsa oli juuri syntynyt. Äidittömyys jättä aina jälkensä lapseen. Leena ei ollut toiveminiä liisa emännälle. Hän oli liian köyhä. agraarisessa Suomessa vallitsi tuolloin talonpoikaissääty. Talonpojat menivät naimisiin talontyttärin kanssa. äitiäni ei kohdeltu kovin hyvin mummonsa taholta. Muista läheisistä en tiedä.

Koristeomenapuu kukassa. Lapsuudessani ei vaaralla kasvanut omenapuita, saati koristeomenapuita. Nyt siellä on kokonainen puutarha hyvin hoidettuna. Vaaran laella on hyvä asua jo siksikin että hyttyset pysyvät poissa, koska siellä tuulee melkein aina. Pääskyset muistan erityisesti, jopa tervapääsky ja törmäpääsky olivat maisemassa.


Erämaalammet ovat osa kotiseutuani. Tässä on yksi niistä. Lammella on asustellut aina kaakkuri. Nytkin yksi kaakkuri tuli rähisemään kun kuvasimme lampea. En saanut kuvaa koska se rähisi ja pörhisteli ja sukelteli ahkerasti. Se harhautti koska sillä oli pesä lähistöllä.