Kesäisessä säässä alkoivat Maariankellot kukkia

Katsoin Åsa Larssonin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Aurinkomyrsky. Se on trilleri Kiirunassa olevan, erään uskonlahkon rituaalimurhasta. Ihan kelvollinen ja hyödyllinen katsottava kaikille, jopa uskonkiihkoisillekin. Mietin itsekseni, että esim. Jehovantodistajien kelkkaan ei pidä mennä. Minulla oli aikoinaan luovan toiminnan kerhossa lapsi, joka oli äitinsä erottua Jehovista, kokenut hirveitä. Yhdessä jos toisessakin lahkossa on ohjenuorana: jätä kaikki mitä sinulla on ja seuraa meitä. Koskee myös perheenjäseniä. (Jopa Steineristeille voi omaiset olla valaistumisen tiellä.) Rahet ja omaisuus kyllä kelpaa.

Tästä päästäänkin kevyesti festariviikoloppuun. Festaribussipysäkki oli ortodoksikirkon edessä ja siinä sitten kaljatölkkien ja pikaruokapurkkien seassa liukatellessa keräsin tolkkejä, punaviinilaseja ja muita köyttöesineitä. Sitten rupesi naurattamaan kun paikalle tuli entinen ystävättäreni naamioituneena suuriin mustiin laseihin ja sifonkihuiviin venäläisittäin, keräämään tölkkejä. Hänen omaisensa on hyvinpalkattu henkilö. Ehkä hän haki jännitystä elämäänsä.

Ajattelin kirkon edessä että muinoin Mataleena-ryhmä siivosi kirkon tonttia ilmaiseksi. Sitten yksi neuvoston henkilö tuli huutamaan että me syömme hänen leipäänsä, hänelle kun maksettiin kukkaistutuksista ja nurmikon leikkuusta. Roskia hän ei kyllä kerännyt. Eikä siivonnut spurgujen paskoja nurmikolta tai seurakuntasalin oven edestä. Taisimme säästää seurakunnalle hieman rahaa. Silloinen kirkkoherra sieppasi lapion ja poisti esteettiset haitat ja yksi eukko mäkätti ettei se ole kirkkoherran arvolle sopivaa. Eikös jeesus ollut puuseppäkin aikoinaan mietin minä kun samainen eukko sanoi että kirkkoherran arvolle ei ole sopivaa auttaa sähkömiestä kirkossa vasara kädessä. Nyt ei varmaan ole sellaisia ongelmia. Ongelmat ovat toisen laisia.

Nyt on sunnuntai ilta. Sää on lämmin ja kesäinen. Siniset Maariankellokukat alkoivat vihdoin kukkia.