Sosialismirealismiin kuului peittelemätön ja rehellinen asioiden kuvaaminen niiden todellisen luonteen mukaisesti ja tämän luonteen mukaisuuden piti palvella vallitsevaa järjestelmää. Jos se ei palvellut, se mitätöitiin. Näin tässä pari päivää sitten erään rakennuksen edessä olevan ilmoitustaulun. Siellä oli paperinen kirje eräältä korkealta herralta paikalliselle virkamiehelle kiitoksena eräiden korkeiden henkilöiden kestitsemisestä. Tosin henkilö itse ei ollut ollut edes paikalla. Vain kuvat puuttuivat. Sosialiminrealismin maalaukseen ei tietenkään kuulu kristillisyys tai kirkko. Paradoksien kautta nähtynä joissakin paikoissa sosialismin realismi todellistuu tai sen käyttökelpoisuus vallanvälineenä tulee lihalliseksi. Jos julistetaan että "Edeltäjäni teki paljon pahaa hallintoalueellemme. MINÄ olen pelastanut tämän ja kaikki on nyt hyvin. Tukijani laulavat enkelihymniä minulle. Edeltäjällä ei ole asiaa seurapiiriimme ja hänen uskolliset tukijansa ovat melkein rikollisia ja huonoja ihmisiä." 
Yhden asian nämä vallankäyttäjät ovat unohtaneet. Meidän kirjailijamme ja runoilijamme saavat vapaasti kirjoittaa ja julkaista ilman että pitäisi kysyä lupa järjestelmältä. Sosialisminrealismin maalaus voi toistua missä tahansa, milloin tahansa. Useimmiten se ei ole kaunista katseltavaa.
