Saturday, March 30, 2019

Sairas, sairaanpi, toipilas.

Lähiomainen on Tallinnassa ammattiyhdistys seminaarissa. Hän lähti puolikuntoisena inhottavan flunssan jälkeen. Tallinnasta on aina saanut ruotsintippoja, tiedättehän yrttiuutteen joka paranraa pintahaavat, ampiaisten ja muiden hyönteisten pistot sekä tekee flunssasta siedettävämme. Tallinnassa ei ole tällä hetkellä yhtään ruotsintippa pulloa. Viikko sitten oli Lasnamäen apteekista myyty viimeinen pullo, Tallinnassa on flunssa-aika pahimmillaan.

Itse olen ollut viikon inhottavassa flunssassa. Ensin sain katupölyä hengitysteihin ja olin vähällä tukehtua ja sitten alkoi kuumeilu. Nyt on hutera olo, mutta luulen selviytyväni.

Aurinko saisi paistaa enemmän

Tuesday, March 26, 2019

Aamulla ostin silakoita torilla

Aamulla erään roskiksen luona Lonttisissa mies avasi oluttälkin, kaivoi kassista lasin, kaatoi oluen siihen ja joi. sitten hän laittoi molemat pieneen muovikassiin ja roskikseen. Hänen mentyään otin pussin ja toin kotiin, Pesin lasin ja vein purkin kierrätykseen. Joillakin oluen juojilla on hienostuneita tapoja.


Huikean sininen taivas, kupoli ja kultainen risti loistavat.

Eerikinkadulla kaksi miestä sorkki viemäriä. Yllä oleva railo oli täytetty hiekalla. En ukaltanut kysyä mitä viemärissä on. "Ei sunkkan siäl mittä onkelmaa ol?"

Kirkon kivetyksessä on murentuma isontunut. Mikä tuo sininen merkki on.


Tuuli kuljettaa hiekkaa ja katupöly lentää. Aamulla ostin silakoita torilta. On paaston aika ja pääsääntoisesti syön hapankaalikeittoa. Paasto on muutakin kuin ruokaa.

Sunday, March 24, 2019

Sininen hämärä Vanhalla Suurtorilla

Olin Sinisessä hämärässä kuuntelemassa puhetta. Itse asiassa minun piti mennä toiseen tapahtumaan siinä lähellä Vanhalla suurtorilla. Sininen hämärä täytti kuulemma kolmekymmentä vuotta. Idean äiti oli Maritta Flykt. Nimi oli minusta epäonnistunut jo perustamisesta lähtien. Yksi porilainen kirjailija arveli aikoinaan sen olevan Fazerin sinisen suklaa mainos.

Työnlaulajat kuoro lauloi Matti Rag Paanasen runoihin sävellettyä lyriikkaa. Kiitos siitä. Harri Raitis piti juhlapuhetta. Historiaa ja henkilöhistoriaa. Maritta Flykt vainaa kirjoitti vähän ennen kuolemaansa dekkarin Vanhusten murhista. Siinä seikkaili Martta Jokinen, Sofiankatu jotakin. Maritta on sijoittanut näkemänsä väriunen Matta Jokinen Pariisissa tapaa Yves Montaniin.

Tänään on aurinkoinen ja tuulinen päivä.

Maritta Flykt oli naimisissa merikapteenin kanssa ja asuin muutaman vuoden Inkoossa sikataloustilalla. Se oli minusta hyvin kummallista sillä hän pelkäsi sikoja ja siipikarjaa. Niin se elämä heittelee. Tai sitten se oli karma. Hän oli hyvin turkulainen kirjailija, ehkä turkulaisin.



Saturday, March 23, 2019

Elämä epilepsian kanssa oli kuoleman ja elämän rajalla oloa

Dostojevskin elämää leimasivat kärsimyksen lainalaisuudet. Kuusitoista vuotiaana hänen äitinsä kuoli. Kun hän oli kahdeksantoista vuotias, maaorjat tappoivat hänen isänsä. Kuultuaan isänsä murhasta, Dostojevski sai ensimmäisen epilepsiakohtauksensa. Tämä sairaus kulki hänen mukanaan kuolemaan asti. Kaikki me tiedämme tämän taudin, mutta emme tiedä, mitä se tarkoittaa käytännössä. Epilepsiaa on mystisoitu Jumalan tautina ja sitä on pidetty merkkinä jostakin salatusta.

(Minun isäni äidin puoleisessa suvussa sitä on esiintynyt tasaiseen tahtiin joillakin. Mateli Kuivalattaren tytär sairasti epilepsiaa.) Epilepsia on fyysisesti erittäin raskas sairaus.

Epilepsiakohtaus tulee arvaamatta ja kohtauksen aikaan ihminen ei voi kontrolloida itseään ja voi loukata kaatuessaa. Kohtaus kestää jonkin aikaa, ja herättyään potilas kokee väsymistä. Jokainen kohtaus voi johtaa periaatteessa kuolemaan. Idiotti teoksen ruhtinas Myskinin epilepsiakohtaukset kuvataan tarkasti. Ensimmäisestä kohtauksesta lähtien Dostojevski eli elämän ja kuoleman rajalla. Kun hän oli rangaistussiirtolassa, hänellä oli kohtauksia kerran viikossa. Vapauduttuaan kohtauksia oli kerran kuussa.

Viimeinen tuomio.

Kun Dostojevski oli kaksikymmentäkahdeksan vuotia, hän koki kaikkein järisyttävimmän tapahtuman elämässään: Hän seisoi keskellä toria näytöksessä, jossa hänellä ja hänen kavereillaan oli valkoiset siteet silmillä ja heidät piti teloittaa kaiken kansan nähden. Hän sanoi vieressä seisovalle kaverilleen: "Kohta me olemme Yhdessä Kristuksen kanssa." Kaveri vastasi: "Kohta me olemme hyppysellinen tuhkaa." Kun hän kuuli tsaarin armahtaneen heidät, hän lauloi kiitos psalmia sellissä niin että raikui. Tuomio oli muutettu rangaistussiirtolatuomioksi.

Friday, March 22, 2019

Tienristeys on risti



Dostojevskin vaimo Anna Grikorijevna, oli suomenruotsalaiata sukua ja edellä aikaansa. hänen perheellään oli kirjapaino ja Anna Dostojevskaja toimitti miehensä tekstit painokuntoon ja oli muutenkin käytännöllinen ja järkevä. Hän tuskastui miehensä "holtittomaan" rahankäyttöön. Dostojevski noudatti lähimmäisrakkauden käskyä ja lähdettyään ulos kävelemään, otti hän taskuunsa kolikoita jaettavaksi. Kerran taas hän lähti kävelemään kolikkoineen. Hänen vaimonsa naamioitui kerjääjäksi ja pyysi rahaa Doatojevskiltä sanoen:" Armollinen herra antakaa almu. Mieheni tuhlaa kaikki rahansa, eikä lapsillemme ole ruokaa." Dostojevski ei katsonut sitä jolle almun antoi, ja niinpä hänen vaimonsa sai kolikon. Asiasta keskusteltiin kotona sillä hänen vaimonsa oli rehellinen ihminen.

Dostojevski asui aina kulmatalossa. Miksi hän asui näin ei tiedetä varmasti, mutta kulmaa seuraa risteys eli risti. Hänen romaaniensa henkilöt asuvat melkein aina kulmatalossa. Risteys on risti, ja siinä asuvat elävät ristinsymboolissa. He kantavat ristiä koska heillä on risteys.

Vanhan venäläisen kansanuskomuksen mukaan risteyksessä asuu saatana. Risteyksessä kohtaavat Pyhä ja paholainen Dostojevski sanoo, että Jumala taistelee paholaisen kanssa, ja taistelukenttänä on ihmisen sydän. Romaaneissa henkilö taistelee sisäistä taisteluaan.

Dostojevski asui myös melkein aina kirkon vieressä. Hän asui Pietarissa kuudessatoista eri osoitteessa ja useimmiten kirkko näkyi hänen ikkunaansa. Hänen lempikirkkonsa oli Vladimirin Jumalansynnyttäjän Ikonille pyhitetty kirkko, ja se näkyi hänen viimeisen kotinsa ikkunaan. Nykyään samainen kirkko on palautettu varsinaiseen tarkoiytukseensa kirkoksi. Neuvostoliiton aikaan se toimi museona.

Thursday, March 21, 2019

Missä on avoimuus ja läpinäkyvyys Turun ortodoksisessa kirkossa

Kristinusko tuli ensimmäiseksi Suomeen idästä. He olivat ortodokseja. Sittemmin roomalaiskatolinen kirkko aloitti ristiretkeilynsä pakanalliseen ja pimeään Pohjolaan. He eivät olleet ollenkaan rauhanomaisia uskonsotureita. He valloittivat maan miekalla ja verellä.

Turun ortodoksinen kirkko tuli Venäjän tsaarin käskystä, koska Turun piti nousta tuhkasta kuin Fenix-lintu Turun viimeisimmän palon jälkeen. Alkoi autonomian aika. Suomi oli osa Venäjää ja autonominen suuriuhtinaskunta.

Nyt Suomi on ollut itsenäinen 100 vuotta ja melkein neljä kuukautta päälle. Turun ortodoksinen kirkko tärisee toriparkkityömaan kourissa.

Haluaisin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä seurakunnan ja toriparkki yhtiön tekemiin sopimiksiin. Olisi hyvä tietää mitä on sovittu, vai onko mitään.

Pääsiäisyön palvelus radioidaan Turun kirkosta. Sitä ei televisioida, pelkäävätkö televisiolaiset että kirkko sortuu. Minusta tuntuu, että se voi sortua jo ennen pääsiäistä.



Kuvassa Kärsivä Kristus


Wednesday, March 20, 2019

Kristus-myytti II

Andrei Tarkovskin elokuvassa Andrei Rublev, ui luonnonuskoisten tyttö kuin joutsen pakoon kristittyjä käännyttäjiä. Joutsen on romatiikan ajan tunnus. Dostojevski ei täysin tuomitse länsimaista yksilöllisyyden ihannetta, sillä kun yksilöllisyys viedään tarpeeksi pitkälle jonkun henkilön kohdalla, hän pystyy uhraamaan henkensä koko ihmiskunnan pelastukseksi. Kristus yksilö pystyy uhraamaan itsensä yhteisön puolesta ja samalla yksilöllisyys katoaa. Valitettavasti aikamme yksilöllisyys on kääntynyt itseään vastaan. Me tavoittelemme ainoastaan itsekkäin motiivein omaa etuamme.

Luultavasti pakanallinen, muinaisuskoinen kansa ei ole Dostojevskille uhka, vaan mahdollisuus hedelmällisenä uskon kasvualustana. Maaorjuutta edeltävinä aikoina ei varmaankaan ollut oikeutta kieltäytyä kasteesta, vai oliko sittenkin. Maaorjuuden aikana heidän uskonsa oli pappissäädyn ja kirkollisten toimijoiden taskussa. Korkeimpana oli itse itsevaltias tsaari. Vasta 1861-luvulla tsaari Aleksanteri II vapautti mahtikäskyllään maaorjuuden, mutta miten kristittyjä vapautetut olivat? Ja mitä vapaus heille tarkoitti silloin ja myöhemminkin.

Kristus-myytti oli Dostojevskille rakkainta maailmassa. Se oli enemmän kuin totuus.

On Yhdestoista hetki toimia


Tämä kuva on vanhaa satoa. Tässä kirkko heijastuu casino-talouden mukanaan tuomaan yksityiseen sairaalan lasiseinään. Alakerrassa on seurakuntasali. Eräs seurakuntalainen totesi että se vanha puinen saurakuntasali olisi riittänyt ihan hyvin seurakunnan tarpeisiin. Valtuuston miehet tulivat "suuruudenhulluiksi" ja menivät gryndereiden kelkkaan ja velkoja maksellaan vielä pitkään. Taitavat muutamat ukot olla vieläkin seurakuntaneuvostossa.

Kuvassa saattaa olla joillekin tuttuja henkilöitä. Heillä ei ole mitään tekemistä casino-talouden kanssa.

Autonomian alussa tarvittiin Turkuun ortodoksinen kirkko, kaupunkiin oli tullut tsaarin virkamiehistöä ja porvareita eli kauppiaita. Täällä oli myös tsaarin armeijan varuskunta. Aluksi "kirkkoja" oli pienissä ja ahtaissa tiloissa ympäri kaupunkia.(Toivottavasti kirkkomme ei palaa noihin ahtaisiin aikoihin jos savipatja lähtee paaluttamattoman kirkon alta liikkeelle.) Kun Turku paloi, tsaari antoi käskyn kirkon rakentamiseksi.

Arkkitehti C.L. Engel suunnitteli rakentaa kirkon keskelle toria, mutta totesi sitten maaperän huonoksi rakentamiselle. Niinpä kirkko rakennettiin nykyiselle paikalleen. Olisi saanut rakentaa hieman ylemmäksi kalliolle, niin ei olisi savipatjaongelmia. Kirkon yksi reuna on kalliolla, ja tässä tapauksessa, se ei auta yhtään, mikäli savipatja lähtee liikkeelle, vaan repii ja kallistuttaa kirkon,

Eilen kävelin kirkon ohi ja kadun ja kirkon kivetyksen kohdalla on samanlainen vajoama kuin Börssin kohdalla. Kirkkoa ei ole koskaan paalutettu vaan se kelluu savipatjalla, ja kun savipatja lähtee luisuun niin, Herra armahda!

Nyt on yhdestoista hetki toimia. Kirkon tontti on oma, valtion lahjoittama tontti, kiitos silloisen kulttuuriministerin 1970-luvulla. Gryndereiden on turha rakennella tuulentupia ja havitella olemattomia. Alun alkaen toriparkin ilmoituksessa luki että: Ortodoksisen kirkon perusteet vahvistetaan ja tuetaan ennen kaivuun alkua. Näin ei tapahtunut. Soronnoo vaan!

On hyvä, että niin monet kansalaiset tallentavat kameroillaan keskustan tapahtumia ja taloja. Niistä saisi hyvän koosteen myöhemmin.

Tuesday, March 19, 2019

Vilkkilänmäen kaavamuutos


Eilen oli kaupungin valtuuston kokous ja siellä riideltiin kuulemma kiivaasti Vilkkilänmäen kaavamuutoksesta. Kaava hyväksyttiin lopulta vanhojen "tekijäpuolueiden" toimesta.
Vilkkilänmäki sijaitsee Martin kaupunginosassa.

Itse katsoin Areenasta Minna Canthin 175-vuotis juhlia.

En pidä puistojen tuhoamisesta, enkä kasarmimaisista päiväkodeista. En pidä harhasta jossa kokoomus ja demarit näyttävät elävän: Turkuun rakennetaan keskustaan massiivisia ja korkeita kerrostaloja uskossa että tiivistäminen on hyväksi ja kaunista. Ei ole hyväksi, eika kaunista.
Puistot kuuluvat kaupunkeihin, puita ei voi korvata eksoottisilla pensailla. Rauhankadun-Puistokadun tontti on sydänahtauman osoitus, ja jugendtalon päätyyn kiinni suunniteltu moderni lasihökötys on osoitus ahneuden ja mauttomuuden sekasikiöstä.

En pidä tästä kaavamuutospolitiikasta yhtään.

kuvia voi klikata isommiksi.

Foijan edessä tapahtuu.



Kurkistin sortuneen seinän raosta kuoppatyömaalle.


Ortodoksisen kirkon vajoama, vai nouseeko kirkko ylös. Kirkkoa ei ole paalutettu millään tavalla, se kelluu savipatjan päällä, yksi nurkka on kalliolla. kirkko on vaarassa.

Monday, March 18, 2019

Liikemiesten monumentit tulevat kalliiksi useimmiten


Viime yönä toriparkkiaita kaatui. Sitä ei kaatanut vesi, vaan sen kaatoi montun sortunut reuma. Vedestä tulikin mieleeni että onko koko ajan pumpattu vettä pois montusta rakentamisen aikana? Toisaalta mietin, että mikäli vettä on valunut koko ajan vanhan torin aikana torin alle, niin miten käy, jos uusi tori saa tiiviin kannen, alkaako kuivumisesta johtuvat ongelmat? Liikemiesten monumentit tulevat kalliiksi ja tämä "toritaiderakentaminen" erityisesti.

Yllä on kuva ortodoksisen kirkon ja kadun yhteydessä oleva repeämä. Onko se samaa hiekalla paikattavaa silmänlumetta vailla, kuin Börssin edessä Eerikinkadulla.

Tasanne tänään kun kävin kirkossa sytyttämässä tuohuksia.


Hieman selvempi kuva kirkon ja kadun murtumakohdasta.

Ruotsalaisen teatterin edessä railo sen kun kasvaa vaan.


Tästä on tullut "ikoni" jo, ja se on nyt suurentunut todella.

Sunday, March 17, 2019

Miltä tuntuu olla täysorpo


Paraisten kirkon alttatitaulu. Ensimmäinen maininta kirkosta löytyy 1300-1400 luvilta. Kirkkoherra Juho Kopperoisen mukaan ei tiedetä varmasti missä ensimmäinen kirkko oli, ehkä se oli tämän kirkon paikalla, ehkä jossain läheistöllä. Alun perin kirkko oli katolinen kirkko, niin kuin kaikki vanhat kirkkomme ovat olleet. Sakastin oven yläpuolella on ainoana Suomessa Paavin risti. (Tai vaakuna?)

Oli harmaa ja sateinen päivä.

"Miltä tuntuu olla täysorpo?" Kysyin aamulla mieheltäni. Sanoi olevansa koko elämän puoliorpo tai joskus jopa koko-orpo. Niin se elämä heittelee vähän jokaista.

Parasta olla kiitollisia hetkistä jotka saimme viettää hänen kanssaan, ajattelin minä, joka olen ulkopuolinen kaikki´alla ja marginaalissa.

Joskus ajattelen kaikkia sukulaisia romaanihenkilöinä.

Komeaa oli kun Paraisten veteraanien kaksi, vielä elossa olevaa, veteraania ja veteraaniliiton Paraisten osastonjohtaja laskivat seppeleensä vainajan arkulle Oi Kallis Suomenmaan soidessa.











Friday, March 15, 2019

Kristus-myytti ja Dostojevski I

Romantiikan aikakausi 1800-luvun Euroopassa heijastuu pakostakin Dostojevskin teksteihin. Tutkimusalueena se on liian laaja, mutta romantiikan ajan Kristus-myytti on paremmin hahmotettavissa. Kristus ei Dostojeskille ole mikään tavallinen henkilö, jos nyt Dostojevskin romaanien henkilögalleriakaan ei ole ihan tavallinen. Suurinkvisaattorissa Kristus on vaikeneva romaanihenkilö.

Myyttinen Kristus on puoliksi Jumala, kansansa puolesta uhrautuva kapinallinen ja pelastaja. Hän on vahvasti ihanteellistettu, sankarillisilla ominaisuuksilla kuormitettu, ainutkertainen ja tuonpuoleinen, fantastinen ja siten epäreaalinen. Hän muistuttaa romantiikan ajan sankaria.

Selvempiä esimerkkejä romantikan ajan Kristus-myytistä näkyy Wagnerilla, joka loi Parsifalin ja vei hänet germaaniseen mytologiaan. Dostojevskin ruhtinas Myskin Idiotissa on Kristus-ihannetta noudatteleva ihminen. Pietarissa kävi tälle Kristus-hahmolle niin että Pietarin eliitti ei hyväksynut häntä, vaan hän epäonnistui. Samoin kävi Kristukselle muinoin, hänen oma kansansa ei seurannut hänen uskoaan. Pelastus-myytin mukaan Kristus kuitenkin onnistui lunastamaan ihmisten synnit ristinkuolemalla. Tämä on romantiikan ajan sankarille tyypillinen ihmetapahtuma.

Dostojevskin Kristusta ymmärtää oppimaton kansa, ei länsimaisen valistuksen ajan kulttuurieliitti.



Thursday, March 14, 2019

14.3. 2019 Turussa sataa vettä ja routii yhtä aikaa


Turussa satoi rankasti ja sulava jää katujen pinnassa paljasti karua näkymää torin ympärillä
"Turussa routii. Ei tämä tosta kuopasta johdu, perkele!" Näin sanoi toriparkkitarkkailija ja mätti hiekkaa yöllä rajusti levinneeseen railoon. Täällähän onkin ollut vuosisadan routavainot meneillään. Ruotsalaisen teatterin edessä on myös railo isonnut. Ihmeellinen tuo routa, ei ole aiemmin pakkastalvinakaan tuollai myllännyt. Alla katua Börssin edessä. Silloin kun katu alkaa nousta, pitää muistaa KOP-kolmion rakennusvaiheet. Silloinkin kadut lähistöllä alkoivat kohota ja säröillä. Ruotsalainen teatteri oli vähällä tuhoutua. Kaksi pomoa erosi ja toinen tappoi itsensä. Savea oli ja se lillui ja kohoili.




Alla Pyhän Aleksandran kirkko. Huomatkaa nousevat narsissit kirkon vieressä.


Turussa sataa vettä, +3 ja pilvistä.

Wednesday, March 13, 2019

Dostojevskin uskontunnustus



Dostojevski määritteli oman uskontunnustuksensa, hän määritteli näin kirjeessään dekabristin vaimolle:" Jumala lähettää minulle joskus hetkiä, jolloin olen täysin rauhallinen. Niinä hetkinä minä tunnen, että minä rakastan ja minua rakastetaan. Tällaisina hetkinä loin oman uskontunnustukseni, joka sisältää kaiken, mikä on minulle selvää ja Pyhää. Tämä uskontunnustus on hyvin yksinkertainen ja tässä se on:" Uskon että ei ole mitään kauniinpaa, ei syvällisenpää, miellyttävämpää, järjellisempää, kuin Kristus. Rakkauteni sanoo minulle, ettei voisikaan olla. Ja vaikka joku todistaisi minulle että Kristus on totuuden ulkopuolella, minä valitsisin Kristuksen totuuden sijaan."



Olen ostanut tämän pienen ikonin Ilomantsin ort.kirkosta kauan sitten. En tiedä miksi juuri se on minulle niin rakas. Minulla on myös lahjaksi saatu iso Kristus ikoni. Se on ollut paketussa siitä lähtien kun Ambrosius erotti rippi-isäni.

Tänä päivänä havahduin Marun kysymykseen: "Oliko sinusta kohtuutonta." Tämän paivän ortodoksisesta vallankäytöstä nähtynä, se oli.

Minusta Aamun Koiton kirjoittelu, ja kuvan laittaminen samaan sivuun lasten hyväksikäyttäjämunkin kanssa oli riman alitus.

Minä haluaisin tietää mihin Turun ort.seurakunta käytti matkapapin toimeen tarkoitetut rahat? Osa rahoista jäädytettiin. Faktaa löytyy kyllä.

Minulle jäi "ikoniksi" verkkokalvolle yhden kuorolaisen vahingoniloinen hymy. Muistan sen aina kun muistan Pyhän Aleksandran kirkon. Luoja suokoon sen pysyvän pystyssä.

Papit eivät ole tasa-arvoisia ortodoksisessa kirkossa. Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat.

Olen aina tiennyt että nainen ortodoksisessa kirkossa on ruohonjuuritason palvelija, tarpeellinen systeemin kannalta, mutta muuten arvostukset ovat vähäisiä. Jos nainen on esimerkiksi erityisosaaja, hänelle kyllä osoitetaan paikkansa. Suiden tukkiminen on jo jotain ennen kuulumatonta.




Tuesday, March 12, 2019

Repeämiä kaduissa toriparkin liepeillä. Tihulaiset tihuloi



Torin ympärillä repeilee. Perjantaina kävelin kauppahalliin ja huomasin Börssin kohdalla muutaman millin levyisen ja pitkähkön repeämän kadussa aina Vanumamman talon päätyyn saakka. Toinen repeämä oli Ruotasalaisen Teatterin edessä, ja se oli leveämpi kuin edellinen. Ihme on, jos kukaan ei ole huomaavinaankaan. Minusta edistys on jotain muuta kuin gryndereiden rahavirtojen edistyminen. Kamera ei ollut mukana mutta kuvia myöhemmin. Ympäristö ja kaavoitus -ryhmässä oli aika hyviä kuvia.

Kävin kuvaamassa ja ällistys oli suuri; repeämien päälle oli heitetty hiekkaa, jalkakäytävällä sai potkia peitettä pois. Railoa riitti pitkään. Vanumamman kohdalla katu oli vajonnut merkittävästi. No, eihän se ole vajonnut, vaan talot ovat nousseet ylös. On nääs pääsiäisen odotusta. Ihmeitä tapahtuu!

Näin vaalien alla voisi joku puuttua näihin ympäristön tihulointeihin. Vai uskaltaako kukaan oikeasti sanoa mitään, mistään ja kenestäkään.

Ovatko virkamiehet vastanneet aloitteeseen erään grynderin saamista lahjusrahoita kaupungilta. Olisi uskottavuuden kannalta hyvä vastata, varsinkin kun aloite on tullut eräältä kaupungin valtuutetulta, joka edustaa osaa kaupunkilaisia.


Kun harrastaa kaupunkikuvaamista, niin tapaa ihmisiä. Paikalle osui vanha turkulainen, ja hän totesi että:"Demarit ja kokoomus eivät uskalla vastustaa gryndereitä sillä heillä on rikollinen historia poliittisina toimijoina." Toivon etteivät vihreät sortuisi sellaiseen politiikkaan. Kiristäminen on vanha konsti hallita poliittisia päättäjiä.



Turussa -2 pakkasta. Aurinkoista.



Sunday, March 10, 2019

Kaanaan häät ja kaikkien köyhien ja murheelliste ilo viini

Aljosa saapui yöllä luostariin ja meni isä Zosiman kammioon nurkkaan rukoilemaan. Ruumis oli edelleen siellä ja isä Paisi luki evankeliumia edelleen. Ikkuna oli edelleen auki ja Aljosa ajatteli että ehkä ruumis sittenkin haisi kalmalle.

Isä Paisi luki: "Ja kolmantena päivänä oli Kaanaassa häät ja Jeesuksen äiti oli siellä. Myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli kutsuttu häihin." Aljosa oli harhautunut rukouksen harjoittamisessa ja hän oli myös hyvin väsynyt. Kuten tiedämme Kaanaan häistä loppui viini ja Jeesus teki ihmeen tekemällä vedestä viiniä. Nyt on hyvä tietää että Kaananmaa oli köyhien ihmisten aluetta ja Viini oli kaikkien köyhien ja murheellisten ilo.

Isä Paisi luki edelleen Kaanan häistä. Äkkiä Aljosa kuuli tutun äänen, mutta se ei tullut arkusta, vaan se oli ylhäällä ilmassa. Isä Zosima sanoi hänelle: "Minut on kutsuttu mukaan häihin, kutsuttu ja pyydetty. Miksi sinä olet piiloutunut niin ettei sinua voi nähdäkään. Tule sinäkin luoksemme." Aljosa koki suuren riemun kaikesta siitä mitä isä Zosima hänelle unessa puhui.

Ja kolmentenä päivänä tästä Aljosa lähti luostarista kuten isä Zosima oli hänelle sanonut: "Mene maailmaan."

Isä Zosiman viholliset yrittivät levittää kalmanhajuisia valheitaan, sillä oli tapana että kun luostarin ohjaajavanhus kuolee, hän ei mätäne, vaan tekee ihmeitä. Tällaista oli valtapolitiikka luostareissakin.

Friday, March 8, 2019

Muistotukka, surutukka


On naisten päivä! Sain kampaajalta ruusun. Edellisen kerran kävin kampaajalla toissa joulun alla. Tasautin haperot latvat silloinkin.

Silloin kun kävimme katsomassa 101 vuotista appea sairaalassa ennen kuolemaa, hän sanoi kasvattaneensa muistotukan silloin kun tytär kuoli. Ihmiset olivat kummastelleet hänen hiustyyliään, mutta hän oli päättämyt ettei mene parturiin enää.

Kampaaja oli ylen suulas ja kertoi olevansa Matti Vanhasen lapsuuden kaveri. Hän mitätöi luulon että Matti olisi kova naisten mies, se on legendaa. Mutta rehellinen hän kyllä on.

Hallitus kaatui, Alkoi kova vaalitaisto.

On suuren paaston aika ja valmistan hummusta ihan ite.






Thursday, March 7, 2019

Ohjaajavanhuksen risti II

Pahuuden ilmentymiä luostarissa.

Isä Paisi luki evankeliumia kammiossa vakaasti, mutta hän ei voinut välttyä epäilyksiltä että jotain outoa tapahtui. Paikalle oli tullut suurijoukko ihmisiä kunnioittamaan isä Zosiman muistoa. Eräs kaupungin selkärangaton nainen oli lähettänyt tiedustelijan vakoilemaan. Isä Paisi tunsi liikehdintää ja levottomuutta jopa oman valjestönsä parissa.

Hän haisee jo! Haistelijoita ja nuuhkijoita kävi kammiossa. Isä Paisi jatkoi lumkemista ja kolmen aikaan iltapäivällä kalmanhaju tuntui jo. Isä Zosima oli kuiva ja hänen jalkansa olivat kuivuneet luihin kiinni.

Isä Zosiman suosio ei perustunut ihmeisiin, vaan hänen suosionsa perustui rakkauteen. Hänelle oli kerääntynyt myös kateellisia vihamiehiä sekä luostarin sisälle, että ulkopuolelle.

Mikä hänessä on Pyhää? Oli heidän kysymyksensä. Kun aika kului alkoivat kammiossa kävijät olla vähemmän pyhiä. Yksikin munkki otti tiedottajan roolin ja kertoi odottaville joukoille miten asiat olivat. Joidenkin kasvoilta loisti vihamielinen ja vahingoniloinen ilme.

Suurin osa väkijoukosta oli isä Zosoman hengellisiä lapsia. He olivat isä Zosiman puolella.

Nyt oli niin että pyhän ihmisen ruumis ei haise kalmalle. Näin päättivät isä Zosiman vastustajat. Athoksella ajateltiin että ruumis saa hajota ja pitääkin hajota. Pyhyys tunnistettiin luiden väristä vuosien päästä. Meripihkan variset luut olivat todiste pyhyydestä.

Ulkoa alkoi kuulua epäpyhää meteliä ja se voimistui. Munkkien lähetystä pyrki kammioon, mutta pysähtyi portaikkoon. Isä Paisi luki voimakkaasti evankeliumia. Vähän päästä johtajamunkki sekosi ja paineli keljaansa huitoen käsillään ja huutaen käsittämättömiä.

Isä Zosiman ruumis ei haissut muulle kuin mehiläisvahalle, hän oli niin kuivunut että kaikki rasva oli poissa.

Aljosa järkyttyi ja sai luvan mennä perheensä luo.

Wednesday, March 6, 2019

Ohjaajavanhuksen risti I


Panteleimon ikoni

"Niiden, jotka vaeltavat tuhansien virstojen päästä Ohjaajan luokse, on ollut mahdotonta tunnustaa syntejään omalle papilleen. niiden vaeltajien sielu on murskattu ja litistetty. He kulkevat mitään tietoista odottamatta, mutta jonkinlainen hämärä toivo pelastamisesta panee heidät liikkeelle."

Dostojevski käyttää mielenkiintoista termiä, puhuessaan ohjaajavanhuksista, hän kutsuu heitä ohjeenantajiksi. Ohjaajavanhus palvelee rakkauden ja sanan varassa, ja häneltä tullaan hakemaan lohtua ja ohjaita. Ohjatessaan ja lohduttaessaan Ohjaaja itse palvelee Rakkautta ja Sanaa.

Dostojevskiä kiinnosti suuresti ohjaajavanhuksen risti, sillä tuhansien ihmisten syntien kuuleminen on raskas risti. Eräässä Dostojevskin kertumuksessa nimetön Ohjaaja kertoo " Kaksikymmentä vuotta olen kuunnellut ihmisiä, tuhansia ihmisiä, ja tutustunut siihen, minkä ihminen piilottaa perimmäiseen sielun nurkkaan, mutta en vielä nytkään kykene tyynesti kuuntelemaan, vaan minut valtaa väristys. Tällaisella hetkellä menetän sen hengen, jolla lohduttaisin ihmistä, sillä joudun tarkkailemaan itseäni ja huolehtimaan siitä, että pysyn nöyränä kuunnellessani sielun salaisuuksia." Ei ole varmuutta onko edellinen Dostojevskin omaa ajattelua, vai onko joku ohjaaja kertonut hänelle näistä asioista.

Ohjaaja Nektarin hengellinen lapsi on merkinnyt muistiin seuraavan keskustelunsa:" Joutuuko ohjaaja ottamaan kannettavakseen kuulemansa synnit ja kärsimykset?" "Kyllä, sinä olet ymmärtänyt tämän asian ja siksi vastaan sinulle. Minun pakko ottaa kannettavakseni, koska muuten en voi antaa toiselle kevennystä Niin paljon kannan syntiä ja surua, että siitä kasvaa kivivuori, ja sinusta tuntuu ettet enää hallitse sitä ylläsi, mutta vaikeimmalla hetkellä saat armon, ja kivet lentävät kuin lehdet syksyllä ja sinä saat voimia ottaa vastaan synnintunnustustusta."

Karamazovin veljeksissä Dostojevski kuvaa Ohjaajavanhuksia:" Ohjaajavanhus on se, joka ottaa teidän sielunne omaan sieluunsa, ja teidän tahtonne omaan tahtoonsa. Kun te valitsette itsellenne Ohjaajan, te luovutte omasta tahdostanne, annatte sen Ohjaajan tahtoon."

Ohjaajan ohjeiden noudattaminen on vapaaehtoista kuuliaisuutta; ohje ei ole piispallinen käsky. Jokainen valitsee vapaaehtoisesti ohjaajansa, ja Ojaaja voi kieltäytyä ottamasta häntä hengelliseksi lapsekseen. tarvitaan molemman puolonen hyväksyntä.

Vanhalla Venäjällä oli olemassa rituaali, jossa Ohjaaja otti ohjattavan hengelliseksi lapseksee ja otti hengellisen lapsensa käden kaulalleen sanoen: Tästä hetkestä kaikki sinun syntisi ovat minun kannettaviani. Minä vastaan sinun synneistäsi viimeisellä tuomiolla."

Tuesday, March 5, 2019

Munkin kuoleman jälkeinen rituaali tuon`ilmaisia varten

Karamazovin velsekset s.467.

Kristus Vapahtaja ikoni

"pappismunkki isä Zosiman ruumis valmisteltiin kuntoon säädettyjen sääntöjen mukaista hautaamista varten. Munkkien ja askeettien , munkkien ruumiita ei pestä. " Kun munkki menee Jumalan luo, toimittava munkki, joka on tehtäväkseen saanut, pyyhkii ruumiin lämpimällä vedellä ja tekee ennen pyyhkimista kreikkalaisella sienellä ristin vainajan otsaan, rintaan, käsiin, polviin ja jalkoihin, mutta ei mitään muuta." Kaiken tämän teki hänelle itse isä Paisi. pyyhkimisen jälkeen puki hän vainajan munkin pukuun ja leikkasi hieman auki kangasta saadakseen viitasta ristinmerkin. Päähän hän laittoi päähineen jossa oli kahdeksansakarinen risti. Kasvot peitettiin mustalla ehtoolliskalkkiliinalla. Hänen käsiinsä pantiin Vapahtajan kuva. Arkku jätettiin päiväksi kammioon. Koska kyseessä oli arvovaltainen vainaja, rituaaliin kuului että pappismunkit ja diakonit lukivat vuorollaan hänen hänen arkkunsa vieressä evankeliumia, ei psalttaria."

Seuraavana päivänä tapahtui jotain outoa kaupunkilaisten keskuudessa ja, se sai isä Paisin tuntemaan iljetystä.

Monday, March 4, 2019

Köyhät elävät ilmastomuutosjärkevästi

Suomea ei uhkaa mikään ulkoinen vaara, vaarat tulevat sisältä.

Yksityisten metsänomistajien pitäisi tuntea ilmastonmuutoksen vaarat ja rauhoittaa osa metsistään hiilinieluiksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksityisten ihmisten asia. Yleisellä tasolla asiasta puhutaan, tekoihin se ei yllä. Ajatekaamme kaivosyhtiöiden toimintaa, he eivät ajattele ilmastonmuutosta, he haluavat ainoastaan hyötyä, lähteä hyödyttyään tarpeeksi, ja jättää maisemalliset siivoushommat muille. Kuka muistaa vielä Talvivaaran?

Yksilöiden tekemät ilmastonmuuttumisen vastaista toimintaa ja se on hyvä. Outoa että heistä on muodostunut joillekin köyhän kuva. Pitääkö olla köyhä elääkseen ilmastollisesti oikein. Totta, köyhät syövät järkevästi kukkaroon nähden. Heillä ei ole varaa ostaa vaatteita ja kenkiä ja käydä lentäen Thaimaassa tai Nykissä. He polttavat puita kakluuneissa ja kiukaissa ja useimmiten asuvat puutaloissa kaupungin laitamilla tai kaupungin vuokrakasarmeissa, tai maaseudulla. En tiedä miten heidän jätteen lajittelunsa on järjestetty, vai onko mitenkään. Köyhät eivät käytä terveyspalveluita kuin pakon edessä, heillä ei ole varaa elää toisin.

Kuuntelin kerran radiosta keskustelua ihmisten eriarvoistumisesta. Siellä omahyväinen professori selitti: "Kun ihminen elää hyvää elämää, hän silloin syö terveellisesti, huolehtii kunnostaan ja juo pelkkää vettä, ja käy hyväpalkkaisessa työssä, näin säästetään yhteiskunnalle rahaa, eikä sairastuta itseaiheutettuihin tauteihin."

Ajattelin että milloin tuostakin henkilöstä on tullut fasisti. Kas kun ei ehdottanut lihavuuden ja itseaiheutettujen tautien kriminalisointia.

Tietävätköhän poliitikot miten syvä railo on kansalaisten väliin kasvanut. Pitäisi tietää koska edustavat kansaa.

Kohta Suomi on pelkkä banaanivaltio.

Sunday, March 3, 2019

Sovintosunnuntain aamussa tehtyjä havaintoja ajassamme

Tein havoinnon aamulla että sosiaalista mediaa pitää välttää. Vaalit ovat tulossa ja kaikki käy sietämättömäksi.

Jos tämä poliittinen meno jatkuu, olemme pian taantuneet kirkollisen köyhäinavun varassa eläväksi ja laupeudentyön asiakkaiksi. Isoin osa kansasta ajetaan köyhälistöksi ja jokainen voi kuvitella mitä tästä seuraa.

Olettko kuulleet hallitushenkilöiden puhuvan köyhistä ja syrjäytetyistä ihmisinä. En kyllä ole, enemmänkin harmillisena haittana ja turhakkeena. Koskahan vihreät lakkasivat olemasta pienen ihmisen puolella? Jotakin tapahtui viimeisen vaalivoiton jälkeen.

yksityisten vanhushoivakotien huono taso ja lasten päiväkotien laiminlyönnit ja voiton tavoittelu on saanut kokoomuksen vanhan staran Raimi Ilaskiven pöyristymään. Hän on uskonsa markkinatalouteen horjuu. Minne unohtuivat kokoomukselta koti, kirkko ja isänmaa? Jäljelle on jäänyt kova oman voiton tavoittelu ja voiton maksimointi. Isänmaallisuus on heitetty romukoppaan ja isänmaan metsät ja luonnonvarat ovat kovan parturoinnin alaisia. Ihan kuin Suomi-neito itkisi jossakin nurkassa, etten sanoisi veisaisi kuolinvirttä.

Kautta aikojen köyhälistöä on haukuttu roskaväeksi ja rupusakiksi. Nykyään ollaan niin "sivistyneitä" että puhuvat aivan muilla termeillä, takaa paistaa kyllä omahyväinen paremmuudentunne. Sivistys on sitä, miten yhteiskunta huolehtii vanhuksista, lapsista, nuorista ja vammaisista. Tällä mittapuulla olemme sivistyksen takamaa ja kaiken kattava ahneus ja tuoton maksimointi on päivän sana. Itseohjautuva opetus taitaa olla jo esikouluissa. Koulujen ala-asteella se näkyy jo. Miten tämä kaikki on mahdollista näin nopealla kurjistamispolitiikalla. Yksityistäminen hyödyttää ulkomaisia yrityksiä ja pääomapiirejä.

Ortodoksit viettävät tänään sovintosunnuntaita. Suuri paasto alkaa.

Ksenia Pietarilaisen ikoni. Hän oli Jumalanhullu 1700-luvun Pietarissa. Hänet kanonisoitiin Pyhäksi 1900-luvulla. Hän on osoittautunut tehokkaammaksi työnvälittäjksi kuin viralliset instanssit. Hänen haudallaan käydään rukoilemassa Suomestakin. Ksenia järjestää töitä naisille. Jumalanhulluus on ihmisen viisautta tärkeämpää.

Olen jotenkin ymmärtänyt luettuani Dostojevskia että Jumalanhullut eivät käynyyt kirkoissa, ja jos kävivät, niin heittelivät pappeja ja piispoja herneillä. Tänä päivänä tavallisten köyhien ja syrjäytettyjen kirkossa käyntiä häiritsee se, ettei heidän huulipunansa ole sopusoinnussa kynsilakan kanssa.

Saturday, March 2, 2019

Taistelu uskon ja epäilyn välillä


Kolikko-ikoni.
Dostojevskin ensimmäinen muistikuva lapsuudessa oli se, kun lastenhoitaja vei hänet myöhään illalla tervehtimään vieraita. Hän oli kolmevuotias ja yöpuvussa. Hoitaja pyysi häntä polvistumaan ikonin eteen ja lukemaan rukouksen (Jota hän luki kuolemaansa asti iltaisin). Rukous kuului näin:"Kaiken toivoni panen sinuun Jumala, Jumalanäiti, suojele minua kattosi alla!" Vieraat olivat ihastuneita ja kiittelivät häntä älykkääksi. Tuo samainen rukous on kulkenut heidän suvussaan kauan ja Dostojevski opetti sen myös omille lapsilleen.

Dostojevski ei ollut tapakristitty, itse asiassa hän taisteli koko elämänsä ajan epäilyksen rajamailla. Hän ei uskonut institutionaaliseen kristillisyyteen ja ihmisen kehittämään järjestelmään.

Dostojevskin teos Kirjoituksia kellarista on kirjoitusta ihmisen alitajunnasta. Tästä teoksesta alkaa Dostojevskin kirjallisuus. Kirja on kirjoitettu karkotuksen jälkeen. Se on monologi, mutta tekstissä ei mainita kuka on puhuja minä. Kertoja voi olla kuka tahansa, vaikka pelkäämmekin sanoa sitä minkä puhuja sanoo. Teos on pelottava, siinä laskeudutaan sellaisiin mielen syviin kuiluihin joita emme haluaisi tuntevamme ja vielä vähemmän haluaisimme itsessämme olevan.

Tässä teoksessa ei mainita Kristusta, ei puhuta uskosta, ei mistään sellaisesta, jota voisi sanoa hengelliseksi. Dostojevski on maininnut asiasta eräälle ystävälleen, että ainoa ajatus jonka hän halusi teoksessa ilmaista, on se, että ilman Kristusta ei voi elää.

Omasta taistelustaan uskon ja epäilyn välillä Dostojevski sanoo:" Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa."

Friday, March 1, 2019

Sallikaa lasten olla turvallisessa hoidossa

Miten on mahdollista että päiväkodissa lapsen satuttaessa päänsä, niin että siihen tulee reikä, ja josta veripulppuaa, laitetaan päähän pipo. Siihen oli jäänyt isohko arpi. Varissuon lähiössä olevassa yksityisessä päiväkodissa on tapahtunut muutakin outoa. Minusta päiväkoti pitäisi sulkea, ainakin määräajaksi.

Osaako kolmivuotias päiväkotilapsi käydä yksin vessassa? Osaa, mutta hygienia kuulemma vähän takkuili, pissaa oli siellä täällä ja käsienpesu unohtui ja he kävelivät ulos vessata housut kintuissa: tulosta tai ulostusta. Tässä päiväkodissa oli varmaankin turha huutaa:Pyyhkimään! Aivan ilmeisesti paikka oli ylikuormitettu lapsilla ja kaikki oli maksimoitua, erityisesti voitto.

Kaiken kukkuraksi työntekijät eivät pystyneet puhumaan lapsille heidän omalla kielellään joten lasten kielellisyys taantui.( En vastusta maahanmuuttajien kättöä työvoimana ja toivon ettei kyseessä ole halpatyövoima palkkaus) Aikaisemmin kyseisessä paikassa työskennellyt lastentarhan
opettaja on kertonut että hän oli yksin 30 päisen ryhmän kanssa nukutus ja ryhätoiminnassa. Seikkailupuistonssa retkeiltäessä hänet jätettiin yksin lasten kanssa kun pomo meni muiden kanssa tupakalle. Mitähän mahtoivat seikkiksen ohjaajat tehdä? Vai onko nykyään kaikki muuttunut itseohjautuvaksi toiminnaksi.

Yksityisiä päiväkoteja on tullut kuin sieniä sateella. On toki varmasti hyvätasoisiakin, mutta kun kyseessä on liike-ideaan perustuva päivähoito, niin täytyy suhtautua varauksella.

Steiner-päiväkoti on korkeatasoinen ja muutkin oman metodin omaavat päiväkodit.