Andrei Tarkovskin elokuvassa Andrei Rublev, ui luonnonuskoisten tyttö kuin joutsen pakoon kristittyjä käännyttäjiä. Joutsen on romatiikan ajan tunnus. Dostojevski ei täysin tuomitse länsimaista yksilöllisyyden ihannetta, sillä kun yksilöllisyys viedään tarpeeksi pitkälle jonkun henkilön kohdalla, hän pystyy uhraamaan henkensä koko ihmiskunnan pelastukseksi. Kristus yksilö pystyy uhraamaan itsensä yhteisön puolesta ja samalla yksilöllisyys katoaa. Valitettavasti aikamme yksilöllisyys on kääntynyt itseään vastaan. Me tavoittelemme ainoastaan itsekkäin motiivein omaa etuamme.
Luultavasti pakanallinen, muinaisuskoinen kansa ei ole Dostojevskille uhka, vaan mahdollisuus hedelmällisenä uskon kasvualustana. Maaorjuutta edeltävinä aikoina ei varmaankaan ollut oikeutta kieltäytyä kasteesta, vai oliko sittenkin. Maaorjuuden aikana heidän uskonsa oli pappissäädyn ja kirkollisten toimijoiden taskussa. Korkeimpana oli itse itsevaltias tsaari. Vasta 1861-luvulla tsaari Aleksanteri II vapautti mahtikäskyllään maaorjuuden, mutta miten kristittyjä vapautetut olivat? Ja mitä vapaus heille tarkoitti silloin ja myöhemminkin.
Kristus-myytti oli Dostojevskille rakkainta maailmassa. Se oli enemmän kuin totuus.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment