Tänään on kansallisrunoilijamme päivä. Minä tosin en ole koskaan oikein ymmärtänyt hänen merkitystään kansalliselle identiteetillemme. Minä en ole koskaan innostunut hänen tuotannostaan. Äitini sen sijaan osasi ulkoa Vänrikki Stoolin tarinoiden runot; ainakin Torpan tyttö-runon, ehkä se puhutteli häntä erityisesti koska hän ensimmäiseksi muisti juuri kyseisen runon. Hän kävi koulunsa 1930-luvulla ja silloin Runeberg oli arvostettu. Äitini muistaa kait vieläkin kuin vettä valaen runoja kyseisestä kirjasta. Tuohon aikaan oli ulkoluku kouluissa kovassa kurssissa. Nykyään saa olla ylpeä jos koululainen edes muistaa kuka Runeberg oli ja on.
Olen kiinnostuneempi hänen vaimonsa elämästä ja tuotannosta. Mikäli Runebergistä tehdyt elämäkerrat pitävät paikkansa, luulen etten olisi pitänyt hänestä. Vai olisinko sittenkin ollut muiden naisten tapaan rähmälläni tämän suuruuden edessä? Mene ja tiedä.
Olen joskus analysoinut kyseisen Torpantyttö-runon jossakin. En löytänyt sitä tähän, joten jäten analyysit myöhemmäksi.
Ylinnä oleva kuva tuli valituksi suomalaiskansallisen sinisen torpan symboliksi.
