Wednesday, November 29, 2017

Piispallinen halaus ja muita huomioita

Sytytin kynttilän vanhaan tallilyhtyyn ja vein mustaan ja märkään yöhön. Olimme saunassa Nummenpakalla ja saappaiden alla litisi ja lotisi. Vettä on riittänyt kyllä. Sateessa kävely on terveellistä. Ilma on puhdasta ja iholle hyväksi.

Juha Hurme sai kaunokirjalloisuuden Finlamdian. Hyvä valinta. Palkinto on rahallisesti liian pieni, saisivat nostaa 100 000 euroon. Runo-Finlandian voisi myös perustaa sillä lyriikka on kirjallisuuden arvokkain laji. Kaikenlainen runous on hyväksi. Merkillistä miten kirjallisuudessa löytyy yhä oikeassa olijoita, Oksasia, ( En tarkoita Sofi O:ta) jotka määräävät että pitäisi olla vain ja ainoastaan heidän kanssa samaa mieltä runoudessa. Sellainen on kaventavaa ja typistävää ja tyhmää.

Tein Hidegard Bingeliläisen hermo ja voimaannuttamispipareita. Niissä oli ytyä. 1100- luvulla niitä sai ainoastaan apteekista. Heti tuli voimaantunut olo. Piispamme Ambrosius, Helsingin metropoliitta, jää eläkkeelle joulukuun viimeinen päinä. Hän sai läksiäislajaksi kirkolliskokouksessa hienointa punaviiniä ja hienot sukelluslasit. Viisaana ihmisenä hän ei yhdistä näitä lahjoja, sukeltaminen sujuu paremmin ilman viiniä. Leo ja hän halasivat veljelliseti ja mieleeni tuli eräs poliittinen kuva menneiltä vuosilta. Arkkipiispan istuin siirtyy Helsinkiin. Se ei nostata minussa intohimoja.

Turun ortodoksinen seurakunta on lähettänyt Toriparkki yhtiölle valituksen. Se on aiheellinen. Toriparkki oy väittää että kirkolle ei tule (muka) vaurioita koska he rakentavat kauempana. Kuitenkin kirkko on paalutettava sillä kirkkorakennuksen vajoaminen on muutaman millimetrin luokkaa vuodessa. Itse huomasin ylätasanteella olevan notkahduksen jo keväällä. Kirkon paalutus on välttämätöntä joka tapauksessa. Seurakunta ei pysty sitä maksamaan, joten pahalta näyttää.
Toriparkista ovat jättäneet muistutuksen kaksi muutakin instanssia. Huomenna torstaina on rakennusviraston kokous ja siellä joko rakennuslupa heltiää tai ei. Toivottavasti ei. Riskejä on hieman liikaa.

Turussa +4,8 lämmintä. Tihkusadetta ja märkää.

Monday, November 27, 2017

Taikkarinmäellä sataa ja tuule


Taikkarinmäen joulukuusi. Taidemuseo on dominoiva rakennus.

Tuuli heittää vettä ja rännit pulputtavat kadulle lammikoita. Minulla on eräsaappaat jalassa. Tuuli yritti kaapata sateenvarjoni.

Pelastusarmeijan kirpputorilla on laadukasta kirjaa tarjolla. Joulukoristeita tarvitsevalle. Tässä iässä alkaa joulukoristeillakin olla historiaa ja muistoja. Kirpparin ikkunassa itämaan tietäjät ja pyhä perhe asetelmassa jeesuslapsen ympärillä.

Seinäntakainen vesivahinkohuoneiston pitäisi tulla myyntiin. Kohta varmaan remppa-reiska jymistelee.

Naapurissa on omakotitalo tulossa myyntiin, sanoi remppareiska ja kaasutti pois. Miten mielelläni siirtäisin kymmenettuhannet kirjamme avarammille seinille.

On marraskuun viimeisiä päiviä. Harmaata ja lämmintä Lonttisissa.

Sunday, November 26, 2017

Sunnuntaikävelyä


Turun tuomiokirkon edessä oleva joulukuusi. Se tuotiin Pöytyältä ja se on sopusuhtainen, kaunis kuusi.

Vanhan Suurtorin kuusi tai yksi niistä. Huomatkaa lippu.

Joulukuoro 1917 luvulta. Joulurauhaa ei tuolloin julistettu koska oli niin rauhatonta ja kohta sotaistakin. Luokat nostivat päätään ja kansa jakautui toisilleen vastakkaiseen rintamaan. minusta sopivaa nimeä tälle ei ole olemassa.

Vahva maalaus. Nämä ovat vahvoja töitä. Piti oikein pysähtyä ja tuntea miten vahvuus täytti tilan.

Saturday, November 25, 2017

Kauppahallin kuusi on tyylikäs



Yllä kauppahallin joulukuusi. Se on tyylikkäin kuusi jouluturussa.


Tässä parempi kuva kuusesta yläpuolella.



Tämä poro ei ole tyylikkäin jouluporo torilla. Voi olla että se on moderni mutta minusta se on hieman rautalangasta väännetty.

Aurinko paistaa viistosti. On keskipäivä ja maailmalta kantautuu ikäviä uutisia. Lidlissä ei juurikaan enää näe maahanmuuttajia. Ovat menneet "maanalle" kaiketikin.

Kohta lähdemme Vanhalle Suurtorille Vanhanjan joulumarkkinoille! Sielläkin on kuusia kuvattavaksi.

Wednesday, November 22, 2017

Sopusuhtainen kuusi kirkon edessä



Taas on kuusi kirkon edessä. Kuten huomaatte kuusi on sopusuhtainen ja kaunis. Se saa valot ja tähden lauantaina.

Sitten kävelimme kauppaan ja tapasimme vanhan skarpin papan jolla on mielipide kaikkeen. Kerran olimme keskustelemassa ostoskärryjen edessä kolmen naisen voimin ja pappa kuulutti että "Mikäs naisyhdistyksen kokous tämä on?" Nyt hän huomioi kylmäkala altaassa olevat villatumput: Kylmillä kaloilla on lämmitin"


Torin kuusi sai tähtensä latvaan. Kohta alkaa joulun aika. Parhaillaan on joulupaasto meneillään.

Ammupäivällä kävin etsimässä ruisleipää. Olen ollut huono-onninen tässä viime aikoina. Toisen leipurin uuni oli mennyt rikki ja toinen oli myynyt limput loppuun eilen. Nyt onnisti. Ruisleivän pitää olla juurenleivottua ja ruisjauhoja sisältävä.

Äitini 92v. on järjestänyt lähiomaisilleen taas pikkujoulujuhlan. Hänellä riittää virtaa vieläkin, johtunee valoisasta elämänasenteesta. Vahinko että matka on niin pitkä Pohjois-Karjalaan.





Tuesday, November 21, 2017

Talot hapertuvat tomuksi, joki virtaa aina vaan


Tässä on kaupungin vuokratontilla oleva rappeutunut talo. Se on tullut tiensä päähän ja saa mennä. Joki on pysyvä, talo ei. Toivon että puistoalue laajenee molemmille purettvien hökkeleiden tonteille. En tiedä miten nuo talot ovat päässeet rappiolle. Toisessa aivan ilmeisesti on asuttu äskettäin. Kuorma-auto seisoo talon pihassa aina. Tuskin kukaan kaipaa näitä surullisia taloja. Näilläkin taloilla on historiansa ja jopa värikäs historia.

Junat Helsinkiin ja Tampereelle menevät suhisten, ennen junat kolkkasivat mennessään. Äänimaailmat muuttuvat. Talot sijaitsevat rautatiesillan vieressä, Lonttisten ja Raunistulan välimaastossa.

Monday, November 20, 2017

Aurajokea ei pidä aidata



Ukri Merikannon veistämä patsas torin reunalla.

Turussa pilvistä, harmaata ja lämmintä. Tori on edelleenkin paikallaan.

Joki on tasainen ja liikkumaton. Kaupunkitarina kertoo että Turussa on hukkunut oudolla tavalla nuoria miehiä jokeen kymmenen vuoden aikana merkillisen monta. Ei kai sentään outo sarjamurhaaja ole asialla. Ahdistavaa monelle. Ystäväni Maru sanoi olevansa varma, että kyseessä on nainen, joka on kyrsiintynyt nuoriin miehiin ja siksi tönii heitä jokeen. En halua että Aurajoki aidataan. Jos mahdollinen sarjamurhaaja ei pääse tönimään jokeen, hän kehittää uuden tavan murhata. Ihmisen pimeäpuoli on korvautuva.

Aurajoen aitausta on säännöllisin välein vaatinut ehkä taho jolla on liiketoimintaa aitaus alalla. Minusta aitaus olisi maisemallinen ja kaupunkikuvallinen murha.

Ensi viikonloppuna ovat ensimmäiset vanhanajan joulumarkkinat Vanhalla Suurtorilla. Teemana Suomi 1917. Siinä sitä olisikin aineistoa isonpaankin tapahtumaan, rauhanomaisesti..









Sunday, November 19, 2017

Marraskuun yhdeksästoista päivä


Mihail Shishkin kirjoittaa kutkuttavasti ja älyllisesti. Olen juuri lukemassa tätä hyvinkin venäläistä kaunokirjallista teosta. Teoksen on suomentanut Vappu Orlov.



Miljenko Jergovisen Sarajevolainen Marlboro odottaa vuoroaan. Sen on kustantanut Savukeidas, 2017, ja sen on suomentanut Kari Klemelä.


Kaupungin vuokratalo on myytävänä. Ryhdikäs ja peruskuntoinen, se on hyvä sillä silloin taloa ei ole vielä pilattu väärällä remontilla. Noita taloja on kaikkiaan kuusi Rauhankadun ja Annankadun kulmassa. Tällä talolla on hallintaoikeus tonttiin.

Samaisesn talon kivijalka on jämerä ja korkea. Sähkökaapissa veikistelee sammakko kärpässienen alla. Kävelin pitkän lenkin Portsaan ja toista kautta takaisin.

Friday, November 17, 2017

Linnut torin yllä


Aamulla aikaisin, kun tori ei vielä ollut täydessä meningissään, kävelin torin poikki. Lintuparvi torin yllä, liekö olleet haaskalintuja, silmäilevät saaliita. Luin tiedotteen jossa sanottiin että toriparkin rakennuslupa liukeaa kuun lopulla, kuin manulle illallinen. Vihreät ovat myötämielisiä vaikka rahoitusta ei vielä ole julkistettu, mutta mikä tässä kaupungissa julkista olisi. Rahaa on rosvottu parkkiautomaateista säkki tolkulla. Lisää paljastuksia on luvassa.

Hiljainen ja harmaa aamukuva torilta. Takana ortodoksinen kirkko ja Mehiläinen, heillä oli yhteisiä asioita muinoin. Joskus ajattelen että nykyään kaikki on valjastettu materiaan ja saatavaan hyötyyn. Elämme totuuden, kauneuden ja hyvyyden jälkeistä aikaa.

Wednesday, November 15, 2017

Ihmiset katsovat jokea ja rantaa mietteliäänä


Joen vesi on kiivennyt melkein kävelytielle. Aurinko kultaa joen pintaa. Ihmiset silmäilevät rantaa ja vettä mietteliäinä. Kosteaa ja lämmintä edelleen.


Yleinen pissapaikka on veden peitossa. Sorsat uivat uusilla urilla. Kohta menemme katsomaan DDR dokumenttielokuvaa elokuvateatteriin. Siellä ei varmaankaa ole tungosta.

Katsoimme Kirsi Marie Liimataisen elokuvan Toveri, missä olet tänään. Katsojia oli kohtalaisesti. Pidin näkemästäni ja erityisesti Libanonissa kuvatut osat herättivät ajatuksia; jotakin tapahtuu, mutta mitä, tai mitä tulee tapahtumaan. Sitten oli keskustelua ja en uskonut korviani kun yksi rouva sanoi: Olen ollut DDR:ssä 1970-luvulla ainakin 2,5 vuotta, ja en minä Stasista kuullut. Se lienee länsimaista propakandaa. Turha edes alkaa moisesta keskustelemaa n sillä kyllä se Stasi oli siellä. Elokuva oli erittäin totuuden mukainen ja sydämellä toteutettu. Me olemme tottuneet katsomaan joko Stasi-elokuvia tai komediaa DDR:stä, virkistävää katsoa toisenkinlaista elokuvaa.

Monday, November 13, 2017

Mielen matka venäläiseen todellisuuteen


Leonid Tsypkinin kirja Kesä Baden-Badenissa ei ole kovinkaan tunnettu, mutta se on helmi kirjojen joukossa. Enne kuin aloittaa varsinaisen kirjan lukemisen kannattaa lukea kirjailija Susan Sontagin prologi Rakkaudesta Dostojevskiin. Siinä kerrotaan syvääluotaavasti kirjailija Leonid Tsypkinin elämästä ja suhteesta Dostojevskiin. Sontagin mukaan kirja kertoo verrattomasta Dostojevskista ja myös erikoisesta mielenmatkasta venäläiseen todellisuuteen. Itsestään selviä ovat - jos näin sopii sanoa- neuvostokauden kärsimykset vuosina 1934-1937 suuren terrorin ajasta nykyhetkeen johon kertojan etsintä sijoittuu: kirja aivan sykkii niitä. kirja on myös kaihoisa kertomus venäjän kirjallisuudesta, sen koko kaaresta. Tarinassa ovat mukana Puskin ja Turgenev mutta myös 1900-luvun kirjallisuuden ja ihmisoikeuden suuret hahmot. Tsvetajeva, Solzenitsyn, Saharov, Bonner.

Susan Sontagin mukaan Leonid Tsypnik ei kirjoittanut laajaa teosta. Mutta hän teki suuren matkan.

Leonid Tsypkin (1926-1982) oli venäjänjuutalainen lääkäri ja tiedemies joka työskenteli patologian tutkimusintituutissa. Hän on julkaissut yli sata tieteelistä artikkelia Neuvostoliiton ja ulkomaisten tieteellisissä julkaisuissa. Kaunokirjallinen tuotanto käsittää muutaman runokirjan, kaksi kaunokirjaa, Kesä Baden-Badenin, lisäksi. Kirjoja ei koskaan julkaistu Neuvostoliitossa. Kesä Baden-Badenissa ilmestyi Yhdydsvalloissa, venäläisessä kirjallisuuslehdessä juuri kirjailijan kuoleman aikaan. Kirjailijan poika sai muuttaa Amerikkaan 1970-luvulla ja kertoi kirjailijalle Kkesä Baden-Badenissa julkaisusta siellä. Isästä oli tullut virallisesti kirjailija. Veuvostoliitossa hänen tuttavapiiriinsä eivät kuuluneet kirjailijat, saati että hänet olisi hyöäksytty niihin piireihin. luultavasti hänen seuraansa kartettiin ettei oma turvallisuus järkkyisi.

Tämä kirja on eliksiiriä sielulle.

Sunday, November 12, 2017

Marraskuun 12. päivä

Harmaa ja tihkusateinen päivä. Tänään on isäinpäivä.

Dostojevski kävi Optinan luostarissa vain kerran. Hän oli haaveillut matkasta usein. 1878 kuoli hänen poikansa Aljosha. Aamulla hän oli ollut vilkas ja terve mutta keskipäivällä hän kaatui äkisti maahan ja halvaantui. Lääkärit eivät antaneet toivoa eloon jäämisestä. Dostojevski oli varma että Aljosha kuoli epilepsiaan ja syytti itseään että oli siirtänyt lapselleen tautinsa. Joka tapauksessa Dostojevski oli lohduton ja päätti lähteä vaimonsa kannustamana Optinan luostariin yhdessä veväläisen filosofin Ladimir Solovjovin kanssa. Matkan aikana tuli kuluneeksi 40 päivää Aljoshan kuolemasta ja hänelle toimitettiin muistopanihida, kuten tapna on.

Luostarivanhus Amvrosi sanoi Dostojevskille: Muista, miten Raakel itki lapsiaan. Itke sinäkin, sinäkin lapsesi tähden. itke, mutta muista, että lapsesi on Jumalan edessä yhdessä enkelien kanssa ja hän rukoilee Jumalan edessä sinun puolestasi yhdessä enkelien kanssa, sillä hän näkee sinun tuskasi.
Luostarivanhus lupasi muistaa rukouksissaan Aljoshaa.

Optinan luostari ja luostarivanhus näkyvät Karamaazovin veljeksissä.

Ainoastaan he jotka ovat menettäneet lapsensa kuolemalle, tietävät mitä syvä suru on.

Friday, November 10, 2017

Kiitosta ja ketjuilua



Kiitokset tälle henkilölle joka pitää jokirantaa siistinä ihan vapaaehtoisesti ja tuo kuulemma jopa omat työvälineet mukanaan. On siivonnut jo monta vuotta.

Kansalaistottelemattomuus on kaikille sallittua. Toriparkkiakin voi jokainen mennä vastustamaan henkilökohtaisesti ja rauhanomaisesti. Olisi upeeta jos mummot menisivät torille ja kahlitsisivat itsensä ketjuilla tolppiin. Ei ketjuilu ole pelkästään nuorten asia. Turun toriparkkihankkeessa ilmenvät kaikki ketkuilun muodot: demarit ja kokoomus ovat ketkuilleet vuosikymmenet gryndereiden kyytipoikina ja se näkyy kaupunkikuvassa.
Mummot ja muutkin voisivat ketjuilla ketkuilijoita vastaan. Toriparkkia ei tarvita.

Rauhaa kannattaa aina toteuttaa ja kannattaa. Turun pääkirjastossa on rauhanjuliste-kilpailu menossa. Yllä ehdotuksia julisteeksi.

Thursday, November 9, 2017

Torilla kuulee kaikenlaista


Torilla tapahtuu.

Torilla kuulee kaiken näköistä. Yksi mummo sanoi käyneesä pankissa ja nostaneensa muutaman tuhannen rahaa. Tiskivirkailija kysyi että "Mitä aiotte tehdä rahoilla?" Mummo oli suuttunut ja sanonut että "Mitä se teille kuuluu? Olen ikäni tehnyt työtä ja katson nyt eläkkeellä että voin keneltäkään lupaa kysymättä tehdä ihan mitä haluan." Hän oli vaihtanut asuntoa ja nyt sitten kiikutti rahansa toisaan pankkiin, jossa ei kysytä tyhmiä.

Torikauppias sanoi että "Toriparkki on itsestään saatanasta. Ja mahtaako kohta Bernerin ohjauksessa siirtyä monikansallisille yhtiöille koko tori."

Luin Koposen selostusta toriparkin omistuksesta. On muuttunut kasvottomaksi. Mahdollisesta ulkomaalaisesta osakkaasta neuvotellaan.

Rakennuslupaa ei kuulemma edes tarvita tässä projektissa.




Tässä yllä olevassa kuvassa on Tehtaankatu 1. Se on kaupungin omistama vuokratalo. Talo on entinen Armfeltin talo ja siinä on hulppeita asuntoja ja pihatontti. Varjele luojamme tätä taloa grynderien aikeilta.

Wednesday, November 8, 2017

Marraskuun kahdeksas päivä



Eilen torilla oli pysäkkien ympärillä aidattua toimintaa. Jotakin tapahtuu. Kulisseissa käy kuumat tuulet.

Eilisen kroonikkojutun yhteydessä rupesin miettimään erästä kiusallista kroonista vaivaa tai peräti geenivirhettä, peräsuolen puuttuvaa sulkijalihasta. Tunsin parikin vanhaa ja nyt jo kuollutta naista joilla oli kyseinen sukuvaiva riesana. Eli lievemmässä tapauksessa täytyi sulloa peräsuoleen vessapaperia ettei nolaa itseään jos alkaa oireilla. Nopeasti ulos ja kohti vessaa, ja niitäthän ei aina ole saatavilla. Arkuutta koko elämäksi luulen, koska ei voinut hallita peräsuolensa toimintaa. Miten tämä liittyy toriparkkiin? Liittyy hyvinkin, sillä en ole nähnyt yleisiä vessoja torisuunnitelmassa.

Ihmettelen myös minne torivilinästä ovat kadonneet "monkolidit" (turkulainen ilmaus Dawninsyntroomalle) nuo hyvätuulen ja tahdon lähittiläät. Olin aikoinaan työssä kehitysvammaisten koulussa. Meillä oli taiteellista toimintaa jonkin verran. Haimme ryhmänä jopa keupungin kulttuurilautakunnan apurahaa tapahtuman järjestämiseksi. Ei saatu. Kuulin kiertoteitä Seikkisen valopäiltä että kehitysvammaiset järjestävät tapahtuman kehitysvammaisille ja tätäkö pitäisi tukea. Kateus on kamalaa varsinkin jos on niinkin haavoittuva ryhmä kuin kehitysvammaiset lapset ja nuoret. Hakijat, kaksi ohjaajaa eivät kyllä olleet kehitysvammaisia. Tein johtopäätöksen että Turun kulttuurielämä ei kehitysvammaisia kaipaa ja samalla ajattelin yhtä Seikkisen ohjaajaa jolla oli tapana tehdä natsitervehdyksiä ja nimitellä vammaisia apinoiksi. Natsit kaasuttivat vammaiset aikoinaan. Minä sanon että yksikään ihminen ei ole tarpeeton.

Lähetin kerran kutsun kehitysvammaisten näyttelyyn eräälle tunnetulle turkulaiselleluterilaiselle rovastille ja kirjailijalle. Noloina mies selitti jotain outoa että eivät he voineet kun...Epäilemättä jossakin julkkujen tilaisuudessa lasi kädessä olisi ollut hienoa; meillä niitä ei ollut.
Voisikohan Suomi 100 vuoden kunniaksi jäsjestää jotain näille haavoittuville ihmisille. Yksi lastenkirjailija kävi puhumassa kirjoista kehitysvammaisten koulussa ja hän sanoi että näin taivaallista kuulijakuntaa hänellä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Hän tunsi vilpittömän ilon ja rakkauden virtaavan näistä lapsista. Hän oli saanut jotain aivan erityistä.

Tuesday, November 7, 2017

Tuomiokirkko katsoo joen pohjan kautta taivaaseen


Pienessä KirjaPuodissa keskustelivat runoilijat ja runonopastajat runoudesta. Minulla on vahva luulo ettei sitä parasta runoa ole vielä kirjoitettu, saati julkaistu. Huonon runon dilemma on aina minulle outo. Kuitenkin niitä kuulemma julkaistaan luvattoman paljon. Hyvä että ylipäätään julkaistaan runoja. Runot ovat kustantajalle huono sijoitus taloudellisesti. Lukijan ja kirjan ostajan tuntoja ei kustantaja edes ajattele. Menin puolituntia myöhässä ja alku puheet jäivät väliin.

Yliopiston Luovan kirjoittamisen oppiaine muuntautuu runo-opetuksen osalta, luultavasti säästösyistä, arvaanko väärin että siitä ei enää makseta kunnolla jatkossa.
Tuskin runojen rustaaminen loppuu vaikka yliopisto taékisi mitä hyvänsä.

Sitten lopuksi Harri Nordell kertoi että aina kun on julkaissut kirjan, uuden aloittaminen on vaikeaa, aivan kuin olisi kadottanut kirjoittamisen taidon. Kirjan julkaisun myötä tuntee iloa.


Poiskävellessäni katselin jokirannan kadonneita puskia. Talot näkyvät ja se riittää. Joen pinnassa unenomaisia kuvia. Auringon viisto kirkkaus melkein sokaisi. Epätodellisen lämmintä.

Vanhat tammet joessa. Tuomiokirkko katsoo pohjan kautta taivaaseen.



Ei tähän kyllä mitään ravintoloita ja muita pyydyksiä tarvita. Visiot sikseen. Syy miksi näin hartaasti kuvasin jokea ja jokivartta, oli erään matkalaisen kroonisen taudin aiheuttama tilanne. Se vaati hienotunteisuutta, minusta ei olisi ollut apua, joten käytin kameraa ja jatkoin matkaa huomaamattomasti kun tilanne oli ohi.

Monday, November 6, 2017

Kuolleet linnut eivät laula



Luin kyseisen dekkarin ja se ei ollut aivan tavallinen kokemus. Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja tämä lapsi ei ole ihan tavallinen lapsi. Hän on älykäs ja kiinnostunut kemiasta. Hän jopa yritti kehittää tavan herättää kuollut henkiin.

On rapistunut ja konkurssikypsä kartano, Himalajan jäätiköltä löytynyt äidin, Harrietin ruumis. Äiti on ollut kadoksissa monta vuotta. Ruumiinvalvojaiset(sopi hyvin lukuaikaan) kartanossa, mies jolla on viesti kuiskaa sen tytölle ja sitten mies jo murhataa. Tytön äiti Harriet osasi lentää lantokoneella ja hänellä oli oma pienoislentokone. Tässä dekkarissa on tasoja.

Katsoin Myrskyn jälkeen viimeisen osan, kaksi muuta osaa katsoin jo jokin aika sitten Areenasta. Viimeinen osa oli paras ja ehyin. Lisää suomalaista laatusarjaa kiitos!

Hyvät ihmiset: huomenna klo.12.30 Pienessä Kirjapuodissa (Kävelykadun Humalistonkadun puoleisessa päässä.) keskustelevat lyyrikot Runon vallasta ja runon kirjoittamisen koulutuksesta.

Runous on ikuisuus aihe ja kuolematon.

Saturday, November 4, 2017

Vainajien ja Pyhien päivä

Minä uskallan ilmaista ajatuksen että rakkaus ihmiseen on ihmisaivoille saavuttamaton idea. Dostojevski.

Nykyisessä yliseksuaalisessa ajassamme on turha puhua rakkaudesta korkeamman henkisen elämän ilmentymänä, sillä meidän aikamme rakkaus on himon ilmentymä, ei muuta.(minä)
Muurintakainen kappeli pilkottaa puiden lomassa.
Eilen kävelimme vanhalle hautausmaalle tai uudemmalle puolelle, jossa on mieheni äidin suvun hautoja. Veimme pitkäkestoisen kynttilän palamaan.

Sitten menimme ortodoksien hautausmaalle ja olimme piknikillä kappelin luona. Oli hiljaista, vain liikenteen hienoinen kumu kuului. Äkäisen näköinen nainen kunnosti hautoja. Tänään lauantaina on litania. Olin valmis paniikkihäiriöön josko joku aktiivi seurakuntalainen pyyhältää paikalle.

Venäläisen kauppiaan entinen yksityiskappeli toimii nykyään myös Moskovan patriarkaatin siunauskappelina. Heidän oma kirkkonsa Vartiovuoren mäessä on niin ahdas ettei siunaustoimitus mahdu sinne. Turun ortodoksinen kirkko taas kuuluu eri patriarkaatin alaisuuteen ja Moskovan patriarkaatin alainen pappi ei voi suorittaa sakramenttia siellä, Turun nykyinen kirkkoherra kyllä siunaisi mutta se taas ei sovi Moskovan petriarkaatille. Hyvä että kappelissa voivat molemmat patriarkaatit sinata omiaan.

Oli lämmin sää, aurinko paistoi kirkkaasti ja ihmettelin miten vähän on enää puisia ristejä. Ortodoksiessa uskossa on kohta jossa puinen hautaristi säilyy vertauskuvallisesti maatuen lopuksi maaksi. Luonnonkalmistotkin häviävät ja hautausmaat muuttuvat valtakulttuurin mukaisiksi. Kaikki on luterilaisessa järjestyksessä.
Pietaryrtti kasvaa ja kukkii vielä kivenkolossa paistatellen.
Surun ja kaipauksen ilmentymiä on monia. Muistan aikoinaan nuoren naisen joka hoiti hautaa niin että yksi neuvöston jäsen valitti kirkkoherralle että nainen raapii haudan mustalle mullalle. Silloinen kirkkoherra sanoi että Jos se jotenkin helpottaa naisen surua, niin ruopikoon rauhassa. (Tämä oli kuoron nirppanokkakusipäiden mielestä fullgääriä ja itäsuomalaista primitiiviyttä.) huomasin seurakunnan historiaa lukiessani että itäsuomalaiset ovat tehneet Turun seurakunnan ja kirkon hyväksi enemmän kuin ruotsinkieliset ja muut turkulaiset yhteensä.) En tiedä mitä tapahtui mutta nainen sanoi ettei hän enää käy haudalla. Eilen kävelin hautausmaan kujalla ja näin että hauta oli hyvin hoidettu ja kynttilä paloi.

Turussa lämmintä +7 astetta. Aurinko on täällä taas.

Friday, November 3, 2017

Murtuneet torin kivet


Torikivet musrtuvat maallisen painon alla. Aika jyrää eteenpäin vääjäämättömästi, mikään ei ole ikuista, ei edes kivi, sillä tiukan paikan tullen kivi hioutuu saveksi jälleen. Jos Toriparkki, jolla ei ole vielä rakennuslupaa, tulee niin mihin nuo torikivet laitetaan. Voiko niitä ostaa muistoksi tai saada jopa ilmaiseksi.

Aikoinaan torin paikalla oli kuulemma joutomaata ja jopa vanha kalmisto. Turun tori oli keskiajalta lähtien Vanhalla Suurtorilla. En ole varma koska nykyinen kauppatori perustettiin, tai milloin syntyi. Autonomian ajalla keskelle toria piti rakennettaman ortodoksinen kirkko, mutta Engelin mielipide ja mittaukset otettiin vakavasti ja kirkon rakennuspaikka siirrettiin torin laidalle. Siinä se seisoo toinen pääty kalliolla, toinen kelluu savipatjalla. Kirkkoherra Homanen teki kirkon pelastusoperaation joskus 1960-luvulla. 1970-luvulla demarit ja kokoomus yrittivät tuhota kirkon mutta silloinen opetusministeri pelasti kirkon myöntämällä valtion lahjatontin, joka on nyt seurakunnan oma tontti, ehdolla ettei sitä myydä. Mielenkiintoista on että Mehilaisen sairaalarakennus on kyseisellä tontilla osittain, ja siinä on vuokrasopimus. Sen paikalla oli aikoinaan puutalo jossa oli virasto ja asuntoja. Se purettiin tuon uusiorakennuksen tieltä.


Lokki päivystää kalakojun vieressä. Se yleensä saa jotain rompetta syödäkseen. Se on iso ja lihava, mutta lentää kyllä sutjakkaasti. Tämä lokki on arvonsatunteva ja varmasti paskoo Toriparkki herrojen päälle torilla. Lokin nimi on Roope.

Thursday, November 2, 2017

Marraskuun II päivä

Karkoitusaikanaan Dostojevski ei saanut kirjoittaa sanaakaan. Hän kirjoitti myöhemmin teoksen Muistelmia kuolleesta talosta ja karkoitusvankileiriä hän nimitti kuolleeksi taloksi. Tosiasiassa hän syntyi uuteen elämään ja hänellä oli tapana vastata ystäviensä karkotusta koskeviin valitteluihin, että Jumalalla ehkä oli välttämätöntä viedä hänet Siperiaan oppimaan jotakin jota ilman ihminen ei voi elää. Ilman tätä tietoa ihmiset söisivät toisensa materialisen kehityksen myöyä. Dostojevski ei mainitse tässäkään Jumalaa, vaan sanoo että ilman tietoa tärkeimmästä, ihmiset söisivät toisensa. 1930-luvulla ihmiset söivät oikeasti toisensa.

Muistelmia kuolleesta talosta on alitajunnasta nousevaa materiaalia, siinä mennään todella syvälle ihmismielen syövereihin. Kirjoituksia kuolleesta talosta aloitti Dostojevskin järeiden kirjojen sarjan.

Torikuvia I


Tässä torin kivet kuvattuna. Tällaisia ei sitten kaiketi enää Suomessa osata valmistaa. Tämä kuva kuuluu tori-sarjaan. Olen päättänyt kuvata toria ja sen ilmettä tästä eteenpäin silloin tällöin. kuvitelkaa mielessänne kaikki torilla olevat askeleet, myös eläinten, jotka ovat talaanneet noita kiviä.

Yleensä tori on väriltään sinisen harmaa. Joskus kesällä se on auringon valaisema ydin kaupungin keskustassa. Turulla ei ole kaupungille ominaista keskustaa, se on pikemminkin taajama jossa on monta lähiötä. Jos tori lakkaisi olemasta, keskusta hajoaisi. Tori luo elämää, ei hajota tai kuihduta.

Turkulainen nousukkuus näkyy vanhojen rakennusten purkamisassa ja voiton maksimoinnissa uusilla vähemmän kauniilla ja heikoilla rakennuksilla. Sivistys on myös kulttuurin vaalimista ja perinteen kunnioittamista. Rakennuksissa on historin muisti ja monta tarinaa menneestä ja tulevasta, mikäli rakennukset saavat olla.

Wednesday, November 1, 2017

Marraskuun ensimmäinen päivä

Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa Dostojevski luki jo kuusi vuotiaana Raamattua. Kuusi vuotiaana hän luki Jobin kirjaa ja kuusivuitias ymmärtää Jobin kirjaa omalla tavallaan. Dostojevski sanoi myöhemmin vaimolleen Annalle hänestä tuntuneen että se oli kirjoitettu hänelle ja siinä oli jotain erityistä. Hänen elämänsä oli pitkälti elämän mittainen kärsimystarina ja vertautui Jobin kohtaloon.

Dostojevskillä oli kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa:Jumalan olemassa oloa koskeva epäilys ja ne kärsimykset, joiden avulla Jumala koetteli hänen voimiaan. Dostojevskin oli vastattava kysymykseen, onko ihmisen mahdollista uskoa, kun kaikki tosiasiat näyttävät uskon vastaisilta.

Voiko ihminen olla uskollinen Jumalalle kaiken kärsimyksen keskellä? Jos kirjailija ei ratkaise ihmisen salaisuutta, on hän elänyt turhaan.

Dostojevskin elämää leimasi kärsimyksen lainalaisuus. kuusitoista vuotiaana hän menetti äitinsä ja kahdesantoista vuotiaana hänen isänsä muhattiin. Samaan aikaan Dostojevski sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen. Sairaus kulki hänen mukana koko loppu elämän kuoleman varjona. Karkoitus akana kohtausksia tuli kerran viikossa, myöhemmin kerran kuussa. Hän on kuvannut romaanissaan Idiootti epilepsiaa tarkasti. Hän tiesi että epilepsiakohtaus voisi johtaa kuolemaan ja hän pelkäsi sitä.

Kaksikymmentä kahdeksan vuotiaana Dostojevski seisoi teloituskomppanian edessä. Häntä syytettiin maanpetoksellisesta toiminnasta. Heidän silmänsä oli peitetty ja Dostojevski sanoi vierellään seisovalle miehelle että Kohta me olemme yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä vastasi: Kohta me olemme kasa tuhkaa. Heitä ei ammuttu, sillä tsaari armahti heidät.

Karkoitus aika Siperiassa oli Dostojevskin mukaan opetus jotta oppisin asian jota ilman en voisi elää

Turussa +3 astetta, pilvistä tihkusadetta.