Vesikukka ja pakenevat kuikat

Huikean kaunis ja lämmin päivä. Soutelimme lahdella ja kuvasimme vesikukkia. Minä soudin ja mies kuvasi. Ulpukoita emme kuvanneet. Minulla on hajumuisto lapsuuteni ulpukoista. Teimme niistä kaulanauhoja kaulaan ja aina ne haisivat minusta sietämättömältä.

Lumpeita emme löytäneet.



Kuikka on vaikeasti kuvattava lintu. Kuikkapari ui lahdella ja teki pitkiä sukelluksia.

Aikaisin aamulla voi tavata kuikan laiturin edestä. Se katoaa nopeasti kaislikkoon tai sukeltaa kauas lahdelle.


Kesä jatkuu. Kesä.

Kevätaamu

Viileän yön jälkeen maasta kohoaa usvaa. Linnun ääni rikkoo hiljaisuuden. Veden pinta kuin ohutta lasia. Jos menisi ulos ja huutaisi, kukaan ei kuulisi. Pöllö olisi ylenkatseellinen, kaikki eivät osaa resitoida.

Päälläni pitkä yöpaita, kumisaappaat polvissa kävelen lonksuen märän kanervikon läpi rantaan. Vastarannalla ei ketään. Jos olisin mies, pissaisin portailta ja olisin rehvakas.

Kunnioitukseni joutsenia kohtaan on lisääntynyt. Heidän perhekäsityksensä on ihailtava. Turun urosjoutsen kävi siperianhyskin kimppuun puolustaessaan perhettään. Sitäpaitsi joutsenilla on pitkä suruaika. ...Siis ottakaamme oppi joutsenista...