Wednesday, August 31, 2016

Kuka nyt enää toriparkkiin uskoisi totesimme kun joimme kahvia Duunarien kahvilassa

Onko tämä kesä nyt tässä? Minä uskon vakaasti syyskuun kesäisyyteen jossakin määrin. Päivänsini oli kukkinut mummolan pihalla Pohjois-Karjalassa, kuten kukki viime kesänäkin. Vein valmiit taimet kesällä Uhtualle mennessämme. Omassa yrttimaassani kukkii kirveli. Sen hienostunut aromi on hivelevä. Lipstikka, salviä ja rosmariini rehottavat.

yrttimaa on myrskyn jäljiltä.


Rosmariini.

lipstikka

Päivällä kävimme torilla kahvilla, siinä "duunareiden" kahvilassa. Ampiaiset pörräsivät kahvileivässä, ne eivät pistä ellei hosu ja hätistä. Herra Flyk tanssi ja jutteli Pansion historioita. Oli Turku-päivä ja lavalla lauloivat vanhoja iskelmiä eri esiintyjät. Vanhat rouvat lauloivat särkyneillä äänillään Moskovan valoja kun ohitin mummu rivin.

Kukaan ei usko enää toriparkkiin.



Tuesday, August 30, 2016

Sadepäivän pohdintaa eilisestä esittelystä

Eilinen tutustuminen kaupungin vuokratalon myyntiin omakotitalona Portsassa jaksaa kummastuttaa minua. Siis tontilla on kuusi yksittäistä puutaloa, niistä osa on kaupungin vuokrataloja. Kaikkien vuokratalojen tulevaisuus on epävarma; asukkaat ovat löysässä hirressä. Kahdesta tontilla olevasta talosta en tiedä omistajaa. Tontilla ne nyt kuitenkin ovat. Lisäksi siellä on myös luhistumaisillaan oleva varastrakennus. Kaupunki olisi voinut huolehtia senkin kunnosta ennen myyntiä. Tuollaisen vajan kunnostus suojelualueella on syynin alla olevaa toimintaa, Lonttisissa vastaava pystyyn tuettu rohtava vaja purettiin koska se todella romahti. Paikalle nousi lähes saman lainen vaja. Joku pirullisista naapureista teki ilmiannon ja, käsittely on vielä kesken pannaanko purkuun uusi vaja. Turkulainen pirullisuus on käsite.

Koskahan kaupunki on perustanut nuo vuokratalonsa. Ovatko talot ostettu joltakin jo siellä asuneelta osuukeyhtiöltä? Kaipa tämäkin historia selviää Maakunta-arkistosta.

Portsassa pihat ovat kaikkien asukkaiden käytössä, omia pihoja ei ole. Lonttisissa on ainakin yksi talo jossa isoimmat osakkaat ovat omineet pihan. En suosittele sellaista ratkaisua edes muutospykälänä taloyhtiön säännöissä.

Ajattelen myytävää taloa, joka on perimmäisenä tontilla, jos sen ostaisi perhe joka käyttää kahta autoa päivittäin. Pihalle ei tietääkseni ole merkattuja parkkipaikkoja. Siellä on polkupyöriä.(Kun asuimme Rauhankatu 26 a:ssa, taloon muutti grynderi joka ilmoitti piirtäneensä ikkunansa alle pihalle parkkipaikan itselleen ja naapurilleen. Muut saisivat parkkeerata ihan mihin tahansa, ei kuitenkaan pihalle. Seuraavaksi hän ilmoitti että on saanut luvan suorittaa ikkunaremontin firmansa toimesta. Kaipaan niitä alkuperäisiä ikkunoita, niisä oli tyyliä. Olin aivan liian nuori ja pelokas silloin ryhtymään kapulaksi rattaisiin. Nykyään piha on autototon ja ihmisystävällinen. Tämä vihjeeksi mitä voi tapahtua kun pukumiehet pääsevät hommiin.)

Onneksi Portsa on alueena suojeltu. Turun kaupungin vuokratalossa asuvat voisivat Koota voimansa ja toimia. Kaupunki ei halua kunnostaa taloja, se on käynyt selväksi ja myyminen on heille helppo tapa väistää vastuuta.

Monday, August 29, 2016

Esittelyssä

Menin kaupungin vuokratalon myynti tapahtumaan. Meitä oli lukuisia persoonia paikalla. Testasin alustan. Se oli kuiva, enkä saanut home oireita. Menin sille ja kuulin kuinka topakka nainen sanoi ensin että ovet menevät ihan itellään kiin. Sanoin että se on tavallista puutalossa.

Topakka täti kävi seuraavaksi tontin omistuksen kimppuun. Jos tontilla on kuusi puutaloa, niin tontti on yhteinen vaikka kuinka olisi omakotitalo. Taloon kuuluu 1/6 osa tontista, kaupungille olisi ollut viisasta perustaa asunto-osake yhtiö alun alkaenkin. Portsassa ei yksittäinen puutalo voi omistaa tonttia, se aiheuttaisi ongelmia ihan varmasti. Tämä talo on perimmäisenä tontilla ja loput voikin arvata. Asuntoyhtiön perustaminen on ongelmallista näiden talojen kohdalla. Sanoin sen topakalle ja hän tiuskaisi että kyllä tietysti liikkumisoikeus on oltava. Seuraavaksi hän tiukkasi lämmitystä ja kakluunin toimivuutta. Jos ostat tämän, kutsu nuohooja paikalle, ajattelin minä.

Mikäköhän tässä on kun grynderit eivät hingu tätä kohdetta? Yksi talon nurkista on painunut hieman. Kaikki täällä painuvat ja nousevat tasaisesti. Se on yleinen ilmiö.



Kävelin tihkusateessa Lonttisiin. Jossakin Lokinkadulla grillattiin ja cerosiinin haju kävi henkeen. Meidän vesivahinkonaapurimme asunto on purettu sisältä. Kohta tulee kylmä ja vesiputket jäätyvät taas ellei kukaan huolehdi.

Saturday, August 27, 2016

Suomalaisen sivistyksen mustanmullan juuret

Köyhyydellä ei ole kotimaata tai tiettyä paikkaa nimettäväksi. Jos leikkauksia tulee lisää, pitenevät leipäjonot ja niissä seisovat ihmiset (Ihmisiä hekin ovat) kaikista yhteiskuntaluokista. Lamautettu joukko sinnittelee päivästä toiseen taitavasti centtejä laskien, tai taitamattomasti, lopputulos on kuitenkin sama. Meillä on outoja työntekijöitä jotka eivät elä palkallaan, vaan heille maksetaan avustuksia että pysyvät hengissä ja voivat käydä työssä. Tämä on elinkeinoelämän taskuun siirrettävää selvää rahaa, ei muuta.

Koulutuksen alasajo on vastuuttominta mitä on tehty somalaisessa sivistyshistoriassa. Suomalainen koulu ja yliopisto ovat lähtökohdiltaan eri kuin eurooppalaisessa sivistyshistoriassa. Euroopassa sivistys on aristokraattien etuoikus ollut vuosisatoja. Sama koskee virkamiehistöä ja oppineita. Suomessa lähtökohta on kansan juurevassa mullassa, torppareissa, talonpojissa ja porvaristossa. Aristokraattisen sivistysmallin haikailu Suomeen on ajan ja resurssien kuolema. Onko meidän hallituksessa yhtään sivistynytta ministeriä? Sivistyksellä tarkoitan muutakin kuin retoriikkaa ja populismia.

Ihmettelen miksi kansa sallii tämän kansakunnan alasajon ja pääomien viennin ulkomaille. Tämä kansan näkymättömyys ja hiljainen apatia saisi loppua.

Thursday, August 25, 2016

Mummo luuti Portsalaista pihaa ja aavisteli pahoja vuokratalolle jossa asui


Vanha mummo lakaisi pihamaataan Portsassa. Arveli että jos kaupunki häätää heidätkin ja panee puutalon myyntii, niin pelkkä ajatuskin yksiöstä kivitalossa saa ahistuneeksi. Hän on asunut kyseisessä kaupungin vuokratalossa kymmeniä vuosia ja toivoo asuvansa edelleenkin. Kaupungin suunnitelmista ei tiedä. Naapuritalo on jo myynnissä. Kuvassa ylhäällä. Silloin kun hän nuorena muutti taloon, haisi alustassa home. Hän meni valittamaan kaupungin toimistoon ja hänelle sanottiin ettei siellä ole hometta, neiti luulee vaan. Sama home on ollut koko ajan koska alusta on hoitamaton ja kostea. (Tuuletus auttaisi ajattelin minä, en kuitenkaan sanonut mitään) Homeella ja homeella on eroa.

Kaupunki haluaa varmastikin eroon puutaloistaan koska ne ovat hoitamattomina päässeet hieman huonoon kuntoon. Samaisessa pihassa on kaksi muutakin kaupungin vuokrataloa. Epävarmuus on varmasti tukala kumppani.


Tässä kuvassa seikkailee musta kissa. Sama kissa seikkailee ympäri Turkua.

Monday, August 22, 2016

Löytyneitä kuvia Uhtualta


Tässä on pieni ja vilkas tanssijatar. Hän putkahteli milloin missäkin ohjelmanumerossa esiin. Hän oli hämmästyttävän rytmitajuinen lapsi. Tässä naisten tanssissa, tai neitojen tanssissa nuori nainen tanssittaa tyttöä pois tanssista.


Karjalaista arkkitehtuuria. Tuo keltainen ikkuna ei kyllä sovi tähän taloon. Kaukana talon takaisella mäellä näkyy toinen talo.

Kuvissa paistaa aurinko.

Turussa satoi kaatamalla aamulla. Pitäisi olla kesän viimeinen hellepäivä.

Sunday, August 21, 2016

Omenapuut notkuvat joenrannan tontilla



Tänään oli lämmintä. Nyt sataa. Kävelimme rautatiesillan kautta Lonttisiin ja huomasimme että kaupungin vuokratontilla olevan autiotalon omenapuut notkuvat omenoita. Kuka saa niitä maistaa? Ovatko ne kaikkien kaupunkilaisten nautittavaksi sillä kasvavathan ne kaupungin maalla. Hieno tontti ihan joen varressa, talo rappeutunut vuosien saatossa. Tammet kasvavat pihalla, kohta luonto ottaa omansa. Talon ympärillä ollut valkoinen aita ja portti ovat kaatuneet. Hidas kuolema nähtävissä.


Tulisi pitkä, lämmin ja kuiva syksy.

Alla vielä omenoita lähikuvassa:

Thursday, August 18, 2016

Ihmisen muisti on yllättävä


Yllä on valkoinen valtava sieni Portsalaisen talon pihalla.


Nummenpakan omaishoitajien huoneistossa oli tunnelmaa kun Nousiaisten veteraanien kuoro Kisällit lauloivat tuttuja lauluja menneiltä ajoilta. Äänisen aallot, Yö Altailla ja Ruissalon rannalla.



Runoilijanakin tunnettu Juhani "Tikkis" Tikkanen kertoi tarinaa Paattisilta, Vahdolta ja Tortinmäestä. Yleisön joukosta ilmeni yksi mies joka muisti asioita ja ihmisiä sieltä. Hän sanoi potevansa dementiaa, mutta muisti paljon. Ihmisen muisti on yllättävä. Tortinmäki runo oli pitkä ja yleisö oli hiiren hiljaa. Heitä oli tullut invatakseilla ympäri lähikuntia omaan taiteiden yön tapahtumaan.

He rakensivat Taidepolku nimistä kuvakollaasia. Itsekin osallistuin joukon jatkona toimintaan.

Wednesday, August 17, 2016

Rajakarjalaista maisemaa ja arkkitehtuuria

Sinisiä kukkia Vuokkiniemellä.

Vanhoja mäntyjä mäellä Venehjärvellä.


Suomessakin puhuttiin 1950 luvulla elinkelvottomista kylistä. Isäni äidin kotitalo Ruotinniemessä oli malliesimerkki rajakarjalaisesta arkkitehtuurista. Siinä oli kokonainen pihapiiri. Talo oli harmaahirsinen iso rakennus. Siinä oli valtava tupa jossa oli iso vuolukivinen uuni. Porstua oli iso ja siinä säilytettiin tavaroita. Avo vintti oli porstuan parvimainen jatke. Tuvan vieressä oli iso kammari. Rakennuksen toisessa päässä oli pieni kamari. Sodan jälkeen talossa toimi koulu. Voimayhtiö Pamilo lunasti rakennukset ja ne purettiin 1950-luvun lopulla. Vesi ei koskaan noussut niin paljon että se olisi uhannut rakennuksia. Nykyään paikalla kasvaa pajukkoa. Kylässä on nykyään pari vakinaista asukasta ja monta kesäloma asukasta.


Tässä Uhtuan 1760-luvulla rakennetun talon toinen pääty talon edestä nähtynä. Tässä talossa on kalevalaisia koristelautoja ja listoja.


Mummoni talossa niitä ei ollut, tai en muista. Savolaiset rakentajat pyrkivät asiallisuuteen, eivät niinkään kauneuteen, joten taloissa ei ollut koristeita. Voi olla että rajakarjalassa rakennettiin karjalais-savolaista rakentamista.

Sunday, August 14, 2016

Pihamarkkinoilla Portsassa


Hyötypuutarha. Sade kaikkosi puolen päivän jälkeen ja oli aivan siedettävää. Join kahvia ja söin pienen munkin pihakahvilassa. Ampiaiset ovat taas liikkeellä näin elokuussa.

Maalaus.

Porrapuutarha.

Köynnös punatiilisen rakennuksen seinässä.

Tyttö soitti viulua. En ole koskaan pitänyt turkulaisten raaásta tavasta puhua lapsista ja muistakin ihmisistä. Turkulainen mies turun murteella sanoi jotain hyvin masentavaa tytön soitosta.


Omenoita talon pihalla.



Keiju.

Saturday, August 13, 2016

Vuokkiniemi on suomalais- ugrilaisten kulttuurin kylä 2017



Teemana on karjalankieli. Vuokkiniemen kunta kuuluu Kostamuksen hallinolliseen alamaisuuteen. Vuokkiniemi on Vienan-Karjalan säilynein karjalaiskylä, sen asukkaista on 85% karjalaisia ja heidän kielensä on karjalan kieli, sitä puhuvat nykyään nuoretkin.

Vuokkineimellä on ollut monia kuuluisia runonlaulajia. Arhippa Perttuselle on pystytetty oma patsas. Näitä runonlaulajia on ollut ympäröivissä kylissäkin.

Uhtua-Seuran matkalla poikkesimme Vuokkiniemessäkin. Sodan aikana Vuokkiniemi oli jonkin aikaa suomalaisten miehittämänä. Myös Vuokkiniemi kuului Hrustsovin ajan Perspektiivittömien kylien tuhoamisohjelmaan. Onneksi se säilyi. Kuvan kylätie voisi olla vaikka Suomesta sillä maisemaltaan luonto on sama.

Kuvan kirkko on rakennettu 1990-luvulla vanhan tuhoutuneen kirkon paikalle. Entinen kirkko toimi vallankumouksen jälkeen voimistelusalina, klubina ja rajamiesten ruokalana. Kirkko paloi 1939.


Karjalaiseen kalmistokulttuuriin eivät kuulu karsinat haudan ympärillä. Tämä hautamaja saa maatua kaikessa rauhassa. Risti haudalla on puuta ja se kestää aikansa.

Friday, August 12, 2016

Hetki sateiden välissä



Ukonhattu uhmaa tammea. Hetken puutarhassa oli aurinkoista. Katselen maisemaa sateen läpi suussani mustan suklaan maku.

Thursday, August 11, 2016

Kun juhlat on ohi

Meno on kuin Villissä Lännessä rakkaassa kirkkokunnassamme. Mediassa on lynkkausmielialaa
isä Mitroa kohtaan. Kristityt ovat tunteenomaista porukkaa. Itse olen sanomattoman kyllästynyt ja väsynyt näihin kirkkomme henkilöiden potkuihin. Omassa seurakunnassamme näitä on riittänyt.

Naapurissa rakentaja suoristaa ulkoseinää. Nainen juoksee kadulla kahden koiran kanssa sadetta pakoon. Tukkani kasvaa pitkin selkää, kohti maata.

Seurakuntamme juhlii 170 vuotista kirkkorakennusta. En tunne kutsumusta mennä. Muistan kymmenen vuotta sitten olleet juhlat. Larikalla oli jalka kipsissä ja Ambrosius pahalla päällä, hän oli kokoomuksen Kaija Hartialan, apulaiskaupunginjohtajan seurassa; tätä ihmettelin jo silloin. Nyt en ihmettele enää mitään. Kuoro lauloi huonosti, yleensä se laulaa hienosti ja neuvosto hieroi käsiään kun profiilia piti kohottaa. Tiistaiseuran, ah niin iloisessa joukossa puhuttiin pahaa isä Petristä ja he silminnähden kiihottuivat omaista puheistaan. Huomasin että muutama nainen oli klikkiytynyt ja perustanut tuohusryhmän. He olivat nokkavia ja koppavia. He tekivät ristipistotöitä kerhohuoneessa ja käspaikka ei mielestäni ollut hallinnassa. He koppailivat isä Petrin antamista juhlakirjoista. Myöhemmin minulla oli niitä kaksi ja herätin kateutta. Pauliinasta tuli seurakuntaemäntä ja hänelle nousi hattuun. Päätin että juhlat ovat tässä seurakunnassa ohi osaltani.

Minulla on herkkä intuitio ihmisten suhteen. Voin huonosti joidenkin lähellä ilman että tiesin ketä he olivat. Myöhemmin tiesin mitä he olivat.

Toivon onnea ja siunausta Engelin Helmelle, kirkkorakennuksellemme. Ehkä joskus poikkean sinne. Todennäköisesti en poikkea.

Tuesday, August 9, 2016

Hyvän tavan mukainen tiedottaminen on hukassa ortodoksisessa kirkkokunnassamme

Olin Uhtualla ja palautuminen on ollut hankalaa. Kuvia ja muistinkuvia on paljon. Sairastuin kesäflunssaan ja haikeuteen.

Nyt ihmettelen Turun ilmastoa. Se saa minut vieraantuneeksi. Ihmettelen myös ortodoksisen kirkkomme tiedottamista isä Mitron erottamisen yhteydessä. Haistan poliittista ajojahtia. Toivon olevani väärässä. En myöskään ymmärtänyt Ambrosiuksen selitystä. Siinä ei ollut yhtään järjellistä perustetta erottamiselle. Meillä naisilla voi olla käsityksiä haluttavuudestamme. Olen elänyt liian kauan uskoakseni mitään sensaatiolehtien kirjoittelusta. Hyvän tavan mukaista tiedottamista kaivattaisiin kirkossamme, on noloa että sensaatiolehdet kertovat ensin.

Kuuntelin maikkarin uutisia asiasta ja, miten tämä tuntuu niin tutulta? Turussa aikoinaan joku tytteli kertoi julkisesti papin sanoneen häntä kauniiksi ja... taitaa olla vanha kaava näissä tapauksissa. Odotan että nämä naiset tulevat kaapista kertomaan nimensä ja asiansa sillä kuulopuheiden ja huhujen varaan rakentaminen voi tulla kalliiksi.

Vaikka eihän täällä ole ennenkään välitetty kun on pantu työntekijöitä lähtemään. Aina löytyy jokin syy kun kaivelemaan ruvetaan. En usko että näiden erottamisien myötä kirkkomme profiili kohottuu. Minusta se kyllä ryvettyy, enkä tarkoita erotettuja, tarkoitan erottajia ja puuhamiehiä.



Monday, August 8, 2016

Kansantaidetta ja jätejono

Kansantaidetta Uhtualla. Kuningas Karhu häätää sudet haaskalta. Luulen niin. Mitä tuumaisi karhu seuraavan luontokuvan maisemasta.

Kostamuksen rautateollisuuden jätejonot maisemassa. Vettä, kuollutta näreikköä ja toivottomuutta. Voisiko tuota jätettä jalostaa tienpäällysteeksi Vienan valtatielle.

Sunday, August 7, 2016

Elokuu kuukausista haikein


Vanha talo Haikolassa.

Pieni kirjapuoti josta saa ostaa Karjalan kirjailijoiden tuotantoa. Tällaisia putiikeja saisi olla Suomessakin. Ei tulisi vaivaantunut olo, kuten suomalaisissa kirjakaupoissa usein tulee.

Nyt on sunnuntai 7.8. Ukkonen jyrisie ja vesi piiskasi maisemaa. Kyyhkynen kujertaa äänekkäästi pihalla.

Naapurin naiset myivät talonsa ja nyt vanha mies uurastaa julkisivun kanssa. Kun välittäjä sanoo ilmoituksessa että välttävä kunto, tarkoitettu rakentajalle, se tarkoittaa pintaremontilla paremmaksi. Minusta välttäväkuntoinen talo on: kellarissa hometta, katto vuotaa ja pilattu muovipinnoilla ja muulla eristeeksi kelvottomalla materialla. Tämä nyt ei kyllä ollut sellainen.

Halkokauppias sanoi että Portsassa ei kuulemma saa enää säiluttää puita seinustalla tai asuinrakennuksessa. Kai sentään kellarissa saa. Kun asunto remontoidaan niin ettei puille ole enää tilaa alustoissa, ollaan pulassa. Ajattelen että alustoja ei pitäisi kunnostaa asuinkäyttöön ollenkaan, alustassa pitää tuulen ujeltaa ja ilman vaihtua luonnollisesti.

Elokuu on kuukausista haikein: lämmin, samettiöinen ja tuoksuu paahtuneelle heinälle.

Saturday, August 6, 2016

Elokuu aluillaan


Ohdake kukkii violetinpunaisin värein.

Vanha tammi Lonttisten rautatiesillan lähellä. Laitan hapankurkkuja muhimaan ja käytteeksi kelpaa tammenlehdet. Nämä lehdet olivat liian korkealla.


Saman tammen lehvistöä.

Friday, August 5, 2016

Kun aika pysähtyi


Ullakolla aika pysähtyi. Ilta auringon viimeiset kajot metsän takaa. Järvi tyyni ja tummuva, lumpeen silmäinen.

Vanhan tuvan uuni, ovi auki tulla ja lähteä. Menneet ajat havisevat jossakin. Täällä ei ole kiirettä enää.


Vesikorvo kauha, pyyheliina ja puhtaus.

Uhtua ei ole koskaan kuulunut Suomeen. Olemme tässä Venäjän-Karjalassa. Suomen autonominen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää aikoinaan. Vielä 1930 luvulla raja oli höllä ja ihmiset solmivat suhteita keskenään rajasta huolimatta, tai juuri siksi.

Jos olisin syksyllä tuolla, menisin makaamaan haapojen alle ja katselisin ja kuuntelisin haapojen havinaa ja värisinfoniaa. Kaipa niitä haapoja on täälläkin, luultavasti.

Thursday, August 4, 2016

Portsan sähkökaappitaide kukoistaa


Eilisen puutalkoo ja halonheittorääkin jälkeen kävelin Portsaan kuvaamaan uusia maalauksia. Nämä maalaukset ovat kulttuuripääkaupunki vuoden jälkeisiä juttuja.

Tässä on kokeilevaa taidetta ja sopii talon kivijalkaan eli tiiliseinään. Sade oli lakannut ja tuuli reippaasti.

Tätä ei tarvitse selitellä. Kaunis ja hallittu maalaus.

Ketut. Kerrassaan hurmaavia.

Käärme se siinä yrittää luikerrella pois kuvasta.


Tässä informaatiota tulevasta.

Wednesday, August 3, 2016

Rauhankyyhky Lonttisissa



Toissa iltana kävelin Lonttisissa ja kohtasin kyyhkyn. Se oli kesy, rengastettu kyyhky.



Tässä on karjalaista kirjontaa. Itse en ole tällaisten taitaja. Huomasin Heidi Köngäksen Hertta kirjaa lukiessani että olen tässä asiassa kuin Hertta Kuusinen, täysin ulkopuolinen naisten sievistä käsityöjutuista. Nykyään se ei ole enää pahasta, kaikki eivät ole ristipisto ja kirjontaihmisiä; jotkut ovat jotain muuta. Silti arvostan käsityön taitajia. Tätä laukkua pidetään vain sunnuntaisin.