Showing posts with label itkuvirsi. Show all posts
Showing posts with label itkuvirsi. Show all posts

Wednesday, February 18, 2009

Kalevan akka Turussa

Suru ei ole trendikästä nykyään. Kätkemme surun kiveksi kehoomme, kallioksi sydämen päälle. Ennen itkivät emoset, lauloivat tuskat taivaantuuliin. Ennen oli ainakin naisille lupa olla heikko. Kesti myös paremmin hiljaisuutta, katsoa itseään toella.

Turun ortodoksisella seurakuntasalilla oli syvälle käyvä itkuvirsi ja kansanrunoesitys. Äidinkielenopettaja Helena Nuutinen Lahdesta johdatti meidät suremisen saloihin. Aluksi jaettiin "itkuliinoja" nenäliinoja itkun varalle. Tarpeeseen olivatkin. Ihmiset toivat mukanaan kiviä, joista rakentui itkuvirsien aikana surujen hautakeko. Lopuksi ihmiset luovuttivat surujaan kangasliinaan.

Surunkäsittelyä voi tehdä kukin itselleen sopivin keinoin, maalaten, kirjoittaen tai laulaen. Surua ei voi loputtomasti kätkeä, se ei onnistu. Mikään tunne ei ole iätön, vaan loppuu aikanaan. Surun jälkeen alkaa uusi vaihe, uusi alku jollekin muulle. Ihminen avautuu itselleen.