Tuesday, January 30, 2018

Sisällissota oli myös kirjallinen sota III

Sisällissodan jälkiselvittelyistä kaksi vuotta olivat sellaiset ettei saanut julkaista kuolemantuomion uhalla mitään vasemmistolaisia tekstejä. En tiedä miten laillinen laki oli mutta tuona aikana ei julkaistu sen enepää työväenlehtiä, kuin kirjoituksiakaan. Tilanteen normalisoiduttua painokoneet alkoivat taas käydä. 1930-luvulla alkoivat koneiden särkemiset ja vasemmiston vainot uudelleen, nyt fasismin hengessä.

Kirjoitukset voidaan ajallisesti jakaa ainakin kolmeen jaksoon: Ennen sotaa, sodan aikana ja sitten sodan jälkeinen aika. Tunnetut kirjailijat kuuluvat voittopuolisesti viimeiseen ryhmään, Sodan jälkeen kesti monta vuotta ennen kuin vasemmistolainen kirjoittaminen sisällissodasta alkoi.

Sisällissodan kirjoittajista on Juri Nummeliinin kirjassa monipuolinen kattaus molemmilta puolin. Kaarlo Uskela on hyvinkin tasokas kirjoittaja ja mielenkiintoinen persoona. Juha Hurme on kaiketikin tekemässä hänestä jotakin teatterin keinoin. Uskelan novelli Epätöivon kuilu on sitä luokka että monikaan ei pysty lukemaan liikuttumatta.

Tietenkin täytyy mainita Kondrat Lehtimäki, joka sai kuolemantumion osallistumisesta sisällissotaan. Hänet armahdettiin yleisen painostuksen vuoksi. Oli myös kansanedustaja. Hänen kirjallinen tuotantonsa ei edusta sisällissotaa juuri lainkaan. Kaarlo Isotalo on kirjoittanut Kondrat Lehtimäestä kirjan. Kondrat L. oli mieheni mummun lähisukulainen ja nyt kun rupesimme ajattelemaan suvun tarinaa, niin siellähän on se tavallinen asetelma sisällisodan aikana sukujen välillä. Mummu oli naimisissa lahtarin kanssa ja miehensä veli Akseli oli kovan luokan valkoinen jermu, joka pakeni keskisuomalaisiin metsiin Vahdolta sisällissodan jälkeen. Eipä tätä tarvitse enenpää vatvoa. Muistan 1980-luvulta tapahtuman Jaakolan pihalla. Anoppi oli niin täynnä vihaa, että auton ikkunat jäätyivät.


Naisten kirjoituksia on vähän, kuitenkin on mainittava valkoisten Hilja Haahti, Aleksandra Kollontain ja Nimimerkki Kaisa-Liisa. Punaisten Kaisa-Liisa kirjoittaa kertomuksen Aulikin kuolema huhtikuussa.

Suosittelen tutustumista kaikille ja erityisesti kirjallisuuden ja historian opiskelijoille ja harrastajille.

Aikaisemmin kirjoitin Siuntion etnisestä puhdistuksesta. Se ei ole ainoa puhdistus sisällissodan historiassa, nimittäin Viipurissa ammuttiin lähes koko venäläinen väestö. Tämä on sikälikin kammottavaa koska Viipurin venäläiset olivat kaupungin kantaväestöä. Heillä ei ollut poliittista osuutta sisällissodassa.

Maiju Lassilaan teloitus ja joukkohaudan häpäisy on sivistymättömyyden osoitus. Sodan loputtua oli joukkohautojen kaivelu kiellettyä. Yleensä armeijan sikaloita ei rakennettu joukkohautojen päällä. Kyse lieneekin ollut valkoisten vittuilusta.


Maiju Lassilalla on paljon julkaisemattomia tekstejä, niiden julkaiseminen on hankalaa, koska käsinkirjoitetut tekstit ovat vaikealukuisiksi havaittuja.

Sunday, January 28, 2018

Sisällissota oli myös kirjallinen sota II

Maiju Lassila, alias Irmari Rantamala tai Algot Untola on sisällissodan traakisin kirjailijakohtalo. Hänen kuolemansa on edelleenkin epäselvä. Häntä oltiin viemässä laivalla muiden vankien kanssa Suomenlinnaan, laivalla olivat mukana hänen kustantajansa, runoilija Gunnar Bjökling ja Kyösti Vilkuna. Maiju Lassila jostain syystä joutui mereen ja hänet ammuttiin. Valkoiset väittivät hänen yrittäneen paeta. On hyvinkin luultavaa että hänet sysättiin veteen ja ammuttiin. Ampuja oli varmasti tiedossa mutta sitä ei koskaan julkisesti kerrottu. Maiju Lassila oli sairas ja heikko, joten hänen pakoteoriansa on keksitty. Joka tapauksessa Maiju Lassilan ruumis hietettiin samaan joukkohautaan kuin muutkin nälkään kuolleet tai teloitetut. Armeijan sikala rakennettiin joukkohaudan päälle melko pian, infernoa pahimmillaan. Mitähän haudan päällä on tänään?

Juhani Aho piti sisällissodan päiväkirjaa jossa pyrki neutraaliuuteen ja oli puolueeton. Hän kylläkin paheksui punaisten tarttumista aseisiin. Tietenkin Juhani Aho henkilönä oli jo taustansa puolesta vähemmän puolueeton. juhani Aho ei osallistunut sotaan. Arvid Järnefelt taas tolstoilaisena saarnasi jopa kirkoissa rauhan ja anteeksiannon puolesta. Hänen tyttärensä Maija karkasi punaisten puolelle sotaan, mikä on kyllä erikosinpia kasvutarinoita nuoren naisen historiassa. Häntä vieroksuttiin punaisten joukossa herrasfröökkinänä. Yksi roisto yritti raiskata hänet ja hänen täytyi itse selviytyä pulasta koska punaiset naiset eivät tohtineet auttaa. Hänen äitinsä pelkäsi että sodan jälkiselvittelyissä Maijaa tultaisiin hakemaan. Ei kuitenkaan tultu.

Saturday, January 27, 2018

Sisällissota oli myös kirjallinen sota


Kirjailija Juri Nummelinin tomittama kirja Sisällisodan ääniä julkistettiin tänään Pienessä Kirjapuodissa. Kuvassa Juri Nummelin on ihanan nojatuolin edessä keskustelemassa. Kirjassa on tekstejä molemmilta puolilta. Selattunakin punaisten kirjoitukset ovat maanläheisiä ja tuntojen kirjo ja onhan siellä punaista aatteellista paloakin hieman tökerösti kirjoitettuna. Valkoiset ovat enemmän teoreettisia ja asenteellisia hurmahenkiä. Kyösti Vilkunan kuvaus kuolleen punaisen ruumiista on hirveän asenteellinen. sisällissota oli myös kirjallinen sota.

Tekstejä oli kuulemma niin paljon että niistä saisi lisää julkaisutavaa.


Kirjan kansi on synkeä, mutta niin oli aikakin ja kirjoitukset molemmin puolin. Kirjoituksia on tunnetuilta kirjailijoilta ja vähemmän tunnetuilta. Punaisten kirjoitukset ovat yleensä Työväenlehdissä julkaistuja.

Friday, January 26, 2018

Naisten ja tyttöjen häpäisy ennen teloitusta oli tavallista

Sata vuotta sitten syttyi punainen valo Hakaniemen työväentalon tornissa merkiksi että sisällisota oli alkanut. Naisten historia on pitkään vaiennut naisista ja tytöistä sisällisodassa. Nyt on jo muutamia tutkimuksia tullut ja teatteriesityskin on parhaillaan loppuunmyytynä menossa Tampereen Työväen Teatterissa. Kaunikirjallisuudessa ainakin Leena Lander on Käsky romaanissaan käsitellyt naisia tai naista sisällisodassa. Ihan äskettäin Heidi Köngäs julkaisi Sandra kirjansa.

On myös pitkään vaiettu joukkoraiskauksista, teloituksista ja vankileirien hitaista näännytyskuolemista. Uudenmaan pahamainen prikaati kunnostautui kyseenalaisesti mäntymetsässä Hennalan lähellä julmasti joukkoraiskaamalla ja teloittamaala raiskausten jälkeen joukkohautojen reunalla alaikäisiä lapsia, tyttöjä ja naisia. Naisia, jotka olivat pukeutuneet housuihin kohdeltiin erityisen raa´asti, sillä he olivat astuneet miestin reviirille pukeutumisellaan. He olivat mys menneet miesten reviirille osallistumalla taisteluihin ja ampuneet aseella. Jopa omat sotakaverit karsastivat heitä. Heidät ammuttiin heti. Ilmari Kianto kirjoitti kiihkeitä juttuja punasusinaaraista. Voi olla, että hän kiihoittui keksimästään punasusinaaraasta eroottisesti.

Turkulaisten valkoisten raakuudesta on puhuttu paljon. Syy lienee Ahvenanmaan kautta Suomeen tullut erityisen brutaali ja raaka porukka Turkuun. He suorittivat veritekoja eteläisessä Suomessa. Ehkä joukossa oli turkulaisiakin, mene ja tiedä. Minua hieman kauhistutti erään papin sanoma arvio: Voi olla että he olivat raakoja muualla, mutta omiaan he eivät tappaneet. Siis muualla sai tappaa, kunhan omat pyhät ja pahat säästyivät. Pappien ja kirkonmiesten osuutta sisällisodassamme pitäisi tutkia lähemminkin.

Olihan Turussa Hennalan torvisoittokunta näytelmä Hennalan vankileiriltä. Siinä sivuttiin naisten raiskauksiakin. Pohjolan asuntoalueella on asentoja joita rakennettiin punavankien leskille ja orvoille. Talot ovat vieläkin pystyssä ja käytössä.

uudenmaan prikaatista on tietoa heidän osallistuneen Siuntion etniseen puhdistukseen. Kun suomalaiset oli tapettu kelpasivat puolueettomat suomemruotsalaisetkin joukon jatkoksi. Prikaati häädettiin pois Uudeltamaalta ja se suuntasi ensiksi Turkuun, värväsi hulluja turkulaisia mukaansa ja lähti sekaantumaan kenttäoikeuksiin eteläisessä Suomessa. kenttäoikeuksien pöytäkirjoista hävitettiin tietoja oikeudenkäyntien oikeusmurhista. Tämä prikaati teloitti ja raiskasi myös Hennalassa.

Tänään Pienessä KirjaPuodissa julkistetaan Arthousen kustantama ja Juri Nummelinen toimittama kirja Sisällissodan ääniä kirja klo.14.00.

Tuesday, January 23, 2018

Tammikuun 23. päivä 2018

Aamun hetki hiljaisessa talossamme. Taustalla soi Chopin. Meille ei ole tullut Turun Sanomia koskaan. Jotain tasoa sentään elämään. Meillä ei ole kuuluttu Turun Sanomien klikkiin, kuten muutamat kirjailijat. Muutenkin olemme vältelleet klikkieihin joutumista. Turun Sanomissa on kuulemma ollut pilkkaavia kirjoituksia meistä ja kirjallisesta tasostamme. Turussa nyt ei ole yhtään todella kovan tason kirjailijaa. Taka vuosina kulttuuri-ja kirjailijaväki sentään tiesi paikkansa ja asemansa eettisen ja moraalisen rajan paremmalla puolella, nyt avoimesti nuoleskellaan ja pokkuroidaan apurahojen toivossa. Ainoa motiivi tuntuu olevan rahan saaminen. Tämä tällainen ahneuden, vallan ja rahan tavoittelun aika saa ihmisen täydellisen henkisen saastumisen aikaan. Turun yliopiston rahanlahjoittajat kuuluvat Turussa kovien gryndereiven ryhmään. Soraääniä ei ole pahemmin kuulunut toriparkille tai muille kaupunkikuvaa turmeleville projekteille.

Pelastetaan vanhat talot Lapualla sai minussa karmeita värinöitä aikaan. Vihtori Kosolan talo Lapualla on kuulemma pelastuksen tarpeessa. Siinä toimii nykyään Herränneiden kirjakauppa. Itse talo on tietty pelastamisen arvoinen, onhan se pala Suomen karmeaa poliittista historiaa 1930-luvulta. Siihen voisi laittaa Fasismin historian aika Suomessa museon. Rakennukset eivät ole poliittisia, asukkaat ovat.

Miksi vanhenevat ja vanhat naiset ovat tasaisen vihaisia Turussa kuulemma. Muistan yhden tarinan anopistani, jota elämä oli murjonut: hän oli aina vihainen: hän oli jo tietoinen kuoleman tulosta lähes 90-vuotiaana. Hän hoksasi pyykkiseipäidensa kadonneen kellarista. Hän oletti että me olimme varastaneet ne. Tulin kotiin iltalukiosta ja anopin mafiasukulainen oli huoneistossamme suorittamassa kotietsintää. Hän lähti salamana pois sanomatta mitään. Ilmeisesti anoppi oli antanut ara-avaimemme hänelle. Ei löytynyt pyykkiseipäitä eikä vieraita miehiä. Jälkeen päin ajattelin että turkulaiset ovat outoa väkeä ja käyvät yhä oudoimmiksi.

Aivot tarvitsevat hiljaisuutta tietyn määrän päivässä. Tässä talossa aivot lepäävät.

Sunday, January 21, 2018

Sininen hetki Jokikadulla



Iltapäivän sininen hetki Jokikadulla. Voi olla että tämäkin talvinen maisema on pian taas pitkän syksyn maisema. Viikolla sataa vettä ja kadut ovat liukkaita jonkin aikaa. Ajatten kevättä, joka on täällä pian.

Ihmettelimme eilen ilmalämpöpumpun outoa käytöstä. Sitten mies otti kotelon auki ja totesimme pölykerroksen suodattimissa olevan äärirajoilla. Imurilla siitä selvittiin ja taas vanhus puhaltaa ja puhkuu.

Tämä talvi on ollut energiakulutukse edullista aikaa. Jos taloudessa on kakluunihella sillä on pärjännyt pitkälle ja ruoanvalmistus on helppoa ja tiskivedet lämpiävät samalla. Poolttopuut eivät ole kovin halpoja mutta sillä on puolensa. Huoneilmanvaihto hoituu samalla. puutaloasumiseen kuuluvat villasukat ja villapaidat toisinaan. Kakluuniuunia on lämmitetty vain muutaman kerran ja nytkin sen lämpö syleilee meitä.

Jos ei pidä varaansa niin uneliaisuus muuttuu uneksi. Väliäkö hällä.

Saturday, January 20, 2018

Ihmisten heitteillejätöstä on tullut luvanvaraista

Liikennevaloissa tapasin suosikkikoirani Walesin Corgin. Se on valpas ja ystävällinen lyllertäjä. Alan ymmärtää koiraihmisiä jotka laittavat tossuja ja kenkiä koirilleen ulos mentäessä. Näin kaupan edessä koiran joka "itki" takatassuaan. Sora ja lasinsirut ovat riesä paljasjalkaisille.

Minkä takia haja-asutusalueella halutaan kaikki mummot ja vaarit ja autettavat keskittää taajamiin. Sanovat apua tarvitseville että asutte liian kaukana. He eivät tule edes katsomaan. Ilmeisesti on sitä kuulua Sotea.

Seurakuntasisaret kävivät ennen muinoin uskomattoman hankalissa paikoissa kävellen soiden ja salojen halki vanhuksia ja muita henkilöitä katsomassa, nyt eivät edes autolla saa ajaa vanhusten ja tarvitsevien luo. Tulee kalliiksi seurakunnalle moinen laupeudentyö. Höpinät ettei kirkostaeronneet pääse taivaaseen, ovat kamalia. Kehotus miettimään minne sielu joutuu. Joku vanhus ajatteli että mihin noiden kirkonihmisten sielu joutuu kun tulosvastuu on inhimillisyyden ohittanut.

Ihmisten heitteillejättö on näköjään tullut luvalliseksi. Hyvin monet lähes sata vuotiaat selviytyvät kotonaan jos saavat tarvittaessa apua. Tunnen näiden ihmisten selviytymistarinat, mutta joskus olisi hyvä kun tietäisi saavansa apua tarvittaessa. Nostan hattua eräälle, nyt jo tuonílmaisiin menneelle, kun hän sanoi kunnan virkailijoille olevansa mieluummin kotona kuin tuijottamassa vihanneksia palvelutalossa. Hän oli kotona loppuun asti. Vanhat ihmiset romahtavat ja kuolevat usein joutuessaan muuttamaan pois tutuista ympyröistä. Joskus ajattelen että ihmisarvo katoaa vuosien myötä. On vanhuksia jotka laihtuvat hälyttävästi laitoksissa. He eivät pysty syömään itse, ja, jos ei ole vapaaehtoisia syöttäjiä, niin ollaan kuin Tammisaaressa 1918. Muutenkin meillä on menty järjestelmään jossa hyöty maksimoidaan inhimillisyyden kustannuksella. Minusta ministeritä pitäisi kierrättää vanhus ja vammaistyössä ilman palkkaa että näkisivät mitä todella tapahtuu.

Kiitos arkkipiispa Kari Mäkiselle puheesta Kallion kirkossa olleessa keskustelussa joka koski sisällissodan päättymisen jälkeistä punaisten kohtelua: rankaisuja, teloituksia ja nälkäännäännyttmisiä vankileireillä ja kirkon toimia näissä tapahtumissa.

Tuesday, January 16, 2018

Kaduilla käy vihakka viima

Pirullinen viima hytisytti eilen illalla kävellessäni mahdollista sopivaa asunto kohdetta kohti. Pakkasta ei ollut kuin nimeksi, mutta tässä kaupungissa viima saa sen moninkertaistumaan. Kun ihminen tulee vanhaksi, kun jalkojen toimintakyky hiipuu tai tulee muuten luopumisen aika ja mennään loppuajan hotelliin eli palvelutaloon, niin asunto on pantava myyntiin. Sympaattiset puutaloasunnot jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen luonteensa, luokitellaan asunnonvälittäjien mittarilla välttäviksi tai tyydyttäviksi. Puutalossa asuminen on elämäntapa joka vaatii tiettyä viitseliäisyyttä ja rakkautta asiaan. Kakluunit ja puuhellat ja lankkulatiaakin löytyy.

Erityisesti pidin porraspielessä olevassa lankkuaidassa olevaa ovea kadulle. Olen viehättynyt tällaisiin yksityiskohtiin. Olen kyllästynyt turkulaiseen tapaan sanoa: Mitä hän sillä tarkoitti.
Tuollainen on kaiken kanssakäymisen pahin alku. Ihastuin isoon ja sokkeloiseen alustaan. Ihan kuin italialaissa elokuvissa. Ullakko oli samaa sarjaa. Jännittävä huoneisto.

Tyhjä tori tammikuun auringossa.

Sitten törmäsin ihmiseen joka sanoi ettei toriparkkiherrat ole vieläkään kertoneet rahoituksesta. Aloittavat maaliskuussa esityöt. Torikauppa siirretään ortodoksikirkon eteen. Ei sentään portaiden eteen, sillä se on jo seurakunnan tontilla.Arkeologiset kaivaukset alkavat, vaikka on tehty kaksi valitusta hallinto-oikeuteen. Miksi he ovat niin varmoja että kaikki menee heille suosiolliseksi? Ovatko he lahjoneet joitakin tahoja, vai mistä moinen ylimielisyys ja piittaamattomuus kaupunkilaisten mielipidettä vastaan.

Jos rahaa ei löydy, kaupunkilaisten ei tarvitse ruveta maksumiehiksi. Tämän kaupungin rakennuslautakunta on kelvoton ja korruptoitunut ja sen päätökset ovat gryndereiden kusella kirjatut. Kuten lehtikeisari aikoinaan karjui: Tämä toriparkki runnotaan läpi vaikka se olisi minun viimeinen tekoni Kas kun ei aseet ala puhua näin merkkivuonna. "Roskasakki" vaatii avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, eikä ymmärrä että porvari nukkuu huonosti täällä juuri nyt. "Roskasakki" on ruvennut rahakirstun vartijaksi moraalin laskettua alarekisteriin.

Turussa -4 astetta, viimaa ja selkeää. Maa on lumeton ja musta.

Monday, January 15, 2018

Infrapunasäde ikkunasta toiseen

Maru sanoi: Yhtenä iltayönä vastapäisen talon ikkunaan ilmestyi infrapunavalonsäde. Siinä oli musta laatikko, ihan kuin kamerassa, mutta suurenpi. Valonsäde sojotti suoraan meidän verhottomaan olohuoneeseen. Yritin ottaa kuvan tavallisella kameralla mutta se ei onnistunut. Vedin verhot kiinni ja aloin pohtia että mitä se oli. Tiedän että siellä on valokuvausstudio. Tiedän myös että siellä on tilapäishotellitoimintaa, ihan laillista. Silti tuli kummallinen olo.

Ajattelin puolestani että jos silloisella asukkaalla oli oma infrapunailmatilanmittaaja. Kuka nyt tavallisten, jo hehkeimmät päivänsä menettäneiden parien, elämästä olisi kiinnostunut vakoiluun asti. Parasta vetää verhot eteen, mikäli se kiusaa.

Ulkona viima tunkee luihin ja ytimiin. Pientä lumimannaryyniä kulkee viiman mukana. Maassa ei ole lunta, kdut ovat kuivat ja mittari näyttää +2.3. Lonttisissa. Sisällä on miellyttävän lämmintä.

Yhä nuoremmat täyttävät 50-vuotta. Kuten kanttori Pasi Torhamo Turun ortodoksisessa seurakunnassa. Monia armorikkaita vuosia. Oli ollut niin paljon porukkaa juhlissa että astiat melkein loppuivat kesken. Hän maksoi kaiken itse, seurakunnan rahoilla ei juhlittu. Seurakuntasalin vuokrasta en tiedä mikä se oli.

Saturday, January 13, 2018

Ruisleivän ikiaikainen tuoksu

Äitini (92) on äänestänyt aina kaikissa vaaleissa, siitä kertyy monta kertaa. Nyt hän totesi alistuneesti että ei kai sitä tarvitse äänestää kun voittaja on jo varma?. Mitenkä moni muukin ajattelee samoin. Itseäni tympii, en katso poliittisia ohjelmia lainkaan. En ole varma ketä äänestän, olen kuitenkin varma keitä en äänestä. Koskaan ei ole ollut näin haluton äänestysinto.

Pimeää koko päivän, nollassa, lumetonta. Aurajoki on sula ja musta kuin Tuonelan joki. Kauppatori on erittäin hiljainen. Aamulla ostin kalaa ja lohen ruotoja päällä. Hallista ehdin ostamaan oikeita ruislimppuja. Ne viedään käsistä jo aamupäivällä. Ruisleivän tuoksu on mahtavan ikiaikainen.

Runoilija Markki Into on siirtynyt tuon´ilmaisiin runopiireihin.




Friday, January 12, 2018

Keskiajan ruokakulttuuria



Mielenkiintoinen kirja vie keskiajan ruokataluteen ja syömisen kulttuuriin. Luen ihan mielelläni tätä kirjaa aikana, joka on monien ruokarajoitteiden ja terveyssyndikaattien vainoharhaista nautinnon pilaajien sotatannerta. Kirja on hauska, perusteellinen ja visuaalinen.

Keskiaika ei ole sen pimeänpi kuin oma aikammekaan.

Katolinen kirkko hallitsi ja vaikutti kaikkien elämään. Ruokakulttuuriinkin paastoineen ja erityisesti kalaruokien kaikenkattavuus näkyy tässä. Myös kasviksia käytettiin paljon. Kato- ja nälkävuodet tietenkin vaikuttivat ruoan määrään ja laatuun ja ihmisiä kyllä kuoli nälkään. Yläluokka tiettävästi ei nähnyt nälkää edes katovuosina. Viiniäkin juotiin Euroopassa.

Tuosta viinin käytöstä tuli mieleen tämän päivän lööppien piispan seurakunnan laskuun ostamasta muutamasta samppanjapullosta. Eikö piispoilla ole edustustilä? ( Minähän en tiedä faktaa piispan luottokorttisotkuista joten...) Kirkonmiehet tuolloin söivät ja nauttivat.

Kerran Turussa takavuosina oli jotkin kirjailijoiden kissanristiäiset ja piti henkkia tarjottavaa Alkosta. Lounais-Suomen kirjailijoiden puh.joht. oli töissä tuomiokapitulissa. Sihteerikkö tai järjestäjä soitti Tuomiokapituliin, ja koska tavoiteltu ei ollut paikalla, siht. jätti sanan että miten paljon sitä viinaa saa ostaa kun tarvittais lisää Joku asessori välitti terveiset ja sitten kehotettiin siht. lopettamaan viinan kanssa läträäminen.

Takaisin keskiajan ruokiin. Kirjassa on huikeita reseptejä. Ehkä kokeilen joitakin.

Tuesday, January 9, 2018

Laatokan alueen ja Suomenlahden suojelualueista totta

Suomen-lahden luonnonpuisto on 14000 hehtaaria ja se muodostuu yhdeksästä erillisestä saaresta ja saarirykelmästä. Saariryhmä koostuu yli kuudestakymmenestä saarien maa-alueista ja niitä ympäröivistä matalista vesialueista.

Luonnonpuisto sijaitsee Leningradin hallintoalueella Viipurin ja Kingseppien kunnissa. Mukana mm.Pien-tytärsaari sekä läntinen osa Seiskarin saaresta. Suursaari ei kuulu suojelualueeseen.Se on tunnettu pesimälinnustostaan, hylkeistään ja arktisten kahlaajien ja muuttolintujen pysähdys- ja lepopaikkana.

Laatokan saariston puistoon kuuluu 12000 hehtaarin alue. Karjalan Tasavallan Lahdenpohjan ja Pitkärannan kunnissa. Alueella on satoja saaria ja sata pientä järveä, sekä noin tuhat kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Puolet alueesta on maa-aluetta. Suomi on ollut mukana suunnittelutyössä ja yhteityö jatkunee.

Kaasuyhtiö Gastrum lienee perunut virkistys ja lomarakennusprojektinsa Sortavalassa. Presidentti Vladimir Putinin huvila on suojelualueella ja suojeluohjelmalle on hänen vankka tukensa.

Molemmat puistohankkeet kuuluvat ns. vihreään vyöhykkeeseen Suomen ja Venäjän välissä. Alueet kuuluivat vuoteen 1941 asti Suomelle.

Hienoa ja mukavaa kehitystä.

Monday, January 8, 2018

Auringon hipaisu


Aurinko hipaisi säteillään lonttisten taloja. Hipaisu nosti mielentilaa. Turun talvi on koleahko syksy nykyään.


Tapasin sattumalta riviseurakuntalaisen joka uskoi päässeensä piireihin seurakunnassamme. Eliitin edustaja oli lähestynyt häntä. Minä kavahtaisin moista lähestymistapaa. Kun kristillinen eliitti lähestyy taviksia, saa olla varuillaan. Toivotin hyvää jatkoa.

Lumen valo on ihmeellistä! Täman toteamiseen ei tarvita kuin hiukkanen hiutaleita.

Saturday, January 6, 2018

Kun ilta pimenee, maailma pimenee vain hieman

Teofania. Märkää räntää sataa. Ihmiset odottavat liturgian päätteeksi annettavaa siunattua vettä. Joillakin on ämpärit ja tratit mukana. Yleensä vesi loppuu kesken. Hieno rouva valittaa että jotkut valuttavat vettä käsiensä läpi ahnehtiessaan ja siksi hän yrittää mennä ensimmäisten joukkoon. Minusta valmiiksi pullotetut vedet oliviat demokraattisia ja hygieenisiä. En ole enää aikoihin jonottanut siunattua vettä. Olen "kristitty kerjäläinen", en voi mennä kirkon kynnyksen yli koska tuo epäkristillinen kieltolappu on ovessa. Minulla on rahaa elämiseen, kerjäläisyys vertautuu hengellisyyteen.

Kirkkorakennus on uhattuna, kuten kaikki varmasti tietävät.

Kun ilta pimenee, maailma pimenee vain hieman. Ensi viikolla paistaa jo aurinko, sanoi säätieto.

Wednesday, January 3, 2018

Vakautettua vajoamaa ja historiallista vihanpitoa

Vakautettu vajoaminen. Tämän suuntaista kokeilua ehdotettanee ortodoksiselle kirkolle paalautuksen sijaan. Portsassa on talo joka on vakautettu ja se on hassun näköinen sisältä ja ulkoa.

Entinen metropoliitta Ambrosius oli oikeassa sanoessaan että Turussa ei rakenneta kalliolle Seurakunta on sillä tavalla varaton ettei se pysty maksamaan paalutusta ja suostunee vakautukseen kuten fb:ssä yksi toriparkkilainen tiesi kertoa seurakunnan VP:n sanoneen (kuka mahtaa olla). Eiköhän kirkkoherran kuuluisi tiedottaa, jos on tiedostanut tiedotettavaa. Nyt voimme lukea lehdestä että Turun ortodoksinen seurakunta on valittanut hallinto-oikeutee toriparkin aiheuttamasta vaarasta, samoin on valittanut asunto oy Byramidi. Valitusaika päättyi tänään. jos valitus hylätään, voidaan valittaa korkeinpaan hallinto-oikeuteen.



En olisi uskonutettä presidenttimme uuden vuoden puheen 1918-tapahtumien nimestä saisi fb:ssä noin kiihkeän ja vihamielisen keskustelun. Lukemani perusteella kirjoittajien historian tosiasioiden tuntemus on heikko. Käsittääköhän kukaan miten outo ja sekava tilanne oli Venäjän tsaarin syrjäyttämisen jälkeen Suomessakin. Maassa oli itsenäistyttyämme osa entisen tsaarin armeijan sotilaita ja upseereja. Heillä ei tainnut olla puolta mihin liittyä. Kenelle menivät heidän aseensa ja mihin hintaan. En ole asiantuntija tässä mutta minusta valkoisten on täytynyt hyötyä heistä enemmän kuin punaisten.

Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden, tästä ei pääse yli, eikä ympäri. Suomen 1918-tapahtumat ovat Suomen sisäisiä. Sodilla on yleensä laajenpi tausta. Saksa sekaantui Suomen sotiin myöhemminkin.

En keksi mikä nimi olisi todenmukaisin. Vihalinja fb:ssä näyttäisi kulkevan nykyään häviäjien ja voittajien välillä. Kuten ennenkin.

Itseäni kiinnostaa 1918-tapahtumissa nälkäännäännyttäminen vankilaireillä ja naisten massaraiskaukset ja naisviha. Ja tietysti murhat ja joukkoteloitukset.

Tuesday, January 2, 2018

Kadotetun metafysiikan jäljillä



Kirjastosta löysin helmen. Kirjailija Marja-Leena Mikkola sai vuonna 2001 kutsun Tolstoin syntymäpäivänä (9 syyskuuta) pidettävään kirjailija-seminaariin Jasnaja Poljanaan. Kirjailija Mikkola on suomentanut nämä kirjassa olevat esseet. Kirjan nimi on Tolstoin varjo. Ahdistuksen ja toivon esseet. Kirjailija Vladimir Jermakov on kirjoittanut kirjan.

Turussa +4 astetta, kosteaa ja sumuista. Kostea ilma on hyvä hengittää. Hyvä ulkoilusää.



Monday, January 1, 2018

Alan ymmärtää yksityiseen opetukseen siirtyneiden lasten vanhempia


Sumuinen ja hiljainen tori.

1980-luvulla ei lasten hyväksikäytöstä kouluissa tai kerhoissa saanut puhua, ellei halunnut hullunkirjoihin tai muuten löyhäksi luonteeksi leimatuksi. Lapsen mahdollisuus puolustautua tai hakea turvaa tai oikeutta oli olematon. Koulut pelkäsivät maineensa puolesta, vanhemmat eivät aivan ilmeisesti luottaneet lapsiinsa ja siten eivät uskoneet heidän kertomiaan asioita. Joten lasten traumat jäivät hoitamatta ja syylliset rankaisematta.

Itse uskalsin epäillä erään pahasti oireilleen kerholapsen kohdalla seksuaalista hyväksikäyttöä ja tuloksena oli turpa kiinni uhkailua ja kehotusta siirtyä muihin töihin jos pää ei kestä todellisuutta. Luova Toiminta huusi keksittyjen juttujen nimeen. Luovassa Toiminnassa muutenkin ensimmäinen sääntö oli hyvä maine ja pelko sen menettämisestä.

Luulen että nuo julkisuuteen tulleet hyväksikäyttötapaukset ovat vain pintaraapaisu. Ongelma lienee yleisempi kuin uskallamme uskoa olevan. Ja ne jotka huutavat eniten, toimivat ongelman ratkaisemiseksi vähiten. En ole huomannut Opetushallituksen tai OAJ:n sanoneen mitään paljastuneiden koulujen hyväksikäyttötapausten tiimoilta. Ehkä he ovat kaikki joululomalla ulkomailla. Tai sitten en ole ollut kuulolla.

Onkohan Suomessakin korkeissa viroissa olevien pedofiilien verkostoja ja käyttörinkejä? Pedofilejä on muuallakin kuin poliisisarjoissa.

Alan ymmärtää yksityisopetukseen siirtyneiden lasten vanhenpia. Mahtaakohan Steiner-koulu olla vapaa näistä ongelmista. Voi olla että siellä opettajaksi hakeutuva joutuu läpäisemään totuudellisen ja tiedostavan seulan.

Raskasta kirjoittaa Uuden Vuoden aamuna tällaista.

Turussa +2 maassa härmettä kuin syksyllä.