Ihmisten heitteillejätöstä on tullut luvanvaraista

Liikennevaloissa tapasin suosikkikoirani Walesin Corgin. Se on valpas ja ystävällinen lyllertäjä. Alan ymmärtää koiraihmisiä jotka laittavat tossuja ja kenkiä koirilleen ulos mentäessä. Näin kaupan edessä koiran joka "itki" takatassuaan. Sora ja lasinsirut ovat riesä paljasjalkaisille.

Minkä takia haja-asutusalueella halutaan kaikki mummot ja vaarit ja autettavat keskittää taajamiin. Sanovat apua tarvitseville että asutte liian kaukana. He eivät tule edes katsomaan. Ilmeisesti on sitä kuulua Sotea.

Seurakuntasisaret kävivät ennen muinoin uskomattoman hankalissa paikoissa kävellen soiden ja salojen halki vanhuksia ja muita henkilöitä katsomassa, nyt eivät edes autolla saa ajaa vanhusten ja tarvitsevien luo. Tulee kalliiksi seurakunnalle moinen laupeudentyö. Höpinät ettei kirkostaeronneet pääse taivaaseen, ovat kamalia. Kehotus miettimään minne sielu joutuu. Joku vanhus ajatteli että mihin noiden kirkonihmisten sielu joutuu kun tulosvastuu on inhimillisyyden ohittanut.

Ihmisten heitteillejättö on näköjään tullut luvalliseksi. Hyvin monet lähes sata vuotiaat selviytyvät kotonaan jos saavat tarvittaessa apua. Tunnen näiden ihmisten selviytymistarinat, mutta joskus olisi hyvä kun tietäisi saavansa apua tarvittaessa. Nostan hattua eräälle, nyt jo tuonílmaisiin menneelle, kun hän sanoi kunnan virkailijoille olevansa mieluummin kotona kuin tuijottamassa vihanneksia palvelutalossa. Hän oli kotona loppuun asti. Vanhat ihmiset romahtavat ja kuolevat usein joutuessaan muuttamaan pois tutuista ympyröistä. Joskus ajattelen että ihmisarvo katoaa vuosien myötä. On vanhuksia jotka laihtuvat hälyttävästi laitoksissa. He eivät pysty syömään itse, ja, jos ei ole vapaaehtoisia syöttäjiä, niin ollaan kuin Tammisaaressa 1918. Muutenkin meillä on menty järjestelmään jossa hyöty maksimoidaan inhimillisyyden kustannuksella. Minusta ministeritä pitäisi kierrättää vanhus ja vammaistyössä ilman palkkaa että näkisivät mitä todella tapahtuu.

Kiitos arkkipiispa Kari Mäkiselle puheesta Kallion kirkossa olleessa keskustelussa joka koski sisällissodan päättymisen jälkeistä punaisten kohtelua: rankaisuja, teloituksia ja nälkäännäännyttmisiä vankileireillä ja kirkon toimia näissä tapahtumissa.