Thursday, April 30, 2015

Vappuna tulen punaiseksi IV


Tietoa Pyhästä Valpurista:

Oli varsinainen uranainen ennen kuin käsitettä oli keksittykään. Eli vuosina noin 710-779.
Valporg syntyi varakkaaseen englantilaiseen perheeseen ja ajan tavan mukaan hänet pantiin luostariin, jossa hän sai parhaan mahdollisen koulutuksen tuohon aikaan. Yleensä luostariin laitettiin tytöt jotka jäivät naimattomiksi.

Valborg osoittautui lahjakkaaksi ja hänen enonsa, jolla oli vaikutusvaltaa, kutsui Valborgin lähetystyöhön epäkristilliseen Saksaa. Laivamatkalla Valborgin ihmeitätekevät kyvyt tulivat esiin, sillä myrsky oli vähällä upottaa laivan, mutta Valborg rukoili laivan kannella niin voimallisesti että myrsky tyyntyi. Hänet nimettiin merenkävijöiden suojelijaksi ja myrskyn karkoittajaksi.

Saksassa Valborg oli aluksi Benediktiläisessä nunnaluostarissa, mutta siirtyi sitten vuonna 761 miesluostarin johtajaksi. Valborg teki ihmetekoja: ruokki nälkään kuolevan lapsen kolmella tähkällä ja lapsi jäi eloon, taltutti raivotautisen koiran, lääkitsi sairaita ja paransa lapsivuodekuumeisen naisen.

Valborg unohdettiin joksikin aikaa, mutta myöhemmin hänet julistettiin pyhäksi. Hän on katovuosien ehkäisijä, synnyttävien ja lasten, merenkävijöiden, nälkäisten työtätakevien, opiskelijoiden ja katovuosista kärsivien suojelija.

Häntä juhlitaan Vappuna.

Valborgin eno jolla oli vaikutusvaltaa, oli edellä aikaansa nostaessaan naisen ja muitakin lahjakkaita naisia miesten reviireille kirkollisilla alueilla. Sopii miettiä ortodoksikirkossa juuri nyt vellovia kiistoja tästäkin näkökulmasta.

Valborg oli roomalaiskatolinen nunna.

Wednesday, April 29, 2015

Vappuna tulen punaiseksi III

1960-luvulla Turussa yliopiston opiskelijat menivät Hämeenladulle aikaisin aamulla pilkkaamaan töihin meneviä duunareita. Tämä perinne lienee katkennut jo kauan sitten. Nykyään opiskelijat ovat huolestuneita omista mahdollisuuksistaan opiskella ja saada koulutustaan vastaavaa työtä valmistuttuaan, en usko että heillä on enää halua mennä pilkkaamaan muita kuin poliitikkoja, jos niitäkään.
Vappuna juodaan nykyäänkin maljoja keväälle. Siman historiasta selviää että sitä on valmistettu jo keskiajalla. Sima valmistettiin hunajasta ja siinä oli 17% alkoholia. 1500-luvulla sima oli toiseksi tuoduin juoma viinin jälkeen. Simaa tuotiin Lyypekistä ja Riiasta. Turussa porvarisrouva Valpuri Innamaa oli suurin siman maahantuoja.

Suomessa valmistettua simaa vietiin myöhemmin myös Tukholmaan, jossa se maksoi kapakoissa hunajaa, eli yhtä paljon kuin viini. Siman valmistus kesti vuoden, jonka jälkeen se tynnyröitettiin myyntiin.

Kotisima on huomattavasti turvallisempaa nauttia, kuin tuo keskiajan voimajuoma.

Pyhää Valpuria juhlittiin keväällä toukokuun ensimmäisenä päivänä. Tukholman käsityökillat pitivät vuosittaiset kokouksensa Valpurin päivänä ja lopuksi ryypättiin. Myöhemmin Vappu vakiintui työläisten, ylioppilaiden ja kevään juhlaksi. Keskiajalla Vappu oli hedelmällisyyden ja kevään tulon juhla.



Tuesday, April 28, 2015

Vappuna tulen punaiseksi II

Hain aineistoa Inkoon etnisistä puhdistuksista ja huomasin että kysymys on laajemmasta tapahtumasarjasta 1918 tapahtumien aikaan. Kyseessä on vapaaehtoisista ruotsinkielisistä kidutus, raiskaus ja teloitus ryhmistä. Vastenkvasnassa toimi verenhimoinen kenttätuomioistuin jonka menetelmät olivat eläimellisen raakoja. Paitsi tietenkin, että eläin syö saaliinsa, eikä eläin ole massatappaja. Ylipäätään vertaus eläimeen tässä yhteydessä on loukkaus eläimiä kohtaan.

Lehtimies Erik Grotenfeld ei osallistunut taisteluihin, hän kompensoi urhoollisuuttaan teloituskomppaniassa, kiduttajana ja teloittajana, ja osoitti suurta taituruutta ja julmuutta menetelmien soveltajana. He teloittivat syyttömiä suomalaisia siviilejä, mikäli pystyi puhumaan ruotsia sai ehkä vapauden. Joskus jopa epäilyttäviä valkoisiakin teloitettiin. Länsi-Uudenmaan komentaja ajoi edellämainitun kenttätuomioistuimen pois alueeltaan.

Carl- August Ehrensvärd oli raivokas puhdistaja. Hänen retkikuntansa tappoi ja raiskasi yhteensä noin 460 ihmistä. Siviilejä vanhuksia naisia ja lapsia, sekä osallistui naisten joukkoraiskaukseen Lahden lähellä olevassa metsässä. Raiskauksen jälkeen naiset ammuttiin ja heitettiin joukkohautaan. Ikävä kyllä näissä pataljoonissa oli ainoastaan suomenruotsalaisia ja ruotsinkielisiä. Teloitetut olivat suomalaisia ja ainoastaan joku outo ruotsalinenkin oli eksynyt teloitettujen joukkoon.

Näistä teloituskomppanioista on vaijettu ja Forssan kenttätuomiostuimen dokumentit salattiin kokonaan. Forssassa riehuneiden vapaaehtoisten retkikunta oli saanut vahvistusta Turun ruotsalaisista intoilijoista. Luulen että myytti Turun raaoista lahtareista on peräisin näistä ruotsalaisista komppanioista, ei niinkään suomalaisita turkulaisista valkoisista. Jos se nyt on lohduttavaa kenellekään.

Miksiköhän näistä etnisistä puhdistuksista Suomessa ei ole puhuttu historian oppitunneilla tai kirjoitettu kaunokirjallisuudessa?

Monday, April 27, 2015

Vappuna tulen punaiseksi I

Vappu lähestyy. Muutun punaiseksi aina Vapun aikaan. Mieleen tulee 1918 tapahtumat ja syyt jotka siihen johtivat. Kurjuus, käyhyys ja tiedostaminen omasta asemastaan yhteiskunnassa jonka rakenne muuttui teollistumisen myötä. Omistava luokka koki asemansa uhatuksi Suomen itsenäistyttyä. Lisäksi Euroopan ja Venäjän tilanne oli arvaamaton.

Katsoin eilen Leena Landerin Käsky romaanin pohjalta tehdyn elokuvan. Minua riemastutti Miina Malisen asenne, hän otti yliotteen kertaheitolla sivistyneistä lahtareista.
Punaisia nuoria naisia ja tyttöjä raiskattiin ja ammuttiin surutta valkoisten toimesta. Erityisen ärsyttävänä ja tuomittavana pidettiin pitkiä housuja naisilla. Se oli loukkaus miehisyyttä vastaan ja tällainen nainen ammuttiin heti.

Punanaisia naisia nimiteltiin susinartuiksi, rinnastus alkakantaisuuteen ja primitiivisyyteen. ( Samaa rinnastusta käytti Seikkiksen yksi ohjaaja primitiivisistä karjalaisista joita on otettu töihin, ja jotka veivät työpaikkoja kunnon turkulaisilta vuonna 1986.)

En puutu elokuvaan muuten. Toivon etteivät 1918 tapahtumat toistu yleisen kurjistumisen myötä. Oikeiston ärhäkät lausunnot köyhenpää kansanosaa vastaan on kyllä pantu merkille.
Ajatten nyt lähinnä kokoomusnuorten lausumia.

Voisi myös pohtia ihan historiallisesti mihin kaikkeen vaikuttivat 1918 tapahtumat laajemmin ja perusteellisimmin itsenäistyneessä Suomessa. Lahtarien määrittämä roskasakki oli hyvinkin kelvollista rakentaja-ainesta ja kansakunnan moraalin kohottajaa omalta osaltaan. Minua on vaivannut etninen puhdistus Inkoossa 1918 tapahtumien aikaan. Mikä tämä puhdistus oli, ja ketä se koski?

Thursday, April 23, 2015

Nainen uskoi olevansa Pyhän Aleksandran inkarnaatio, Aleksandra ei ollut venäläinen keisarinna...

Tänään Turussa tuulee todella vimmaisesti. Yläkerran jatkuva lonksuttava ääni sai minut tarkkailemaan ikkunoita ja ovia.

Pitkästä aikaa Teemalta tullut intenssiivisen hyvä elokua Ginger & Rosa, palautti uskon televisioelokuvien katsottavuuteen. Uusinnan uusintoja on ollut vähän joka kanavalla.

Katsoin uusiutunutta Kahden keikka sarjaa. Matula oli ykstotinen puurtaja, nyt kaksi koheltajaa vaeltaa rikoksia ratkoen kuin teiniopojat ikään. Sitten on tuo x-appiukko, jonka läsnäoloa en ymmärrä.

Onneksi on tanskalainen Perilliset sarja. Yksi Tanskassa vuosia elänyt suomalainen sanoi kerran että Tanskalaisia ei voi ymmärtää. He ovat todella outoja. Tanskalaisilla näyttää olevan kyky sopeutua ihan mihin tahansa ja iloita kaikesta.

Siiryn kirkollisees osastoon jossa tapahtuu tänään:

Tänään on Valamon igumeni Sergein syntymäpäivä. Hän täyttää viisikymmentä vuotta (50) Nuo kuvan kauniit pullot on ostettu kauan sitten ja ovat Nummenpakan keittiön ikkunoiden välissä. Takana omenapuu silmuilee jo. Valamossa lienee vielä lunta.
Monia armorikkaita vuosia Igumeni Sergeille!

Tänään on myös Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran päivä. Aleksandra oli (284-305)keisari Diocletionioksen puoliso. Keisari tunnetaan kristittyjen vainoista; hän halusi tuhota kaikki kristityt valtakunnastaan. Georgius Voittajan ja Aleksandran kohtalot risteytyvät, sillä Georgius joutui kidutettavaksi ja tapettiin keisarin määräyksellä. Aleksandra tuli kristityksi ja hänen miehensä antoi hänellekin mestaustuomion. Kävellessään mestaupaikalle, Aleksandra pyysi saada levähtää matkalla ja hän kuoli levähdyspaikalle rauhallisesti.

Tapsin kerran naisen joka uskoi olevansa Aleksandran inkarnaatio. Tosin hän oli sekottanut venäläiset keisarinnat Pyhään Aleksandraan. Aleksandra oli Välimeren rannoilta kotoisin ja siellä elänyt keisarinna.

Monia armorikkaita vuosia kirkollemme. Se on osittain kalliolle rakennettu. Toinen puoli kelluu savipatjalla.


Wednesday, April 22, 2015

"Turussa ei aina rakenneta kalliolle" sanoi Ambrosius takavuosina käydessään mestaroimassa

Vaalien jälkeisen oudon haljahtaneessa tunnelmassa törmäsin merkilliseen uskovaisten äänestyskäyttäytymiseen. Siis jos Timo Soini on harras katolinen ja tasa-arvoisen avioliittolain vastustaja, niin kaikki muu mitä hän poliittisesti on, saa väistyä. Onko tämä ensisijainen asia jota pitää korostaa. Ovatko seurakuntien kuppikunnat määränneet ketä seurakuntalaiset saavat äänestää? Naiset eivät hahmota kokonaisuutta miesten tavoin, he eivät pysty näkemään asian tärkeyttä, vaan henkilö on se, josta joko pidetään, tai ei pidetä. Olkoon asia miten tärkeä tahansa.

En kyseenalaista Timo Soinin kristillisyyttä, koska se olisi mautonta ja loukkaavaa. Mutta se, että kristillisyyttä käytetään poliittisena keinona on toinen asia.

Ehdokkaan nimi ja äänestysnumero voi olla kirkon edessä kadulla näkyvillä, se että se on vihreän ehdokkaan, aiheuttaa närää ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Vanhat vihat nostavat päätään ja kännykät savuavat kuin kitkerät paholaisen pierut.

Jotkut seurakuntalaiset pyrkivät sivullisiksi ja sivullisuus jatkuu näämmä hamaan kuolemaan asti.

Jokaisella on oikeus äänestää ketä haluaa mutta on myös vaalisalaisuus eli äänestämisen yksityisyys.

Kohta on Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran praasniekka. Suojelkoon Jumala kirkkoamme vajoamasta saveen. Turussa ei aina rakenneta kalliolle, sanoi Ambrosius takavuosina mestaroidessaan seurakunnassa. En rupea ruotimaan mitä hän sillä tarkoitti, vai tarkoittiko mitään. Erityistä.

Kaikilla ei ole henkilökohtaista kotimunkkia, edes pappia jota kiristää ja tuhota, sanoi kaunis nainen ja haukkasi raakakakkua. Sellaisia syövät nykyään tiedostavat ortodoksit joille on tie taivaisiin. Amen

Ajattelen Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit trilogiaa; kauneus pelastaa maailman.

Monday, April 20, 2015

Elokuvan katsomisen jälkeen en ollut entiseni, se oli kuin puhdistava rippi

Kävelin elokuvateatterista ulos poissa tolaltani, se oli kuin rippi joka antoi vastauksen muutamaan perustavaa laatua olevaan kysymukseen. Olin päättänyt että menen katsomaan tämän elokuvan yksin. Olin hyvilläni tästä sillä jeesustelijat ja epäolennaisuuksiin takertujat olisivat saaneet minut toivottomaan tilaan.

Elokuva Leviathan ei ole viihdettä. Siinä ei ole onnellista loppua. Leviatha on raamatun merihirviö, meri on harmaa ja armoton Murmanskin ja Kuolan alueen karua ja kallioista tunturi maisemaa vastaan.

Elokuvassa on yksi kohta jossa on kirkon ruohonjuuritason Jumalan kosketuksen kuvaus: Kovaosaisen miehen ja munkki Vasilin kohtaamisessa. Siinä kannetaan säkillä leipää jaettavaksi köyhille. Munkki Vasili puhuu miehelle Jobista, syytelemättä tai tuomitsematta kovaosaista miestä. Köyhä nainen saa leivän, ja samalla siat saavat oman annoksensa. Maiskuttelevat siat ovat läsnä elämän niukoissa pidoissa. Jokainen saa ajatella mitä nämä siat esittävät.

Täysin toinen on tunnelma piispan ja öykkäriliikemiehen ja poliitikon tapaamisessa. Vallat kohtaavat mutta Jumala ei ole lähelläkään. Sama toistuu kirkonmenoissa: piispa puhuu, mafiamiesten läsnäolo on vahva kirkossa.

Elokuvassa ollaan "Jumalan hylkäämässä" provinssissa. Luonnonkatastrofi on valtava ja elokuvan värimaailma sopii paikkaan täydellisesti. Kukaan ei naura ilosta tai edes hymyile, sillä kärsimys on läsnä koko ajan. Kyyneleitä virtaa toivottomuuden keskellä. Kuitenkin elokuvassa on sanomatonta kauneutta, iäisyyden kosketusta. Harmaan sävyt ovat kauniita, eikä aurinko paista. Lisäksi sataa tämän tästä.

Erämaasa voi harjoitella ampumista vanhohin vallanpitäjien naamoihin. Turvallista kuitenkin on ampua jo kuolleiden poliitikkojen kuvia. Paradoksien koleutta.

Köyhältä voi ottaa talon ja rakentaa sen paikalle oman pramean talon. Mafiooso joukkoineen huseeraa vodka höyryissään kuin ilmestyskirjan peto: hävittäen ja tuhoten. Talon tuhoaminen puskutraktorilla näytetään hyvinkin totaalisena tuhoamisena. Tuli Turuntauti mieleen tässä kohtaa.

Nuoret pojat kokoontuvat iltaisin vanhan kirkon raunioille nuotion ympärille kuin opetuslapset. Kirkon katossa hohtaa himmeästi ikonimaalaus muistona jostakin kadotetusta, johon ei ole paluuta.

Kovaosainen mies on menettänyt talonsa, vaimonsa ja melkein lapsensakin. Lisäksi hänet tuomitaan ilman perusteita ja syyttömänä vaimonsa murhasta vaikka vaimo teki itsemurhan. Oikeuden tuomarin ulkolukupapatus on sinänsä verrannollinen yleiseen mädännäisyyteen, on se jotenkin liian läpinäkyvä.

Elokuvassa juodaan vodkaa, mutta se ei ole pääasia tässäkään elokuvassa. Kysymys on jostain syvemmästä. Ylipäätään, jos rappiosta halutaan puhua, niin se kohdistuu korruptioon ja väkivaltakoneistoon jota kirkonjohto omalta osaltaan suojelee. Luultavasti periferian hiippakunnat ovat riippuvaisia mafiosojen rahakirjeistä.

Jos nyt joku katsoja näkee elokuvassa pelkästään venäläistä rappiota, niin kyllä sitä rappiota korruptiota löytyy lännestäkin, keinot vain ovat peitellymmät. Ortodoksisuuden syvyys on dostojevskiläisten henkilöiden syvyyttä. Piispan lausahdus paholaisesta joka on tyrkyllä hyvien tekojen tekijälle on pidettävä aina mielessä, oli kuin suoraan Dostojevskin suusta.

Elokuva on saanut Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton. Jotkut ortodoksit olisivat halunneet vaientaa elokuvan, mutta toisaalla piispat ja papit ovat puolustaneet elokuvan totuudellisuutta. Elokuva on saanut merkittäviä palkintoja Euroopan elokuva festivaaleilla.

Suosittelen elokuvaa papeille, piispoille ja ihan kaikille jotka haluavat puhdistautua.
kuulin että lukiolaiset ovat käyneet runsaasti katsomassa tätä elokuvaa ja päivänäytännössäkin, jossa itse olin, oli vakavannäköisiä teinejä.
Andrey Zvyaginsev, Leviathan

Vaalien tulos synnytti oudon olon

Onkohan muillakin kuin minulla outo olo vaalien jälkeisenä aamuna. Harppaus konservatiivisuuteen on pelottavaa. Nationalismi on Euroopassa näkyvä ilmiö, jos joku ei ole sitä tunnistanut, on sokea. En myöskään usko että perussuomalainen populistinen puolue on sopiva hallitukseen. Jos jotkut hinkuvat heidän hallituskumppaneiksi, niin siitä ei seuraa mitään hyvää.

En pidä venäläisillä pelottelusta ja negatiivisesta maahanmuuttopolitiikasta. Pelkään pahoin eriarvoisuuden lisääntyvän entisestään. Kirkko ja vapaaehtoisjärjestöt hoitavat köyhät ja nälkäiset ja kohta varmaan sairaatkin, puhumattakaan koulutuksesta. Hyvinvointivaltio on kohta harvojen valtio.

Vihreät menestyivät hyvin. Jos he menevät hallitukseen, niin saattaa tulla hankaluuksia keskustalaisten maatalon isäntien ja emäntien kanssa.

Lintukodon illuusio haihtuu kevään tuuliin. Tämä on väistämätöntä.

Saturday, April 18, 2015

Jeesus on tunnetuin pakolainen kautta aikojen


Tämä on koptilainen ikoni Pako Egyptiin. Jokin tuossa naivin yksinkertaisessa tyylissä viehättää. Ikoni on maalattu käsittelemättömälle puulle ja siinä on reunoilla puunkuoret eli kaarnaa.

Jeesus ja vanhempansa olivat pakolaisia, tämä on hyvä muistaa kun puhutaan poliittisia puheita pakolaisuudesta ja maahanmuuttajista. Olen huomannut että pakolaisissakin on eriarvoisia ryhmiä. Ylin luokka on hyvinkoulutetut ja työhön sijoittuvat ja halutut pakolaiset. Sitten on keskiluokkapakolaiset jotka muodostavat suurimman ryhmän ja joita siedetään joten kuten. Paperittomille pakolaisille ei anneta mitään oikeuksia, he ovat näkymättömät ja osattomat yhteiskunnassamme. Joskus ajattelen että meille suomalaisille pitäisi järjestää informaatiokursseja pakolaisuudesta, pakolaisuuden historiasta ja siitä mitä on olla pakolainen vieraassa kulttuurissa.

Tänään paistaa aurinko ja tuuli henkäilee kylmästi. On huhtikuu.




Friday, April 17, 2015

Venäläinen jäätelöauto ja muita outoja ilmiöitä

Rentukat pulpahtivat jokirannan mutalikosta kuin pienet auringot. Tuo keltainen on loistavaa. Rakastan rentukoita.

Vanha turkulainen poliitikko saa huutoja könsikkäiltä suomalaisilta, jotka on yhdistetty venäläiseen jäätelöautoon ja vanhuksesta tehdään uhria joka köpitteli kahden turvamiehen saattamana turvaan. Kaipa äidilliset tädit antävät äänensä ryssän pelossa. Älkää aliarvioiko lähiöitä, niissä tapahtuu kaikenlaisia asioita. Luulen että nuo vihaiset miehet lähiössä olivat vihaisia syrjäytetyksi tulosta ja kosketus ruohonjuuri tason elämään oli vain hyväksi ehdokkaalle, joka on ehkä vieraantunut lähiöiden arjesta. Vihaisten miesten kieli oli ronskia, mutta aitoa tunnetta oli. Katsoin fb:ssä olleen videon. Venäläistä siinä ei ollut, ja venäläisillä pelottelu on rasistista.

Jäätelö sinänsä on kokenut arvomaailmansa muutoksen jo aikoja sitten. Lapsuudessani jäätelö kuului kesään, nyt jäätelöjuhla jatkuu vuodet ympäriinsä. Mikään ei tunnu enää miltään ja kaikkea saa milloin hyvänsä.

Katsoin tasan 20 minuuttia suurta vaalikeskustelua. Jos ainoastaan noista pitäisi valita ketä äänestäisi, niin en äänestäisi. Olen jo äänestänyt nuorta naista, sillä nuorissa on poweria. Jos luulette että Keskusta ja Sipilä ovat Kristus kaikkivaltias taivaallisine joukkoineen, niin erehdytte pahasti. Ylipäätään taivasasiat voi unohtaa politiikassa. Politiikka on maallinen asia.

Turussa on harmaata. On Suomalaisen Elokuvan Festivaali ja Silakkamarkkinat. Lisäksi elokuva Leviatha tulee esitykseen Turussakin. Taide sanoo sen mistä politiikot vaikenevat Venäjällä. Taiteella on merkitystä.

Wednesday, April 15, 2015

Voikukka loistaa


Voikukka loistaa betonikolossa. Nuoret voikukanlehdet antavat potkua maksantoiminnalle. Ne panevat myös pissattamaan.
Nokkonen nostaa päätään kuin luokat Vappuna ja ennen vaaleja. Kun äänestää ennakkoon, ei tarvitse kuunnella vaalipuheita enää. Voi keskittyä vaikka runouteen ja musiikkiin.

Aurinkoa on ollut niukasti tänään. Joella pitävät edelleen lokit kokoustaan.

Presidentti puhuu ankaralla äänellä uutisissa.

Lehdestä luin, että arkkipiispa Leo on julmistellut Iisalmessa ja erottanut seurakuntaneuvoston. Ajattelen että papit eivät välttämättä ole finanssineroja, paitsi piispa, joka on tehnyt siitä suorastaan taidetta.

Ne, jotka keräävät villivihanneksia, ovat viisaita ja tuntosieluja.

Monday, April 13, 2015

Kun aikaa ei enää ole

Silmällä näkymättömässä hiekansirussa asuu ikuisuus. Runoilja matkaa yksin aikakusien läpi pohtien pysyvää ja katoavaa olomuotoa. Eloton muuttuu eläväksi ja elävä kuolleeksi.

Mykät aaltojen hylkäämät kuoret, joissa tietoisuus uinui

Aikakudet sulautuvat yhteen, aikaa ei enää ole. Tunne paikasta jossa on jo ollut, eikä lähteminen tarkoita pois lähtöä. Muistin jälkiä ei voi hävittää.

samaa erillään oleva
ja kaikki mikä läpäisee sen, kaikki
.

Anne Hännisen kolmastoista runokoelma Hiekkaleijat on ehjä teos.

Unet näyttivät,
ollutta kaikki,
vieritetyt lohkareet leposijoilla.

Merenraja; pysähtynyt sammal.


Anne Hänninen, Hiekkaleijat
WSOy, 2012
Painettu EU:ssa

Saturday, April 11, 2015

"Sellaista se elämä on..."



Pieni kirjapuoti Turussa klo. 14.05. Esa Pethman soittaa saksofonia ja hänen vaimonsa runoja luetaan; ne ovat laululyriikkaa, ei runoja siinä mielessä kuin runot yleensä ovat, vaimo selventää. He ovat kulkeneet yhdessä vuodesta 1968 saakka. Iloa, surua,kipunoita ja kyyneliä ja suurta rakkautta, ajattelen minä.

Joku mainitsi tuntemattoman runon joka loppuu: kirjoita surusi hiekkaan tuulen vietäväksi, anteeksi annettavaksi. Hakkaa ilosi kiveen... (Muistinvarainen)

Huilu on mielisoittimeni tai kuunneltavani. Lopuksi kuulimmekin huilun soittoa.

On hyvä että on kirjakauppoja, joissa on pääasiallisesti kirjoja. Tasokas kahvilakin on.



Friday, April 10, 2015

Peipponen visersi kevättä

Syvänsininen kukka hohtaa keväässä. Peipponen visersi eilen rantapolulla ja lokit pitivät rähinäkokoustaan joella. Ilma on niin kirkasta ja puhdasta myrskyn jälkeen, että kävelylenkin jälkeen nukuin pari tuntia. Pelkäsin jo että kirottu flunssa iskee taas.

Kirjastosta lainasin Anne Hännisen runokirjan. Hän on pitkän linjan runoilija Keski-Suomesta. Muistan Anne Hännisen 1980-luvulta kun hän teki minuun vaikutuksen herkillä runoillaan ja kävi kylässä Portsassa Kosti Sirosen kanssa. Kosti oli hurja ja ehdoton nuori anarkisti, tai mainosti itseään niin. Nykyään runoilijat ja runous ovat pitkälti akateemista ja aneemista. Tämä on minun mielipiteeni. Ei nyt sentään ihan kaikki, mutta tietty maanläheisyys on kadonnut.

Runous sinänsä voi hyvin nykyään, runoilijoista en tiedä. Ostaako joku runoja enää? Kirjastoista sentään lainataan runoja vielä. Kaikkia kirjastoja ei vielä ole lopetettu, vain kirjasto viikossa saa kuolemantuomion.


Jos kepu voittaa vaalit, niin hyvästi ympäristöministeriö ja luonnonsuojelu. Pelottavaa.



Thursday, April 9, 2015

Kuka puolustaisi kulttuuria - sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaikka leipäkään ei ole enää itsestään selvä asia maassamme



Tänään on Mikael Agricolan päivä. Hän loi suomenkielen. Kielemme on kaunista kuulla ja puhua. Eilen käytyäni äänestämässä, havahduin ajattelemaan että onko yksikään ehdokas puhunut kulttuurin puolesta. Muistan yhden perussuomalaisen lausahtaneen jotain sen tapapaista että kirjailijaapurahat pitäisi poistaa. En muista miten hän perusteli lausumansa. On hyvä muistaa että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaikka se leipäkään ei kaikille ole enää itsestään selvää tänä päivänä.

Kirjastoja lopetetaan kiihtyvällä vauhdilla. Porilaisen poliitikon tokaisu: Viisaus ei tule vanhoista kirjoista, kun Porin sivukirjastot lopetettiin on totta tänä päivänä. Eriarvoistuminen on totta, ei tulevaisuuden uhkakuva. Porvaristo haluaa että kulttuuri ja koulutus on jälleen parempien eli varakkaanpien yksinoikeus. Kas kun meille ei uskotella että oikeasti syntyperä määrää kohtalon ja oikeuden koulutukseen ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Kulttuurista ei ole enää varaa leikata ja supistaa yhtään mitään. Elinkeinoelämällä on rahaa enemmän kuin koskaan ennen. Henkilökohtainen ahneus on huipussaan.

Tänään Kultakuumeessa puhutaan taiteista, kulttuurista ja kulttuuripolitiikasta ja politiikasta kulttuurin kuolossa. klo. 15.00 Radio 1.

Ovatko kirjailijat, taiteentekijät ja muut taiteentekijät peloteltu hiljaiseksi? Joskus tuntuu että nuoleskelukulttuuri on tae saada apurahoja.



Tuesday, April 7, 2015

Puunsyöjäkone ilmestyi pihalle

Puunsyöjäkone ilmestyi pihalle, ikkunamme alle. Huomenna kuulemma puita karsitaan. Toivon ettei torsoja sentään ilmesty pihalle tököttämään. Kolot puissa ovat tarpeellisia ja läpimenevän kolon läpi voi katsella vaikka naapurin pihalle.
Oravat voivat juosta ja kisailla kun on puita. Torsot eivät ole niin mukavia oraville kuin puu sinänsä. Tässä kaupungissa on paljon puutorsoja nykyään. Jotkut puut ovat vanhoja ja vaarallisia myönnettäköön.
Taivas oli sininen ja puiden latvat kurottautuivat kohti taivaita. Lonttisissa tuulee.

Monday, April 6, 2015

Ihana pääsiäinen ei vielä ole ohi

Valkoinen kissa pöllyttää lintua pihalla. Lintu karkaa, vain yksi untuva kieppuu ilmassa. Kissaa hatuttaa. Häntä tutisten se lihnii naapuriin aidanraosta, siellä lienee lohdutusruokaa grillin ympärillä.

On toinen pääsiäisen sunnuntai.

Kärsimyskaktus yltyi kukkimaan valon myötä. Takana, molemmissa kuvissa Konevitsan Jumalanäidin ikoni. Toisessa peilikuvana. Kuvassa näkyy myös pala Sinisen talon ikkunakamanaa muistona tuhotusta talosta. Nyt on pakko laittaa Kristus Kaikkivaltiaskin, se pudotutti itsensä telineestä. Luulen hänen loukkaantuneen epäkunnioittavasta kohtelusta.

Ihan pääsiäinen ei ole vielä ohi, ortodokseilla se jatkuu vielä helatorstaihin saakka.

Katselin, vihjeestä vaarin ottaen, Ina Collianderin Pienen Vihreän enkelin kuvaa yle.fi sivustolta. Siinä kevään kepeä enkeli leijuu toinen jalka ilmassa ja toinen kepoisesti maassa. Kädessä palmunoksa ja toisessa punainen muna.

Ilomantsissa kaikki kirkkokunnat köpöttelivät samassa pääsiäisen praasniekassa. Ihanan sopuisaa tuolla idässä. Tämän luin netistä.

Sunday, April 5, 2015

Pääsiäispäivän kuvia

Tuomiokirkon portailla kukkii risti. Ristin katveessa kerjäläinen istuu ja katselee autiota kirkon pihaa.

Seesteiset sorsat uivat sovussa savisessa joessa. Turussa oli tuhruisen tihruinen sää.
Ilma on puhdasta hengittää tänäänkin.

Saturday, April 4, 2015

Lankalauantaina 2015

Kuvatiedostoni kätköistä löysin vanhan tutun särkyneistä munista kasatun munan. Elämässä voi traumatisoitua pahastikin ja seurakuntaelämässä eritoten. Jumala on hyvä, mutta Saatana vaanii vieressä. Siksi onkin hyvin vaikeaa tämä maallinen vaellus meille kaikille. Joka muuta väittää, on väärässä. Kuvassa on kreikkalainen pyhän kuva. Muistuttaa erehdyttävästi venäläistä klassikkokirjailijaa, mutta ei ole.

Näin Lankalauantaina ennen muinoin uskottiin että noidat lentävät paholaisen kekkereihin ja tekevät tihutöitä ihmisten karjasuojissa, ellei laittanut siunattuja vitsaksia ovien yläpuolelle. Ainakin Pohjanmaalla on ollut näitä toimia. Noitavalkeitakin on sytytelty.

Pääsiäisen aikaan oli, ja kuuluikin olla ahdistavan ankeaa. Lapsena muistan luihinmenevää kiirasta. Pitkänä perjantaina satoi räntää, paitsi kerran oli kirkas auringonpaiste ja Vilho-setä meni tervaamaan venettä rannalle.Naiset rähisivät ettei pitkänä perjantaina saanut tehdä töitä koska sillä ei olisi siunausta. Ajattelin silloin että Vilho-setä varmaan hukkuu veneineen koska oli rikkonut sääntöjä ja Jumala kurittaa.

Jumala ei tehnyt jäynää ja Vilho-setä ei hukkunut.

Yöllä katselen Pääsiäisyön palvelusta televisiosta. Se lähetetään suorana Tampereelta ja palveluksen suorittaa metropoliitta Ambrosius paikallisen papiston avustamana.

Friday, April 3, 2015

"Älä itke minua äitini kun tulet haudalleni, sillä minä nousen ylös "

Jeesuksen hautasaattue. Sitten alkoivat kellot soida riemulla ja jotakin tapahtuu...
Huomenna on ihanan pääsiäisen aika.

Kuvaamisesta kirkoissa palvelusten aikana en tiedä, mutta Jeesuksen hautapalvelusksessa romanialaiset kuvasivat ja postasivat ahkerasti kännyköillään. hautajaistunnelmaan se ei sovi.
Lapset ovat aina ihania kirkossa. Papilta voi mennä pokka nokkelien viikareiden toimesta.

Alla raadollisuutta Lonttisissa:

"He veivät minun vaatteeni ja jakoivat ne kaskenään "

Tänään on Suuri Perjantai. Kirkossa on tavallista vähemmän ihmisiä, kun muistaa kymmenen vuotta sitten ollutta palvelusta. Tunnelmakin oli toinen silloin, iloisen haikea. Olen varmaankin tullut vanhaksi koska en kokenut sen suurempia tunne-elämyksiä. Ennen kumarruttiin lattiaan asti haudan tuonnin yhteydessä. Jatakin lienee muuttunut.

Kuoro lauloi kauniisti kuten aina ja harhauduin ajattelemaan että ilman tuota kuoroa, olisi ankeata.
Lopuksi oli kaikille pyytäneille siunaus ja esirukous julkisesti, oli kuulemma jo alkukirkossa noin, sanoi henkilö kysyttäessä.
Lopuksi kaikki menimme Jeesuksen haudalle ja suutelimme hänen jalkojaan ja kumarsimme maahan asti. Kuten tapana on.

Ihmettelin mielessäni että missä ne kaikki isä Petrin aikaiset ihmiset ovat. En nähnyt montakaan. Ehkä he ovat liian vihervasemmistolaiskommunistisia nykytyyliin Jonia pyörätuolissaan en ole nähnyt moneen vuoteen. Hän ajoi Bussia kun kävimme Helsingissä retkellä. Hän oli roudarina Hevinkeliumissa. (Ekumeeninen virsiryhmä joka teki virsistä Heviä.) Oli komeeta laulua.

Minulla oli lupa kuvaamiseen palveluksen jälkeen.



Thursday, April 2, 2015

Suurena tostaina

Suuria vesipisaroita sataa harvakseltaan ikään kuin opettelisi. Harmauden kaskellä loistaa muutaman sekunnin kirkas valo. Katoaa sitten. Huomenna on Suuri perjantai, yksi ortodoksikirkon vaikuttavimmista palveluksista on Jeesuksen hautapalvelus.
Puolikuntoisena toipilaana arveluttaa mennä, mutta täytyy kuunnella itseään huomenna.

Alla oleva kuva on kolmen vuoden takainen ja uudelleen löydetty värjäämäni muna

Mämmi oli lapsuudessani itse tehtyä, suuressa padassa ensin imellutettua ja hierimellä, hämmennettäessä piti nauraa, koska siinä oli taikaa. Sitten mämmi kaadettiin ropeisiin ja pantiin uunin jälkilämpöön muhimaan. Siinä oli ytyä. Mies toi kaupasta mämmiä. Sanoi unohtaneensa kerman. En kestä kermaa, joten se ei haitannut.

Vanha äitini Pohjois-Karjalassa odotti kahta "Rinsessaa" kylään. Lastenlastenlapset ovat jatkumo suvulle. Olisin kyllä mielelläni minäkin siellä, mutta nyt ei onnistu.
Suomessa välimatkat ovat pitkiä, suvut hajallaa ja ihmiset turvattomia. Perheiden ja sukujen hajoamisissa on yksinäisyys tyrkyllä. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus lapsuuteen turvallisten aikuisten valvonnassa. Nykyinen individualistinen yksilöllisyys on itsekkyyden korostusta ihan kaikessa. Ihminen on elämästään vieraantunut eläin.

Alla oleva kuva kuvastaa elämästään vieraantuneen kristityn sielunmaisemaa.