Wednesday, August 29, 2012

Lintu kopsahti ikkunaan ja musta perhonen lensi kuin varjo...

Yllä oleva kuva ei liity tekstiin; kuva on hyvä ja utuinen kuin häipyvä muisto jostakin. Eletyt hetket siirtyvät kiihtyvällä vauhdilla pois. Tässä hetkessä on tuleva.

Lintu kopsahti ikkunaan. Se oli pökertynyt ja sen siipi härötti pahasti. Naapurin keltainen kissa lusmuili heinikossa, odotti melkein varmaa paistia. Lintu lähti valumaan viistoa ikkunalautaa pitkin ja juuri kun luulin sen putoavan maahan, se nousi siivilleen huterasti, mutta kuitenkin. Kissa teeskenteli välinpitämätöntä omalle pihalleen asti.

Viime kesänä oli mustia perhosia roimasti. Tänä kesänä en ole niitä nähnyt, paitsi eilen kun ripustin ikkunaverhoa huterien tikkaiden päässä katontajassa, silloin se lensi ikkunaan ja ohi kuin musta verjo. Rupesin taikauskoiseksi ja laskeuduin alas tikkailta, sillä mustan perhosen näkeminen tikapuilla tietää pahaa.

Omituinen kesä. Viiniköynnös teki kuolemaa koko kesän, mutta nyt se on tehnyt isoja lehtiä ja kasvattanut vartta. Jos olisi lämmin syksy, se kasvaisi ja olisi vihreä pitkään. Toivon ainakin olevan.

Nuori nuohooja oli reipas ja toimelias. Hän ehtii opettaa käydessään miten uuneja lämmitetään oikein. Kunnioituksesta ammatti-ihmistä kohtaan olen nöyrä oppilas, vaikka olenkin lämmittänyt uuneja koko elämäni. Aina oppii uutta jos malttaa kuunnelle.

Jokaisessa talossa pitäisi olla sydänmuuri joka lämmittää silloinkin kun muut lämmityslaitteet lakkaavat toimimasta.

Monday, August 27, 2012

Historian paikat patsaissa...

Yöllä heräsin salamoiden läiskeeseen ja kohisevaan sateeseen. Mietin että Viron pronssipatsaalla on erilainen eetos kuin Turun pronssipatsaalla. Viro oli venäläisten miehittämä maa, Suomella oli autonomia. Näitä ei voi verrata keskenään. Suomen liittäminen Venäjän keisarin alaiseuuteen liittyy suurempiin historiallisiin tapahtumiin, ja sitä onkin katsottava hieman laajemmasta näkökulmasta.

Meillä on runsaasti Ruotsin vallan aikaisia patsaita. Kyllä tänne mahtuu yksi Autonomian ajan patsaskin. Joillekin turkulaisille tuntuu olevan autonomian ajan historia arka paikka. Johtunee nurkkakuntaisuudesta ja siitä että pääkaupunkius siirrettiin Helsinkiin, jota rakennettiin kuin Pietaria melkein tyhjästä. Venäjän tsaarit ovat ennenkin rakentaneet kaupunkeja kuin taideteoksia tai kulisseja. Pietarin historiaan voi jokainen tutustua ja samalla nähdä mikä ero on itsestään kasvaneella ja tehdyllä kaupungilla. ( Viittaus Turun yliopiston erääseen pro-seminaariin, jossa asia piti vääntää rautalangasta muinoin.)

Ylipäätään en ymmärrä patsaiden kaateluja. Ne kertovat historiasta, oli se sitten miten vastenmielistä hyvänsä, ja Berliininmuuriakin olisi voinut säästää hieman jälkipolville nähtäväksi. Historian paikat hahmottuvat ihmisille muistomerkkien ja patsaiden kautta enemmän kuin uskommekaan.

Sopii myös miettiä miksi Suomi säilyi luterilaisena ortodoksisuuden sijaan?

Sunday, August 26, 2012

Myöhäiskesän ääniä

Myöhäiskesän ääniä ulkona. Talon sisällä naapuri soittaa nuorisomusiikkia, jumputus kaikuu hirsirakenteissa. Keskipäivän jälkeen alkavat lahkolaiset äänekkään missionsa vanhassa harrastetalossa. He ovat äänekästä ja hurmoksellista väkeä. En tilaisi asunnon katsojia samaan aikaan, mikäli myisin taloa. Muuten tämä on rauhallista ja mukavaa seutua lähes keskellä kaupunkia.

Kuuntelen ortodoksista liturgiaa radiosta. Jumputus saa aikaan harmonian repeämiä.

Kesä on mennyt, sieniä ei kuulemma metsissä ole monista sateista huolimatta. Muisto metsän tuoksusta, tämän kakofonian keskellä, saa haikeaksi.




Tuesday, August 21, 2012

Pronssipatsas Aurajoen rannalla


Historia on moni-ilmeistä ja kiehtovaa. Pronssipatsas Aurajoen rannalla sai minut humoristiselle tuulelle. Siinä jakavat Ruotsin tuleva kunkku ja Venäjän keisari Suomea ja siirtelevät rajoja. Minusta Ruotsi oli jo kupannut Suomen kuiviin ja Aleksanteri ei arvannut mitä sai; tai arvasi hyvinkin; tekemällä myönnytyksiä ja puhumalla ylhäisen kauniisti suomalaisia ehkä voisi hallita, ajatteli hän.

En mene tervaamaan ja höyhenöimään yön pimeänä hetkenä. Yksi seurakunnan topakka täti kyllä menisi, ellei olisi liian hyvinkasvatettu.

Itse patsas on kuin suoraan historian kirjasta. Sijainti on tyrkyllä kaikelle ilkivallalle kyllä. Minusta Aleksanteri I teki viisaasti kun siirsi pääkaupungin Helsinkiin, sillä Turku on liian syrjässä kaikesta. Mikäli hän olisi saanut päähänsä sijoittaa pääkaupunkiuuden Viipuriin, olisi ollut mielenkiintoiset kekkerit 1900-luvun kähinöissä ja kähinöiden jälkeen.

Kuvia voi klikata hiirellä isommiksi!


Menimme juomaan maljan patsaille ja Turulle ja historialliselle valtapolitiikalle kirjaston kahvilassa.

Miina Äkkijyrkän vasikka loisti syyskesän auringossa.

Jotkut piirit senkin kuuleman mukaan halusivat poistaa?



Friday, August 17, 2012

Taiteiden yössä: Ulysses, autosauna ja Olavi Paavolainen



Taideslummin nuoret olivat tuoneet paikalle autosaunan ja se toimi. Itse en kyllä kokeillut. Siellä oli myös nuorisokonsertti ja mukavan letkeä tunnelma. Ympäristö oli siisti, varmaankin jotkut ulkopuoliset tuhrijat aiheuttavat häiriöitä, mikäli niitä onkaan. Luulen kuitenkin että juuri tätä tapahtumaa vahditaan erittäin valppaasti.




Kirjakauppa Pieni Kirjapuoti oli tupaten täynnä väkeä ja lämpötila sen mukainen. Ulkona oli miellyttävää ja kovaääninen toimi hyvin. Aluksi Oli Leevi Lehdon kääntämä Ulysses käsittelyssä. Hannu Riikonen puhui juuri kohdasta jossa arkkipiispan talo poltetaan ja arkkipiispa ei ollutkaan kotona

... Suomen evluth arkkipiispa Kari Mäkinen oli kyllä paikalla juuri silloin saapuneena. Leevi Lehto puhui kääntämisestä. Näyttelijä Arno Virtanen esitti Ulyssesista huikean pätkän.

Ritva Hapuli oli toimittanut Olavi Paavolaista käsittelevän kirjan: Paavolaisen katse. Kari Mäkinen on yksi kirjoittajista. Hänen esseensä käsittelee kuolemaa. Jos muistan oikein, niin Mäkinen teki väitöskirjansa aikoinaan Olavi Paavolaisesta.

Itse olen aina katsellut Paavolaista Helvi Hämäläisen läpi tai kautta. Tämän havainnon tein taas eilen.

Puutorin vessan esiintymislavalla soitti Vilperin perikunta. Väkeä oli tiuhassa. Sekaan ei enää sopinut. Menimme illan hämyssä kotiin ja emme malttaneet yösydäntä heti rauhoittaa kun piti selata uutta Ulysses-kirjaa!


Yksi näistä on nyt saanut turvapaikan kotihyllystämme!


Tuesday, August 14, 2012

Taideslummista voi nauttia taas...




Joka kesäinen taideslummi nousi Brahen puistoon, vastapäätä akatemiataloa. Asetelmasta saisi hienon vuoropuhelun mutta jääköön nyt tällä kertaa. Toisella puolen on Turun tuomiokirkko, ja siten ollaankin sitten hengellisen ja tieteellisen maailman välimaastossa. Taideslummissa voi kierrättää kirjoja ja muita tavaroita. Rahaa ei käytetä välineenä.

Torstaina on Taideiden yö. Luultavasti Taideslummissa silloin tapahtuu. Taiteiden yö, noin yleensä, on kuihtunut takavuosien tapahtumista tynkätaiteelliseksi tapahtumaksi. Viime kesänä taideslummi oli parasta antia.

Allaolevassa kuvassa Raunistulan kissa suunnittelee mitä tekisi?


Monday, August 13, 2012

Portsan pihamarkkinoilla



Portsalainen koira myy nostalgisia tavaroita jollakin lukemattomista pihoista.

Portsan pihat ovat kuin hyppy menneisiin aikoihin: reheviä ja luonnollisen rönsyileviä. Kukkaistutukset sopivasti vanhanajan kasveja ja sitten uudempiakin joukossa. Pyykit liehuivat tuulessa pyykkinaruilla. Vanhanajan pyykkiseipäät kannattelivat naruja. Musiikin ja puheen porinan seassa kuuli lintujen laulua. Istuin pihakahvilassa hitaan hetken ja aistin syyskesän kirpeän tuulen vireen.



Kaksi vanhaa herraa soitti vanhoja ikivihreitä Heikkilänkadun jollakin pihalla.

Teatteri Femma kokoaa aineistoa Lähiöseikkailu - esitykseen. Muistot ja tarinat Portsasta voi lähettää Femmalle 13.8 mennessä. Teatteri dramatisoi lähiöseikkailun tarinoiden mukaan ja kohtauksiin törmätään lähiöseikkailu-kierroksen edetessä. Kierros dramatisoidaan kuulemma kaiken ikäisille sopivaksi.
Lähiöseikkailu, Portsa: ma.27.8. klo 18.00 ja klo 19.30 sekä la. 1.9 klo 14.00. Lähtöpaikka Annanpuisto. Kesto 30-40 minuuttia. Maksuton esitys. Kierroksella on rajoitettu yleisömäärä.



Tätä puuta olen ollut istuttamassa entisen asuntoni porraspieleen. Terijoen salavan sopivuudesta rehevästi levittäytyvänä puuna voi jälkeenpäin ihmetellä. Nuorena se tuntui niin hyvältä. Täytyy sanoa että silloin oli jotenkin joviaalia meininkiä tällä pihälla. Asukaskanta on vaihtunut uusiin mutta puu on paikallaan.




Porraspuutarha on nerokas keksintö. Toteutus on monen vuoden kokemuksella toteutettu. Tähän puutarhaan paistaa aurinko eteläisen sijaintinsa vuoksi. Samanlaisen puutarhan voi perustaa mihin tahansa portaikkoon ja valita siihen sopivat kasvit. Kaikille portaille ei aurinko paista noin anteliaasti.

Saturday, August 11, 2012

Elokuu V



Tänä kesänä olivat torilla mansikat halvempia kuin perunat. Ensi talvena on perunat luksusruokaa hintansa puolesta luulen. Näitä mietin arkisesti kun kävelin torille ostamaan synttärikakkuun mansikoita.

Aamu on aurinkoinen ja viileä, säätieteilijä tosin väitti kesän alkavan viikonvaihteessa. Olisi jo aikakin kesän tulla, koska pian sen pitää myös mennä.



Tori on kaunis ja elävä. Mitä tämä hysteria keskustan ja torin kuihtumisesta on? Tuossa se on ollut jo kauan tuo tori ja lienee vastakin, ellei osuuskaupan mannekiinit ja muut muurarit toisin päätä.

Huomenna, sunnuntaina, ovat Portsan pihapäivät ja silloin voi ihan luvallisesti mennä taloyhtiöiden pihoille.




Wednesday, August 8, 2012

Ajankohtaista




Elokuu IV


Tarkovskilainen metsä. Aikoinaan tutkailin Andrei Tarkovskin elokuvia intohimoisesti ja hartaasti. Minulla on lähes kaikki hänen elokuvansa kotiarkistossani vanhoina tallenteina. Nostalgia-elokuva puuttuu. Muutama lyhytelokuvakin löytyy. Tämä tuli mieleeni eilisestä iltapyöräilystäni erään puutaloyhtiön myynnissäolevaan tilavaan asuntoon. En välttynyt tunteesta että jotakin on vialla huoneiston ulkopuolisessa maailmassa. Portsassa on sellainen yhtiösääntö että yksi osakas ei saa omistaa kuin korkeintaan kaksi huoneistoa. Vaikka omistaisikin, niin hänellä on vain yksi ääni. Näin ollen nurkanvaltaukset eivät onnistu. Joka tapauksessa nämä hellahuoneiden muinaiset yhdistämiset isommiksi huoneistoksi näyttävät herättävän närää joissakin piireissä vieläkin. On varmasti hulppeata että jollakin on yksiön kokoinen keittiö jossa takapuoli ei ota takaseinään kiini uuniin kumartaessa.

Miten tämä liittyy Tarkovskin metsään ja maailmaan? Siten, että meillä ihmisillä on taipumus kauneuteen. Aikamme ihminen on kadottanut aikamme pinnallisessa elämäntavassa räpistellessään kauneudentajunsa. Kun ihminen kadottaa kauneudentajunsa syntyy rumaa jälkeä henkisessä ja ruumiillisessa elämässä.


Yöllä unessa olin siinä keittiössä. Ambrosius seisoi ovella ja sanoi: Mitähän sinäkin näin isolla keittiöllä teet? Vastasin: siksi että voisit tulla taivastelemaan tänne. Itselläsi on kyllä isoja saleja riittämiin. Tulkitsin asian kirkollisesti ja ajattelin olevani suuruudenhullu.

Miksiköhän Tarkovski on niin vaikea yliopiston ihmisille? He eivät ymmärrä venäläistä sielua ja ihmisen kaipuuta kauneuteen. Kaikki pitää tieteellisesti todistaa ja siinä, todistellessa, kuolee kaikki oleellinen ja merkityksellinen. Ovat kuin mitkäkin pietistit.

Tuesday, August 7, 2012

Elokuu III


Puna-apila kukkii polun reunassa. Ilmassa oli syksyn tuntua kun pyöräilin kaupungin halki kotiin. Naapurin naiset olivat saaneet raja-aidan valmiiksi ja sitä piti ihailla. Jos oltaisiin Itä-Suomessa, se olisi pihajuhlien aihe, mutta täällä sarvikuonojen maassa se ei onnistu. Päätin juoda lasillisen punkkua sillä jos punaviiniä pitää pullossa liian kauan, se alkaa maistua lasille.

Puutalot ääntelevät yöllä. Saviperustat liikuttavat taloja ja talonruumis alkaa elää omiaan. Kerran olin aivan varma että huoneistossa liikkui jokin eläin, sillä lusikoiden kuivausteline kaatui itsellään. Aamulla huomasin muurin kyljessä olevan halkeaman suurentuneen. Viikon päästä se oli palannut entiseen kuosiinsa.

Puutaloissa asuvat ovat oma lajinsa.



Monday, August 6, 2012

Elokuu II


Eräs tuttu runoilija oli saapunut kirjalliseen tapahtumaa ja sai aikaan hämmästystä. Hän oli elossa. Hänen oli kerrottu kuolleen jo pari vuotta sitten. Mukavaa kun et olekaan kuallu! Kuolleistaherännyt runoilija tunsi kuulemma itsensä otetuksi.

Tänään on aurinkoista ja lämmintä. Järvien vedet ovat lämmenneet aremmankin uida. Mustikkamaito maistuu kesälle. Äitini 87v. oli kerännyt muutaman sangollisen mustikoita. Hän kuivaa niitä aina siltä varalta jos lähtisi ulkomaille tai saisi mahataudin. Hänen laisensa mummot saavat nuoremmat häpeämään saamattomuuttaan.

Pitäisi mennä ikkunapokien entisöimis-kurssille.

Thursday, August 2, 2012

Elokuu I

Vaimea klassinen soi jossakin. Elokuu aluillaan ja mustikkametsässä käy kuhina. Huoli mustikoiden ja muiden metsämarjojen mätänemisestä metsiin on turhaa sillä karhut syövät marjoja, erityisesti mustikoita, paljon. Mustikat ovat karhuille talvihorroksen aikana sisäsäilöttyä suoja-ainetta, kertoi miesääni radiossa.

Viikolla kohtasin hurmaavan vanhan puutaloasunnon joka suorastaan syleili hyrinällään. Huoneistossa oli asunut yksinäinen naistaitelija. Jostain syystä hän oli purkanut kakluunit (kaakeliuunit) ja laittanut kaakelit huolellisesti säilöön kellariin. Tarvitaan vain muurari joka osaa hommansa ja palauttaa uunit paikalleen.

Sitten oli yksi mutta. Kovalla sateella, silloin tällöin, oli vesi tulvinut kivijalasta kellariin kolmen vuoden ajan. Oliko asunto ollut tyhjillään, sitä ei voi tietää. Viime vuonna oli ruiskutettu vuotokohtaan uretaania. Home ei tuoksunut vaikka kuinka haisteli.

Pihasuunnitelma oli kuulemma tekeillä. Pelästyin vanhojen istutusten puolesta, sillä olen lopen kyllästynyt toinen toistaan oudoimpiin pihan kunnostus operaatioihin, joihin saadaan uppoamaan rahaa. Pienemmällä budjetilla saisi järkevästi ja pihojen ominaislaatua tutkaillen tyylikkäitä ratkaisuja. Olen huomannut että yhtiövastikkeet ovat niissä puutaloissa halvemmat, joissa isännöitsijä asuu myös itse.

Oman omakotitalon pihalleen saa jokainen tehdä melkein mitä haluaa, mutta esimerkiksi nurmikon väkisin pito sammaloituvalla tontilla, jossa on suonsilmäke tai vanha kaivonpaikka, ei ole järkevää.

Yöt ovat nyt samettisia, pimeitä ja lämpimiä.